Ah-reseptori

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 3. kesäkuuta 2011 kello 08.03 – tehnyt Julia (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Ah-reseptori (AHR, dioksiinireseptori, aryylihiilivetyreseptori): soluproteiini, joka käynnistää useimmat dioksiininkaltaisten kemikaalien vaikutuksista. Se on kehityshistoriallisesti hyvin vanha proteiini, mutta sen pääasiallista tehtävää ei tunneta. Sen rakenne muistuttaa monia muita tärkeitä soluproteiineja, joiden toiminta liittyy esimerkiksi rytmisiin toimintoihin (clock-proteiinit) ja elinten kehittymiseen. Toimintamekanismi. Kun TCDD ja muut dioksiinit pääsevät solun sisään, ne sitoutuvat AHR:iin, joka siirtyy solulimasta tumaan ja sitoutuu puolestaan ARNT-proteiiniin (ks. ARNT). Tämä heterodimeeri (kahden eri proteiinin yhteenliittymä) sitoutuu DNA:han (ks.DNA). Sitoutuminen käynnistää useiden geenien aktivoitumisen dimeerin sitoutumiskohdan mukaan. Koska dimeeri aloittaa geenin lukemisen (transkription), sitä kutsutaan transkriptiotekijäksi (ks. transkriptiotekijä). Suuren dioksiiniannoksen jälkeen useiden satojen geenien ilmentyminen voi kiihtyä tai estyä rotissa (ks. Tijet ym. Molec. Pharmacol. 2006:69:140–153, http://pubmed.gov/16214954). Parhaiten tutkittuja näistä geeneistä on CYP1A1-entsyymin (vierasaineita metaboloiva entsyymi) induktiota säätelevä geeni. CYP1A1 hapettaa Dioksiinit ja PCB-yhdisteet: synopsis THL – Raportti 23/2011 11 monia vierasaineita ja muuntaa ne vesiliukoisemmiksi yleensä toisen entsyymin kanssa, joka liittää aineen vesiliukoiseen kantajaan (ks. Metabolia). Geenin aktivointi lisää entsymaattista toimintaa jopa monisatakertaisesti. Vielä ei tiedetä, mikä geeni (tai mitkä geenit) aiheuttavat dioksiinien myrkkyvaikutuksen. (Lisää AHR:stä ks. Lindén ym. Front. Neuroendocrinol. 2010:31:452–458, http://pubmed.gov/20624415.)[1]

Viitteet

  1. Jouko Tuomisto, Terttu Vartiainen and Jouni T. Tuomisto: Dioksiinit ja PCB-yhdisteet: synopsis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ISSN 1798-0089 ; Raportti 23/2011 [1]