Uutisraivaaja 2011

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 3. helmikuuta 2011 kello 07.15 – tehnyt Teemu R (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Faktaa kilpailusta


Alustavia kilpailuideoita

  1. Yhteisöllisen päätöksenteon tilannehuonepalvelu: Tilannehuonepalvelu on yksittäisille kansalaisille, järjestöille ja julkishallinnon organisaatiolle suunnattu palvelu, joka hakee vastauksia kysymyksiin, jotka vellovat kuumana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tilannehuonepalvelu tarjoaa myös toimenpide-ehdotuksia ja kvantitatiivista vertailua eri vaihtoehtojen kesken.
    • Palvelun tuottamiseen osallistuvia tahoja: sovelluskehittäjät, ammattitutkijat, ammattijournalistit, amatööritutkijat (citizen science), amatöörijournalistit (citizen journalism)
    • Esimerkkejä reaktiokynnyksen ylittävistä puheenaiheista, joihin liittyen täytyy tuottaa tietoa nopeammin, luotettavammin ja laaja-alaisemmin kuin aiemmin: Tulivuorituhka, sikainfluenssarokote, yritysverouudistus, ydinvoima- ja energiapolitiikan vaihtoehdot, rasvasota, ilmastodenialismi, jätevesiuudistus, jne.
    • Kaikki edellä mainitut aiheet vaativat usean eri alan asiantuntijatiedon yhdistämistä nopeasti ja pienin kustannuksin.
  2. Demotaan varjohallitusohjelman (vrt. Sauna Top 7) tekemistä Pikkuparlamentissa. Tämän harjoituksen tarkoitus on osoittaa tilannehuonepalvelun toimivuus!
  3. Tähän vaan rohkeasti uusia ideoita alle, mikäli menee pitkäksi niin otetaan uusi sivu käyttöön...


Hyötyjä sovelluskehittäjille

  1. Kokonaisuuden tuoma lisäarvo omalle palvelulle (houkuttaa suurempaa käyttäjämäärää)
  2. Suuremman könttäsumman hakeminen helpompaa porukalla
  3. Sovelluskohtaiset hyödyt datan ja työn jakamisesta
  4. Konsortion toiminnasta voi syntyä kannattavaa liiketoimintaa konsortion jäsenille Uutisraivaaja-kilpailusta riippumatta.


Hyötyjä medialle ja kustantajille

  1. Halpaa asiantuntijatyövoimaa
  2. Nopea reagointikyky
  3. Ammattijournalisteille uusia työmahdollisuuksia ja -tapoja
  4. Suuri yleisö voidaan ottaa mukaan keskusteluun paitsi mielipiteen- myös tiedontuottajina
  5. Nostaa median profiilia ja arvostusta
  6. Helpottaa ammattitoimittajien työtä tai vähintäänkin nostaa journalismin tasoa kun käytössä on laajempi reservi asiantuntijoita kuin vain ne kaksi tv:stä tuttua
  7. Osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun muuttuu laaja-alaisemmaksi ja laadukkaammaksi


Hyötyjä tutkimuslaitoksille

  1. Uusi aihekohtainen eikä laitoskohtainen lähestymistapa yhteisiin ongelmiin ja haasteisiin
  2. Politiikkarelevanssin todistus tapahtuu automaattisesti, Vaikuttavuusstrategian palveleminen


Kilpailuideaan liittyviä trendejä ja heikompiakin signaaleja

  1. USA:ssa liittovaltion rahoitus uusille tiedeprojekteille edellyttää avointa lisenssiä Tutkimuslaitoksen_tietopolitiikka).
  2. National Insititute of Health (NIH) suosittaa tutkijoilleen Wikipediassa julkaisua (kts. Tutkimuslaitoksen_tietopolitiikka)
  3. Tutkimuslaitokset voivat kehittää imagoaan 'omistamatta portaalia'
  4. Open Access-julkaisutoiminta lisääntyy
  5. Vrt. kansalaisjournalismia osittan hyödyntävä Omakaupunki-palvelu.
  6. Unibet News (lokakuu 2010) täysimittainen ('taloustieteellisesti' perusteltu) mainos-kannanotto uutta arpajaislakia vastaan, jossa kyseenalaistetaan valtion monopoliasema vedoten lisensioitujen markkinoiden toimivuuteen online-pelaamisessa. Vaikka huutokilpailuun ei ole tarkoitus lähteä, eikö valtion tutkimuslaitosten strategiseksi tavoitteekseen asettamaan vaikuttavuuteen päästäkseen ole kyettävä tarjoamaan jotain samankaltaista yhtä selkeässä formaatissa? Huomiota herättävää ei siis ollut mainos itsessään vaan pyrkimys 'faktapohjaiseen keskusteluun' ja status quon haastaminen tutkimusluonteisia kysymyksiä esittämällä.


