Alueellinen hyvinvointikertomus

⇤--#: . Tämä sivu on vanhentunut ja sivua ei enää ylläpidetä. Ajankohtaiset sivut löytyy täältä: https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/johtaminen/tyokaluja/hyvinvointikertomus/alueellinen-hyvinvointikertomus Kiitos kaikille sivua kommentoinneille ja materiaalia lähettäneille --Tapani Kauppinen (keskustelu) 10. toukokuuta 2017 kello 06.15 (UTC) (type: truth; paradigms: science: attack) Tapani Kauppinen

Tausta

Alueellisia hyvinvointikertomuksia tehdään yhä enemmän. Kertomusten minimitason turvaamiseksi THL kokoaa periaatteita ja näitä havainnollistavia esimerkkejä siitä, millainen alueellinen hyvinvointikertomus olisi hyvä olla. Tämä käsikirjoitus muuttuu saadun palautteen mukaan. Onko sinulla esimerkkejä tai ehdotuksia periaatteiksi? Kommentoi suoraan tälle sivustolle tai lähetä kommenttisi: tapani.kauppinen()thl.fi

Hyvinvointikertomuksesta lue lisää täältä: https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/johtaminen/tyokaluja/hyvinvointikertomus

Jos ympäristöalan asiantuntijuuden entistä vahvempi liittäminen hyvinvointikertomustyöhön kiinnostaa, kommentoi myös tätä: http://fi.opasnet.org/fi/Ympäristö_hyvinvointikertomuksissa

Sote-selvityshenkilöiden tavoitteita

Sote-uudistuksen selvityshenkilöhankkeen loppuraportissa (elokuu 2015) on mahdollisia suuntaviivoja myös alueellisen hyvinvointikertomuksen kehittämiselle:

• Lähes kaikki kuntien tehtävät vaikuttavat asukkaiden hyvinvointiin ja terveyteen. Tätä kautta kunnan toiminnalla on merkittävä vaikutus sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen ja käyttöön sekä palveluista aiheutuviin kustannuksiin myös sote-uudistuksen jälkeen.

• ... sote-uudistusta toteutettaessa on huolehdittava, että kunnat tiedostavat myös jatkossa oman toimintansa merkityksen asukkaittensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja ylläpitämisessä sekä toimivat tehtävissään aktiivisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämän toteuttamiseksi kuntien ja itsehallintoalueiden on toimittava tiiviissä yhteistyössä.

• Yhteistyön toteuttamiseksi olisi perusteltua luoda myös lainsäädännöllä edellytykset menettelylle, jossa itsehallintoalue ja sen alueen kunnat arvioivat kuntien toimenpiteiden vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin.

• Itsehallintoalueet tulee myös velvoittaa antamaan asiantuntija-apua ja neuvontaa kunnille hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvissä asioissa.

• Koska terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kaikkia yhteisöjä koskevaa, tulee yhteistyötä tehdä myös muun muassa järjestöjen, seurakuntien, yksityisten toimijoiden ja valtion paikallisviranomaisten kanssa, kun kunnissa valmistellaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suunnitelmaa ja toimenpideohjelmaa.

• ... itsehallinnollisten sote-alueiden vastuusta alueensa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä (alueellinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnitelma) siltä osin kuin ne koskevat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä ja tuottamista.

• Alueiden vastuusta tuottaa tietoa väestön terveyden ja hyvinvoinnin tilasta paitsi oman alueensa osalta niin myös kuntien päätöksenteon pohjaksi.

• Itsehallintoalueiden aluejaon tulisi soveltua mahdollisimman laajalti erilaisten alueellisten tehtävien järjestämiseen. Tällaisia valtion aluehallinnon nykyisin hoitamia tehtäviä voi sisältyä esim. ympäristönsuojelun, liikenteen, pelastustoimen sekä opetus- ja kulttuuritoimen toimialoille.

• Itsehallintoalueen aluejaoista, oikeudellisesta luonteesta sekä itsehallinnon suhteesta valtionhallintoon tulee säätää siten, että uusi hallinnon taso soveltuu myös muiden tehtävien kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen.

(STM (2015) Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen valmistelu. Selvityshenkilöhanke. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:36 https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0CB4QFjAAahUKEwi5vr_v-P_HAhWJbhQKHa8FD0s&url=http%3A%2F%2Fstm.fi%2Fjulkaisu%3Fpubid%3D10024%2F126795&usg=AFQjCNHbNQhucu9oMSyi4B5pGlCNJq8YOQ)

1. Varmista monialaisuus (yhteistyö):

Mukana on SOTE-asiantuntijuuden lisäksi muita alueellisia toimijoita, jotka toimillaan vaikuttavat hyvinvointiin ja terveyteen sekä niiden jakautumiseen

Hyvinvointi ei synny erikoissairaanhoidossa, vaan lenkkipoluilla, perheissä, pyöräteillä… Hyvinvoinnin ja terveyden taustalla on myös kulttuuria, osallisuutta, ympäristöä. Näiden toimijoiden asiantuntijuus tulisi olla mukana kertomustyössä.

(Esimerkiksi: Strategian pohjana on asiantuntijatietoa, tilastotietoa ja tietoa ihmisten kokemasta hyvinvoinnista. Strategiatyötä on ohjannut Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategiahankkeen ohjausryhmä. Alueen hyvinvoinnin tavoitteellisen kehittämisen kannalta ja erityisesti osallisuuden ja yhteistyön näkökulmasta tärkeää on ollut myös strategiaan johtanut prosessi sinänsä, ei pelkästään sen lopputulos. (Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2015))

(Esimerkki: Hyvinvointikertomus on eri hallinnonalojen asiantuntijoiden yhdessä laatima tiivis katsaus väestön hyvinvointiin ja terveyteen sekä siihen vaikuttaviin tekijöihin, kuten väestön elinoloihin, kunnan ja alueen hyvinvointipolitiikkaan ja palvelujärjestelmän toimivuuteen. Kertomus täsmentää väestön hyvinvointitarpeita ja arvioi to-teutunutta toimintaa ja voimavaroja suhteessa näihin tarpeisiin. Hyvinvointikertomus kuvaa nykyistä hyvinvointitilannetta ja siihen johtanutta kehitystä aikasarjana. Tietoja verrataan alueellisesti ja valtakunnallisesti. (Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111))

2. Kokoa kuntien keskeiset näkemykset (tieto):

Napakka koonti kuntien tunnistamista huolista ja vahvuuksista

Alueellinen hyvinvointikertomus kokoaa merkittävimmät paikallisesti esiinnousevat teemat. Kertomus ei toista yksityiskohtaisesti kaikkia kuntien tunnistamia asioita, vaan yleistää alueellisella asiantuntemuksella oleellisimman kuntien tunnistamasta nykytilasta.

