Kalaruoan terveysvaikutukset

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Tähän dokumenttiin on koottu selkokielisesti tutkimustuloksia kalan syönnin positiivisista ja negatiivisisista terveysvaikutuksia ja hahmoteltu kokonaisvaikutuksen suuntaa ja suuruutta.

Miltei kaikista ruoka-aineista löytyy haitta-aineita ja ihmiskehosta voidaan mitata melkoinen lukumäärä erilaisia myrkkyjä. Tämä ei kuitenkaan alkuunkaan riitä vetämään johtopäätöstä onko jokin asia vaarallista. Toksikologian isäksi kutsuttu Paracelsus totesi jo viisisataa vuotta sitten annoksen tekevän myrkyn tai myrkyttömyyden. Tämä on käännettävissä että jokainen sinällään harmitonkin aine on myrkky tarpeeksi isoina annoksina. Saatu annos siis ratkaisee onko aine vaarallinen vai ei. Terveyskysymyksissä onkin olennaista tietää aineen nimen ja mahdollisesti tunnetun haitallisuuden lisäksi kuinka paljon tätä elimistöön päätyy. Lisäksi useimmissa tapauksissa absoluuttista raja-arvoa haitattoman saannin ja haitallisen saannin välillä ei ole vaan olemme tyytyneet määrittämään "turvallisen" saantitason, jolla esim. yksi sadastatuhannesta kokee haitallisen terveysvaikutuksen. Tämän lisäksi yhtälöä sekoittaa se että aineella on usein sekä hyödyllisiä, että haitallisia terveysvaikutuksia (esim. lääkeaineiden sivuvaikutukset). Erityisesti ruoka-aineiden kohdalla liikutaan usein erityisen harmaalla alueella. Täysin eroon emme näistä haitta-aineista tule pääsemään, joten riskien minimointi ja hyötyjen maksimointi on paras vaihtoehto.

Pysyvät orgaaniset ympäristömyrkyt

Kala sisältää lukuisia terveydelle haitallisia ja hyödyllisiä aineita. Jotkut näistä aineista yltävät saanniltaan lähelle haitalliseksi määriteltyjä pitoisuuksia ja siksi altistumista nimenomaan näille aineille seurataan. Näitä ovat:

  • dioksiinit
  • PCB:t
  • elohopea.

Lisäksi joukko muita ympäristössä erittäin pysyviä haitta-aineita ansaitsevat erityishuomion, vaikkakin ihmisten saanti jäisikin alle turvalliseksi määritetyn raja-arvon. Myös näitä on jäljempänä esitelty lyhyesti.

Dioksiinit

Dioksiinit ovat tulleet suomalaisille tutuiksi viime vuosikymmeninä Itämeren kalojen korkeiden dioksiinipitoisuuksien takia. Ammattikalastus nauttii kuitenkin erityislupaa EU:lta, sillä tutkimukset ovat osoittaneet kalan muiden terveydelle hyödyllisten ainesosien selkeästi ylittävän dioksiineista aiheutuvan mahdollisen haitan. Seurantaa kuitenkin tarvitaan, sillä dioksiineilla on joitain hälyttäviä kemiallisia erityisominaisuuksia, kuten kerääntyminen rasvakudokseen ja pitkä puoliintumisaika.

PCB

Tämä ryhmä pitää dioksiinien tavoin sisällänsä yhteensä yli kaksisataa yhdistettä ja ne saavat aikaan samankaltaisia terveysvaikutuksia kuin dioksiinit. Nämäkin ovat pysyviä aineita, joista voi lisäksi syntyä hapettumisen kautta dioksiineja. PCB:t ja dioksiinit esiintyvät usein samassa lähteessä, eli jos kalasta löytyy dioksiineja, todennäköisesti siinä on myös PCB:tä.

PBDE ja PBB

Polybromatut difenyylieetterit (PBDE) ja polybromatut bifenyylit (PBB) muistuttavat myös edellä mainittuja. Näiden tutkimus alkoi muutama vuosikymmen sitten ja näyttää siltä että haitalliseksi koettuja pitoisuuksia ei ylitetä Suomessa, mutta aineet ovat silti aktiivisen tutkimuksen kohteena. Molempia on käytetty laajalti palontorjuntamateriaalina erinäisillä pinnoilla, lasten leluista elektroniikkaan ja sohviin. PBB:n käyttö vähentyi 1970-luvulla tapahtuneen ns. Michiganin ympäristöongelman jälkeen. EU kielsi haitallisimpien PBDE yhdisteiden käytön vuonna 2004. Maailmalla käyttö vaihtelee paljon maittain.

