Juomaveden patogeenien terveysvaikutukset

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2658
Moderaattori:Päivi Meriläinen (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2658}}

Johdanto

Juomaveden välityksellä tauteja voivat aiheuttaa sekä bakteerit, virukset, sienet sekä parasiitit eli loiset. Vaikka taudinaiheuttajat eivät pysty yleensä lisääntymään puhtaassa vedessä, niin ne saattavat säilyä siinä hengissä riittävän kauan päästäkseen ihmiseen. Taudit, jotka leviävät talousveden välityksellä, ovat lähes poikkeuksetta äkillisiä suolistosairauksia.

Riskin karakterisointivaiheessa tapahtuu varsinainen riskin suuruuden ja merkittävyyden arviointiprosessi. Siinä yhdistetään edellisten osien tiedot yhteen ja päädytään arvioon siitä, miten suurella todennäköisyydellä jokin tekijä aiheuttaa vaaran yksilölle tai väestölle. Riskinarvioinnin eri vaiheissa voidaan tuloksiin lisätä turvakertoimia, joiden avulla pyritään suojautumaan liian optimistisilta arvioilta ja ottamaan huomioon eri yksilöiden herkkyys ja erilainen altistuminen. Nämä varmuuden vuoksi tehtävät toimet ovat yleensä aivan tarpeellisia, mutta joissain tapauksissa seuraukset voivat olla järjettömiä. Myös varovaisuudessa kannattaa käyttää järkeä.

Juomaveden patogeenien terveysvaikutusten arviointi-moduulissa lasketaan patogeenien annosvasteiden ja aiemmin arvioidun altistumisen perusteella eri patogeenien vuosittainen infektioriski sekä tästä johdettu vatsatautitapausten määrä. Lisäksi voidaan laskea patogeenien aiheuttamien painotettujen elinvuosien menetys (DALYt).

Vesiepidemioiden syyt

Vesiepidemioiden puhkeaminen liittyy välillisesti edellä mainittuihin vesilaitostekijöihin. Suomessa on esiintynyt vesiepidemioita sekä pinta- että pohjavesilaitoksilla. Kaikkia epidemioita ei luultavasti ole edes osattu yhdistää veteen. Virusepidemioiden leviämistä talousveden välityksellä ei edes osata helposti epäillä tai todeta. Bakteerien aiheuttamat epidemiat ovat helpommin selvitettävissä, koska bakteerien tunnistus vedestä on yksinkertaisempaa kuin virusten. Vasta nyt virusten identifiointiin alkaa olla molekyylibiologisia menetelmiä, vaikkakaan niiden herkkyys ei aina riitä.

Vesiepidemian aiheuttavat pääasiassa suolistoperäiset bakteerit ja ihmisessä lisääntyvät virukset. Epidemian syntyyn tarvitaan siis ulostepitoista jätevettä. Kunnalliset puhdistamot poistavat jätevedestä runsaasti haitallisia aineksia, mutta vesistöön pääsee aina sekä bakteereja että viruksia, mikäli jätevesiverkoston piirissä on sairaita ihmisiä. Näinhän lähes aina on, mutta sairaiden lukumäärä on yleensä rajallinen, joten jätevesien patogeenisia mikrobeja on vain vähän.

Pintavesilaitoksella saattaa siis raakaveteen joutua patogeeneja. Nykyaikaisilla, tehokkailla puhdistustekniikoilla saadaan patogeenit tuhottua vesilaitoksella jo prosessin melko varhaisessa vaiheessa, eikä verkostoon syötetä tauteja aiheuttavia mikrobeja sisältävää vettä. Tehokkaalla puhdistusprosessilla (otsonointi+aktivihiili) voidaan myös varmistaa, ettei verkostoon kesällä pääse levätoksiineja. Jos pintavedestä valmistettu talousvesi sisältää enää vain vähän orgaanisia aineksia, se voidaan lisäksi klooridesinfioida ilman, että syntyy uusia syöpävaarallisia aineita. Suomessa on kaikilla pintavesilaitoksilla vähennetty kloorin määrää. Hyvin puhdistettu vesi ei kuluta klooria, joten kohtuullisen pienellä klooriannoksella saadaan kloori säilymään verkoston ääripäihin asti ja turvataan mikrobiologisesti puhdas vesi. Humuspitoisen veden humus ruokkii mikrobeja verkostossa, ja lisäksi se kuluttaa kloorin nopeasti. Klooriannosta ei kuitenkaan saisi epidemiavaaran vuoksi vähentää kovin pieneksi. Suurilla klooriannoksilla taas ei-toivottujen desinfioinnin sivutuotteiden muodostus ja veden mutageenisuus lisääntyvät ja siten elinikäisessä käytössä syöpäriski kasvaa. Jos siis pintavesilaitoksella puhdistustekniikka on riittämätön ja klooriannos pieni, saattaa epidemia syntyä.

Pohjavesilaitoksella raakavesi ei yleensä sisällä patogeenisia mikrobeja, koska vesi suodattuessaan paksun maakerroksen läpi puhdistuu. Pohjavesilaitosten epidemiat ovat yleensä aiheutuneet verkoston rikkoutumisesta, jolloin jätevettä on päässyt talousvesiputkistoon. Sama voi tapahtua myös tekopohjavesilaitoksissa. Tämä riski on olemassa myös pintavesilaitoksilla, mutta koska pintavedet aina desinfioidaan, epidemia-asteelle joudutaan vain harvoin.

Suomessa vesiepidemioita aiheuttaneet mikrobit

Analytiikan kehittymisen ansiosta taudinaiheuttajat kyetään havaitsemaan aiempaa paremmin. Suurin osa viime vuosina esiintyneistä epidemioista on aiheutunut noroviruksista (ent. kalikivirukset, 72 % sairaustapauksista) sekä kampylobakteereista (25 % sairaustapauksista). Nämä mikrobit säilyvät varsin pitkiä aikoja luonnossa, kulkeutuvat maaperässä ja vesistöissä hyvin ja niiden taudinaiheuttamiskyky on suuri. Norovirusten aiheuttamat vesivälitteiset epidemiat ajoittuvat pääosin lopputalveen ja kevääseen, jolloin väestössä on yleensä liikkeellä mahatautia (ns. talvioksennustauti). Talviset olosuhteet edistävät norovirusten säilymistä ja leviämistä. Kampylobakteeriepidemioiden esiintyminen ajoittuu suurimmalta osalta loppukesään ja alkusyksyyn, jolloin väestössä esiintyy runsaimmin kampylobakteeri-infektioita ( tartuntatautirekisteri). Yhdyskuntien jätevesien lisäksi kampylobakteereita päätyy luonnonvesiin myös eläinten ulosteiden välityksellä .

Katso myös

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/aiheet/tietopaketit/vesi

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>