(Esimerkki: lyhyt yhteenveto (Pohjois-Karjalan hyvinvointikertomus 2013)

(Esimerkki: Pohjois-Karjala: Kuntien hyvinvointikertomusten painopisteet, TERVIS-hankkeen kuntakohtaiset painopisteet ja poimintoja maakunnan hyvinvointikertomuksesta kuntien ja TERVIS-hankkeen painopisteisiin liittyen. (Pohjois-Karjalan hyvinvointikertomus 2013))

(Esimerkki: Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa muistuttavat väestörakenteeltaan melko paljon Suomea pienoiskoossa, tulevaisuudessa ikäihmisten osuus lisääntyy näissä maakunnissa muuta maata nopeammin. Satakunnassa sen sijaan väestö on keskimäärin hieman vanhempaa ja selvästi suomenkelisempää kuin koko maassa keskimäärin. Ikärakenteeltaan alueen lasten ja nuorten osuus on lähellä koko maan keskiarvoa, työikäisten osuus on pienempi ja vanhusväestön osuus on suurempi kuin koko maassa. Pohjanmaa on kahden tasavahvan kielen maakunta, myös Varsinais-Suomessa on joitakin vastaavanlaisia kuntia. Maahanmuuttajien osuus väestöstä on huomattavaa Pohjanmaalla ja erityisesti Turun seudulla. (Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2015)

3. Kuvaa alueen näkemys hyvinvoinnista

Mikä on alueellinen ymmärrys siitä, miten alue eroaa muusta Suomesta

Alueellinen kertomus ei ole yksin koonta yksittäisten kuntien kertomuksista eikä aluetason tilastollinen kuvaus. Sähköisen hyvinvointikertomuksen alueindikaattorit hyvä pohja, mutta alueellinen kertomus ei ole sama kuin SotkaNetin maakuntataso. Aluetasolla voidaan verrata aluetta muuhun Suomeen ja tunnistaa alueen erikoispiirteet, vahvuudet ja heikkoudet, joihin aluetasolla voidaan vaikuttaa.

(Esimerkiksi: Työikäisten eli 15 ‐ 64‐vuotiaiden osuus vieraskielisestä väestöstä on huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisestä väestöstä. Vuoden 2013 lopulla vieraskielisistä oli työikäisiä Etelä‐Pohjanmaalla 83,5 %, mutta suomenkielisistä työikäisten osuus oli 60,7 % ja koko väestöstä 61,2 %. Etelä‐Pohjanmaalla työikäisten osuus vieraskielisestä väestöstä oli maakuntiemme korkein. Tätä selittänee, että vieraskieliset muuttavat huomattavassa määrin työperäisten syiden takia maakuntaan (työtehtävinä ovat esim. turkistarhaus ja maatalouslomitus (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikatsaus 2014)).

Esimerkki koko maa -tarkastelusta: (Pohjois-Karjalan hyvinvointikertomus 2013)

Kuntien ja alueen terveydenedistämisen aktiivisuus

Kuntien hyvinvointikertomusten toteuttamistapa, tavoitteiden ja toimenpiteiden asettaminen, toteuttaminen ja seuranta sekä ennakkoarvioinnin käyttö ovat kaikki sisällöistä riippumattomia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteita ja toimintatapoja. Samoin alueella on rakenteita ja toimintaa, jotka tukevat hyvinvointia. Prosessien arvioimiseksi tarvitaan tietoa tulosindikaattoreiden rinnalle prosessimittareita. Aluksi, mitä ja millaisia toimintoja on olemassa, jatkossa, miten ne oletetaan vaikuttavan ja kolmanneksi tulosmittareita toiminnan vaikuttavuudesta.

(Esimerkki: Kuntien terveyden edistämisen rakenteiden seuranta (Itä-Suomen AVI/Kejonen):

(Esimerkki alueellisesta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen prosessin mallinnuksesta(Lapin AVI/ Kokkonen):

Täydennä kuntien antamaa kuvaa alueellisella tiedolla

Täydennä kuntien antamaa kuvaa alueellisella tiedolla, esim. alueellisten baro-metrien tulokset, kokemustieto Indikaattoritiedon lisäksi hyvinvointikertomustyössä tulisi hyödyntää kokemustietoa, mikä vahvistaa eri näkökulmien huomioimista osana terveyden edistämisen johtamista sekä auttaa tunnistamaan heikkoja merkkejä ilmiöiden kehittymisestä. Työntekijöiden, toimijoiden ja kuntalaisten kokemustieto täydentää indikaattoritietoa ja sen avulla saadaan ymmärrystä ilmiöiden paikallisesta luonteesta. Valtakunnallisia indikaattoreita voi täydentää paikallisilla seurannalla (tämä vähentää kyllä alueiden keskinäistä vertailua, jääkö siis pois?)

(Esimerkki: Kansallisten indikaattorien täydennykseksi:

• omia prosessimittareita
• tuottajien tilastotietoa
• kokemuksellista tietoa

(Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2015))

Esimerkki: Järjestöt nostavat myös esille vahvan huolen kuntoutuksen saatavuudesta ja sen toteuttamisen ongelmista. Kuntoutuksen saatavuudessa on alueellisia eroja, hoito- ja kuntoutussuunnitelmia laiminlyödään, jatkuvuudessa on ongelmia ja kuntoutuksen liittyminen muuhun hoitoprosessiin ontuu. (Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2014–2017))

(Esimerkiksi: Järjestöbarometrin (Eronen ym. 2013) mukaan yhdistysten yleisin huolenaihe on ny-kyisin saada ihmiset osallistumaan yhdistysten luottamustehtäviin ja toimintaan. Jäsenmäärien vähetessä järjestöjen toiminnan voimavarojen riittävyys on uhattuna. Järjestöt tuottavat myös sosiaali- ja terveyspalveluja, joita kunnat ostavat kilpailuttamisen kautta. Kilpailuttamisella nähdään olevan kielteisiä vaikutuksia erityisesti asiakkaisiin, sillä laadun sijasta korostuu hinta, ja tuotanto keskittyykin usein suurille yrityksille. Järjestöt kannattavat laajasti sitä, että kansallisen hankintalain uudistamisessa huomioidaan sosiaali- ja terveyspalvelujen erityisluonne. (Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2014–2017))