PCN

Polyklooratut naftaleenit (PCN) muistuttavat terveysvaikutuksiltaan dioksiineja. Syöpäriskiä epäillään, mutta sitä ei ole kuitenkaan todettu, joten kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC luokittelee aineen mahdolliseksi karsinogeeniksi. Tuotanto on lopetettu jo 1980-luvulta lähtien.

Epäiltyjä terveysvasteita

Yllä mainituille pysyville orgaanisille ympäristömyrkyille terveyshaitat on yleensä osoitettu eläinkokeissa, ja näyttö on heikkoa siitä, että näitä haittoja oikeasti nähtäisiin realistisilla altistuksilla myös ihmisillä (poikkeuksena jotkin vakavat myrkytystapaukset). Tämä lista ei kata kaikkia ehdotettuja terveyshaittoja, vaan ne joihin löytyy paras näyttö tai aineen kemialliseen käyttäytymiseen perustuva oletus haitan olemassaolosta. Myös vaikutusten voimakkuudet vaihtelevat paljon, juuri syövän suhteen on suurta erimielisyyttä siitä kuinka vaarallisia aineet ovat. Esimerkiksi dioksiinin syöpävaarallisuus mielletään nykyään suoran aiheuttamismekanismin sijaan enää syöpää edistäväksi.

  • Syöpä
  • Kehityshäiriöt
  • Lisääntymishäiriöt
  • Immuunijärjestelmän häiriöt
  • Diabetes
  • Aivojen ja kognitiivisen kehityksen häiriöt
  • Iho ja silmäoireet
  • Hormonitoiminnan häiriöt (mm. kuukautiskierto)
  • Maksatoksisuus, kilpirauhastoksisuus
  • Endokriinihäiriöt
  • Yleinen kehon heikkous

Raskasmetallit

Elohopea

Elohopea on tiedetty elimistölle erittäin vaaralliseksi aineeksi jo kymmeniä vuosia, lähinnä Japanissa tapahtuneiden laajamittaisten myrkytystapausten (Minamata ja Niigata) takia. Vesibiotooppiin joutuessaan elohopea muuntuu haitallisimpaan muotoonsa, metyylielohopeaksi. Tämän takia juuri kalan syönti on merkittävimpiä elohopeanlähteitä. Paljon keskustelua herättäneet amalgaamipaikat ja niistä vapautuva elohopea on huomattavasti pienempi lähde, altistumista tapahtuu lähinnä paikkoja poistettaessa ja uusittaessa. Elohopeaa vapautuu myös luontaisesti tulivuorenpurkauksissa ja rapautumisprosesseissa. Ihmisperäisistä lähteistä pääosa elohopeasta on peräisin polttoprosesseista (kuva 2).

Elohopean ihmisperäiset lähteet.

Elohopea vaikuttaa haitallisesti aivoihin, erityisesti sikiön ja lapsen kehittyvälle keskushermostoon. Niinpä lasten neurologinen terveys onkin päällimmäinen huolenaihe elohopean osalta. Korkean akuutin altistuksen aiheuttamia terveysvaikutuksia ovat mm. vapina, psykoottiset tilat, kooma ja jopa kuolema. Korostettakoon että nämä oireet ovat seurausta äärimmäisen korkeasta altistumisesta, esim. teollisuusonnettomuudesta, kuten kävi Japanissa. Pitkäaikaisen matalamman tason altistuksen on todettu aiheuttavan heikotusta, ärsytystä ja lievempiä neurologisia oireita.


Orgaaniset tinayhdisteet

Näitä yhdisteitä käytetään lähinnä tuholaismyrkkyden valmistuksessa. Huolenaiheena ovat olleet mm. laivojen pohjissa käytetyt organotinayhdisteitä sisältävät maalit ja näiden vaikutus vesieliöstöön, sekä ravintoketjun välityksellä mahdollinen kertyminen ihmisiin. Ihmisillä näiden on todettu aiheuttavan haitallisia vaikutuksia immuunijärjestelmään ja keskushermostoon. Organotinojen saanti näyttää kuitenkin olevan reilusti alle turvallisena pidetyn rajan, Rantakokko et al (2006) tutkimuksen mukaan suomalaisten saanti on n. 1% Euroopan Ruokaturvallisuus laitoksen määrittämästä turvallisena pidetystä raja-arvosta.

