Juomaveden laadun riskinhallinta

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 29. elokuuta 2011 kello 07.06 – tehnyt Jouni (keskustelu | muokkaukset) (teknistä viilausta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Juomaveden laadun riskinhallinta kuvaa keinoja ehkäistä ja pysäyttää terveyshaittoja, jotka johtuvat raakaveden mikrobikontaminaatiosta tai muusta raakaveden laatua huonontavasta seikasta.

Kysymys

Miten ehkäistään ja hallitaan juomaveden (mikrobiologiseen) laatuun liittyviä riskejä?

Vastaus

Vesiepidemioiden ehkäisy

Epidemioiden ehkäisyssä tärkeitä on huolehtia siitä, että vesilaitosprosessit ovat riittävän tehokkaita tuottamaan kuntalaisille hyvää vettä. Raakaveden laadusta riippuen tarvitaan erilaisia puhdistusmenetelmiä. Veden laatua on seurattava huolellisesti, ja terveyskeskusten ja sairaaloiden on tunnistettava mahdolliset epidemiat varhain.


Pintavesilaitoksen vastuuhenkilöiden täytyy tiedostaa, että järvivesi, jokivedestä puhumattakaan, saattaa ajoittain sisältää patogeeneja. Laitoksen puhdistustekniikan on siis oltava sellainen, ettei sairastumisia pääse tapahtumaan. Vastuu kuuluu kunnalle, eikä tätä vastuuta voi kiertää syyttämällä epäedullisia olosuhteita. Pintavesi on aina desinfioitava. Tällä varmistetaan, että verkostossa vesi pysyy mikrobiologisesti puhtaana. Jos humus on poistettu vedestä riittävän hyvin, ei suurehkokaan klooriannos lisää haitallisia kloorisivutuotteita. Tekopohja- ja pohjavesilaitoksilla putkirikkojen aiheuttamia epidemioita on vaikeampi ehkäistä. Kaikkia pohjavesiä ei ehkä kannata desinfioida, mutta puhtaan pohjaveden desinfiointi ei aiheuta ylimääräistä terveysriskiä; kloori tosin tulee maistumaan. Toisaalta pienillä klooriannoksilla pilkotaan pohjaveden niukat humusyhdisteet mikrobeille käyttökelpoiseen muotoon, mutta ei kyetä estämään mikrobikasvua. Jos siis pohjavettä desinfioidaan, on desinfiointiainetta oltava riittävästi.


Jos verkostoon kuitenkin pääsee patogeeneja tai jätevettä, verkosto on puhdistettava ns. shokkikloorauksella, jotta taudinaiheuttajat kuolevat. Shokkikloorattua vettä ei saa käyttää talousvetenä, ja toimenpiteen jälkeen verkosto on huuhdeltava puhtaalla vedellä. Lisäksi kuntalaisten on saatava tästä tieto ja toimenpiteen ajan puhdasta talousvettä on toimitettava muulla tavoin.

Vesiepidemioiden ilmoitusvelvollisuus

Vesiepidemioita koskee sama ilmoitusvelvollisuus kuin kaikkia ruokamyrkytysepidemioita. Ilmoitus on syytä tehdä heti, koska siten on parhaat mahdollisuudet ehkäistä epidemian laajeneminen. Kun kunnassa epäillään vesiepidemiaa, juomavedestä tehdään normaalit, mahdollisimman laajat talousveden analyysit niin lähtevästä kuin verkostovedestäkin. Näytteiden määrä riippuu epidemian laajuudesta. Jos on kyseessä mikrobiologinen ongelma, ensisijaisesti epäillään bakteeri-infektiota. Viime aikoina virusinfektiot ovat aiheuttaneet Suomessa runsaasti sairastumisia oman kaivon omaavissa kohteissa kuten lomakeskuksissa, kylpylöissä ja urheiluopistoissa.


Mikäli epäily kohdistuu vedessä esiintyvään kemialliseen yhdisteeseen, määritetään tämän yhdisteen pitoisuudet. Jollei yhdistettä tiedetä, otetaan tarpeeksi suuri vesimäärä talteen heti alussa. Ensimmäisessä vaiheessa lähetetään 2-5 litraa vettä tutkittavaksi laboratorioon, joka pystyy identifioimaan tuntemattomia yhdisteitä. Melko suuri vesimäärä (2-5 litraa) on syytä pakastaa litran erissä myöhempää analyysia varten. [1]

Perustelut

Ohjeet perustuvat THL:n Vesi ja terveys -yksikön asiantuntemukseen.

Katso myös

  • Kunnan kannattaa panostaa vesiepidemian ehkäisyyn. Kansanterveys-lehti 1999: 2. [2]

Viitteet

  1. Vesiepidemiat voidaan estää hyvällä talousveden käsittelyllä. Kansanterveys-lehti 1999: 2. [1]

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>