Maahanmuuton yhteys rikollisuuteen

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [3]

Kaikkihan haluavat rahaa asioiden ostamiseen. Rikoksiin ryhdytään kun työpaikkoja ei ole. Toisen polven maahanmuuttajanuori Ruotsissa

Kysymys on siitä, että Helsingissä on valitettavasti kasvava määrä nuoria, jotka ovat koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Jos ei ole järkevää tekemistä, niin keksitään ei-järkevää tekemistä. Eli jos ei ole opiskelupaikkaa eikä työpaikkaa ja puuttuu päivärutiini, niin silloin helposti elämä lähtee vähän kummalliseen suuntaan ja löytyy väärä porukka." Tommi Laitio, Helsingin kaupungin nuorisotoimen johtaja

Parempaa elämää omaehtoisesti etsimään lähtevät ovat yleensä keskivertoa aktiivisempia, koulutetumpia ja kyvykkäämpiä selviytyjiä (kehitysmaiden aivovuoto länsimaihin). Mutta kaoottisista olosuhteista valikoituu myös ́kielteistä ́ väkeä, jossa on se kä rikosalttiita että sellaisia henkilöitä, jotka muuttavat maahan suorastaan rikoksentekotarkoituksessa." Juhani Iivari, tutkimuksessa Tuomittu maahanmuuttaja

Miksi maahanmuutto vaikuttaa rikollisuuteen?

• Elinolot (huono-osaisuuden kasautuminen ja alueellinen keskittyminen eli segregaatio, levoton kasvuympäristö lapsilla ja nuorilla)
• Kulttuuriset tekijät: yhteisöllinen ja patriarkaalinen kulttuuri on yhteydessä kunniaan liittyvään väkivaltaan (tyttöjen ja naisten sukupuolisen siveellisyyden ja sitä kautta perheen ja suvun kunnian suojeluun)
• Sodan, trauman ja lapsilla hylkäämisen ja turvattomuuden kokemukset voivat altistaa väkivaltaan tai hyväksikäytön uhriksi joutumiselle
• Oikeusjärjestelmän puitteissa esiintyvä syrjintä (tutkimustulokset tältä osin ristiriitaisia; esim. Ruotsissa on havaittu ulkomaalaistaustaisten saavan pidempiä tuomioita kuin kantaruotsalaiset samoista vakavista rikoksista.)
• Kotoutumisen haasteet kuten työllistyminen.

Joidenkin tutkimusten mukaan järjestäytymättömän maahanmuuton myötä siirtolaisiksi valikoituu keskimäärästä enemmän henkilöitä, joilla on korostunut tarve riskinottoon ja tavanomaista suurempi riski syyllistyä rikoksiin tai joutua rikosten uhriksi. Järjestäytymättömällä maahanmuutolla (irregular migration) tarkoitetaan muuta kuin virallisia kanavia ja muotoja noudattavaa työstä, opiskelusta ja perhesuhteista johtuvaa maahanmuuttoa.

Yhdysvalloissa - toisin kuin Euroopassa - myös laittomasti maahan tulleen on mahdollista työllistyä ja hankkia toimeentulo laillisin keinoin; tällöin hänen on mielekästä välttää (muuhun kuin maahantuloon liittyviin) rikoksiin syyllistymistä; laittomaan maassaoloon puuttuminen voi jopa paradoksaalisesti lisätä rikollisuutta. Laittomasti maahan tulleiden siirtolaisten työoikeuden 'salliminen' tai jopa laillistaminen saattaa siksi vähentää rikollisuutta.

Haastateltujen rikoksista tuomittujen ulkomaalaistaustaisten kertomusten perusteella epäonnistunut integroituminen (ajelehtiva elämäntyyli) on keskeinen syy ajautua rikoksiin.

• Patriarkaalisista kulttuureista tulleilla on osin kyse myös kunniallisen miehuuden menettämisestä avioeron, lapsen huoltajuuden menettämisen tai työttömyyden vuoksi.
• Huumerikollisuuteen syyllistyminen on tyypillisesti käynnistynyt oman huumeidenkäytön myötä; 2/3 huumerikoksiin syyllistyneistä kertoi myös viranomaisten syrjinnästä työnhaussa tai muualla.

Maahanmuuttajien mahdollisuus integroitua työmarkkinoille on isossa kuvassa yksi keskeinen ensimmäisen sukupolven rikollisuuteen liittyvä tekijä.

• Tämä selittäisi miksi Yhdysvalloissa etenkin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien alttius syyllistyä rikoksiin on tutkimusten mukaan vähäisempää kuin kantaväestön; nykyisin Saksassa, Sveitsissä ja Pohjoismaissa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat ovat sen sijaan syyllistyneet rikoksiin väestöosuuteen nähden kantaväestöä enemmän.
• Ruotsissa suhteutettuna osuuteen väestöstä maahanmuuttajat ovat olleet tutkimusten mukaan kantaruotsalaisia enemmän rikoksista epäiltyinä 1970-luvulta saakka; aiemmin epäillyistä 2/3 suomalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia.
• Norjan ja Suomen välisessä vertailussa kävi ilmi, että Suomessa on Norjaan verrattuna enemmän maahanmuuttajaryhmiä, jotka ovat syyllistyneet kantaväestöä enemmän väkivaltaan; erityisesti virolaistaustaisten väkivaltaisuus ja varkausrikollisuus on Suomessa yleisempää; toisaalta molemmissa maissa väkivalta- ja varkausrikoksiin syyllistyvät tyypillisesti pakolaistaustaiset maahanmuuttajat Afrikasta, Irakista, Afganistanista ja entisestä

Jugoslaviasta.

Rikosoikeusjärjestelmän valikoivuutta, eli viranomaistoiminnan tarkoituksellista kohdistumista ulkomaalaistaustaisiin ei ole pystytty kiistattomasti osoittamaan empiirisillä tutkimuksilla.

• Kokonaisrikollisuustutkimukset, jotka eivät perustu viranomaistilastoihin, vaan väestölle tehtäviin kyselytutkimuksiin, ovat osoittaneet että ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön rikollisuudessa on eroja.
• Esimerkiksi Turussa ja Helsingissä toteutetussa tutkimuksessa vertailtiin rikollisesti käyttäytyneiden maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten poliisikontaktien määrää ja näissä ei havaittu olleen eroja. Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin poliisin toiminnan

kohdistumista nuoriin muutoin kuin laittomuuksiin liittyvissä tilanteissa. Kuluneen vuoden aikaisissa poliisikontaktien yleisyydessä ei havaittu olevan eroa maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten nuorten välillä. Koko elämän aikaisten poliisikontaktien osalta vaatteiden tai laukun tutkimisen yleisyydessä ei ollut eroa, mutta poliisi oli kehottanut maahanmuuttajataustaisia nuoria hieman useammin poistumaan paikalta (26% maahanmuuttajanuorista ja 20% suomalaistaustaisista) ja ottanut hieman useammin maahanmuuttajataustaisia nuoria kiinni (12% maahanmuuttajanuorista ja 8% suomalaistaustaisista nuorista).

• Toisaalta joka toinen kaikkiaan 42:sta haastatellusta rikoksesta tuomitusta oli kokenut että poliisi piti heitä syyllisinä jo ennen tuomioistuimen ratkaisua ja piti tuomiota epäoikeudenmukaisena.

Norjan ja Suomen välisessä vertailussa kävi ilmi, että pakolaistaustaiset syyllistyvät molemmissa maissa suhteellisesti useammin varkaus- ja väkivaltarikoksiin. Vastaavasti työn vuoksi muuttaneet ja usein asiantuntijatehtävissä toimivat ovat kantaväestöä harvemmin näistä rikoksista epäiltyinä.

• Virosta ja Ruotsista maahan muuttaneet syyllistyvät kuitenkin Norjassa harvemmin väkivalta- ja varkausrikoksiin.
• Tutkijat arvioivat että Suomeen muuttaneissa virolaisissa on taparikollisia, jotka toimivat sekä Virossa että Suomessa. Norjaan muuttaneet virolaiset ovat sen sijaan suurelta osin työhön rekrytoituja maahanmuuttajia. Joka toinen ruotsalaistaustainen, Suomessa ryöstöihin ja varkauksiin syyllistynyt maahanmuuttaja on puolestaan kuulunut romaniväestöön.
• Työperäistä maahanmuuttoa edistävällä maahanmuuttopolitiikalla näyttäisi näin ollen olevan ulkomaalaistaustaisten rikollisuutta vähentävä vaikutus.

