Tieteen ja politiikan vuorovaikutusstrategia

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään arviointi. Sivutunniste: Op_fi1879
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi1879}}

Tieteen ja politiikan vuorovaikutusstrategia on strategia erityisesti valtion tutkimuslaitoksille (esimerkiksi THL:lle) tuotetun tiedon tehokkaammaksi käyttämiseksi yhteiskunnassa. Tämä sivu on arviointi siitä, millainen tuon strategian pitäisi olla.

Rajaus

Millainen rooli valtion sektoritutkimuslaitoksella pitäisi olla tieteen (eli tieteellisen tiedon tuottamisen) ja politiikan (eli tieteellisen tiedon yhteiskunnallisen hyödyntämisen) vuorovaikutuskentässä? Mitkä ovat tärkeimpiä keinoja, joilla yksittäinen tutkimuslaitos voi parantaa tätä vuorovaikutusta yhteiskunnan eduksi?

Oletettu käyttö, käyttäjät ja osallistujat

Srategia on tarkoitettu erityisesti sektoritutkimuslaitosten käyttöön ohjaamaan strategista suunnittelua. Se on kuitenkin tarkoitettu myös valtionhallinnon ja poliitikkojen käyttöön, jotta he voivat luoda edellytyksiä strategian tehokkaalle täytäntöönpanolle sektoritutkimuslaitoksissa. Kyseessä on avoin arviointi, joten strategian tekemiseen ja muokkaamiseen saa osallistua kuka tahansa. Strategiaa kirjoitetaan internetissä sivulla http://fi.opasnet.org/fi/Tieteen_ja_politiikan_vuorovaikutusstrategia

Perustelut

Yhteiskunnallisesti hyödyllisen tiedon tuottaminen on sektoritutkimuslaitosten tärkein tehtävä. Strategian keskeinen tarkoitus on löytää sellaisia keinoja, jotka

• vapauttavat resursseja sektoritutkimuslaitosten ja niiden tutkijoiden toissijaisista askareista ja auttavat keskittymään tiedontuotantoon,
• edistävät avointa tiedontuotantoa, jossa uusi tieto saadaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monen jatkojalostajan saataville,
• edistävät läpinäkyviä ja tieteellisen kritiikin kestäviä tiedontuotannon käytäntöjä ja tieto-olioita (tieto-oliot ovat tiedontuotannon perusyksiköitä, joissa tieto on paketoitu nettisivuksi, artikkeliksi, raportiksi tai muuksi itsenäisesti jaettavaksi tuotteeksi),
• edistävät tuotetun tiedon leviämistä loppukäyttäjille heille hyödyllisessä muodossa,
• laajentavat loppukäyttäjien joukkoa niin, että tiedosta hyötyvät paitsi valtionhallinto myös mahdollisimman moni muu,
• edistävät sellaista loppukäyttäjien ja tiedontuottajien vuoropuhelua, joka ohjaa tiedontuotantoa yhteiskunnallisesti hyödylliseen suuntaan.

Tulos

1. Sektoritutkimuslaitosten tuottama tieteellinen tieto on julkaistava heti

Yhteiskunnan kannalta tieteellisen tiedon julkaisemisen viivästymisestä on pelkkää haittaa. Kuitenkin tieteessä on tavallista, että tulostiedostojen valmistuttua tiedot tulevat julkisiksi vasta kuukausien tai jopa vuosien päästä tieteellisinä artikkeleina. Eivätkä artikkelit yleensä edes sisällä alkuperäistä aineistoa vaan ainoastaan alkuperäisen tutkijan siitä tekemiä tilastoanalyyseja ja päätelmiä. Kaikki tulokset (sekä analyysi että personoimaton raakadata) pitäisi jakaa heti avoimesti kaikille. Sektoritutkimuslaitosten tulisi olla etujoukossa vetämässä tätä kehitystä. Tarkempaa kuvausta aiheesta löytyy esim. Study, Science-policy revolution.

2. Sektoritutkimuslaitosten on jaettava tieteellistä meriittiä muustakin kuin perinteisistä tieteellisistä artikkeleista

Vanhentunut, tieteellisiin artikkeleihin perustuva julkaisukäytäntö on kuitenkin voimissaan yksinkertaisesta mutta väkevästä syystä: se on ainoa olennainen tieteellisen meriitin mittari. Tutkijat eivät suostu avoimeen julkaisemiseen, ennen kuin on kehitetty avoimessa kulttuurissa toimiva järjestelmä tieteellisen meriitin mittaamiseen (kts. Lisähuomioita). Avointa verkkopohjaista työskentelyä varten on kehitettävä kehittyneempiä mittareita kunnian jakamiseksi. Lähtökohtana tulisi olla, että jokainen pienikin tiedonmuru voitaisiin arvioida erikseen ja antaa siitä meriittiä tiedon tuottajalle tai keksijälle. Ehdotus tällaiseksi järjestelmäksi on jo olemassa: Peer rating ja Respect theory. Sektoritutkimuslaitosten tulisi aktiivisesti kehittää tällaisia järjestelmiä ja ottaa niitä välittömästi käyttöön nykyisen meriittikäytännön rinnalle. Aika ja kokemus näyttävät, milloin testivaiheesta voidaan siirtyä todelliseen meriitin jakamiseen.

