Biomagnifikaatio

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2349
Moderaattori:Heta (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2349}}

TODO: {{#todo:Katsokaa tämän sivun muutokset ja soveltakaa niitä sivuihin jatkossa. 1) Viitettä täsmennetty ja linkki vaihdettu. 2) Käytettävä luokka on Dioksiini-synopsis, ei Dioksiini synopsis; aiemmat sivut korjattava tähän. 3) On siistimpää pistää väliotsikon jälkeen yksi tyhjä rivi. 4) Linkki [[op_en:Page]] vie vastaavalle englanninkieliselle sivulle nimeltä Page. Lisätkää tämmöiset linkit kaikille sivuille (sama sitten englanninkieliselle puolelle linkit suomeksi [[op_fi:Sivu]] |Julia Rintala, Iiro Nevalainen|Opasnet}}

Biomagnifikaatio: kemikaalin kyky rikastua ravintoketjussa. Tällainen kemikaali ei ole kemiallisesti tai biologisesti helposti hajoava, ja se sitoutuu elimiin tai kudoksiin, jolloin se kulkeutuu yhdestä lajista sitä ravintonaan käyttävään toiseen lajiin. Rasvaliukoiset, niukasti veteen liukenevat kemikaalit bioakkumuloituvat esimerkiksi kasviplanktoniin (esim. levät). Kasviplanktonia käyttää ravintonaan eläinplankton, jota taas hyödyntävät selkärangattomat, näitä kalat, joita vuorostaan käyttävät ravintonaan hylkeet. Jos rasvaliukoinen kemikaali on hyvin pysyvä, sen pitoisuus kasvaa portaittain jokaisella trofiatasolla. Siksi ravintopyramidin huipulla olevat lajit kärsivät eniten pysyvistä ympäristökemikaaleista.

Orgaanisten yhdisteiden klooraus lisää usein niiden pysyvyyttä ja lipidiliukoisuutta. Siksi erityisesti PCB-yhdisteet ja dioksiinit bioakkumuloituvat ja rikastuvat ravintoketjussa. Klooriatomien lisääminen lisää sekä rasvaliukoisuutta että ravintoketjussa rikastumista. Optimaalinen rikastumiskyky saavutetaan kuitenkin noin 6 klooriatomilla luultavasti siksi, että enemmän klooratut kongeneerit (erityisesti okta-) ovat niin niukasti veteen liukenevia, että niiden Biologinen hyötyosuus on pieni. Myös ihmiset ovat ravintoketjun yläpäässä, mutta koska ihminen on sekaruokainen ja ravinto tulee hylkeisiin ja kotkiin verrattuna hyvin monista eri lähteistä, bioakkumulaatio ei ole yhtä voimakasta.