Ruotsalaistutkimuksen mukaan lähtömaassa koettu sotatilanne heijastuu nuorten (16-28 -vuotiaiden) miesten suurempana todennäköisyytenä syyllistyä väkivaltarikoksiin. Vakaviin omaisuusrikoksiin syyllistymisen todennäköisyyteen ei sen sijaan lähtömaan sotatilalla nähty olevan yhteyttä.

Lähtömaan köyhyys tai pienituloisuus ei selitä rikosalttiutta; mm. Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta ja Nepalista muuttaneet syyllistyvät rikoksiin kantaväestöä vähemmän Suomessa.

Eri maista lähtöisin olevien keskinäisiä eroja sosiodemografiset tekijät eivät selitä lainkaan. Tämän perusteella myös muilla tekijöillä, kuin huono-osaisuudella on merkitystä.

Konfliktialueilta lähteneet (ulkomailla asuvat diaspora yhteisöt) osallistuvat usein lähtömaansa politiikkaan, sekä poliittisesti että rahallisesti ja jopa taistelijoita värväämällä. Tämä ilmiö on synnyttänyt pelkoa maahanmuuttajien radikalisoitumisesta ja militarisoitumisesta ja 'kotikutoisesta terrorismista'. Diasporayhteisöt eivät kuitenkaan ole poliittisilta näkemyksiltään yhtenäisiä. Diaspora yhteisöissä on myös konfliktien sovitteluun pyrkiviä ja jälleenrakennusta tukevia henkilöitä. Esimerkiksi Suomen somalialaisten keskuudessa on ollut aktiivisia vaikuttajia.

Ruotsin kehityksen perusteella on arvioitavissa, että järjestäytynyt rikollisuus käyttää hyväksi maahanmuuttajia; useissa tapauksissa hyväksikäyttäjät ovat lähtöisin samoilta maantieteellisiltä alueilta, kuin hyväksikäytettävät.

• Maahanmuuttajat voivat päätyä työskentelemään rikollisille maksaakseen matkansa ihmissalakuljettajalle tai säilyttääkseen työskentelyyn perustuvan oleskelulupansa.
• Rikolliset saattavat rekrytoida erilaisin pakottein (kuten lähtömaan omaisia uhkailemalla, henkilöllisyysasiakirjoja takavarikoimalla) erityisesti laittomia maahanmuuttajia prostituutioon, huumekauppaan ja muuhun 'orjatyöhön'.
• Ruotsissa Balkanin alueelta muuttaneet aseellisessa toiminnassa mukana olleet ovat rakentaneet kovamaineisen ja elinvoimaisen rikollisverkoston, joka värvää uusia jäseniä nuorten keskuudesta. Verkosto on syyllistynyt mm. suuriin ryöstörikoksiin. Esimerkiksi Malmön rikollisverkostoon kuluu noin kolmesataa henkeä, jotka ovat lähinnä 20–35-vuotiaita maahanmuuttajataustaisia miehiä. Verkosto harjoittaa mm. huumeiden, savukkeiden ja alkoholin kauppaa.
• Rikollisuuteen on vaikeaa puuttua oikeustoimin. Tukholmassa, Malmössä ja Göteborgissa on tehty neljän viime vuoden aikana yhteensä neljäkymmentä murhaa, joita poliisi ei ole pystynyt selvittämään, koska kukaan ei uskalla olla tapausten todistajana.

Muiden Pohjoismaiden kehityksen perusteella on mahdollista, että tunnustukselliset rikollisjengit pyrkivät yhteistoimintaan ulkomaalaistaustaisten (erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden) kanssa, mm. tarjoten näille "suojelua" vastineeksi rikolliseen toimintaan, kuten huumausainekauppaan ja salakuljetukseen osallistumisesta. On myös mahdollista, että rikolliset jengit integroivat työttömiä maahanmuuttajia tarjoten heille työtä omistamansa laillisen yritystoiminnan kautta luoden samalla riippuvuussuhteen näihin organisaatioihin.

Pohjoismaisten kokemusten perusteella on arvioitavissa, että myös Suomessa ulkomaalaistaustaiset henkilöt saattavat organisoitua kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden verkostoon kuuluviksi soluiksi. Erityisesti hajonneista ja poliittisesti hauraista valtioista (Afganistan, Irak, Somalia, Syyria) tulleet ja salakuljettajien avustuksella matkustaneet turvapaikanhakijat sekä yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat tältä osin haavoittuvassa asemassa ja vaarassa joutua järjestäytyneen rikollisuuden hyväksikäyttämäksi.

Yhteiskuntaan kuuluvuuden suhteen hyväksyntää etsivät ja kahden kulttuurin välissä identiteettiään etsivät toiseen maahanmuuttajasukupolveen kuuluvat nuoret ja vanhempien turvaa vailla olevat yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat myös vaarassa uhriutua ja ajautua rikollisuuteen.

• Pääkaupunkiseudulla selvitettiin vuonna 2014 rikosvyyhteä, johon liittyi noin 70 tapausta. Noin 50 Suomessa syntynyttä 13-18-vuotiasta nuorta syyllistyi vakaviin pahoinpitelyihin ja ryöstöihin. Poliisi Jari Taposen mukaan kyse ei ollut varsinaisesta katujengistä, vaan löyhästi toistensa kanssa verkostoituneista nuorista, joista osalla oli ulkomaalaistaustaiset vanhemmat. Helsingin kaupungin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio näki rikoksilla oirehdinnan taustalla toimettomuutta ja näköalattomuutta.

Maahanmuuttajien rikollisuus on ollut Suomessa tyypillisesti väkivalta- ja omaisuusrikoksia, huumausaine- ja raiskausrikoksia.

• Ulkomailla syntyneet Suomessa pysyvästi olivat saaneet suomalaistaustaisiin verrattuna noin kaksi kertaa useammin tuomion väkivalta-, omaisuus- ja huumerikoksissa vuosina 1997 ja 2001 (tarkastelussa ikä- ja sukupuoli vakioitu).
• Ulkomaan kansalaisten tekemiksi epäiltyjen pahoinpitelyjen määrä kasvoi 24 % ja raiskausrikosten lähes 20 % vuonna 2015; poliisille ilmoitettiin n. 800 pahoinpitelyrikosta enemmän vuoteen 2014 verrattuna.

Vangeista ulkomaalaisia (ulkomaan kansalaisia) oli Suomessa vuonna 2014 noin 16% (486, joista naisia 32). Määrä on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana. Lukumäärään sisältyvät myös muut kuin pysyvästi maassa asuvat.

• Vankien yleisimmät kansallisuudet vuonna 2014 olivat: viro, venäjä, romania, liettua ja somalia.
• Suomessa ei tilastoida vankeja ulkomaalaisen syntyperän mukaan. Näin ollen maahanmuuttajataustaisten Suomessa asuvien vankimäärien kehityksestä ei ole tarkkaa tietoa.
• Ulkomaalaisten vankien uusintarikollisuutta ei myöskään seurata

Maahanmuuttajaryhmien välillä on huomattavia eroja sekä rikosalttiuden että rikostyypin mukaan. Esimerkiksi omaisuusrikoksista tuomitut olivat useimmin Vietnamista, entisestä Jugoslaviasta ja muualta kuin Pohjois-Afrikasta tulleita, väkivaltarikoksista tuomitut olivat saapuneet Irakista, Iranista ja Turkista, huumausainerikoksista tuomitut Somaliasta, Virosta ja Lähi-idästä, rattijuopumuksista tuomitut Virosta, entisestä Neuvostoliitosta ja Ruotsista.

Suomessa maahanmuuttajien rikosalttius vaihtelee taustamaittain. Kun tarkastellaan rikoksesta poliisin esitutkinnan jälkeen rikoksesta epäiltyjä, monilla ulkomaalaistaustaisilla on monissa rikostyypeissä yliedustus suomalaistaustaisiin nähden. Alla olevissa taulukoissa on eritelty poliisin vuonna 2013 selvittämistä rikoksista epäiltyjä tekijän syntyperän mukaan. Käytännössä rikos voi olla selvitetty vain, mikäli rikoksesta on joku epäiltynä todennäköisin syin.