(Esimerkiksi: Pohjalaismaakuntien hyvinvointibarometri on tärkeä maakunnallisen hyvinvointitiedon tuottaja pohjalaismaakunnissa. Se on asiantuntijoille suunnattu kysely, jonka tavoitteena on tuottaa ajankohtaista, alueellista tietoa pohjalaismaakuntien väestön hyvinvoinnin ja palvelujen nykytilasta sekä niiden muutossuunnista. Barometrivastaajiksi valittiin laaja‐alainen 1111 asiantuntijan vastaajajoukko. Kyselyvastaajat olivat Etelä‐ Pohjanmaan, Keski‐Pohjanmaan ja Pohjanmaan kuntien ja maakunnissa toimivien kuntayhtymien eri hallinnonalojen johtavia työntekijöitä tai viranhaltijoita sekä Kelan, työ‐ ja elinkeinotoimistojen, poliisin, pelastustoimen, evankelisluterilaisen seurakunnan ja järjestöjen vastuuhenkilöitä. Uutena vastaajaryhmänä barometrin toteutuksessa olivat yhteistyössä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n kanssa valitut järjestötoimijat.

Hyvinvoinnin vajeet näyttävät olevan valitettavan pysyviä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla ihmisillä. Mielenterveys‐ ja päihdeongelmat, yksinäisyys, velkaon-gelmat, alhainen tulotaso ja työttömyys näyttävät muodostavan valitettavan pysyvän hyvinvointivajeiden ytimen pohjalaismaakunnissa, vaikka ongelmat painottuvat eri tavoin eri maakunnissa. Väestöryhmien hyvinvoinnin toteutumisessa ei esiintynyt merkittäviä kielteisiä muutossuuntia vuosien 2009 ja 2012 tutkimusaineistojen vertailussa.

Kiinnostavaa on, että asiantuntijat eivät näytä uskovan sähköisten palvelujen korvaavan palvelupisteverkoston karsimisesta ja keskittämisestä aiheutuvia muutoksia. Barometrivastaajat näyttivät mieltävän palvelun hyvän saatavuuden nimenomaan ”face‐to face‐tyyppiseksi” palveluksi, joka perustuu henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen ja kasvokkain kohtaamiseen.

Hyvinvointibarometrista kertyvää tietoa voidaan hyödyntää hyvinvointipolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa mm. maakuntastrategiassa, muussa alueellisessa suunnittelussa, kuntien hyvinvointikertomusten laadinnassa ja palvelujen kehittämisessä. Tämä on tärkeää pyrittäessä alueelliseen, systemaattiseen tiedontuotantoon ja tutkimukseen perustuvaan Etelä‐Pohjanmaan väestön hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen. (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikatsaus 2014))'

(Esimerkki: Kansallisten indikaattorien täydennykseksi: (Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2015))

4. Älä tyydy keskiarvoihin jos hajontaa on näkyvissä!

Onko alueen sisällä erilaisia kuntaryppäitä

Kaikilla kunnilla ei ole samanlaisia hyvinvoinnin profiileita, haasteita ja vahvuuksia. On esimerkiksi keskus-kuntia, periferiakuntia, kasvukuntia, taantuvia kuntia. Alueen sisäinen erilaisuus asettaa todennäköisesti erilaisia tavoitteita jatkotyöskentelylle.

(Esimerkki: Yhteenveto: Lapsiperheiden kohdalla Puolanka näyttäytyy huolestuttavalta useiden indikaattoreiden kohdalla (kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, avohuollolliset tukitoimet 0-17 -vuotiaat, toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, yksinhuoltajaperheiden määrä Kainuussa).

Nuorten kohdalla koulutuksen ulkopuolelle jääneitä eniten Paltamossa, Puolangalla ja Kajaanissa, 18-24 -vuotiaiden nuorisotyöttömien määrä Hyrynsalmella, Kajaanissa ja Kuhmossa Kainuun korkein. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita nuoria on Kainuussa eniten Puolangalla ja Suomussalmella. (Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111))

(Esimerkki maakunnan sisäisistä eroista (Pohjois-Karjalan hyvinvointikertomus 2013)

(Esimerkki alue-eroista: (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikatsaus 2014)

(Esimerkki: Työkyvyttömyyseläkkeellä 25 - 64-vuotiaista oli Siikalatvan seutukunnassa 14,5 % vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2008. Pohjois-Pohjanmaalla työkyvyttömyys-eläkkeellä oli 10,5 % ja koko maassa 8,9 %. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevia oli vähiten Pyhännällä 13,2 % ja eniten Siikalatvalla 14,9 %. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevia 25 - 64-vuotiaita on Siikalatvan seutukunnassa selkeästi enemmän kuin Pohjois-Pohjanmaalla ja koko maassa keskimäärin. (Haapaveden kaupunki 2010))

(Esimerkki alue-eroista: (Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2015)

(Esimerkki: Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käytössä on Selänteen kunnissa huomattaviakin eroja. Päihdehuollon laitospalveluja on Haapajärvi käyttänyt selkeästi muita kuntia enemmän, samoin lääkäripalveluja. Hammaslääkäripalveluja on Reisjärvellä käytetty muita kuntia enemmän, kotihoidon piirissä olevia yli 75 -vuotiaita on Haapajärvellä muita kuntia enemmän. Palveluiden käyttöön vaikuttavat tarve, kysyntä ja tarjonta. Palveluiden tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaisten tekijöiden ohella elintavat ja elinolot, väestömäärä ja – rakenne. Palveluiden käyttöön vaikuttavat hoidon tarpeen ohella palveluiden saatavuus sekä hoitoon hakeutumis- ja hoitoonottamiskulttuuri. (Peruspalvelukuntayhtymä Selänne 2010))

Esitä väestöryhmittäisiä tarkasteluja: sosioekonomiset erot

Monet väestöryhmätarkastelut eivät ole mahdollisia paikallisella tasolla, sillä ryhmät ovat hyvin pieniä. Aluetasolla tämä tarkastelu on mahdollista. Väestöryhmät voivat olla etnisiä-, kulttuuri- tai kieliryhmiä. Merkittävä väestöryhmittäinen tarkastelu kannattaa tehdä sosioekonomisen aseman mukaan. Eriarvoisuus hyvinvoinnissa ja terveydessä kasvaa koko ajan, vaikka hyvinvointi ja terveys keskimäärin paranevat. Kuinka koulutus- ja tulotaso vaikuttaa väestöryhmien hyvinvointiin ja terveyteen?

