Ruori

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään arviointi. Sivutunniste: Op_fi5889
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi5889}}

Ruori on VN-TEAS-hanke, jossa arvioidaan erilaisia ruokaan liittyviä riskitekijöitä, niiden vähentämispotentiaalia ja niiden terveys- ja talousvaikutuksia. Hankkeen loppuraportti on julkaistu 2019.

Rajaus

Kysymys

Millaista tautitaakkaa Suomessa aiheuttavat Ruori-altisteet (tyydyttynyt rasva, vähäiset vihannekset, vähäiset hedelmät, liiallnen suola, dioksiinit, lyijy, aflatoksiini, toksoplasma, norovirus, trikinella ja legionella) ja miten erilaiset vähentämistoimet vaikuttavat?

Aikataulu ja käyttäjät

• Hanke alkoi 2018 ja loppui 30.6.2019.
• Toteuttajina ovat Ruokavirasto, THL ja Helsingin yliopisto.
• Seuraavat skenaariot ovat tarkastelussa:
  • Listeria: mikrobinäytteitä otetaan elintarvikkeiden lisäksi tuotantoympäristöstä.
  • Norovirus: pintapuhtausnäytteitä otetaan suuratalouskeittiöistä ja sellaisenaan syötäviä ruokia valmistavista laitoksista.
  • Toksoplasma: kaikki raskaana olevat tutkitaan toksoplasman varalta.
  • Trikinella: trikinella tutkitaan ainoastaan vientiin menevistä sianruhoista.
  • Vierasesineet: tarkastelusta luovuttiin
  • Aflatoksiini: tuontipähkinöiden valvontanäytteitä lisätään 10 %.
  • Dioksiinit: Itämeren kala vaihdetaan järvikalaan.
  • Lyijy: laihdutusvalmiteisiin ja teejauheisiin aloitetaan tehovalvonta.
  • Hedelmät: poistetaan arvonlisävero kulutuksen lisäämiseksi.
  • Vihannekset: poistetaan arvonlisävero kulutuksen lisäämiseksi.
  • Suola: henkilöstöravintoloissa tarjolla ainoastaan sydänmerkkiaterioita.
  • Tyydyttynyt rasva: henkilöstöravintoloissa tarjolla ainoastaan sydänmerkkiaterioita.

Vastaus

Ravitsemustekijät osoittautuivat huomattavasti tärkeämmiksi tautitaakkaa aiheuttaviksi tekijöiksi kuin ruoassa olevat ympäristömyrkyt. Myös ravitsemukseen vaikuttamalla pystyttiin vaikuttamaan kansanterveyteen enemmän, joskin myös mikrobiriskien vähentämiseen löytyi tehokkaita keinoja. Päätulokset on esitetty kuvissa. Tarkemmat tulokset löytyvät tästä malliajosta.

Pohdinta

Maakohtainen tautitaakan vertailu ruokavalioon ja toisaalta hygieniaan liittyvistä tunnetuista riskitekijöistä. Tiedot: IHME-instituutti.

Kuvassa esitetään maakohtainen kokonaistautitaakka toisaalta tunnettujen ruokavalioon liittyvien riskitekijöiden (poislukien aliravitsemus) ja toisaalta hygieniaan liittyvien riskitekijöiden suhteen. Hygienia sisältää käsienpesun, puhtaan juomaveden ja sanitaation eli siinä ei ole mukana nimenomaan ruokavälitteisiä mikrobeja, mutta se antaa kuitenkin kohtalaisen kuvan mikrobivälitteisistä taudeista maavertailua varten.

On syytä huomata, että asteikot ovat logaritmisia ja ruokavalioriskien suhteen maiden välillä on yli kymmenkertaisia eroja mutta toisaalta hygienian osalta erot voivat olla yli tuhatkertaisia. Suomi on ravitsemuksen suhteen länsieurooppalaista keskikastia mutta hygieniassa maailman parhaiden joukossa. Luvuista saa vertailukelpoisia tämän raportin lukuihin suhteuttamalla niitä Suomen väkilukuun eli kertomalla noin viidelläkymmenellä.

Globaalissa vertailussa voi sanoa, että ravitsemuksen suhteen on selvästi parannettavaa. Jopa tautitaakan puolittaminen vie vasta tasolle, jolla lukuisat maat tällä hetkellä todellisuudessa ovat eli joka on periaatteessa aivan saavutettavissa. Kulttuurin muuttaminen on toki aina vaikeaa, myös ruokakulttuurin.

Sen sijaan hygieniassa ei juuri kukaan ole päässyt parempaan tilanteeseen, joten sillä puolella huomio on syytä kiinnittää tekijöihin, jotka saattavat rapauttaa hyvää nykytilannetta. Esimerkiksi salmonellan osalta Suomen tilanne jopa lähinaapureihin verrattuna on erittäin hyvä, eikä tästä ole syytä luopua. Tosin vaikka romahtaisimme hygieniassa EU:n keskitasolle, absoluuttinen tautitaakan lisäys olisi Suomessa vain suuruusluokkaa 500 DALYa vuodessa. Vastaavan suuruinen parannus olisi helposti saavutettavissa ravitsemuksen puolella.

Ruori-hankkeessa osoittautui yllättävän vaikeaksi löytää tietoa elintarvikevalvonnan vaikutuksesta hygieniaan. Tärkeää olisi pystyä arvioimaan valvonnassa tehtävän muutoksen vaikutusta tautitaakan muutokseen. Hygienian osalta kiinnostus on nimenomaan niin päin, että voidaanko valvontaa keventää ilman kostautumista tautien lisääntymisenä. Tätä tietoa ei järjestelmällisesti synny, koska valvonta on yleensä pakollista ja siksi vaihtoehdosta ei kerry kokemusta.

Tilannetta voisi parantaa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin systemaattisesti pitäisi kuvata, mitä tehtiin tilanteessa, jossa havaittiin laatupoikkeama. Tieto pois vedetyistä eristä tai muista toimista auttaa arvioimaan, kuinka suuri haitta onnistuttiin välttämään eli mikä oli valvonnan lisäarvo. Trikinella on tästä mielenkiintoinen ääriesimerkki: koska positiivisia näytteitä ei tule, valvonta ei vaikuta toimintaan vaikka periaatteessa eriä vedettäisiin kontaminaatiotapauksessa pois. Valvonnan arvo kontaminaation vähentämisessä on siis nolla, ja hyöty tulee ainoastaan hyvän maineen säilyttämisen kautta. Muiden mikrobien osalta tällaista tietoa ei Ruorin käytössä ollut, vaikka tietoa elintarviketeollisuudella itsellään olisikin. Tässä ehkä tarvittaisiin yhteistyötä tiedon saamiseksi yhteiskunnan käyttöön.

Toinen tapa on tehdä kokeluja toisaalta tuotantoprosessissa (kalarehuvalmisteiden puhdistamista dioksiineista kokeiltiin aikanaan menestyksekkäästi, joten se on Suomessa nykyään tavallista eikä pitoisuuksien valvonta ei ole kovin tarpeellista) ja toisaalta tehokkaimman valvontapisteen tunnistamisessa (HACCP eli hazard analysis and critical control point on edelleen hyvä käytäntö).

Ruokavalion osalta tilanne on erilainen. Ei ole pelkoa, että jokin ruoka yllättäen sisältäisi enemmän suolaa tai vähemmän hede