• Toisin kuin tavanomaisessa poliisin tilastoinnissa tässä tarkastellaan Tilastokeskuksen väestötietoihin perustuen syntyperältään maahanmuuttajataustaisia, ei ulkomaan kansalaisia. Kansalaisuuden mukainen tarkastelu laskisi mukaan myös nk. liikkuvan rikollisuuden eli henkilöt, jotka eivät asu pysyvästi Suomessa. Syntyperältään ulkomaalaistaustaisen vanhempien (tai äidin) syntymämaa on muu kuin Suomi.
• Taulukot poikkeavat myös Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tarkastelusta, joka on perustunut rikosilmoitusten tietoihin, ei vielä poliisin selvittämiin rikoksiin.
• Taulukot kertovat, kuinka usein rikoksesta epäilty tekijä on joko suomalaistaustainen tai ulkomaalaistaustainen, ts. niiden rikosten (nimikkeiden) määrä, joissa tekijä on luokiteltavissa jompaankumpaan ryhmään. Tällöin yksi ja sama henkilö syyllistyessään useampiin

rikoksiin voi esiintyä tilastossa useampaan kertaan.

• Taulukossa on myös mainittu kyseiseen taustaan kuuluvan Suomessa asuvan väestön lukumäärä, jonka pohjalta on laskettu rikossuhde.
• Rikossuhdetta on verrattu kantaväestön eli suomalaistaustaisten rikossuhteeseen, jolloin on saatu selville väestöryhmän rikollisuuden kerroin.
• Jos taustamaan kerroin on 1,5, kyseiseen väestöryhmään kuuluvat henkilöt ovat suhteessa ryhmän lukumäärään tehneet 1,5-kertaisesti rikoksia suomalaistaustaisiin nähden.

Rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan (Rikoslain 15−17 luvut) vuonna 2013 taustamaanosittain sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan

	Rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	12764
Suomalaistaustaiset	10429	5149746	0,0020	1
Ulkomaalaistaustaiset	2335
Vakinaisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset	1143	301524	0,0038	1,9
EUROOPPA	499	177495	0,0028	1,4
EU MAAT	214	80052	0,0027	1,3
EU:n ULKOPUOLISET MAAT	285	97443	0,0029	1,4
AFRIKKA	311	36634	0,0085	4,2
AMERIKKA	43	9039	0,0048	2,3
AASIA	274	71694	0,0038	1,9
OSEANIA	< 5 764	< 0,0065	< 0,9
Neuvostoliitto	180	68669	0,0026	1,3
Viro	151	40990	0,0037	1,8
Somalia	149	15723	0,0095	4,7
Irak	112	11942	0,0094	4,6
Turkki	56	7379	0,0076	3,7

Omaisuusrikokset vuonna 2013 taustamaanosittain sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan

	Selvitetyt rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	112794
Suomalaistaustaiset	96672	5149746	0,019	1
Vakinaisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset	7455	301524	0,025	1,3
EUROOPPA	4060	177495	0,023	1,2
EU MAAT	1854	80052	0,023	1,2
EU:n ULKOPUOLISET MAAT	2206	97443	0,023	1,2
AFRIKKA	1689	36634	0,046	2,5
AMERIKKA	89	9039	0,010	0,5
AASIA	1548	71694	0,022	1,2
OSEANIA	< 5 764	< 0,0065	< 0,9
Neuvostoliitto	1521	68669	0,022	1,2
Viro	1210	40990	0,030	1,6
Somalia	984	15723	0,063	3,3
Irak	439	11942	0,037	2,0
Entinen Jugoslavia	329	10432	0,032	1,7

Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset vuonna 2013 taustamaanosittain sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan

	Selvitetyt rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	32344
Suomalaistaustaiset	27984	5149746	0,005	1
Vakinaisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset	3584	301524	0,012	2,2
EUROOPPA	1559	177495	0,01	1,6
EU MAAT	621	80052	0,01	1,4
EU:n ULKOPUOLISET MAAT	938	97443	0,01	1,8
AFRIKKA	890	36634	0,02	4,5
AMERIKKA	55	9039	0,01	1,1
AASIA	1047	71694	0,01	2,7
OSEANIA	< 5	764	< 0,0065	< 0,9
Neuvostoliitto	494	68669	0,007	1,3
Viro	403	40990	0,010	1,8
Somalia	372	15723	0,024	4,4
Irak	365	11942	0,031	5,6
Turkki	195	7379	0,026	4,9

Seksuaalirikokset 2013 taustamaanosittain sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan. (Rikoslain 20 luku)

	Rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	2450
Suomalaistaustaiset	2018	5149746	0,00039	1
Vakinaisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset	347	301524	0,00115	2,9
EUROOPPA	93	177495	0,00052	1,3
EU MAAT	29	80052	0,00036	0,9
EU:n ULKOPUOLISET MAAT	64	97443	0,00066	1,7
AFRIKKA	93	36634	0,00254	6,5
AMERIKKA	20	9039	0,00221	5,6
AASIA	141	71694	0,00197	5,0
OSEANIA	0	764	0,00000	0,0
Irak	51	11942	0,00427	10,9
Kamerun	30	849	0,03534	90,2
Neuvostoliitto	30	68669	0,00044	1,1
Afganistan	23	5187	0,00443	11,3
Turkki	18	7379	0,00244	6,2

Huumausainerikokset (Rikoslain 50 luku, 1-4§) vuonna 2013 taustamaanosittain sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan

	Rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	20701	5451270
Suomalaistaustaiset	18632	5149746	0,0036	1
Vakinaisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset	1277	301524	0,0042	1,2
EUROOPPA	663	177495	0,0037	1,0
EU MAAT	253	80052	0,0032	0,9
EU:n ULKOPUOLISET MAAT	409	97443	0,0042	1,2
AFRIKKA	335	36634	0,0091	2,5
AMERIKKA	26	9039	0,0029	0,8
AASIA	247	71694	0,0034	1,0
OSEANIA	0	764	0,0000	0,0
Neuvostoliitto	292	68669	0,0043	1,2
Viro	169	40990	0,0041	1,1
Somalia	150	15723	0,0095	2,6
Irak	74	11942	0,0062	1,7
Iran	66	6249	0,0106	2,9

Vakavat liikennerikokset vuonna 2013 taustamaanosittain sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan (ei sisällä liikennerikkomuksia eikä liikenneturvallisuuden vaarantamista)

	Rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	44476
Suomalaistaustaiset	39134	5149746	0,0076	1,0
Ulkomaalaistaustaiset	5342
Vakinaisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset	2797	301524	0,0093	1,2
EUROOPPA	1974	177495	0,0111	1,5
EU MAAT	1087	80052	0,0136	1,8
EU:n ULKOPUOLISET MAAT	887	97443	0,0091	1,2
AFRIKKA	244	36634	0,0067	0,9
AMERIKKA	46	9039	0,0051	0,7
AASIA	465	71694	0,0065	0,9
OSEANIA	< 5	764	< 0,0065	< 0,9
Viro	825	40990	0,0201	2,6
Neuvostoliitto	592	68669	0,0086	1,1
Irak	197	11942	0,0165	2,2
Entinen Jugoslavia	117	10432	0,0112	1,5
Ruotsi	115	6570	0,0175	2,3

Turvallisuutta uhkaavat rikokset (Rikoslain luvut: 41, 44, 34a) vuonna 2013 sekä 5 taustamaata suurimman rikosmäärän mukaan

	Rikokset	Väestö Suomessa	Rikossuhde	Kerroin
Yhteensä	8245
Suomalaistaustaiset	7258	5149746	0,0014	1
Ulkomaalaistaustaiset	987
Vakinaisesti asuvat	404	301524	0,0013	1,0
Väliaikaisesti oleskelevat	508
Syntyperä tuntematon	75
Neuvostoliitto	120	68669	0,0017	1,2
Viro	44	40990	0,0011	0,8
Somalia	39	15723	0,0025	1,8
Irak	22	11942	0,0018	1,3
Turkki	19	7379	0,0026	1,8
Iran	15	6249	0,0024	1,7
Thaimaa	15	7246	0,0021	1,5
Entinen Jugoslavia	11	10432	0,0011	0,7
Ruotsi	10	6570	0,0015	1,1
Venäjä	8	5533	0,0014	1,0

Sosiodemografiset tekijät (useimmat nuoria, joukossa paljon pienituloisuutta ja työttömyyttä) selittävät jonkin verran ulkomaalaistaustaisten ensimmäisen maahanmuuttajasukupolven yliedustusta rikostilastoissa suomalaistaustaisiin nähden, mutta eivät kokonaan, eivätkä varsinkaan seksuaalirikoksissa.