(Esimerkki sosioekonomisista eroista: Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että ammatillisten oppilaitosten opiskelijat Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla kokevat terveytensä ja hyvinvointinsa heikommaksi kuin lukiolaiset ja he ovat useammin myös ylipainoisia. Lukiolaisiin verrattuna humalajuominen, päivittäinen tupakointi ja laittomien huumeiden kokeilut ovat ammatillisten oppilaitosten opiskelijoilla yleisempää. Varsinais-Suomessa humalajuominen ja laittomien huumeiden kokeilut olivat yleisimpiä, kun taas Satakunnassa päivittäin tupakoivia oli suhteellisesti eniten ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden joukossa. Pohjanmaalla lähes joka neljäs ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista taas ilmoitti kokevansa terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi, mikä on hieman enemmän kuin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. (Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2015))

(Esimerkki: Kokonais- ja nuorisotyöttömyys on vähentynyt seutukunnassa koko tarkastellun ajanjakson aikana. Vastaavasti myös toimeentulotukea saaneiden määrä on vähentynyt. Vaikka seutukunnan väestön koulutustaso on tarkastellun ajanjakson aikana hieman kohonnut, on se selvästi alle maakunnan tason. Haasteena ovat koulutuksen ulkopuolelle jääneet, syrjäytymisuhan alla olevat nuoret, vaikka heidän määränsä on kääntynytkin laskuun vuonna 2003. Myös toimeentulotuen saanti ja matala koulutustaso ovat uhkia hyvinvoinnille. Koulutuksella ja hyvinvoinnilla on tutkitusti vahva yhteys. Hyvä sosioekonominen asema tuo paremmat tiedolliset ja taidolliset edellytykset ja motiivin terveyden edistämiselle. (Haapaveden kaupunki 2010) ))

Esimerkki alueellisista hyvinvointi- ja terveyseroindikaatoreista (Etelä-Suomen terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen hanke (ESTER):

Sähköisestä hyvinvointikertomuksesta/ Hyvinvointikompassista:

• Kelan sairastavuusindeksi, ikävakioitu
• Vaikeasti työllistyvät, % 15-64 -vuotiaista
• Asunnottomat yksinäiset/ 1000 asukasta
• Muu kuin suomi, ruotsi tai saame äidinkielenä/ 1000 asukasta
• Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 25-64 -vuotiaat, % vastaavanikäi-sestä väestöstä
• Gini -kerroin - käytettävissä olevat tulot (%)
• Lasten pienituloisuusaste
• Yksinhuoltajaperheet, % lapsiperheistä
• Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä
• Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä
• Kokee terveydentilansa keskitasoiseksi tai huonoksi (%), 8-9lk, lukio, ammattikoulu (kouluterveyskysely)
• Keskivaikea tai vaikea masentuneisuus (kouluterveyskysely)
• Tupakoi päivittäin (%) (kouluterveyskysely)
• Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa (%) (kouluterveyskysely)
• Yksin asuvat 75 -vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä asuntoväestöstä

ATH -tutkimuksesta (tiedot saatavilla ikä- ja koulutusryhmittäin sekä sukupuolittain):

• Keskitasoinen tai sitä huonompi koettu terveys
• Elämänlaatunsa (WHOQOL-8) keskimäärin hyväksi tuntevien osuus (%)
• Psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus (%)
• Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%)
• Niiden osuus, jotka uskovat, että todennäköisesti eivät jaksa työskennellä vanhuuseläkeikään saakka (%)
• Alkoholia liikaa käyttävien osuus (AUDIT-C) (%)
• Päivittäin tupakoivien osuus (%)
• Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI >= 30 kg/m2) (%)
• Arkiaskareissa (ADL + IADL) suuria vaikeuksia kokevien osuus (%)

Maamu-tutkimuksesta (mikäli kunta on osallistunut Maamu -tutkimukseen):

• Vakavia masennus- ja ahdistusoireita kokevat (%)
• Suomen- tai ruotsinkielen ymmärtäminen heikkoa tai ei lainkaan (%)

TEA -viisarista:

• Hyvinvointi- ja terveyseroja kaventavat tavoitteet kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa

Missä esimerkit kielieroista/kulttuuri?

5. Kuvaa aluetason tavoiteasettelu (tavoite)

Alueellinen kertomus liittyy muuhun strategiseen tavoitteisiin alueella

Monialaisessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhdennetään alueen muut, eri alojen strategiset tavoitteet. Samoin parhaimmillaan eri alojen strategiatyöskentely tukee hyvinvoinnin ja terveyden tavoit-teiden asettelua. Alueellinen kertomus voi koota alueen hyvinvointi- ja terveystavoitteet ja tukea kaikkien tavoitteiden toteutumista osoittamalla yhteisen työn kohteet. Parhaimmillaan alueellinen hyvinvointikertomus on osa alueen strategista suunnittelua.

(Esimerkki: [Kertomustyön ] …tavoitteena on edistää poikkihallinnollista työskentelytapaa kun-nissa, kehittää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmien työtä, laatia tai päivittää kuntien ikäryhmittäisiä terveyden edistämisen suunnitelmia, jotka otetaan huomioon kuntasuunnitelmissa, talousarvion laadinnassa ja jotka ovat osa kuntastrategiaa. (Peruspalvelukuntayhtymä Selänne 2010))

(Esimerkki: Hyvinvointistrategiatyössä on huomioitu muu selkeästi hyvinvoinnin piiriin kuuluva maakunnallinen strategiatyö. Työ ja toimeentulo ovat hyvinvoinnin perusasioita. Keski- Pohjanmaan työllisyysstrategiassa on esitetty toimia työllisyyden pitkän tähtäimen edistämiseksi. Myös koulutuksen ja tutkimuksen alueilla on tehty ja tekeillä omia strategioita.