Kalan sisältämät terveydelle hyödylliset aineet

Kala sisältää suuria pitoisuuksia hyödyllisiä omega-3 ravashappoja. Nämä voidaan edelleen jakaa kahteen alaryhmään, EPA:an ja DHA:han. EPA:n hyödyt liittyvät sydämeen ja verenkiertoelimistöön ja DHA:n taas keskushermostoon. Nykyään tuskin kukaan kyseenalaistaa näiden hyötyjen olemassaoloa, lähinnä keskustelua käydään keiden tulisi erityisesti huolehtia näiden riittävästä saannista.

Kala sisältää runsain määrin myös tärkeitä hivenaineita, näistä ehkäpä tärkeimpänä mainittakoon D-vitamiini joka meidän suomalaisille, pohjoisen asukkaille, on erityisen tärkeä. Ehdotettuja hyödyllisiä vaikutuksia ovat mm. sydän- ja verisuonitaudit, syöpätaudit, reumataudit, ja tyypin 2 diabetes.

Hyöty-riskianalyysien tuloksia

Seuraavassa on listattu tutkimustuloksia ja päätelmiä aihetta koskevista tieteellisistä julkaisuista. Nämä eivät ole erityisessä järjestyksessä ja tarkempaa perehtymistä varten suositellaankin lukemaan koko artikkeli.

Elohopea ja omega-3 rasvahapot (erityisesti DHA)

Del Gobbo LC, Archbold JA, Vanderlinden LD, Eckley CS, Diamond ML, Robson M. 2010

Kanadalaisessa tutkimuksessa yhdeksää kalalajia kahdeksastatoista voidaan syödä jopa 14 annosta (joka päivä) viikossa jolloin vielä pysytään elohopean suhteen turvallisella alueella. Tarvittavan DHA:n tarpeen naiset saavat syömällä kuutta yhdeksästä em. kalalajista. Tarvittava DHA voidaan saada pelkästään kalaa syömällä, jolloin ei tarvita lisäravinteita ja samaan aikaan elohopeariski pysyy alle mahdollisen haitallisen tason.


Mozaffarian D, Rimm EB. 2005

Lapsentekoiässä olevien naisten kalan syönnin hyödyt, lukuunottamatta muutamia lajeja, ylittävät haittojen suuruuden. Lapsentekoiässä olevan naisen ja imettävän äidin tulisi syödä kalaa kahdesti viikossa, kohdistaen syöntinsä vähän elohopeaa sisältäviin kalalajeihin."


Sakamoto M, Kubota M, Liu XJ, Murata K, Nakai K, Satoh H. 2004

Erityisesti raskaava olevien naisten ei tule vähentää kalan syöntiä. Heidän kannattaa kuitenkin valita vähän elohopeaa sisältäviä kalalajeja.


Foran JA, Good DH, Carpenter DO, Hamilton MC, Knuth BA, Schwager SJ. 2005

Analyysin mukaan haitta-aineiden terveysvaikutukset kumoutuvat osittain hyödyllisten rasvahappojen vaikutuksesta. Lapsien, itettävien, raskaana tai lapsentekoiässä olevien naisten, jotka eivät ole välittömässä sydäntautiriskiryhmässä, tulee välttää elohopeaa sisältävien kalojen (Suomessa isot petokalat, kuten hauki, kuha, ahven) syömistä ja miettiä muita keinoja omega-3 saantiinsa.


Gochfeld M, Burger J. 2005

Sosioekonomiset tekijät voivat vaikuttavaa suuresti siihen miten kalan syönnista saadut hyödyt ja haitat jakautuvat


Leino O, Karjalainen A, Tuomisto JT 2010

Sillä millaisia kalalajeja syö on vaikutusta terveyshyötyihn ja riskeihin. Rasvaisen kalan syöminen aiheuttaa lapselle pienen hyödyn keskushermoston kehittymiseen, kun taas ainoastaan vähärasvaisen kalan ruokavalio aiheuttaa pienen negatiivisen vaikutuksen. Nykyisillä kalan syöntimäärillä hyötyjen melko tarkkaan kumoavat haitat. Rasvaisen kalan syöjillä DHA:n hyödyt ovat elohopean haittoja suuremmat. Toksikologisen taustatiedon heikkous rajoittaa tuloksen tarkkuutta.