• Kun sosiodemografiset tekijät huomioidaan eniten varkauksista olivat epäiltyinä virolaiset ja Ruotsissa syntyneet suomenkieliset maahanmuuttajat; ryöstörikoksissa selvästi yliedustettuina ovat Ruotsissa syntyneet suomenkieliset ja Afrikasta muuttaneet siirtolaiset.
• Kun sosiodemografiset tekijät vakioidaan Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneiden miesten raiskausrikollisuuden taso on yhä kymmenkertainen suomalaisiin nähden.

Erot suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten nuorten saamien rikostuomioiden välillä kaventuvat kun vertailua tehdään samankaltaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden kesken.

• OECD -maista muuttaneet nuoret on tuomittu em. kontrollin jälkeen jopa valtaväestöön kuuluvia nuoria harvemmin ehdottomaan tai ehdolliseen vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun.
• Ehdottomaan vankeuteen tai sakkorangaistukseen tuomittuja on kuitenkin muualta kuin OECD -maista ja Suomen lähialueilta (Viro, Venäjä) muuttaneiden parissa enemmän vielä silloinkin, kun perhetausta on huomioitu.

Ruotsissa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten (eli toisen maahanmuuttajasukupolven) keskuudessa on vähemmän rikoksista epäiltyjä, kuin valtaväestössä ja itse ulkomailla syntyneiden keskuudessa. Toisin kuin Yhdysvalloissa Ruotsissa toisen sukupolven maahanmuuttajataustaiset ovat olleet sekä ensimmäiseen sukupolveen että kantaväestöön verrattuna harvemmin rikoksesta epäiltyinä, jos tarkastellaan henkilöiden lukumääriä (montako henkilöä tuhannesta on rekisteröity syyllistyneen vähintään yhteen rikokseen 5 vuoden aikana).

Ruotsissa asuvissa toiseen maahanmuuttajasukupolveen kuuluvissa on kuitenkin henkilöitä, jotka tekevät usein rikoksia ja ovat vaarassa jäädä rikollisuuden kierteeseen.

• Jos tarkastellaan rikostapahtumien määrää, ja moniko niistä on ulkomaalaistaustaisten tekemiä sekä 1. että 2. sukupolven maahanmuuttajat olivat syyllistyneet kaksi kertaa useammin rikoksiin.
• Rikoksen uusijoita oli eniten 2. toisen sukupolven maahanmuuttajien keskuudessa, tämän jälkeen kantaväestön parissa, ja vähiten 1. sukupolven maahanmuuttajista.
• Toisen sukupolven rikoksen uusijat olivat syyllistyneet "portinavaaja-rikoksiin", jotka tutkimusten mukaan ennakoivat jatkuvaa rikoskierrettä (autovarkaudet ja ryöstöt)

Maahanmuuttajien uusintarikollisuuden ehkäisemisessä poliisi tarvitsee tuekseen muita kumppaneita. Hoitoon ja muihin palveluihin ohjaamista voitaisiin seurata esimerkiksi poliisiasiain tietojärjestelmässä. Ohjaustoimenpiteet voitaisiin liittää rikosilmoitukseen.

Maahanmuuttajaryhmien sisäinen ja välinen väkivalta

"Paikalliset konfliktit seuraavat pakolaisten mukana, mutta täällä ryhmien sisäisestä ja keskinäisestä rasismista ja arvohierarkioista ei uskalleta puhua ääneen. ” Myllärin mielestä Suomessa pitäisi tehdä enemmän työtä sen eteen, että perustuslain tasa-arvopykälät nousisivat esiin maahanmuuttajien omissa keskusteluissa, sisältä päin. Pirkanmaan ja Keski-Suomen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja, Anu Mylläri

Etninen hierarkia saa ihmiset vihan avulla taistelemaan etuoikeutettujen paikasta. Jotkut lähtömaat ovat hyvin hierarkkisia, joten noiden hierarkioiden sekoittuminen täällä saa aikaan konflikteja. Ihmisen pitää löytää itsestään valtavasti voimaa elääkseen eri statuksessa kuin lähtömaassa. Naapurustokonfliktit näyttävät joskus, että naapureiden välillä on kyse myös lausumattomista käsityksistä siihen liittyen, kuka Tuo on suhteessa Minuun. Kansalaisjärjestöä tai kansainvälistä yleishyödyllistä järjestöä edustavan kyselypalaute tässä tutkimuksessa

Poliisin keräämien havaintojen mukaan turvapaikanhakijoiden asumisyksiköissä on havaittu syksyn ja talven 2015 aikana eri etnisten ryhmien, kansallisuuksien, heimojen/ klaanien ja uskontosuuntien (lähinnä kristittyjen ja muslimien sekä sunni- ja shiiamuslimien) välisiä yhteenottoja ja eriasteista väkivaltaa.

Somaliasta tulleet kertoivat vastaavasta väkivallasta 1990-luvulla, jolloin Suomi vastaanotti suuren määrän turvapaikanhakijoita. Klaanien väliset jännitteet näkyivät somaliasta tulleiden keskuudessa ja vastaanottokeskuksissa oli yhteenottoja teräaseiden kanssa. Heidän näkemyksensä mukaan eritaustaiset ihmiset olisi ollut hyvä sijoittaa eri keskuksiin. Viranomaisilta puuttui tieto ihmisten klaanitaustoista.

Rikosilmoitusrekisteritietojen mukaan korkeimman pahoinpitelyrikollisuustason maahanmuuttajaryhmien, Afrikan ja Lähi-Idän maissa syntyneiden, pahoinpitelyrikoksiin syyllistyneiden uhreista kolmasosa on muuttanut Suomeen samalta suuralueelta.

Tarkasteltaessa rikosten kohdistumista uhrien osalta tilanne on samankaltainen. Korkeimman uhriksi joutumisriskin ryhmissä, Afrikasta ja Lähi-Idästä muuttaneilla, omaan siirtolaisryhmään kuuluneiden rikoksentekijöiden osuus on kaikista maahanmuuttajaryhmistä korkein.

• Afrikka-taustaisten uhrien pahoinpitelijöistä 40% oli itsekin Afrikka-taustaisia.
• Lähi-Itä -taustaisten uhrien pahoinpitelijöistä 41% oli lähtöisin samalta alueelta.
• Molemmissa maaryhmissä 57% epäillyistä pahoinpitelijöistä oli maahanmuuttajataustaisia.
• Pääsyy Afrikka- ja Lähi-Itä -taustaisten maahanmuuttajien hyvin korkeaan pahoinpidellyksi joutumisriskiin on väestöryhmien sisäinen rikollisuus.

Tässä tutkimuksessa tekemäämme kyselyyn osallistuneiden enemmistö arvioi eri toimijoiden kyvyn tunnistaa ja puuttua etnisten ryhmien sisäiseen syrjintään ja väkivaltaan sekä ulkomaalaistaustaisten ryhmien väliseen väkivaltaan varsin heikoksi. Parhain tunnistamis- ja puuttumiskyky arvioitiin olevan poliisilla ja kansalaisjärjestöillä, heikoin työelämä- ja yrittäjäjärjestöillä. Kysymyksessä mainittiin esimerkkinä kasti- tai klaanijärjestelmään perustuva eriarvoisuus sekä uskonnollisten suuntausten välinen väkivalta.