Hyvinvointistrategia ei esitä tavoitteita edellä mainittujen teemojen osalta, vaan tukeutuu tehtyihin strategioihin. Maakunnalliset päihdestrategia, turvallisuussuunnitelma sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma kattavat hyvinvoinnin oleellisia osa-alueita, ja niiden osalta hyvinvointistrategia tukeutuu mainittuihin suunnitelmiin. Maakunnallinen strategiaprosessi on alkamassa myös mielenterveystyössä. Kulttuurin ja liikunnan osalta maakunnallinen kulttuuri- ja liikuntastrategia tukee omalta osaltaan hyvinvointistrategiaa. (Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2015))

(Esimerkiksi: Strategia on tarkoitettu alueen päättäjille, työtä hyvinvoinnin edistämisessä tekeville yhteisöille ja ihmisille sekä alueen asukkaille. Laajan yhteistyön tuloksena syntyneen strategian toteuttamisessa tavoitteena on vahvistaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä hyvinvoinnin kehittämisessä.

Perimmäisenä strategian tavoitteena on lisätä maakunnan asukkaiden hyvinvointia. (Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2015)

(Esimerkiksi: Terveyden edistämisen neuvottelukunta on kokouksessaan 17.2.2012 linjannut Pirkanmaan alueellisen terveyden edistämisen koordinaation painopisteet valtuusto-kaudelle 2013 – 2016:

1. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen vaikuttamalla suurten kansantautien esiintyvyyteen.
2. Yhteisöllisyyden lisääminen, syrjäytymisen vähentäminen ja sisäinen turvallisuus
3. Viestintä
4. Hyvinvointityön rakenteiden vahvistaminen

Valittujen painopisteiden toteuttaminen edellyttää eri toimijoiden systemaattista yhteistyötä. Alueellinen terveyden edistämisen koordinaatio kohdentuu oheisissa taulukoissa esitettyihin kaikille toimijatahoille yhteisiin tavoitteisiin, joita koskevia esimerkkejä toimenpiteiksi, resurssitarpeiksi, vastuutahoiksi ja arviointimenettelyiksi on taulukossa esitetty alue- ja kuntatasolle sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tuottamalle erikoissairaanhoidolle. (Pirkanmaan alueellinen hyvinvointikertomus 2012))

Voiko kertomuksella vaikuttaa muihin alueellisiin toimijoihin ja hyvinvoinnin taustatekijöihin

Monialaisessa hyvinvointikertomustyössä ovat mukana kaikki ne, jotka toimillaan vaikuttavat suoraan tai välillisesti hyvinvointiin, terveyteen ja niiden jakautumiseen. Kertomuksen terveyskäsitys on laaja. Eri alueelliset toimijat ovat mukana hyvinvoinnin osatekijöiden tunnistamisessa, tiedonkeruussa, tavoitteiden asettamisessa sekä toimenpiteiden kuvaamisessa ja toteutuksessa. Sitoutuneet toimijat tunnistavat oman työnsä hyvinvointivaikutukset ja näkevät kertomuksessa tunnistettujen toimien välttämättömyyden ja hyödyn omalle toiminnalleen.

(Esimerkiksi: Strateginen tavoite: Keskipohjalaisten yhteisöllisyys ja osallisuus kasvavat

Yhteisöllisyyttä pidetään keskipohjalaisena vahvuutena. Yhteisöllisyys on esimerkiksi kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa, hengellistä elämää sekä kulttuurin ja liikunnan harrastamista erilaisissa ryhmissä. Yhteisöllisyys on sosiaalista osallistumista ja huolenpitoa oman yhteisön jäsenistä. Osallisuus on yhteen kuulumisen, yhteisössä mukana olon tunnetta sekä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin erilaisissa yhteisöissä. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisääntyminen vähentää syrjäytymistä.

Toimenpiteet

• Tunnistetaan kansalaislähtöisen toiminnan merkitys ja tehdään sitä näkyvämmäksi
• Tuetaan kansalaislähtöisen toiminnan kuten yhdistysten toimintaedellytyksiä
• Edistetään yhdistysten ym. kansalaisyhteisöjen välistä yhteistyötä sekä kansalaisyhteisöjen ja kuntien välistä yhteistyötä
• Kehitetään uusia osallistumisen keinoja kuntalaisena toimimiseen ja kehitetään tiedottamista kuntalaisten osallistumismahdollisuuksista
• Tuetaan perinne- ja paikallisyhteisölähtöistä toimintaa
• Vaikutetaan asenteisiin yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistävästi ja syrjäytymistä ehkäisevästi
• Kehitetään uusia toimia asunnottomuuden ehkäisemiseksi
• Kehitetään työllisyyden parantamiseen tähtääviä toimia
• Kehitetään kesken olevien opintojen loppuunsaattamista ja jatko-opintomahdollisuuksia parantavia toimia
• Kehitetään mielekkäitä itsensä kehittämisen mahdollisuuksia työ- ja koulutuselämässä olevien taukojen ajaksi
• Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttaminen

Toimijat

• Kunnat ja kuntayhtymät
• Keski-Pohjanmaan liitto
• Kulttuuri- ja taidelaitokset
• Yhdistykset, järjestöt ja muut kansalaislähtöiset toimijat
• Seurakunnat
• Koulutus- ja tutkimusorganisaatiot
• Työ- ja elinkeinohallinto
• Elinkeinoelämä
• Media
• Muut toimijat

Indikaattoreita

- Kansalaiskysely

o Yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokeminen

- Tilastot mm.

o Kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0–17 -vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä

o Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17–24 -vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä

- Hyvinvointibarometri

o Asiantuntijoiden näkemys ongelmien merkittävyydestä (työttömyys, yksinäisyys, yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys, puutteelliset harrastusmahdollisuudet)

- Kouluterveyskysely

o Niiden osuus, joilla on vähintään yksi läheinen ystävä

(Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2015)

(Esimerkki: Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämiskohteet Yleisesti: Väestön hyvinvoinnin edistämiseksi niin kuntien kuin maakunnan organisaatioiden on sitouduttava toimintaan yhteisen päämäärän hyväksi. Palvelujen saatavuus riittävillä resursseilla tulee olemaan edelleen haaste. Ennaltaehkäisevään toimintaan elämänkaaren kaikissa vaiheissa olisi panostettava nykyistä enemmän, jotta esimerkiksi väestön sairastavuus ja kansantautien esiintyvyys saataisiin kääntymään laskuun. Uuden teknologian hyödyntäminen (esimerkiksi sähköiset palvelut, omahoito mahdollisuus) ja kansalaisten riittävä opastus niiden käyttöön vaatii resursseja.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen:

Perheiden tukeminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevien toi-mintamallien avulla niin, että sukupolvelta toiselle siirtyvä syrjäytymisen kierre saa-daan katkaistua. Esimerkki toimenpiteinä voisi olla kotihoitoavun kattavuus, perhe-keskustoiminta myös Kajaaniin, vanhemmuuden tukeminen eri keinoin.

