Veropolitiikka Suomessa

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 30. toukokuuta 2011 kello 15.59 – tehnyt Smxb (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Rajaus

Millaista veropolitiikan pitäisi olla Suomessa? Erityisesti, mitä asioita tältä alueelta pitäisi nostaa hallitusohjelmaan 2011?


Tulos

  1. Arvonlisäveron progressio
    Verovähennys pitää ulottaa myös epäsuoriin veroihin, eli kaupasta ostaessaan voi arvonlisäveron osuuden kuitata verovähennyksellään, jos sellaista on. Tämä voi tapahtua suoraan sähköisen järjestelmän kautta, tai pankkikortin tapaisella kortilla, johon verovähennystä on ladattu (tästä nimi verovähennyskortti). Veron osuus maksetaan verovähennyksestä, ja asiakkaan maksettavaksi jää vain veroton osuus. Niinpä pienituloisen ei tarvitse maksaa lainkaan veroja, ennen kuin hänen kulutukseensa sisältyvät verot ylittävät verovähennyksen. Henkilökohtaisen verovähennyksen suuruus voidaan määritellä halutulle tasolle esim tulojen ja elämäntilanteen mukaan.
  2. Budjettimallit ja verotuksen simulointi saatava avoimiksi
    Kuten tietolähteet (avoin data), on myös mallit avattava julkiselle kritiikille hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Tämä mahdollistaa aiempaa laajemman kansanryhmän, erityisesti veroammattilaisten ja makrotalousasiantuntijoiden täysipainoisemman osallistumisen julkiseen keskusteluun erilaisista vaihtoehdoista [1].
  3. Palkkavero alas, pääomavero ylös [2]
    Tuloveroasteikkoja pitää Veronmaksajien keskusliiton mukaan laskea kautta linjan 2,5–4,0 prosenttiyksikköä, eniten keskituloisten osalta. Marginaaliveroa laskettaisiin etenkin suurituloisimmilta. Lisäksi työtulovähennystä tulisi liiton mielestä korottaa runsaalla kolmanneksella pienituloisten hyödyksi. Uudeksi pääomaveroprosentiksi tulisi 30 nykyisen 28:n sijaan. Tavoitteena on kokonaisveroasteen pysyminen nykyisellä tasolla. Kokonaisuudessaan liiton ehdotus on vähemmän progressiivinen kuin nykykäytäntö. Kaiken kaikkiaan palkkaverojen menetyksestä Veronmaksajien mallin mukaan aiheutuisi valtiolle n. 2 miljardin euron menetys.
  4. Yhteisöveron alas, ALV ylös [2]
    Yritysten toiminnan helpottamiseksi yritysveroa laskettava 26:sta 24 prosenttiin. Veronalennuksiin kuluvaa rahaa Veronmaksajien keskusliitto haalisi korottamalla arvonlisäveroa kahdella prosenttiyksiköllä. Yleinen alv olisi 25 prosenttia, ja alennetut kannat 15 sekä 11 prosenttia
  5. Liikennepolttoaineiden verojen maltillinen nosto [2]
    Veronmaksajien keskusliitto korottaisi polttoaineveroa paljon maltillisemmin kuin VM:n verotyöryhmä. Tavalliselle autoilijalle kustannusten nousu olisi n. parikymppiä vuodessa.
  6. Kunnille kulukuria [2]
    Julkinen talous kokonaisuudessaan pitää saada kestävään iskuun pidentämällä työuria ja hillitsemällä kuntien menoja. Kuntien tehtävien määrää ei enää lisätä eikä henkilöstö saa Veronmaksajien keskusliiton mielestä kasvaa nykyisestä vajaasta puolesta miljoonasta.
  7. Verotuksen uudistamisessa tarvitaan kannusteita työhön ja yrittämiseen [3]
  8. Omistus- ja vuokra-asumisen kohtelua tasattava: asuntolainan korkovähennyksestä luovuttava [4]
  9. Perintöveroa kiristettävä, samoin kiinteistöveroa ja kulutusveroja [4]
  10. Palkkaveroja alennettava [4]
    Argumentteja puolesta: "Haluamme painottaa kevennyksissä pienipalkkaisia, mikä vaikuttaa työhön osallistumispäätökseen. Haluamme laskea kynnystä tulla työmarkkinoille" (Sixten Korkman).
  11. Yritysten yhteisöveroa laskettava [4]
  12. Oikeudenmukainen ALV palvelualoille [5]
    Palvelualojen ammattiliitto toivoo seuraavan hallituksen noudattavan elinkeinopolitiikkaa, joka tukee palvelualojen kasvua ja alan työllisyyttä. Työvoimavaltaisten pienpalveluiden arvonlisäverotuksen on oltava tasa-arvoista ja pitkäjänteistä, jotta työllisyyskehitys esimerkiksi kauneudenhoidossa ja kotipalveluissa jatkuu positiivisena. Ylätason tavoitteita ovat kohtuuhintainen asuminen sekä työmatkaliikenteen ja energian verotus. "Työmatkaliikenne ja energiaverotus vaikuttavat paljon arkiseen toimeentuloon. Me haluamme läpi sen ajatuksen, että meidän porukkamme elää pienillä tuloilla, ja ostovoiman kehitys on olennainen." (Hanna Kuntsi)
  13. Ansiotulojen verotus ei saa nousta. Rajaveroaste laskettava 50 prosenttiin [6]
    Akava esittää verotusta muutettavaksi niin, että ylin marginaalivero laskee 50 prosenttiin nykyisestä 56,8 prosentista. Rajavero tarkoittaa sitä veroa, mikä peritään tulonlisäyksestä. Ehdotuksen mukaan 66 400–120 000 euroa vuodessa ansaitsevien veroprosentti kevenisi 30:stä 23:een. Myöhemmässä vaiheessa tuloveroa kevennettäisiin pienituloisemmiltakin, eli 22 600–66 400 euroa ansaitsevilta. Heidän veroprosenttinsa laskisi 16,5:een. Näillä muutoksilla korkein rajavero putoaisi 50 prosenttiin. Akavan ja Ekonomiliiton mukaan ankara työtuloverotus yhdessä korkeiden rajaveroasteiden kanssa ei kannusta kouluttautumaan ja on ristiriidassa osaamiselle rakentuvan talouskasvun ja työllisyyden vaatimusten kanssa. Verotuksen kehittäminen tähän suuntaan pitäisi koulutettujen etujärjestöjen mukaan aloittaa, mikäli julkisen talouden kestävyysvaje antaa myöten.