Kyselyyn vastanneet olivat itse havainneet mm. uskonnollisten yhteisöjen välistä syrjintää, klaanien välisiä yhteenottoja ja uhkailua, eri heimoryhmien syrjintää työhönotossa sekä eri kansallisuuksien ja ryhmien välistä rasismia (mm. venäläistaustaisten ja Lähi-Itä - taustaisten eriarvoista suhtautumista Afrikasta tulleita kohtaan). Eriarvoisuuden nähtiin heijastuvan mm. maahanmuuttajajärjestöjen suurena määränä ja järjestöjen johtamiseen liittyvinä haasteina.

• Kyselyyn vastanneet olivat havainneet sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, pahoinpitelyjä, uhkailua ja häirintää ja yhteisöstä poissulkemista. Ulossulkemista nähtiin tapahtuvan mm. silloin, jos maahanmuuttajan koetaan integroituneen "liikaa" suomalaiseen yhteiskuntaan.
• Islamista pois kääntyneitä kohtaan oli havaittu kohdistuvan eriasteista syrjintää, väkivaltaa ja yhteisöstä poissulkemista. Eriarvoisuutta oli havaittu arabi- ja somalialaistaustaisten keskuudessa. Yksi kyselyyn vastannut kertoi maahanmuuttajaperheiden raportoineen, että islamin oppitunneilla opetettaisiin lapsille väkivaltaa (velvollisuudesta surmata islamista luopuneet) ja piti valitettavana sitä, ettei kouluissa kyetä puuttumaan vastaavanlaiseen väkivallan opettamiseen.
• Lähtömaan konfliktien oli havaittu ilmenevän myös Suomessa. Esimerkiksi sunni- ja shiiamuslimien välillä havaittiin olevan jatkuvaa erimielisyyttä pääkaupunkiseudulla. Bahrain valtion esittämää tarjousta suurmoskeijan rakentamiseksi pidettiin tästä syystä ongelmallisena; vaaraksi koettiin, että se eskaloi uskontosuuntien välisiä erimielisyyksiä väkivaltaisiksi.
• Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oli havaittu sekä miesten että naisten taholta. Pahoinpitelyn taustalla on ollut mm. erimielisyyttä lasten kasvatuksesta, naisten käyttäytymisestä ja pukeutumisesta (huivin käytöstä).
• Lisäksi oli havaittu homoseksuaaleihin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa.

Maahanmuuttajaperheiden väkivalta

Vain harvat parisuhdeväkivaltatapaukset tulevat poliisin tietoon. Naisiin kohdistuneista 10% ja miehiin kohdistuneista 3% oli ilmoitettu poliisille.

Ulkomaalaistaustaisiin naisiin kohdistuva väkivalta ei ilmene myöskään kasvokkain haastattelumenetelmällä toteutetussa kyselytutkimuksessa. UTH -tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset naiset (5%) olisivat kokeneet miehiä (9%) harvemmin fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, kun koko Suomen osalta miesten ja naisten kokemusten välillä ei ole eroa (12%).

Maahanmuuttajataustaisilla naisilla voi olla useita syitä, mitkä estävät heitä ilmoittamasta perheväkivallasta poliisille:

• pelko lasten menettämisestä,
• pelko puolison ja tai hänen itsensä karkottamisesta
• pelko taloudellisen turvan menettämisestä ja siitä seuraava kyvyttömyys lähettää rahaa ulkomailla asuville läheisille
• häpeä ja syyllisyys suvun edessä.

Vuoden 2008 ja 2013 lapsiuhritutkimusten mukaan ulkomaalaistaustaiset lapset olivat kokeneet ja nähneet suomalaistaustaisiin verrattuna useammin perheessä väkivaltaa. Tuoreemman lapsiuhritutkimuksen osalta tarvittaisiin kuitenkin vielä tarkempaa analyysiä, joka huomioi muita taustamuuttujia.

• Vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisten perheiden (6. ja 9. -luokkalaiset) lapset kertoivat kokeneensa henkistä tai lievää fyysistä väkivaltaa kotona joskus elämänsä aikana jokseenkin yhtä yleisesti kuin suomalaistaustaiset samanikäiset nuoret. Lasten kokemukset olivat lähinnä henkisen väkivallan suhteen hieman yleisempiä.
• Lasten uhrikokemusten perusteella kaikenlainen perheväkivalta on ollut huomattavasti vähäisempää vuoteen 2008 verrattuna niin ulkomaalais- kuin suomalaistaustaisissa perheissä.

Kantaväestöön verrattuna etnisiin vähemmistöihin kuuluvalla naisella riski kuolla henkirikoksen uhrina on kaksinkertainen, miesten kohdalla eroa ei ole.

• Etnisistä ryhmistä korkein henkirikoskuolleisuus on viime vuosina ollut Irakista kotoisin olevilla naisilla, toiseksi korkein kuolleisuus venäläissyntyisillä naisilla. Kahdessa tapauksessa kolmesta etnisen vähemmistön naisen surmaaja on myös itse ollut maahanmuuttajataustainen (useimmiten samasta ryhmästä kuin uhrikin). Rikoksista huomattava osa on liittynyt perhe- ja parisuhdeväkivaltaan.

Perheväkivallaksi luokitelluissa, poliisin tietoon tulleissa tapauksissa Afrikasta, Lähi- Idästä sekä Keski- ja Etelä-Aasiasta muuttaneiden naisten pahoinpitelijät ovat olleet valtaosin uhrin omasta etnisestä ryhmästä.

Afrikasta ja Lähi-Idästä kotoisin olevilla naisilla on syntyperältään suomalaisiin nähden lähes kuusinkertainen riski joutua perheväkivallan uhriksi.

Asiantuntijat arvioivat tässä tutkimuksessa tehdyssä kyselyssä erityisesti ulkomaalaistaustaisten ryhmien välisen väkivallan mutta myös perheiden sisäisen lähisuhdeväkivallan lisääntyvän seuraavien 10-vuoden aikana. Poliisin toimintakyky arvioitiin keskimääräiseksi, ei erityisen hyväksi, muttei erittäin heikoksi.

Ensi- ja turvakotiliiton turvakodeissa olleista, väkivallan uhreiksi joutuneista asiakkaista noin 21-22% on ollut ulkomaalaistaustaisia; pääkaupunkiseudulla 33-36% naisasiakkaista on ollut maahanmuuttajataustaisia viime vuosina.

• Ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden määrä on pysynyt lähes samana viime vuosina ja asiakkaissa on lähes 50 eri kansallisuutta.
• Vuoden 2015 alkupuoliskolla (30.6. mennessä) asiakkaana oli 43 tiedossa olevaa kansalaisuutta, suurimmat ryhmät Suomen lisäksi Iran (11), Irak (11), Thaimaa (10), Viro (9), Venäjä (7), Afganistan (7). Vuoden jälkipuoliskolla (aikavälillä 1.7.-30.10) asiakkaana oli ollut 30 tiedossa olevaa kansalaisuutta, suurimmat ryhmät Suomen lisäksi Irak (14), Viro 11), Thaimaa (10), Marokko (6), Venäjä (5)
• Maahanmuuttajataustaisten asiakkailla sukulaisten ja ystävien, tuttavien verkosto on usein pienempi, jolloin lähisuhdeväkivallan tilanteessa ei voida turvautua heihin.
• Toisaalta maahanmuuttajilla ei ole aina tietoa turvakodeista tai järjestelmästä, jolloin ei haeta apua turvakodista, vaikka olisi tarve.
• Turvakodit ovat tarkoitettu perhe- tai lähisuhteessa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille, jotka tarvitsevat tukea väkivallasta selviämiseen sekä väliaikaisen asuinpaikan. Miehiä kaikista turvakotien asiakkaista on ollut vuosittain noin 4-6 %
• Turvakotilain voimaan tultua (1.1.2015) turvakodissa oleminen on ollut asiakkaille maksutonta ja turvakodin on saanut valita itse (myös nimettömyys mahdollista)
• Vaikka asiakasmäärät ovat pysyneet lähes samana, turvakotien määrä on vähentynyt.

Vuoteen 2012 saakka käytössä oli 14 turvakotia, vuoden 2015 puoliväliin saakka 12, loppuvuodesta 2015 enää 11 turvakotia.

Ensi- ja turvakotien liiton ensikodeissa (11 ensikotia) ja Vanajan Vankilan yhteydessä toimivalla perheosastolla olevista aikuisista naisasiakkaista noin 10% on ollut maahanmuuttajataustaisia. Näissä yksiköissä tuetaan vaikeuksissa olevia pienten lasten vanhempia vanhemmuudessa ja elämän hallinnassa. Asiakkaat ovat raskaana olevia naisia ja vauvaperheitä.

