Luontotyypit
Ohjaussivu
Kaivoksen vaikutusalueen luontoarvojen määrittämiseksi ja luontovaikutusten arvioimiseksi on selvitettävä riittävällä tarkkuudella alueen luontotyypit ja eliölajit. Tämä koskee yhtä lailla luonnonsuojelualueita kuin niiden ulkopuolisiakin alueita, joihin kaivostoiminta voi vaikuttaa.
Luontotyypit ovat maa- tai vesialueita, joilla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Luontotyyppejä suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Luontotyypit ja niiden muodostamat kokonaisuudet tuottavat myös monenlaisia ekosysteemipalveluja, joilla tarkoitetaan ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä.
Huomioon otettavat luontotyypit
Luetteloita ja kuvauksia suojelunarvoisista luontotyypeistä on laadittu useita eri tarkoituksia varten. Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteessä I on luettelo yhteisön tärkeinä pitämistä luontotyypeistä, joille EU:n jäsenvaltioiden on turvattava suotuisa suojelutaso. Kansallisessa luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilainsäädännössä on lueteltu tiettyjä luontotyyppejä, jotka on suojeltava tai joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa. Lisäksi Suomessa on laadittu selvitys uhanalaisista luontotyypeistä, ja esimerkiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (METSO) varten on nimetty arvokkaita metsäisiä elinympäristöjä.
Näiden luontotyyppien edustavat esiintymät ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ilmentäjiä, jotka kuvaavat suunnitellun kaivosalueen luonnonarvoja. Ne kannattaa selvittää vaikutusarvioinnissa, vaikka esimerkiksi uhanalaisilla luontotyypeillä ei toistaiseksi ole lainsäädännössä määriteltyä erityisasemaa. Luontodirektiivin luontotyypit on lakisääteisesti selvitettävä Natura 2000 -alueilta osana Natura-arviointia (ks. luku 4), mutta myös Natura 2000 -alueiden ulkopuolisten esiintymien tila otetaan huomioon raportoitaessa luontodirektiivin luontotyyppien suojelutasosta EU:n komissiolle.
Suomessa esiintyy 69 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä. Niiden suojelemiseksi on perustettu Natura 2000 -alueita, mutta niiden edustavat esiintymät ovat huomionarvoisia myös Natura 2000 -alueiden ulkopuolella. Luontotyypit on esitelty ympäristöhallinnon verkkosivuilla, ja niiden tunnistamista ja inventointia on ohjeistettu (Airaksinen & Karttunen 2001, Suomen ympäristökeskus & Metsähallitus 2014). 22 luontodirektiivin luontotyyppiä on osoitettu ensisijaisesti suojeltaviksi luontotyypeiksi, joiden suojelusta yhteisö on erityisvastuussa. Ne on merkitty direktiivin liitteeseen I tähdellä (*). Metsähallituksen luontopalvelut on kartoittanut luontodirektiivin luontotyyppejä sekä valtion että yksityisten omistamilla luonnonsuojelualueilla, ja luontotyyppien paikkatiedot tallennetaan ympäristöhallinnon yhteiseen SAKTI-järjestelmään (Suojelualueiden kuviotietojärjestelmä), joka otetaan käyttöön vuonna 2014.
Luonnonsuojelulain 29 §:ssä luetellaan yhdeksän luontotyyppiä, joita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat. ELY-keskus voi myöntää poikkeuksen muuttamiskiellosta, jos kyseisen luontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu tai luontotyypin suojelu estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Luonnonsuojelulain 29 §:n luontotyypit ovat harvinaisia ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä, joten niiden sellaisetkin esiintymät, joita ei ole vielä rajattu, tulee ottaa luontoselvityksissä huomioon. Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit määritellään tarkemmin luonnonsuojeluasetuksessa, ja lisätietoa niiden ominaispiirteistä saa mm. Pääkkösen & Alasen (2000) ja Raunion ym. (2013) julkaisuista sekä ympäristöhallinnon verkkosivuilta.
Metsälain 10 §:ssä luetellaan seitsemän elinympäristöryhmää, joita tulee hoitaa ja käyttää siten, että elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Vesilain 2 luvun 11 §:ssä puolestaan on lueteltu neljä pienvesityyppiä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmassa 2014–2025 (METSO) on kymmenen arvokasta elinympäristöä, joita turvataan ohjelman tuella eri keinoin.
Luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi on toistaiseksi kattavin selvitys Suomen luontotyypeistä. Arvioituja luontotyyppejä on 368, ja 51 % niistä todettiin uhanalaisiksi (luokat CR = äärimmäisen uhanalaiset, EN = erittäin uhanalaiset ja VU = vaarantuneet). Arvioinnin loppuraportti (Raunio ym. 2008) sisältää myös kuvaukset arvioiduista luontotyypeistä. Arvioinnin yhteydessä nimettiin myös Suomen kansainvälisiä vastuuluontotyyppejä, joiden säilymisestä Suomella on suuri vastuu, koska merkittävä osuus niiden eurooppalaisista esiintymistä on Suomessa.
