Kemialliset rakenteet
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi2462 |
---|
Moderaattori:Julia (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
Lisää dataa
|
Kemialliset rakenteet: PCB-yhdisteet muodostuvat 12 hiiliatomista
sekä 10 atomista, jotka voivat olla joko vetyjä tai klooreja (kuvio
3). Hiiliatomit muodostavat kaksi aromaattista fenyylirengasta, joita
yhdistää hiili-hiili-sidos. Teoriassa mahdollisia kloorin ja vedyn yhdistelmiä
on 209, ja näistä noin 130 löytyy teknisistä tuotteista. Niitä
kutsutaan kongeneereiksi (ks. myös Orto-PCB-yhdisteet). Kloori lisää
näiden yhdisteiden kestävyyttä ja vähentää syttymisherkkyttä. PCB:n
kaksi fenyylirengasta voivat kiertyä niiden välinen hiili-hiili-sidos akselinaan,
joten ne voivat joustavasti asettua joko PCDD-yhdisteiden
kaltaiseen tasomaiseen konformaatioon tai vaihtoehtoisesti potkurinmuotoiseen
konformaatioon (ks. kuvio 3). orto-kloorit (asemissa
2 ja 6) voivat kuitenkin estää tasomaisen konformaation syntyä vaihtelevassa
määrin, ja siksi orto-kongeneerit ovat vähemmän dioksiinin
kaltaisia kuin non-orto-kongeneerit. Kaupalliset PCB:t sisälsivät myös PCDF-yhdisteitä jopa 40 mg/kg, mutta eivät
yleensä PCDD-yhdisteitä.
PCDD-yhdisteet muodostuvat 12 hiiliatomista sekä 8 atomista,
jotka voivat olla joko vetyjä tai klooreja (kuvio 4). Hiiliatomit muodostavat
kaksi aromaattista fenyylirengasta, joita yhdistää kaksi happisiltaa.
Kloorin ja vedyn mahdollisia yhdistelmiä on 75, ja syntyneitä
dibentso-p-dioksiinijohdannaisia kutsutaan kongeneereiksi (ks. Kongeneerit).
Kloori lisää näiden yhdisteiden kestävyyttä, ja 2,3,7,8-asemien
kloorit (Lateraalikloorit) ovat erityisen tärkeitä, koska ne ovat
olennaisia toksisuuden kannalta ja estävät PCDD-yhdisteiden entsymaattisen
hajoamisen. Siten 2,3,7,8-rakenteiset 7 kongeneeria ovat
toksikologisesti tärkeimpiä. Kaikki lisäkloorit 2,3,7,8-rakenteeseen
vähentävät toksisuutta, mutta haittavaikutusten kirjo säilyy samanlaisena
(ks. TEF). Tetra-, penta-, heksa-, hepta-, ja oktakloorijohdoksia
kutsutaan usein vastaavasti nimillä TCDD, PeCDD, HxCDD,
HpCDD ja OCDD.
PCDF-yhdisteet muodostuvat 12 hiiliatomista sekä 8 muusta atomista,
jotka voivat olla joko vetyjä tai klooreja. Hiiliatomit muodostavat
kaksi aromaattista fenyylirengasta, joita yhdistävät hiili-hiilisidos
ja happisilta (kuvio 5).
Teoriassa kloorin ja vedyn mahdollisia
yhdistelmiä on 135, ja syntyneitä dibentsofuraanijohdannaisia kutsutaan
kongeneereiksi. Kloori lisää näiden yhdisteiden kestävyyttä,
ja klooriatomit 2,3,7,8-asemissa (lateraalikloorit) ovat erityisen tärkeitä,
koska ne lisäävät toksisuutta ja samalla ehkäisevät PCDF-yhdisteiden
entsymaattista hajoamista. Siksi 2,3,7,8-Cl-rakenteiset 10
kongeneeria ovat toksikologisesti tärkeimpiä. Useimmat lisäkloorit
2,3,7,8-rakenteeseen vähentävät toksisuutta, mutta haittavaikutusten
kirjo säilyy samanlaisena (ks. TEF). Tetra-, penta-, heksa-, hepta-
ja oktakloorijohdoksia kutsutaan usein vastaavasti nimillä TCDF,
PeCDF, HxCDF, HpCDF ja OCDF.
[1]