Mikrobien kasvu verkostossa

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2187
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2187}}

Mikrobien jälkikasvu verkostossa

Suomen talousvesiverkosto on suurelta osin rakennettu kasvavan vedenkulutuksen varalta. Vuosi 1972 oli vedenkulutuksen huippuvuosi, jolloin asukaskohtainen kulutus oli 335 litraa päivässä, kun vuonna 1997 vastaava kulutus oli enää 252 litraa. Vedenkulutuksen väheneminen on johtanut talousveden ikääntymiseen verkostossa, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia veden laadussa. Ongelmat ovat mikrobiologisia sillä kasvanut veden viipymä verkostossa johtaa suotuisissa olosuhteissa mikrobien kasvuun vedessä ja vedenjakeluverkoston putkien pinnoilla. Talousveden haju- ja makuhaitat ovat kuluttajienkin havaitsemia verkoston mikrobikasvuun liittyviä ongelmia.

Veden virtausnopeuden ja desinfioinnin ohella veden lämpötila ja mikrobeille käytettävissä olevien ravinteiden määrä vaikuttavat talousveden mikrobien kasvuun. Orgaanisen aineksen määrän, erityisesti sen biohajoavan jakeen, katsotaan olevat tärkeimpiä verkostovesien mikrobikasvuun vaikuttavia tekijöitä. Talousveden ns. heterotrofisten mikrobien kasvulle oleellista orgaanista ainesta mitataan yleisimmin assimiloituvan orgaanisen hiilen (AOC) ja biodegradoituvan orgaanisen hiilen (BDOC) pitoisuuksina.

Merkittävä osa orgaanisesta aineksesta poistuu pintavesilaitoksilla saostusvaiheessa ja tekopohjavesilaitoksilla maaperässä imeytymisen aikana. Suurimpien pintavesilaitosten käyttämä aktiivihiilisuodatus tehostaa osaltaan orgaanisen aineksen poistoa. Tästä huolimatta käsiteltyyn suomalaiseen talousveteen jää varsin runsaasti orgaanista ainetta (2.1 - 5.0 mg TOC/l). Vaikka saostus, hidashiekka- tai aktiivihiilisuodatus vähentävätkin mikrobeille käyttökelpoisen orgaanisen aineksen määrää, sitä jää talousvesiin yleensä paljon (105 - 365 µg AOC/l). Pintavesilaitoksilla mikrobeille käyttökelpoiset orgaanisen aineen pitoisuuteen vaikuttavat humuspitoiset raakavedet sekä käsittelymenetelmät. Tämä johtuu siitä, että vesilaitoksilla yleisesti käytössä olevat voimakkaat hapettimet, otsoni ja kloori, pilkkovat orgaanista ainetta tuottaen talousveteen mikrobien helposti käytettävissä olevia pienimolekyylisiä orgaanisia yhdisteitä.

Kansanterveyslaitoksen tutkijat ovat äskettäin osoittaneet, että vaikka mikrobeille käytettävissä olevan orgaanisen aineen pitoisuus säilyykin suurena tai jopa kasvaa vedenkäsittelyn aikana, niin samalla veden fosforipitoisuus alenee voimakkaasti kemiallisessa saostuksessa ja hidassuodatuksessa. Talousvesien fosforipitoisuus on vedenpuhdistuksen jälkeen yleensä alle määritysrajan (< 2 µg P/l). Näin suomalaiset vesilaitokset ovat muuttaneet ratkaisevasti mikrobien kasvua ylläpitävien ravinteiden keskinäisiä suhteita ja samalla tietämättään rajoittaneet verkoston mikrobien kasvua. Vähäinen fosforipitoisuus suhteessa orgaanisen aineen määrään aiheuttaa sen, että pintavesilaitoksilla tai tekopohjavesilaitoksilla tuotetussa juomavedessä mikrobikasvua rajoittaakin fosfori eikä orgaaninen aine. Fosforin merkityksen tutkimiseksi Kuopiossa (Kansanterveyslaitos, Kuopion Yliopisto) on kehitetty biotesti, jolla voidaan tutkia mikrobeille käyttökelpoisen fosforin (MAP, microbially available phosphorus) pitoisuuksia vedestä. Testi on erittäin herkkä, sillä voidaan analysoida mikrobeille käyttökelpoista fosforia pitoisuuteen 0.1 µg PO4-P/l saakka.

Katso myös

Avainsanat

Viitteet

Aiheeseen liittyviä tiedostoja