EFSA 2010

Euroopan ruokaturvallisuus virasto (EFSA) julkaisee lähiaikoina mittavan tutkimuksen kalansyönnin hyödyistä ja riskeistä. Seitsemäntoista alan asiantuntijaa perustivat arviointipanelin, jossa keskityttiin löytämään riskien (elohopea, dioksiinit ja dioksiinien kaltaiset PCB:t) ja hyötyjen (keskushermoston kehittyminen ja sydänperäiset) välistä tasapainoa. Tulokset viittaavat elohopeariskien neutraloitumiseen DHA:n ansiosta ja pientä painotusta hyötyjen puolelle. Ryhmä otti huomioon sekä erityis- että normaaliväestön.

  • Aikuisväestössä kalan syönti, erityisesti rasvaisen kalan, alentaa sydäntautiriskiä. Mahdollinen dioksiinien ja näiden kaltaisten aineiden aiheuttama syöpäriski on huomattavasti sydänhyötyjä pienempi. Suuruusluokka on kansanterveydellisesti merkittävä.
  • Useimmissa tapauksissa odottavien äitien kalansyönti edesauttaa lapsen keskushermoston kehitystä verrattuna kalaa syömättömiin äiteihin.
  • Dioksiinien kaltaisten yhdisteiden aiheuttama keskushermostovaikutus on vähäinen mikäli saanti on alle suositusrajan 70 pikogrammaa/ruumiinpaino kilo/kuukausi.


Suositukset

  • Keskushermostolle hyödylliset vaikutukset puoltavat erityisesti odottavien äitien ja lasten kalan syöntiä
  • Ravinto- ja haitta-aineiden seurantaan käytettyjen tietopankkien ja käyttö ja kehitystyö on tärkeää, erityisesti elohopean ja dioksiinien osalta.
  • Tulee kehittää riskien hallinta ja viestintäkeinoja, jotta hyödyt ja riskit osattaisi ottaa huomioon kuluttajia valistettaessa. [1]


QALIBRA ja BENERIS

EU-projektit QALIBRA ja BENERIS arvioivat kalansyönnin hyötyjen kumoavan mahdolliset haitat ja tasapainon olevan lievästi hyötyjen puolella.

Dioksiinit

Leino et al 2008

Dioksiinien syöpäriskiä on totuttu pitämään kansanterveydellisesti merkittävänä ongelmana Suomessa. Tutkimus osoitti kuitenkin että esim. yleisesti hyväksytyn liikenteen ilmansaasteiden aiheuttavan kymmeniä kertoja suuremman riskin. Kalansyönnin dioksiinialtistuksen aiheuttamien vuotuisten syöpätapausten määrä Helsingin alueella on maksimissaan muutamia tapauksia.


Tuomisto et al 2005

Kalansyönnin hyödyt sydäntautien torjunnassa peittoavat selkeästi dioksiinien aiheuttan syöpäriskin.


Mozaffarian D, Rimm EB. 2005

Kalojen dioksiinien ja PCB:n pitoisuudet (maailmalla yleisesti) ovat matalia ja mahdollinen syöpäriski jää mahdollisten hyötyjen suuruutta selvästi pienemmäksi. Haitta-aineiden suurien maantieteellisten vaihteluiden takia raskaana olevien naisten tulee kuitenkin varmuuden vuoksi ottaa selvää kalojen syönnin turvallisuudesta paikalliselta viranomaiselta. Tärkeimmille aikuisten terveysvaikutuksille sekä tutkimustieto ja todistusaineisto puoltavat hyötyjen selvästi peittoavan haitat .


Costa LG.

Villin ja viljellyn kalan haitta-ainepitoisuudet ovat suunnilleen samaa tasoa. Tosin Suomessa Itämeren villin kalan korkeiden dioksiinipitoisuuksien takia viljellyn kalan pitoisuudet ovat alhaisemmat.


McEwen B, Morel-Kopp MC, Tofler G, Ward C. 2010

Omega-3 rasvahappoja sisältävien kalojen syöntiä suositellaan diabeteksestä kärsivien ihmisten hoitoon.


Kalansyönnin terveyshyödyt

Omega 3 rasvahappojen hyödyllinen vaikutus sydämen ja verenkierron toimintaan on jo kauan sitten todettu. Alkujaan tutkimus suoritettiin paljon kalaa syövillä ihmisrymillä (inuiitit, japanilaiset) ja myöhemmin ulotettiin kattamaan myös länsimaalaiset ravitsemustottumukset. Yleisesti ottaen hyödyn ja haitan efektin pitää olla voimakas jotta se tulee väestötasolla näkyviin ja EPA:n osalta tämä on toistuvasti osoitettu, joten tämä hyöty kohoaa ehkäpä tärkeimmäksi kalan syöntiä puoltavaksi argumentiksi. Aihetta on tutkittu perinpohjaisesti vuosikymmeniä, mm:


Turunen et al 2008

Kalastajilla ja heidän puolisoillaan oli pienempi kuolemanriski yleisiin tauteihin. Kaloissa olevat haitta-aineet eivät lisänneet kuolleisuutta.


