Klooraus

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 24. elokuuta 2011 kello 13.48 – tehnyt Päivi Meriläinen (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Rajaus

Kloorauksen vaikutus juomaveden patogeenien pitoisuuteen, eli mikrobiologinen poistotehokkuus.

Määritelmä

Kloorauksen tehokkuus eli sen kyky tuhota mikrobeja riippuu monesta tekijästä: kloorin muodosta, lämpötilasta, viipymästä, pH:sta ja konsentraatiosta sekä vedessä olevista muista aineista. Klooraus saattaa tehokkaasti tappaa tietyissä olosuhteissa indikaattoriorganismit, mutta veteen saattaa kuitenkin jäädä aktiivisia viruksia ja alkueläimiä tai niiden kystoja.Kloorauksen tehokkuuden mittarina käytetään kloorikokemaa eli pitoisuuden ja viipymän tuloa, ns. CT-arvoa. Vaadittava CT-arvo riippuu lämpötilasta: mitä matalampi lämpötila, sen suurempi CT-arvo tarvitaan.

[1]

Data

Patogeeni Ct 1 Log vähenemä Ct 2 Log vähenemä Ct 3 Log vähenemä Ct 4 Log vähenemä Ct 5 Log vähenemä
Kampylobakteeri 0.152 0.294 0.436 0 0
E.coli O157:H7 0.17 0.34 0.52 1.06 0
Rotavirus 0.12 0.16 0.2 0.3 0
Norovirus 0.09 0.18 0.245 0.314 0
Cryptosporidium 0 0 0 0 0
Giardia 75 150 216 0 0
Patogeeni Viite
Kampylobakteeri [2]; [3]
E.coli O157:H7 [4]; [5]
Rotavirus [6]
Norovirus [7]
Cryptosporidium [8]
Giardia [9]

Kausaliteetti

Yksikkö

logaritminen vähenemä

Kaava

CT-arvo = Kloorin jäännöspitoisuus (mg/l)* aika (min)


Tulokset

Katso myös

Viitteet

  1. ↑ Valve, M ja Isomäki, E. 2007. Klooraus - Tuttu ja turvallinen? Vesitalous 4/2007.
  2. ↑ Blaser, M. J., Smith, P. F., Wang, W.‐L. L. and Hoff, J. C. (1986). "Inactivation of Campylobacter jejuni by Chlorine and Monochloramine." Applied and Environmental Microbiology 51(2): 307‐311.
  3. ↑ Lund, V. (1996). "Evaluation of E. coli as an indicator for the presence of Campylobacter jejuni and Yersinia enterocolitica in chlorinated and untreated oligotrophic lake water." Water Research 30(6): 1528‐ 1534.
  4. ↑ Blaser, M. J., Smith, P. F., Wang, W.‐L. L. and Hoff, J. C. (1986). "Inactivation of Campylobacter jejuni by Chlorine and Monochloramine." Applied and Environmental Microbiology 51(2): 307‐311.
  5. ↑ Lund, V. (1996). "Evaluation of E. coli as an indicator for the presence of Campylobacter jejuni and Yersinia enterocolitica in chlorinated and untreated oligotrophic lake water." Water Research 30(6): 1528‐ 1534.
  6. ↑ Rice, E. W., Hoff, J. C. and III, F. W. S. (1982). "Inactivation of Giardia cysts by chlorine." Applied and Environmental Microbiology 43(1): 250‐251
  7. ↑ Keswick, B. H., Satterwhite, T. K., Johnson, P. C., DuPont, H. L., Secor, S. L., Bitsura, J. A., Gary, G. W. and Hoff, J. C. (1985). Inactivation of norwalk virus in drinking water by chlorine. Applied and Environmental Microbiology 50(2): 261-264.
  8. ↑ Benito Corona-Vasquez, Amy Samuelson, Jason L. Rennecker and Benito J. Mariñas (2002): Inactivation of Cryptosporidium parvum oocysts with ozone and free chlorine. Water Research 36, 4053-4063
  9. ↑ Rice, E. W., Hoff, J. C. and III, F. W. S. (1982). "Inactivation of Giardia cysts by chlorine." Applied and Environmental Microbiology 43(1): 250‐251
Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Klooraus&oldid=9451”