• Ulkomaalaistaustaisten ensikotien asiakkaiden kolme yleisintä kansallisuutta vuonna 2015 olivat Afganistan, Bangladesh ja Irak.
• Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden sukulaisten ja ystävien, tuttavien verkosto on pienempi, jolloin vanhemmuuteen saatu tuki on vähäisempää; toisaalta maahanmuuttajilla ei ole aina tietoa auttamisjärjestelmistä, jolloin apua ei haeta tai avuntarvetta ei tunnisteta muissa järjestelmänosissa.
• Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä on lisäksi 6 päihdeongelmien hoitoon erikoitunutta ensikotia, joita ei ole tilastossa huomioitu. Ajanjaksolla (2010-2015) näissä ensikodeissa on ilmoitettu alle 10 asiakkaan olevan ulkomaalaistaustainen.
• Ensikotijaksot ovat pidempiä kuin turvakotijaksot. Vuonna 2015 tavanomainen ensikodissa vietetty aika oli 2-6kk.<"ref name="etla"/>

Monika−Naiset liitto kehittää ja tarjoaa palveluja väkivaltaa kokeneille maahanmuuttajataustaisille naisille ja heidän lapsilleen

• Voimavarakeskus Monikan matalan kynnyksen palvelupisteet väkivaltaa tai uhkaa kokeneille sijaitsevat Helsingissä ja Vantaalla. Asiakasmäärät ovat laskeneet hieman viime vuosina.
• Salaisessa osoitteessa sijaitsevaan turvakotiin (Mona) voi hakeutua kaikkialta Suomesta. Turvakodin asiakkaat ovat olleet pääosin lähtöisin Itä-Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta. Turvakoti Monan ja Voimavarakeskus Monikan asiakkaat ovat usein samoja/samassa palveluketjussa olevia maahanmuuttajataustaisia naisia.
• Väkivaltaa kokeneiden naisten auttava puhelin on valtakunnallinen ja palvelee arkisin kello 9-16; turvakotiin hakeutuvien puhelinpäivystys on ympärivuorokautinen. Palvelevan puhelimeen otti vuonna 2014 useampi nainen kuin vuonna 2013.
• Turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyessä voidaan arvioida, että palveluiden asiakasmäärät kasvavat seuraavien vuosien aikana.

Alueellinen ja järjestäytynyt rikollisuus - Mitä voimme oppia Ruotsista?

Etelä- ja Keski-Ruotsissa on poliisin tuoreen arvion mukaan 53 maantieteellistä aluetta, joissa paikallinen rikollisverkosto aiheuttaa huomattavaa turvattomuutta. Alueista 15 on erityisen haavoittuvia, joissa on rinnakkaisyhteiskuntaan viittaavia piirteitä.

• Alueet sijaitsevat 22 eri kaupungin alueella ja suurkaupunkien Tukholma (19 aluetta), Göteborg (9), Malmö(3 ) ohella pienemmissä muutaman tuhannen asukkaan kunnissa.
• Pohjois-Ruotsissa vastaavaa rikollisuusongelmaa ei kuitenkaan vielä ole.
• Joka kolmannella alueella esiintyy uskonnollista ekstremismiä.
• Ongelmat ovat yleisimpiä maahanmuuttajavaltaisissa suurkaupunkilähiöissä.<ref<Polisen 2015c</ref>

Rikollisten hallinta ulottuu arjen kaikille tasoille. Rikollinen toiminta on vaikuttanut heikentävästi mm. poliisin, pysäköinninvalvojien ja toimittajien työturvallisuuteen sekä sosiaalisia tukia jakavien viranomaisten toimintaan (eivät aina uskalla paljastaa väärinkäytöksiä).

Kysymys on sekä paikallisista nuorisojengeistä (nuoriso-ongelmista) että vakavasta järjestäytyneestä ja monikansallisesta rikollisuudesta, jotka ovat toisiinsa kietoutuneita.

• Nuoret alle 22-vuotiaat eivät yleensä kykene elättämään itseään rikollisuudella; he eivät yleensä osallistu rahanpesuun tai muulla tavoin taloudellisesti hyödy rikollisuudesta. Heidän kiinnittymisensä jengeihin on aikuisia löyhempää ja rikollinen toiminta rajautuu asuinalueelle, jolla he ovat kasvaneet.
• Aikuiset rikolliset järjestäytyvät nuoria vahvemmin etnisyyden, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteiden mukaisesti. Heidän maantieteellinen toiminta-alueensa on laaja, jopa ylikansallinen; toiminta on kurinalaisempaa ja kontrolloitua. Rikollisella uralla edenneet eivät yleensä osallistu väkivaltaisiin yhteenottoihin, vaikka valvovatkin etujaan konflikteissa. Hierarkiassa nuoremmat jäsenet säilyttävät ja toimittavat aseita asunnoissa ja tuttavien tiloissa.

Jengeihin kuuluu pieni vähemmistö alueen nuorista Ruotsissa, mutta niiden koostumusta on vaikeaa määritellä; jengiytyminen on muuttanut muotoaan; kyse on enemmänkin verkostoista ja kaveriporukoista. Myös poliisin on vaikeaa saada selvää, mihin ryhmään kukakin kuuluu.

Myös Hollannissa on havaittu uudenlaista "jengiytymistä", joka ei vastaa perinteistä tulkintaa katujengistä. Ulkomaalaistaustaisilla (Marokosta muuttaneiden perheiden) pojilla on laaja, jopa 100 nuoren verkosto, joka ei muodosta identiteetiltään yhtenäistä, säännöllisesti yhdessä liikkuvaa jengiä, mutta kokoontuu silti välillä pieniksi muutaman pojan ryhmiksi tekemään omaisuusrikoksia tai useiden kymmenien poikien mellakkaporukoiksi.

Kymmenen vuotta sitten kerättyyn aineistoon perustuvan eurooppalaisen vertailevan tutkimuksen mukaan maahanmuuttajatausta oli yksi rikoksia tekevään katujengiin liittymisen taustatekijä Ruotsissa; Suomessa ei tuolloin maahanmuuttajataustalla vielä ollut yhteyttä jengiytymiseen. Kuitenkin asuinkorttelin ongelmat olivat jo tuolloin Suomessa jengiin ajautumisen taustalla (toisin kuin Ruotsissa).

Ryhmien väliset yhteenotot ovat johtaneet koston kierteeseen. Yksin Göteborgin alueella on tapahtunut toistasataa ampumavälikohtausta reilun kahden vuoden aikana. Jengejä tulee jatkuvasti lisää ja avoin Schengen raja mahdollistaa aseiden ja huumausaineiden maahantuonnin. Vaikka varsinaisista ghetoista on vielä liioiteltua puhua, jokainen uusi välikohtaus eristää ja leimaa alueita lisää.

Ruotsissa jengiläiset ovat varakkaita ja näyttävät ulkoisesti vaurautensa, jolloin heistä tulee roolimalleja menestykseen lähiöiden työttömille ja näköalattomille nuorille.

• Esim. Husby, Rinkeby ja Kista ovat Tukholman köyhimpiä alueita, joissa alle 25-vuotiaiden työttömyysprosentti on noin 50%. Rinkeby:ssä 90% väestöstä on ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajia ja 70% väestöstä on muslimeja.
• Monet nuoret häpeävät asumista lähiössä; häpeää pyritään korjaamaan kovan paikan maineella. Esimerkiksi touko-kesäkuun 2013 levottomuuksissa havaittiin lähiöiden välistä "kilpailua", jota median uutisoimat kuvat ruokkivat. Poliisi antoi mellakoiden aikana 350 haastattelua medialle.