Perustelut

Data

Riippuvuudet


Katso myös


Avainsanat

Politiikka, hallitusohjelma, kilpailukyky, Suomen valtion päätöksenteko


Viitteet

  1. ↑ Suomen Kuvalehti 17.12.2010. Päivän kuva: Turha joukko kansanedustajia
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Veronmaksajien keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet
  3. ↑ 3,0 3,1 Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Etla:n hallitusohjelmatavoitteet
  5. ↑ 5,0 5,1 PAM:n tavoitteita hallituskaudelle 2011
  6. ↑ 6,0 6,1 Akavan tavoitteita hallituskaudelle 2011
  7. ↑ Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2010. ISSN 0782-6028. www.vnk.fi/julkaisut, julkaisut@vnk.fi. ISBN 978-952-5896-25-1 (nidottu) ISBN 978-952-5896-26-8 (pdf) Wikistetty versio


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Suomen hallitusohjelma 2011
Osat:

Kehitysyhteistyö | Pelastustoimi | Maanpuolustus | Vakausrahastot | Ostovoima ja kilpailukyky Suomessa | Työttömyysvakuutusrahaston talous Suomessa | Veropolitiikka Suomessa | Talousrikosten torjunta | Ihmisoikeuspolitiikka | Tiede- ja innovaatiopolitiikka Suomessa | Koulutuspolitiikka Suomessa | Kulttuuri- ja liikuntapolitiikka | Maatalous | Elintarvikepolitiikka | Julkisen sektorin keräämän tiedon yleinen saatavuus Suomessa | Laajakaistaverkko- ja älyliikennepolitiikka Suomessa | Liikenneväyläpolitiikka ja rakennettu ympäristö Suomessa | Joukko- ja työmatkaliikenteen kehittäminen Suomessa | Politiikkatoimien vaikuttavuusarviointi Suomessa | Energiapolitiikka | Ilmastopolitiikka | Aluepolitiikka | Kuntareformi | Yrityspolitiikka Suomessa | Julkisen sektorin hankintapolitiikka Suomessa | Palvelurakenteiden ja -tuotantoprosessien kehittäminen Suomessa | Johtaminen ja henkilöstö Suomessa | Työvoimapolitiikka Suomessa | Sosiaali- ja terveyspolitiikka | Sosiaaliturva ja työmarkkinat Suomessa | Eläkepolitiikka | Lapset ja nuoret | Luonto ja yhteiskunta | Vesiensuojelupolitiikka | Julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen ja tavoiteasettelu Suomessa | Organisaatiorakenteet ja ohjaus Suomessa | Julkisen hallinnon ICT:n kehittäminen Suomessa | Demokratiakehitys

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Veropolitiikka_Suomessa&oldid=6203”