Levitan EB, Wolk A, Mittleman MA 2010

Kohtuullinen kalansyönti (1-2 kertaa viikossa) oli yhteydessä pienempään sydäntautiriskiin


Nordoy A, Marchioli R, Arnesen H, Videbaek J 2001

Kalan tulisi olla osa terveellistä ruokavaliota, ylimääräistä omega-3 annostusta tulisi antaa riskiryhmässä oleville


de Deckere EAM, Korver O, Verschuren PM, Katan MB 1998

Kalansyönti voi vähentää sepelvaltimotautiriskiä. Riskiryhmässä olevien ihmisten neuvotaan syömään kalaa vähintään kerran viikossa. Jos ei syö kalaa, tulisi saada 200mg PUFAa muista lähteistä. Useat lähteet, kuten Amerikan sydänyhdistys (AHA) ja EVIRA, suosittelevat kalaa syötävän vähintään kaksi kertaa viikossa ja riskiryhmässä olevat vielä lisäksi kalaölyvalmisteita.


Mozaffarian D, Ascherio A, Hu FB, Stampfer MJ, Willett WC, Siscovick DS, Rimm EB 2005

Jos kalaruokavalio ei ole mahdollinen, pystyy sitä paikkaamaan jonkin verran kasvipohjaisella omega-3 saannilla.


Marckmann P, Gronbaek M 1999

Kalansyönti ei vaikuta riskiä pienentävästi alhaisen riskin omaavilla ihmisillä. Korkean riskin omaaville suositellaan 40-60g kalaa päivittäin vähentämään sydäntautikuolleisuutta. Biokemiallinen mekanismi ei ole täysin tiedossa.


Breslow JL 2006

Kohorttitutkimusten tulokset viittaavat kalansyönnin ja kalaöljyn sisältämän omega-3 rasvahappojen olevan yhteydessä sydäntautikuolleisuuden vähenemiseen, kasviperäisistä lähteistä saadut omega-3 ja alfalinoleinihapot eivät ole yhtä tehokkaita.


Gohlke H 2004

Kalansyönti on yhteydessä alentuneeseen sydänkohtauksen riskiin.


Psota TL, Gebauer SK, Kris-Etherton P 2006

Kasviperäiset omega-3 lähteet ovat pellavansiemenet, pellavansiemenöljy, saksanpähkinä, soijaöljy ja rapsiöljy. Kalaperäisten omega-3 öljyjen määrää ruokavaliossa tulisi merkittävästi nostaa niiden sydäntauteja suojaavien vaikutusten ansiosta.


Penny M. Kris-Etherton, PhD, RD; William S. Harris, PhD; Lawrence J. Appel, MD, MPH, for the Nutrition Committee

Tyypilliset syöntisuositukset vaihtelevat välillä 0.3 - 0.5 g/d EPA+DHA ja 0.8 - 1.1 g/d alfalinoleinihappoa. Henkilöt joilla on sepelvaltimotautihistoria suositellaan noin tuplaamaan annos, eli suurinpiirtein 1 g/d EPA+DHA.

http://circ.ahajournals.org/cgi/content/full/106/21/2747

D-vitamiinin terveyshyödyt

Reichrath J 2007

D-vitamiini voi toimia syöpiä, tulehdus- iho- ja tartuntatauteja ennaltaehkäisevästi, sitä voi jopa käyttää myös hoitona.


Holick MF 2003

D-vitamiinin puutos on laaja ongelma herkimmillä ihmisryhmillä (lapset, osteoporoosipotilaat), mutta myös normaaliväestössä D-vitamiinivaje lisää verenpaineen nousun, syöpien ja diabeteksen riskiä.


Litonjua AA 2009

D-vitamiinitason nostaminen näyttää lupaavalta lapsuuden astman torjunnassa. Tehokkaan annoksen määrittäminen on vielä epäselvää.


Pilz S, Tomaschitz A, Ritz E, et al. 2009

Korkean verenpaineen omaavien henkilöiden tulisi käyttää D-vitamiinilisää.

Katso myös

Viitteet


Olli Leino: Kalaruoan terveysvaikutukset. Opasnet 2010. Viitattu 21.11.2024.

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Kalaruoan_terveysvaikutukset&oldid=35487”