Lähiöiden kielteinen kehitys juontuu useista tekijöistä

• Alueilla, joilla esiintyy mellakoita tavanomaista ruotsalaista yhteiskuntaa edustavat tunnusmerkit katoavat kaupunkikuvasta; muille alueille tyypillinen liiketoiminta väistyy (ketjuliikkeet, pankit, kuntosalit) ja palveluistakin jäljelle jää poliisiasema.
• Poliisin näkyvä läsnäolo ei tuota samanlaista turvallisuuden tunnetta kuin muualla, koska asukkaiden epäluottamus poliisin toimintaan on tavanomaista suurempi. Poliisin tavanomaiset valtakunnalliset tulosmittarit (kuten esim. puhallutusten määrä) ohjaavat poliisitoimintaan, joka ei tuota näillä alueilla toivottua turvallisuusvaikutusta, vaan päinvastoin.
• Asukkaiden heikko kielitaito ja ruotsinkielen lukutaidottomuus vaikeuttaa viranomaisviestintää ja vuorovaikutusta asukkaiden kanssa alueilla.
• Kun yhteiskunta vetäytyy tila täyttyy muilla toimijoilla. Esimerkiksi somalialaistaustaiset ovat tuoneet Tukholman lähiöihin oman klaanijärjestelmänsä ja oikeudenkäyttönsä. Tämä vaikeuttaa poliisin toimintaa lainvalvontaviranomaisena, koska sillä ei ole asukkaiden silmissä legitiimiä asemaa toimia. Poliisi näkee alueilla vaaran rinnakkaisten yhteiskuntien rakentumiselle, jossa asukkaiden ja yritysten turvallisuudesta vastaavat muut kuin viranomaiset.
• Kehittämishankkeet ovat saaneet myönteisiä vaikutuksia, mutta toiminnan koordinoimattomuuden ja yhteistyön vähäisyyden vuoksi ne eivät ole tuottaneet kestäviä tuloksia.
• Keskusteluyhteys ja luottamus paikallisiin johtajiin on tärkeää luoda ennen mahdollisia väkivaltaisia levottomuuksia. Esimerkiksi touko-kesäkuun 2013 mellakoiden aikaan paikalliset imaamit, joiden kanssa poliisilla oli ollut pitkään yhteistyötä, sanoutuivat irti väkivallasta ja pyrkivät rauhoittamaan tilannetta. Mellakoiden aikana nousee johtajia, joilla ei ole tosiasiallista vaikutusvaltaa. Ei riitä että tunnetaan riskihenkilöt, on tunnettava myös hyvään pyrkivät ihmiset.
• Huonot uutiset vaikeuttavat ihmisten sitoutumista yhteiskuntaan ja omaan alueeseensa; Perinteinen media ei enää ole viestin välittäjä ja portinvartija uutisoinnissa; sosiaalinen media on ottanut pääroolin paikallisessa viestinnässä.
• Media tuottaa ja ylläpitää ongelmalähiön stigmaa. Lähiöt leimataan maahanmuuttoongelmaksi ja puhetapa muuttuu korostetun ongelmakeskeiseksi.457

Huumausainerikollisuus

457 Ericsson, Molina & Ristilammi 2000.

Poliisin selvittämien rikosten tilaston perusteella Suomessa vakituisesti asuvat ulkomaalaistaustaiset olivat vuonna 2013 syyllistyneet yhtä harvoin huumausainerikoksiin kuin suomalaistaustaiset.

• Väestömäärään suhteutettuna rikollisuus liittyi lähinnä Gambiasta tulleisiin henkilöihin, jotka olivat pieneen väestöryhmän kokoon nähden (Suomessa asui pysyvästi 683 henkilöä vuonna 2013) epäiltynä 22 kertaa useammin huumausainerikoksesta (56 tapausta).
• Iranilaiset olivat syyllistyneet noin 3 kertaa useammin (66 rikostapausta), Somaliasta tulleet noin 2,6 kertaa useammin (150 tapausta) ja Irakista tulleet noin 1,7 kertaa useammin huumausainerikoksiin (74 rikostapausta). Kaikista vuoden 2013 aikana selvitetyistä huumausainerikoksista hieman yli puolet (59%) oli huumausaineen käyttörikoksia.

Ulkomaalaisista vangeista (ulkomaan kansalaisista) vajaa puolet (46%) oli tuomittu huumausainerikoksista.

Poliisin tietoon on tullut epäilyjä hätämajoitus- ja vastaanottokeskuksissa tapahtuvasta huumeiden (erityisesti kannabiksen) käytöstä ja kaupasta. Joulukuussa 2015 uutisoitiin tapauksesta, jossa tapon yrityksestä epäillyt turvapaikanhakijat olivat puukottaneet huumausainekauppiasta Helsingissä.

Huumausainerikollisuus kuuluu ensimmäisiin rikollisuuden aloihin, joilla ulkomaalaistaustaiset rikolliset pyrkivät vahvistamaan jalansijaansa Suomessa ja muualla EU:ssa toimivassa järjestäytyneessä rikollisuudessa. Huumausainekauppa on myös konfliktiolosuhteissa hyvin yleistä; toiminnalla rahoitetaan myös aseellisia ryhmiä.

Potentiaalisia asiakkaita ovat etenkin päätöstään odottavat henkilöt. Toimettomien ja vähävaraisten turvapaikanhakijoiden joukosta on myös helppo rekrytoida huumausainekaupassa tarvittavia tekijöitä.

Huumausainerikollisuus tuottaa paljon käteistä ja sen myötä markkinat ammattimaisille rahanpesijöille. Toisaalta myös terrorismin rahoittajat kuljettavat käteistä matkatavaroissaan erityisesti lentoliikenteessä. Laajasti käytössä olevat valuutat, kuten eurot ovat rahanpesijöiden ja terrorismin rahoittajien keskuudessa suosittuja.

Huumausaineiden salakuljetus ja kauppa nousi tuoreessa kansallisessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiarviossa keskeiseksi liitännäisrikollisuudeksi, jonka kasvua ja yhteiskunnallista vakavuutta pidettiin erittäin merkittävänä.

Seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta

Seksuaalirikoksen uhriksi joutuminen on ollut Suomessa harvinaista. Kansallisen uhritutkimuksen mukaan vain noin 1% kaikista 15-74 vuotiaista suomalaisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa joko tutun tai tuntemattoman taholta viimeisten 12 kk aikana. Seksuaalisen väkivallan uhrien määrä oli vuonna 2014 laskenut hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Myös muun kaltainen, sekä lievempi että vakavampi väkivalta oli hivenen laskenut. Poliisin tilastojen mukaan seksuaalirikosepäilyjen määrä kasvoi vuonna 2015, 2,7 % (80 tapausta enemmän kuin vuonna 2014).

• Raiskausrikoksesta epäilyjen määrä kasvoi 3,7 % (38 tapausta enemmän kuin vuonna 2014).
• Muista seksuaalirikoksista (poislukien raiskaus- ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) epäilyjen määrä kasvoi huomattavasti, 38,5%.
• Seksuaalisen ahdistelun lisääntyminen vuoden 2015 lopussa näkyy rikostilastoissa. Seksuaalisesta ahdistelusta epäilyjä oli noin kaksinkertainen määrä (kasvu 96%), yhteensä 147 poliisin tietoon tullutta tapausta syys-joulukuussa 2015 (75 tapausta syysjoulukuussa vuonna 2014).

Ulkomaan kansalaisten suhteellinen osuus rikoksista epäillyissä kasvoi seksuaalisten rikosten osalta vuonna 2015. Seksuaalisen ahdistelun uhreista myös hieman useampi oli ulkomaan kansalainen.