Nuorten koulutusmahdollisuuksien järjestyminen mahdollisimman läheltä kotipaikkakuntaa voi ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Niin ikään tulisi kehittää toimenpiteitä millä mahdolliset koulupudokkaat saadaan kartoitettua. Lisäksi erityisoppilaiden selviytymistä tulisi tukea. (Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111))

(Ikääntyneet:

Kainuussa kuntien tulisi huomioida omien kiinteistöjensä ”uusiokäyttö” ja suunnata ja kehittää ”invamitoitettuja” yms. esteettömiä asumismuotoja/senioriasuntoja se-nioreille. Kainuussa on jo tällä hetkellä paljon yksin asuvia iäkkäitä henkilöitä ja ikääntyneiden määrä tulee edelleen lisääntymään. Iäkkäiden toimintakyvyn säilyminen mahdollistaa itsenäisen elämisen ja raskaiden palvelujen tarve siirtyy myöhäisempään vaiheeseen. (Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111))

(Esimerkki: STRATEGISET TAVOITTEET JA TOIMENPITEET:

Viihtyisä, turvallinen ja elinvoimainen elinympäristö

Tavoitetila:

Asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi elinympäristön tulee olla esteetön, turvallinen ja viihtyisä, ja eri-ikäisillä on oltava käytössään monipuoliset palvelut sekä harrastus- ja virkistysmahdollisuudet. (Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2014–2017)

Kertomus kokoaa kansalliset ohjelmat ja tukee niiden toteutumista

Samalla tavoin kuin kertomustyö voi tukea alueellisten tavoitteiden toteutumista, se voi tukea kansallisten ohjelmien toimeenpanoa ja seurantaa. Alueellinen hyvinvointikertomus voi olla myös viesti valtionhallinnon eri sektoreille toimien ja resurssien kohdentamisesta.

(Esimerkki tunnistamisesta (löytyykö integroinnista enemmän?):

Keskeiseen hyvinvointiin liittyvät asiakirjat ja ohjelmat jotka ohjaavat toimintaa:

• Kainuun Maakuntasuunnitelma 2025
• Kainuun Maakuntaohjelma 2009- 2014
• Kainuun Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma (TOTSU) 2010–2011
• Kainuun Maakunta -kuntayhtymän strateginen suunnitelma 2007-2015
• Kainuun Maakunta -kuntayhtymän talousarvio 2011 ja taloussuunnitelma 2011-2014
• Kainuun maakunnan turvallisuussuunnitelma
• Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma
• Kainuun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma (2009–2013)
• Mielenterveys- ja päihdestrategia (valmistuu 2011/syksy)
• Maakunnallinen ikääntymispoliittinen strategia (valmistuu 2012)

(Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111))

(Esimerkki: Pirkanmaan alueellisen hyvinvointikertomuksen painopisteiden tavoitteissa ja toi-menpiteissä korostuvat hyvinvointityön rakenteiden vahvistaminen sekä vuonna 2011 valmistuneen Pirkanmaan alueellisen ravitsemussuunnitelman ja valmisteilla olevan terveysliikuntasuunnitelman toimeenpano. (Pirkanmaan alueellinen hyvinvointikertomus 2012))

(Esimerkki: Vuoden 2011 alusta lähtien on ollut voimassa nuorisolain 7 a §, jonka mukaan kun-nassa on oltava nuorten ohjaus‐ ja palveluverkosto paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten. Verkostoon tulee kuulua edustajat opetus‐, sosiaali‐ ja terveys‐ ja nuorisotoimesta sekä työ‐ ja poliisihallinnosta.

Lisäksi verkostoon voi kuulua puolustushallinnon ja muiden viranomaisten edustajia. Verkosto toimii vuorovaikutuksessa nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen sekä nuorten kanssa. Kunnat voivat koota myös yhteisen verkoston. Nuorten ohjaus‐ ja palveluverkoston oli kesäkuuhun 2014 mennessä perustanut 72 Länsi‐ ja Sisä‐Suomen kuntaa, mikä on 83 prosenttia alueen kunnista. Koko maassa 89 % kunnista oli perustanut vastaavan verkoston. Etelä‐ Pohjanmaan kunnista 77 % eli 14 kuntaa on perustanut verkoston, neljässä kunnassa verkosto on valmisteilla. Vuonna 2013 verkoston perustaneita oli Etelä‐Pohjanmaalla 16, yhdessä kunnassa verkosto oli valmisteilla ja yhdessä kunnassa verkostoa ei ollut. Länsi‐ ja Sisä‐Suomen aluehallintovirasto, Etelä‐Pohjanmaan elinkeino‐, liikenne‐ ja ympäristökeskus ja Etelä‐Pohjanmaan työ‐ ja elinkeinotoimisto järjestivät yhteistyössä maaliskuussa 2014 koulutuskierroksen Etelä‐Pohjanmaan kuntien nuorten ohjaus‐ ja palveluverkostoille.''

Koulutuskierroksen jälkeen jotkut kunnat uudelleenorganisoivat verkoston toiminnan, joten tästä syystä verkoston perustaneiden määrä on laskenut, ja sitä vastoin valmisteilla olevien määrä noussut.

Kunnille tehdyn nuorten ohjaus‐ ja palveluverkostokyselyn perusteella Länsi‐ ja Si-sä‐Suomen alueella nuorisolain mukaisia tehtäviä toteutettiin tasaisesti. (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikatsaus 2014)

6. Esitä alueellisia toimia, jotka tukevat kuntia ja tuotantoalueita, taustatekijöihin vaikutetaan muilla aloilla (toiminta)

Onko tehdyt toimet oikeansuuntaisia/riittäviä suhteessa tunnettuihin huoliin

Alueellinen hyvinvointikertomus on kuvaus poikkileikkaustilanteesta, jossa olemme nyt ja mitä työtä tähän mennessä on tehty hyvinvoinnin puolesta. Erityisesti kertomus on kuvaus tulevaisuuden haasteista ja siitä, miten niihin on yhdessä vastattava. Onko tähän mennessä tehty työ oikeansuuntaista tai oletettavasti oikein kohdennettu, pitääkö toiminnan painopistettä, alueen eri toimijoiden omaa työtä ja kuntien tukea suunnata uudella lailla?