Strategia

  1. Yhdistellään toiminnallisuuksia mm. seuraavista kehitteillä olevista hankkeista:
    • Pikkuparlamentti (poliittinen keskustelu)
    • Opasnet (kvantitatiivinen tiedontuotto)
    • Asialista (kvalitatiivinen tiedontuotto)
    • Eduskunnan rajapinnat (äänestysdata)
    • Vaalilupausarkisto (tiedonlouhinta)
    • Veropuu (visualisaatiot)
    • Lisää listaan muita
  2. Luodaan uusi verkkojulkaisuympäristö, jossa mukana rahoittajina muutamat maan suurimmista päivälehdistä.
  3. Verkkojulkaisuympäristöä ei ole tarkoitettu vain tieteentekijöille vaan myös tavallisille ihmisille (jotta tieteellinen ongelmanratkaisumenetelmä saa lisää luottamusta ja sekä poliitikot että kansalaiset ymmärtävät tieteellisen tutkimuksen merkityksen)
    • Kokonaisrahoituksen sijasta esitetään radikaalimpaa palkintomallia, joka perustuu Aikapankkimaiselle kontribuutioiden tasavertaisuudelle (vain niihin käytetty aika palkitaan) ja Mikroduunimaiselle työnjaolle (kts. [1]).
  4. Opasnet-Simupedia-ympäristö (joka voi toimia uuden julkaisuympäristön pohjaratkaisuna) kaipaa kovasti tavallisen kansalaisen/mediankuluttajan huomiota ja käytettävyyden parantamista. Emme voi vaatia etta syntyvä julkaisuympäristö on sivusto, jossa kaikki keskustelu/analyysi tullaan tulevaisuudessa käymään, erityisesti jos joku suuri (mahdollinen) rahoittaja kuten HS haluaa ottaa brändin omien siipiensa alle. Toisaalta, rahoittajatkin ymmärtävät että liian kaupallinen brändi ei lisää luottamusta.
  5. Houkuttelevuuden lisäämiseksi Opasnetissa tai vastaavassa verkkojulkaisussa pitäsi olla 'kuvitettuja' (featured) artikkeleita, joiden tuottamiseen olisi osallistunut monia eri alueen tieteentekijöitä ja popularisoiviin kykeneviä tiedetoimittajia (mukana voisi olla myös syvällisempiä, puhtaasti ammattitutkijoille varattuja osioita)
  6. Lehtitalojen kannalta olisi herkullista jos saisimme Tilannehuone-brändin levitettyä verkkojulkaisuun ja näin elvytettya kuolevan tutkivan journalismin. Ts. esim. HS voisi taata etta viimeisin tieteellisesti kovatasoisin analyysi sikainfluenssasta tai tulivuorituhkasta loytyy saitilta, jota he tukevat (mutta eivät omista tutkijoita tai tutkimusta).
  7. Kansalaisjournalismi ja väittely on tietysti tuotava samaan palveluun. Näin yhteiskunnalliset aiheet päästään linkittämään tieteelliseen maailmankuvaan. Ammattijournalistit voivat avustaa innokkaita amatöörisisällöntuottajia.


Pidemmän tähtäimen yhteiskunnallisia ideoita

  1. Alla lueteltuja ideoita ei tarvi välttämättä tarvi huomioida tässä vaiheessa. Jotkut niistä ovat utopistisia, jotkut luultavasti helpostikin toteutettavissa.
  2. Tilannehuonetyöskentelyn rahalliseksi tukemisesi voi ottaa käyttoon Mikrotyön (kts. Mahdollista-blogi ja analyysi Opasnetissa), Onorit, Arvostuspelin ja Arvostusteorian (Respect theory) . Voidaanko näyttää miten uudella liiketoimintamallilla on käytännössä mahdollista ostaa 1h 40 tutkijan/toimittajan aikaa sen sijaan etta ostamme 40h 1:n toimittajan aikaa kuten vanhassa mallissa. Eli isojen lehtitalojen kannalta heitä kiinnostavin palvelu voisi olla tilannehuone, mutta siitä voitaisiin orgainisoida kaksi versiota: pitkäjänteisemman ja lyhytjänteisemmän. Samalla voitaisiin vastata haasteeseen jonka denialistit heittävät jatkuvasti sektoritutkimuslaitoksille ja ammattitutkijoille saadessaan hallintaansa määräänsä nähden suhteettoman suuren osan media-avaruudesta.
  3. Sisällöntuotantoa voisi järjestää Stadin Aikapankin [2], [3] ja Mikrotyön sisältämien konseptien avulla. Katso myös [4], [5], [6].
  4. Voisiko Uutisraivaaja-konsortio käyttää tiedontuotannon palkitsemisen suhteen samaa periaatetta kuin Aikapankissa, eli puhdas työaika mitattaisiin toveissa tai tunneissa? Eli se mitä konsortion tahot tuovat tullessaan alkupääomaksi oman sovelluksensa ja ehkä omien asiakkaidensa kautta olisi kaikki homogenisoitavissa samanarvoiseksi. Myös uusien asiakkaiden ja rahakkaiden tilausten hankkiminen olisi kaikki yhtä arvokasta kuin N:n tovin käyttäminen vaikkapa käyttöliittymäkoodaukseen, jos rahakkaan asiakkaan 'koukuttaminen' vei koukuttajalta N tovia. Tämä yksinkertaistaisi rahanjakoa huomattavasti. Se olisi myös linjassa Parecon-filosofian kanssa [7].

Katso myös

Avainsanat

Viitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>


Sami Majaniemi: Uutisraivaaja 2011. Suunnitelma. Opasnet 2010. Viitattu 21.11.2024.