3. Sektoritutkimuslaitoksen pitää kehittää omalla alallaan käytäntöä, jossa vertaisarviointi tehdään vasta tiedon julkaisemisen jälkeen

Toinen ratkaiseva este avoimelle julkaisemiselle on tiedon luotettavuuskysymys. On tärkeää, että lukija voi pitää tieteellisiä tuloksia luotettavina, ja siksi tarvitaan vertaisarviointia. Mutta tottumus on ainoa syy siihen, miksi vaaditaan vertaisarvioinnin tekemistä ennen tiedon julkaisemista. Arvioimatonta tietoahan on ihmisten saatavilla käytännössä rajattomasti, ja ihmiset ovat tottuneet siihen. Tieteelliset julkaisutkin voivat kuulua tähän kastiin, kunnes jokin riippumattomaksi ja laadukkaaksi katsottu taho on tehnyt julkaisusta vertaisarvioinnin. Tähänkin on jo kehitetty käytännön ehdotus: Peer review ja Peer review method. Nämä vertaisarviointimenetelmät poikkeavat nykykäytännöstä siinä että niissä ei informaation julkaisua estetä etukäteen eikä näin ollen tulla sensuroineeksi hyödyllisiä ideoita.

4. Tieteellinen tieto pitää järjestää tutkimuskysymysten ympärille, ei irrallisiksi artikkeleiksi

Tieteellinen tieto on pirstottu toisistaan irrallisiin artikkeleihin kymmeniintuhansiin lehtiin. Samaa aihetta voidaan käsitellä kymmenissä tai sadoissa erillisissä artikkeleissa. Tämä on hyvin tehoton tapa järjestää tietoa verrattuna siihen, että kaikki tietyn kysymyksen kimpussa puurtavat tutkijat kirjoittaisivat yhdessä tietonsa suoraan yhteiseen, verkossa olevaan ja avoimesti muokattavaan katsaukseen. Katsauksessa voitaisiin viitata suoraan alkuperäisaineistoihin, jotka edellä kuvatulla tavalla olisivat yksityiskohtineen meta-analyysien tekijöiden käytettävissä. Koko perinteisen tieteellisen artikkelin konsepti on tässä paremmassa järjestelmässä turha. Opasnet on esimerkki tietojärjestelmästä, jossa suurin osa tiedosta on jo lähtökohtaisesti jäsennetty täsmällisenä tutkimuskysymyksenä määritellyn aiheen ympärille. Suomalaiset sektoritutkimuslaitokset voivat toimia tässä edelläkävijoinä. Jo niillä yksin on riittävän suuri massa, jotta ne voivat käytännössä osoittaa parempien järjestelmien toimivuuden ja näin toimia tieteenkäytäntöjen eturintamassa.

5. Sektoritutkimuslaitosten pitää järjestelmällisesti tarjota tieteeseen perustuvia vaikutusarviointeja politiikan käyttöön

Sektoritutkimuslaitosten tärkein tehtävä on tuottaa luotettavaa tietoa yhteiskunnan päätöksenteon tueksi. Niinpä niiden pitäisi ottaa myös vastuuta siitä, että tietoa käytetään konkreettisissa päätöstilantaissa. Ei riitä, että tieto on periaatteessa olemassa. Sen on oltava helposti saatavilla käyttökelposessa muodossa ja vielä tultava käytetyksi. Eräs tehokas keino on tehdä yhdessä päätöksentekijöiden kanssa vaikutusarviointeja konkreettisista päätöskysymyksistä. On siis arvioitava erilaisten politiikkojen vaikutuksia mm. terveyteen, hyvinvointiin, ympäristöön ja talouteen. Sanat päätöksentekijä ja politiikka on tässä ymmärrettävä laajasti. Esimerkiksi auton ostajat ovat merkittävä päätöksentekijöiden joukko, jotka kaikki tarkastelevat samanlaista päätöstilannetta ja joiden päätöksillä on merkittäviä vaikutuksia terveyteen, ilmastoon ja vaihtotaseeseen. Heidän yksittäisten päätöstensä summa on merkittävä yhteiskunnallinen päätös, vaikka se tapahtuukin vähän kerrallaan. Tätä asiaa on siis järkevää tarkastella kokonaisuutena ja tuottaa autonostajille hyödyllistä tietoa järkevän päätöksenteon tueksi. Lisää tietoa: Avoin arviointi.