(Esimerkki: Kainuun kuntien ja maakunta -kuntayhtymän hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö on erillään. Rakenteet ovat muotoutumassa, mutta ne eivät ole tällä hetkellä riittävän poikkihallinnollisia yhteisen suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toteuttamiseksi. (Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111))

(Esimerkki:

2. Keskeiset opit ja evästykset päättyvältä valtuustokaudelta

Hyvinvointikertomustyö käynnistettiin Raahen seutukunnan alueella päättyneellä valtuustokaudella. Se on saanut aikaa keskustelua hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja tehnyt hyvinvoinnin edistämistyötä suunnitelmallisemmaksi. On tiedostettu, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kaikkien kunnassa toimivien tahojen yhteistyötä. Mutta työ on vasta alussa. Jatkossa on tärkeää seurata, mitä vaikutuksia hyvinvoinnin edistämistyöllä on ja sisällyttää se osaksi kuntien toiminnan ja talouden suunnittelua, toteutusta ja arviointia.

Päättyneellä valtuustokaudella kehitettiin uusia ja otettiin käyttöön aiemmissa hankkeissa kehitettyjä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintamalleja. Alkaneella valtuustokaudella on tarpeen jatkaa toimintamallien kehittämistä, käyttöönottoa ja soveltamista seutukunnan alueella. (Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä 2013))

(Esimerkki: Kuntien hyvinvointikertomusten yhteiset painopistealueet ja tavoitteet (Lapin AVI/ Kokkonen):

Voiko alueellinen kertomus koordinoida/käynnistää useamman kunnan tunnistamien huolien aiheuttamia toimenpiteitä

Alueellisen hyvinvointikertomuksen eräs vahvuus on sen antama tuki paikallistasolle. Jos yksittäisen kunnan tunnistama huoli ei ole ratkaistavissa kunnan omilla toimilla, voi alueellinen toiminta eri alojen yhteisellä työllä olla ratkaisu paikalliseen huoleen.

(Esimerkki: Tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteys. Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2014)

(Esimerkki: Seinäjoella ja sen lähikunnissa tunnistettiin liikenneturvallisuusasiat ongelmiksi sillä Etelä-Pohjanmaalla liikenne- ja kotitapaturmat aiheuttavat jonkin verran enemmän hoitopäiviä kuin koko maassa keskimäärin. Samoin poliisin tietoon tulleita liikennerikoksia oli Seinäjoella muuta maata enemmän. Liikennerikkomusten määrän kasvua oli tapahtunut koko maassa, mutta ei yhtä rajusti kuin Seinäjoella.

Liikenneturvallisuutta ei kuitenkaan voitu parantaa yksin kunkin kunnan omina ratkaisuina. Päätettiin perustaa seudullinen projekti. Projektilla oli alueellinen johtoryhmä, jossa oli mukana mm. sairaanhoitopiiri, kuntayhtymiä, peruskuntia, Etelä-Pohjanmaan pelastus- ja poliisilaitos, Liikenneturva, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Koulutuskeskus Sedu, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Etelä-Pohjanmaan liitto, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

Koko maakunta osallistui hankkeisiin aktiivisesti. Poikkihallinnollinen toiminta jatkuu projektin jälkeenkin. Liikennetapaturmien ehkäisytyöryhmä jatkaa aktiivisesti toimintaansa. Hyvinvointikertomuksessa seurataan tilannetta, joka on liikennerikkomusten osalta parantunut Seinäjoella vuosittain. Joka vuosi mietitään vaaranpaikat ja tehdään konkreettiset muutokset esim. liikenneympyrät tai liikennevalojärjestelyt sekä muut toimenpiteet eri hallinnon aloilla ja tulokset ovat koko ajan positiivisia.

(http://www.epshp.fi/files/6159/Leena_Kamari_pro_gradu.pdf, Oili Ylihärsilä)

('Esimerkki toimien kohdentuminen:' Hyvinvoinnin edistämisen kehittämistoiminta Pohjanmaalla Pohjanmaalla on määrätietoisesti yhteistyössä lähdetty kehittämään väestön hyvinvoinnin edistämisen rakenteita, prosesseja ja työmenetelmiä tietoon pohjautuen. Tulevaisuudessa on tärkeää, että kehittämistyölle saadaan koko maakunnan kattava, alueellinen ja pysyvä integroitu toimintamalli. Merkille pantavaa on lisäksi se, että Pohjanmaalla on käynnissä useita ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettavia hankkeita, jotka liittyvät tavalla tai toisella väestön hyvinvoinnin edistämiseen. (Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2014–201)

N. mitä vielä???

Kuten Hyvinvointistrategian vaikutusten arviointi (Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2014–2017) Viestintä/ osallistuminen

Kuntien hyvinvointikertomusten valvonta - laadulliset indikaattorit

(Kejonen & Kokkonen)

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä eriarvoisuuden vähentämisen alueet (Rotko, Kauppinen, Mustonen, 2013, THL työpapereita)

Tavoitteen asettelu

Selite: Käsittää strategia- ja ohjelmatyön sekä poliittisen sitoutumisen vahvistamisen. Edellytyksenä on ongelman tunnistaminen.

Säädös: Kunnan on strategisessa suunnittelussa asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysosoittimia. (THL12§)

Laadulliset indikaattorit:

Tietoperusta, johon HVKn tavoitteet perustuvat:

• indikaattoritieto ja –lähteet (montako indikaattoria, onko kaikista ikäryhmistä, onko erityisryhmiä huomioitu, miten hyvinvointieronäkökulma)
• kokemuksellinen tieto kuntalaisilta tai esim. työntekijöiltä; asiakirjat
• perustuvatko tavoitteet em. tietopohjaan (varmistetaan miten voidaan arvioida)?
• ovatko tavoitteet yhteydessä kunnan talous- ja toimintasuunnitelmaan?
• onko hyvinvointikertomus-prosessi yhteydessä kunnan vuosikelloon?

Tieto, seuranta ja arviointi

Selite: Seurantatietoa käytetään väestön hyvinvoinnin ja terveyden kehityksestä hälyttävien ilmiöiden tunnistamiseksi.

Säädös:

• Raportointi vuosittain valtuustolle. (THL 12§)
• Laaja hyvinvointikertomus kerran valtuustokaudessa.
• Nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutaho.

