EAS-EXPOLIS/RELEX
Tämä sivu on tutkimus.
Sivutunniste: Op_fi2155 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
EAS-EXPOLIS/RELEX
Henkilökohtaisen PM2.5 altistuksen alkuaineanalyysi ja lähdekartoitus (EAS-EXPOLIS)
Tutkimusryhmä
- Matti Jantunen
- Kimmo Koistinen
- Otto Hänninen
Yhteistyötahot:
- Ateenan yliopist,o Kreikka
- Baselin yliopisto, Sveitsi
- Ilmatieteenlaitos, Suomi
- Institute of Genetic Ecotoxicology, Tsekki
- Joseph Fourier yliopisto, Ranska
- Kuopion yliopisto, Suomi
- Milanon yliopisto, Italia
- Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, Suomi
Rahoittajat:
- Suomen Akatemia SYTTY (EAS-EXPOLIS)
- TEKES (RELEX) (Suomen osalta)
Yhdyshenkilö:
- Matti Jantunen, puh: 017-201 340
Tausta
Pienhiukkasten on todettu lisäävän väestön kuolleisuutta ja sairastuvuutta. Monissa epidemiologisissa ja toksikologisissa tutkimuksissa on arvioitu, että terveysvaikutukset saattavat johtua pienhiukkasten koostumuksesta. Hiukkasten koostumuksen selvittäminen auttaa arvioimaan eri lähteiden osuutta altistuksesta ja terveysvaikutuksista.
Tavoite
Selvittää päästöjen (erityisesti liikennepäästöjen) osuus ulkoilman, asuntojen ja työpaikkojen sisäilman pienhiukkaspitoisuuksista sekä henkilökohtaisista pienhiukkasaltistuksista, ja mallittaa väestön pienhiukkasaltistumista lähteittäin käyttäen hyväksi EXPOLIS aineistoa.
Kuvaus
EXPOLIS-hankkeessa Helsingissä (ja kuudessa muussa eurooppalaisessa kaupungissa) vv. 1996-97 kerätyistä henkilökohtaista altistusta sekä asuin- ja työympäristöjä kuvaavista PM2.5 näytteistä analysoitiin Baselin yliopistossa ED-XRF menetelmällä 37 alkuainetta, sekä reflektometrillä BS. Kertynyttä laajaa tiedostoa; PM2.5 alkuainekoostumusta, sen ajallista vaihtelua sekä ulkoilma-, sisäilma- ja henkilökohtaisten näytteiden yhtäläisyyksiä ja eroja on tässä tutkimuksessa käytetty tärkeimpien PM2.5 lähteiden erottelemiseen sekä lähteiden altistusosuuksien selvittämiseen. Lisäksi tutkimuksessa verrataan reseptorimallin tuloksia leviämismallilla saatuihin liikenneperäisen ja sekundäärisen pienhiukkasaltistumisen arvioihin.
Katso myös
Avainsanat
Viitteet
Aiheeseen liittyviä tiedostoja
<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>