6. Sektoritutkimuslaitoksen palkkausjärjestelmän tulee perustua soveltuvin osin tiedontuotannon arvon mittaamiseen

Kuten edellä todettiin, sektoritutkimuslaitoksissa pitäisi päästä tilanteeseen, jossa tutkijat keskittyvät tuottamaan uutta tieteellistä tietoa ja ymmärrystä ja julkaisemaan sen välittömästi. Tällöin olisi järkevää, että myös palkkakannustimet perustuisivat tähän ainakin merkittävältä osalta. Kunhan tieteellisen meriitin mittarit on kehitetty, niiden kytkeminen palkkausjärjestelmään on mahdollista tehdä hyvinkin suoraviivaisesti tutkijoiden osalta. Tämän vaihtoehdon edellytyksia ja vaikutuksia pitäisi kiireellisesti selvittää sektoritutkimuslaitosten ja ammattiliittojen kesken. Meriitin mittareita kehitetään jo. Lisää: Peer rating, Respect theory

Lisähuomioita

• Teesi-2

• Avointa artikkelimuotoista julkaisua kyllä harjoitetaan joillakin tieteenaloilla mutta näissäkin tapauksissa yksittäiset kirjoittajat on perinteiseen tapaan identifioitu ja he jakavat kunnian julkaisusta enemmän tai vähemmän tasapuolisesti. Avointa verkkopohjaista työskentelyä varten on kehitettävä kehittyneempiä mittareita kunnian jakamiseksi. Tämän pitäisi itse asiassa olla helpompaa kuin perinteisessä artikkelimuotoisessa julkaisussa koska jaetussa verkkotyötilassa kunkin tutkimuksen osallistujan loki on julkisesti näkyvissä. Näin voidaan erittäin yksityiskohtaisesti nähdä kaikkien osallistujien todellinen panos. Lopputuloksen ei tarvitse myöskään olla artikkeli vaan se voi olla mikä tahansa tietoalkio.

• Teesi-3:

• Useilla tieteenaloilla, esimerkiksi sovelletussa matematiikassa, fysiikassa, tietotojenkäsittelytieteessä ja kvantitatiivisessa biologiassa on yleistynyt sähköinen wikipohjainen julkaisumuoto, jossa artikkelit julkaistaan tietokannassa ennen niiden hyväksymistä varsinaiseen vertaisarvioituun julkaisuun (Cornell arXiv). Artikkelit johtavat toisinaan 'vastajulkaisuihin' (wikiä ei ole käytössä) ja useita kehitysversioita voidaan julkaista järjestelmässä. Tämän 'esitarkastuksen' läpikäyneet artikkeliaihiot yleensä lähetetään virallisesti julkaistavaksi, mutta enenevässä määrin tutkijoiden CV:issä raportoidaan pelkästään (erit. korkeaenergiafysiikassa) tai lisäksi myös tietokantametriikat eli esimerkiksi se montako kertaa julkaisuaihio on ladattu tietokannasta, montako sisäistä viitettä sille löytyy jne. Varsinainen wikipohjainen tai blogipohjainen työskentely ei ole vielä lyönyt itseään läpi ehkä osaltaan siitä syystä että nykysysteemissä kunnian jakaminen ymmärretään hieman toisin. Mielenkiintoisena pelinavauksena mainittakoon esimerkiksi Density Hales-Jewett-teoreeman todistus verkkopohjaista työskentelyä käyttämällä (Massively collaborative mathematics). Tulokset julkaistiin kollaboraation nimellä ja täydellinen loki mahdollistaa kontribuutioiden erittelyn.
• Ylikorostunut individualismi ja 'keskeneräistä työtä ei näytetä hulluille eikä herroille'-asenne luo esteitä monen osallistumiselle yhteisölliseen tiedontuotantoprojektiin. Toisaalta, mukaan lähtee ihmisiä jotka tämänhetkinen toimintatapa ei motivoi

• Teesi-4

• Tiedon järjestäminen olisi järkevää suorittaa mahdollisimman laajalla skaalalla sillä useat ongelmat ovat monitieteisiä. Haasteeksi muodostuu kunnollisen ontologian luominen, joka mahdollistaa tiedonmurusen lisääjän navigoinnin tietomassassa. Karkea luokittelu ja muutaman tagin käyttö ei välttämättä riitä.

Katso myös

• Science-policy revolution
• http://memory-alpha.org/wiki/Borg_Collective