Laadulliset indikaattorit:

• onko HVK valmistunut?
• onko sähköinen?
• onko HVK valtuuston hyväksymä?
• missä kaikkialla HVK on käsitelty?
• onko hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho määritelty
• kenelle kuuluu päävastuu hyvinvointikertomuksen päivittämisestä ja seurannasta ja raportoinnista valtuustolle vuosittain

Yhteistyö

Selite: Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen edellyttää hallinnon alojen yhteistyö. Lisäksi yhteistyörakenteita tarvitaan toiminnan eri tasoilla johto, toiminnan käynnistäminen ja koordinointi. Laaja-alainen yhteistyö lisää ymmärrystä ongelmasta ja mahdollistaa uusien keinojen innovoinnin.

Säädös: Kunnan on tehtävä yhteistyötä muiden kunnassa toimivien julkisten tahojen sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. (THL 12§)

Laadulliset indikaattorit:

Poikkihallinnollisuus

• onko HVK toteutettu poikkihallinnollisesti (tekijä, tukiryhmä, ohjausryhmä)?
• onko poikkihallinnollisuuden toteutuminen varmistettu kunnan hyvinvoinnin edistämisen rakenteissa ja toimissa (yhdyshlö/koordinaattori, hyvinvointiryhmä)?
• ovatko järjestöt ym. yhteistyökumppanit olleet mukana HVK prosessissa (osallisuus HVK-prosessissa, roolin näkyminen toimenpiteissä)?
• ovatko kuntalaiset osallistuneet HVK-prosessiin?
• onko alueellista yhteistyötä?
• kuinka paljon kunnan päätöksenteossa käytetään EVAa?

Tiedosta toimintaan

Selite: Toimenpiteiden tulisi perustua tietoon niiden vaikutuksista ja vaikuttavuudesta. Alue- ja kuntatasolla päätetään mihin toimintaan kohdennetaan, mitä konkreettisesti pitää tehdä ja miten.

Säädös: Kunnan ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymän on päätöksenteon ja ratkaisujen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon tehtävien ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (THL11§)

Laadulliset indikaattorit:

• vastaavatko HVKn toimenpide-ehdotukset kunnassa vallitsevaan tilanteeseen?
• miten paljon EVAa hyödynnetty toimenpiteitä valittaessa?
• onko ”hyviä käytäntöjä” valittu? (onko hyödynnetty kansallisia ohjelmia ja niissä suositeltuja käytäntöjä?)

Lähteet

Kainuun maakunta (2011) Kainuun maakunta-kuntayhtymän hyvinvointikertomus_luonnos 291111. http://sote.kainuu.fi/showattachment.asp?ID=3106&valikko_id=1691

Kämäri Leena (2013) EHKÄISE TAPATURMAT -HANKKEEN OSA-ARVIOINTI : Etelä-Pohjanmaan pilottialue. Pro gradu –tutkielma, Tampereen yliopisto. http://www.epshp.fi/files/6159/Leena_Kamari_pro_gradu.pdf

ETELÄ‐POHJANMAAN LIITTO (2014) Etelä-Pohjanmaan hyvinvointikatsaus 2014. http://www.epliitto.fi/upload/files/hyvinvointikatsaus_2014.pdf

Keski-Pohjanmaan liitto (2010) Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2015 http://www.keski-pohjanmaa.fi/Data/Upload/dc564687-5c19-44ca-8ee5-c5c03bbe65b7_Keski-Pohjanmaan_hyvinvointistrategia_2015%20%28ID%202430%29.pdf

Varjonen-Toivonen Maarit (2013) Pirkanmaan alueellinen hyvinvointikertomus 2012. Pirkanmaan sairaan-hoitopiiri, Perusterveydenhuollon yksikkö http://www.pshp.fi/default.aspx?contentid=29731. 4.6.2013 [11.2.2015]

Pohjanmaan liitto (2014) Pohjanmaan hyvinvointistrategia 2014–2017. 24.11.2014 Maakuntahallitus http://www.obotnia.fi/assets/1/Regionalutvecklingsenheten/Vlfrdsstrategi/Hyvinvointistrategia-24-11-2014-Maakuntahallituksessa-hyvaksytty.pdf

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto (2014) Pohjois-Karjalan hyvinvointikertomus 2013 http://pohjois-karjala.fi/documents/557926/992667/166+Pohjois-Karjalan+hyvinvointikertomus+2013/74ce8c3e-029c-4f36-95b9-8a46c8742467

Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2015

Hätönen & Kauppinen (2014) Kuntien hyvinvointikertomustyön kehittäminen. julkaisematon käsikirjoitus 8.12.2014.

Hamilas Marjo (2015) Alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma 25.2.2015 Kalvoesitys. Varsinais-Suomen aluehallintovirasto

Kokkonen Tuula (2015) Muistio 23.2.2015 Lapin aluehallintovirasto

Kejonen Anne (2015) Itä-Suomen hyvinvointitieto Muistio 21.1.2015 Itä-Suomen aluehallintovirasto

Etelä-Suomen terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen hanke (ESTER)

Ahola Leena (2010) HYVINVOINTIKERTOMUS PERUSPALVELUKUNTAYHTYMÄ SELÄNNE Terveempi Pohjois-Suomi projekti, Oulun Eteläinen Peruspalvelukuntayhtymä Selänne 15.2.2010 http://www.reisjarvi.fi/reisjarvi2/Valmis/Hyvinvoinnin_ja_terveyden_edistaminen/Hyvinvointikertomus_Sel%E4nne_%5Bv2010).pdf

Haapaveden kaupunki, Sosiaali- ja terveyspiiri (2010) HELMIHAAPAVEDEN – SIIKALATVAN SEUTUKUNNAN Sosiaali –ja terveyspiiri Helmi HYVINVOINTIKERTOMUS 2010 http://www.haapavesi.fi/media/tiedostot/haapavesifi/pdf/hyvinvointikertomushelmi2010.pdf

Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä (2013) Raahen seutukunta: Laaja hyvinvointikertomus 2013-2016 http://www.hyvinvointikertomus.fi/publicdoc/id/314/

Kiitokset

Yliruka Jarkko, Männistö Sini, Kejonen Anne, Fors Raija, Hamilas Marjo, Heimala Heli, Tamminen Irmeli, Kokkonen Tuula täydentyy