Kaivoshankkeissa on tärkeää arvioida hankkeiden vaikutuksia myös alueellisesti ja paikallisesti, mikä voi tuoda selvitettäväksi muitakin luontotyyppejä kuin yllä on mainitut. Useilla luontotyypeillä on maantieteellistä vaihtelua ja arvokkaita alatyyppejä Suomen eri osissa. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa on esitetty valtakunnallisten tulosten lisäksi kunkin luontotyypin tilanne erikseen myös Etelä- ja Pohjois-Suomessa.
Luontotyyppiselvitykset
Hankealueen selvityksissä laaditaan yleensä tarkasteltavan alueen luontotyyppikartta. Luontotyyppien erottaminen toisistaan perustuu yleensä kasvillisuuteen, maaperän laatuun, geomorfologiaan, alueen vesiolosuhteisiin ym. Luontotyyppikuvioiden erottamisessa kannattaa käyttää apuna tuoreita ilmavalokuvia ja erilaisia paikkatietoaineistoja, mutta ne eivät korvaa maastoselvityksiä.
Koko suunnittelualueesta laaditaan ainakin yleispiirteinen luontotyyppi- tai kasvillisuuskartta, ja tarkemmin selvitetään edellä mainitut erityisen arvokkaiksi määritellyt luontotyypit sekä niiden edustavuus ottaen huomioon myös alueelliset erityispiirteet. Luontotyyppien edustavuutta arvioidaan mm. luonnontilaisuuden, luontotyyppiesiintymän laajuuden sekä luontotyypille luonteenomaisen lajiston ja harvinaisten lajien esiintymisen perusteella. Suunnittelualueen luontotyyppiesiintymien valtakunnallista ja alueellista merkitystä tulee arvioida ottamalla huomioon myös luontotyyppien laajempi esiintymäverkosto ja ekologiset yhteydet.
Hankealuetta ja sen ympäristöä koskevia luontotietoja on saatavilla monista lähteistä, muttei kootusti yhdestä paikasta. Luontotyyppien ja niiden edustavuuden selvittäminen edellyttää aina myös maastotyötä sopivaan vuodenaikaan, jolloin luontotyyppien erottamisen ja esiintymien arvottamisen kannalta tärkeät lajit voidaan tunnistaa. Selvityksessä painopiste on niissä kohteissa, jotka ovat keskeisiä alueen luonnon monimuotoisuuden ilmentäjiä ja joihin kohdistuvia vaikutuksia halutaan selvittää. Esimerkiksi Varsinais-Suomen ELY-keskus on koonnut verkkosivuja luontoselvitysten laatimisesta ja viitetietoja etenkin alueeltaan tehdyistä luontoselvityksistä.
Lisätietoja:
----#: . Pitää miettiä miten tämä tulisi sitten lopulliseen oppaaseen, koska näitä kaikkia ei varmaankaan pysty ujuttamaan tekstiviitteiksi. Nämä ovat kuitenkin tämän kappaleen erittäin arvokasta tietoa ja on varmaan parempi, että tällaiset hyvät tiedon lähteet on koottu selkeästi esim. tietoruuduksi. --Tommi Kauppila (keskustelu) 27. elokuuta 2014 kello 09.00 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment) Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001. Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. 2. korjattu painos. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.
Liukko, U.-M. & Raunio, A. (toim.) 2008. Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä. Suomen ympäristö 14/2008. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 429 s.
Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997 / 160. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970160
Luonnonsuojelulaki 20.12.1996 / 1096. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096
Metsälaki 12.12.1996 / 1093. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093
Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992).
Pääkkönen, P., & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste 188. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 128 s.
Raunio, A., Anttila, S., Kokko. A. & Mäkelä, K. 2013. Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet – lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristö 5/2013. 276 s. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 264 s. + 572 s.
Suomen ympäristökeskus 2013. Suomen kansainväliset vastuuluontotyypit. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Kansainvaliset_vastuuluontotyypit
Suomen ympäristökeskus 2014. Luonnonsuojelulain luontotyypit. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luonnonsuojelulain_luontotyypit
Suomen ympäristökeskus 2014. Luontotyyppien esittelyt: luontodirektiivin luontotyypit. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontotyyppien_esittelyt
Suomen ympäristökeskus & Metsähallitus 2014. Natura 2000 -luontotyyppien inventointiohje. Versio 5.1, 1.4.2014. http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Lajitjaluontotyypit/Luontotyyppitietojenkeruu/Sivut/Perustiedotluonnonsuojelualueidenluontotyypeista.aspx
Söderman, T. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi -kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa, Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus 2003.
Varsinais-Suomen ELY-keskus 2013. Luontoselvitykset - Lounais-Suomi. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luontoselvitykset__LounaisSuomi
Varsinais-Suomen ELY-keskus 2013. Luontoselvitysten laatiminen. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luontoselvitykset__LounaisSuomi/Luontoselvitysten_laatiminen
Vesilaki 27.5.2011 / 587. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587
Ympäristöministeriö 2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. Ympäristöministeriö, Helsinki. 59 s. + liitteet.
Ympäristöministeriö 2013. Natura 2000 -verkosto turvaa monimuotoisuutta. http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Naturaalueet
Ympäristöministeriö & maa- ja metsätalousministeriö 2009. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Esite. 23 s.