• Ulkomaan kansalaisten osuus seksuaalisen ahdistelun epäilyissä kasvoi vuoden 14%:sta 45%:iin vuonna 2015 (tarkasteltaessa syys-joulukuun ajanjaksoa).
• Kun tarkastellaan koko vuoden 2015 rikosepäilyjä (494 poliisin tietoon tullutta tapausta ja 386 epäiltyä henkilöä vuonna 2015), turvapaikanhakijoita seksuaalisesta ahdistelusta epäillyissä syntyperältään ulkomaalaisissa oli 44% (22 henkilöä); kaikista epäillyistä henkilöistä turvapaikanhakijoita oli 6%.
• Toisaalta myös seksuaalisen ahdistelun uhreissa ulkomaan kansalaisten suhteellinen osuus kasvoi, kun verrataan syys-joulukuun ajanjaksoja (4% vuonna 2014 ja 7% vuonna 2015). Poliisin tietoon tuli myös 5 tapausta syys-joulukuussa 2015, jossa uhri oli turvapaikanhakija (kaikkiaan syntyperältään ulkomaalaisia seksuaalisen ahdistelun uhreja koko vuonna 2015 oli 25).
• Ulkomaan kansalaisten suhteellinen osuus jatkoi kasvuaan hieman myös raiskausrikoksissa (raiskausrikoksista epäillyistä 23% vuonna 2013, 24% vuonna 2014 ja 27% vuonna 2015 oli ulkomaan kansalaisia). Kaiken kaikkiaan Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten epäilyt raiskausrikoksista kasvoivat 21% (180 tapausta vuonna 2014, 217 tapausta vuonna 2015).
• Ulkomaalaisten osuus raiskausrikoksista epäillyistä vuonna 2015 oli 27%. Helsingissä ulkomaalaisten osuus raiskausrikoksista epäillyistä oli 40%.
• Turvapaikanhakija oli epäiltynä seksuaalirikoksesta vuonna 2015 yhteensä 75 kertaa (sama henkilö voi olla syyllistynyt useampaan eri rikokseen). Yleisimmät rikosnimikkeet olivat seksuaalinen ahdistelu (22 epäilyä), raiskaus (13 epäilyä) ja törkeä raiskaus (12 epäilyä). Alaikäisen raiskaus katsotaan aina törkeäksi. Rikosnimikkeenä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli kyse 11 tapauksessa ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 5 tapauksessa.

Seksuaalinen ahdistelu lisättiin Rikoslakiin (1889/39, luku 20 5 a§) kesäkuussa 2014; seksuaalisella ahdistelulla tarkoitetaan fyysistä koskettelua, jolla loukataan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Poliisin tietoon tulleita tapauksia oli vuosina 2014 ja 2015 seuraavasti. Taulukossa on edellä kuvatusta poiketen eritelty tekijät ja uhrit syntyperän, ei kansalaisuuden mukaan.

• Suurin osa sekä uhreista (92% vuonna 2015; 90% vuonna 2014) että epäillyistä tekijöistä, kun tekijän syntymämaa oli selvinnyt oli Suomessa syntyneitä.
• Ulkomaalaistaustaisia syntymämaaltaan tunnistetuista epäillyistä oli 13% vuonna 2015 ja 22% vuonna 2014.
• Noin joka toinen vuonna 2015 kirjatuista ulkomailla syntyneistä epäillyistä oli syntynyt Irakissa; kolme seuraavaksi yleisintä ulkomaalaisten epäiltyjen syntymämaata olivat Afganistan, Turkki ja Nigeria.

Poliisin tietoon tulleet seksuaalisen ahdistelun epäilyt

	2014 (syysjoulu)	2015
Poliisille ilmoitetut rikokset	75	494
Seksuaalisesta ahdistelusta epäillyt henkilöt (lkm)	50	386
Epäillyn tekijän syntymämaa muu kuin Suomi	11	50
Epäillyn tekijän syntymämaa Suomi	39	327
Epäillyn tekijän syntymämaa tuntematon	0	9
Asianomistajan (uhri/ilmoittaja) syntymämaa muu kuin Suomi	7	25
Asianomistajan (uhrin/ilmoittajan) syntymämaa Suomi	62	280

Poliisibarometrin mukaan pelko seksuaalisesta ahdistelusta ja väkivallasta erittäin paljon huolestuneiden määrä on laskenut tasaisesti vuosien 2007 ja 2014 välisenä aikana (34% oli erittäin huolestunut ja 37% melko paljon huolestunut vuonna 2014). Kyselyyn vastanneista 8% oli kokenut joskus elämänsä aikana seksuaalista ahdistelua tai väkivaltaa.

Seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta huolestuttavat suomalaisia; vaikkei olisi kokenut itse väkivaltaa ja todennäköisyys joutua uhriksi on tilastollisesti pieni, kansalaiset ovat huolissaan ilmiöstä.

Ilmiö huolestuttaa yhtä paljon riippumatta siitä onko itse joutunut rikoksen uhriksi, silminnäkijäksi tai todistajaksi vai ei. Eniten seksuaalirikokset huolettavat alle 25- vuotiaita ja pääkaupunkiseudulla asuvia ja vähiten alle 30 000 asukkaan kunnissa.

Seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan uhrit ilmoittavat tapahtuneesta yhä useammin poliisille (vuonna 2014 neljäsosa rikoksista tuli poliisin tietoon). Seksuaalisesta ahdistelusta tai väkivallasta jätettiin ilmoittamatta, koska asiaa pidettiin yksityisenä (46 %), rikosta ei pidetty tarpeeksi vakavana (31 %), ajateltiin, ettei asia ole poliisiasia (24 %) tai koettiin, ettei poliisi kykene ratkaisemaan asiaa (17 %). Seksuaalisen ahdistelun pitäminen yksityisasiana ja ajatteleminen, ettei asia kuulu poliisille on lisääntynyt.

Viimeisimmän tasa-arvobarometrin (2012) mukaan seksuaalista häirintää oli kokenut 48% alle 15-35 -vuotiaista naisista (54% vuonna 2008) ja 21% samanikäisistä miehistä (19%, 2008) edeltäneen kahden vuoden aikana. 35-54 -vuotiaista naisista 34% ja miehistä 20% oli kokenut häirintää, yli 55-vuotiaista naisista 22% ja miehistä 9%.

• Yleisimmin teot ovat olleet kaksimielisiä vitsejä tai asiattomia huomautuksia. Seksin ehdottamista oli kokenut 10% naisista ja 8% miehistä, fyysistä lähentelyä 15% naisista ja 7% miehistä, itsensä paljastelua oli kohdannut 5% naisista ja 3% miehistä.
• Useimmin häiritsijä oli ollut tuntematon tai muu tuttava kuin työtöveri, ystävä tai asiakas.
• Fyysisen lähentelyn yleisyys oli pysynyt lähes samana vuodesta 1998.

Vuoden 2012 rikosuhritutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisista (ensimmäisen sukupolven 15-74 -vuotiaista maahanmuuttajista) miehet (5%) olivat kokeneet ulkomaalaistaustaisia naisia hieman useammin (4%) seksuaalista väkivaltaa (pakottamista sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen vastoin tahtoaan viimeisen 12 kk aikana). Suomalaistaustaisissa tilanne oli päinvastoin: naisista 2% ja miehistä 1% oli kokenut seksuaalista väkivaltaa.

Kouluterveyskyselyn (2013) mukaan ensimmäisen polven 8-9 -luokkalaiset maahanmuuttajapojat olivat kokeneet eniten seksuaalista väkivaltaa ts. vastentahtoista intiimiä koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista tai maksun tarjoamista seksistä joskus tai useasti.

• Poikkeuksellista on se, että ensimmäisen polven maahanmuuttajien keskuudessa kokemukset olivat hieman yleisempiä pojilla kuin tytöillä, kun kaikissa muissa ryhmissä seksuaalisen väkivallan kokemukset olivat yleisempiä tytöillä.
• Ensimmäisen polven maahanmuuttajapojista peräti joka kolmas (32 %) ja tytöistäkin (28 %) oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
• Toisen polven maahanmuuttajapojista 19 %, monikulttuuristen (toinen vanhempi suomalaistaustainen) pojista 10% ja suomalaistaustaisten perheiden pojista 7 % oli kokenut seksuaalista väkivaltaa.
• Vastaavat osuudet tytöistä olivat 23 % toisen polven tytöistä, 25% monikulttuuristen perheiden tytöistä ja 19 % suomalaistaustaisista tytöistä.

Lapsiuhritutkimuksen (2014) mukaan ulkomaalaistaustaiset (ainakin toisen vanhemman syntymämaa muu kuin Suomi) ja itse ulkomailla syntyneet olivat kokeneet suomalaistaustaisia hieman enemmän seksuaalista väkivaltaa harrastuksen ohjaajan taholta kuin Suomessa syntyneet tai suomalaisvanhempien lapset.

• Seksuaalisella väkivallalla tarkoitettiin koskettelua, yritystä suudella, seksin ehdottamista tai siihen pakottamista)
• Ulkomaalaistaustaisista 6% ja suomalaistaustaisista 2% ilmoitti väkivallasta; ulkomailla itse syntyneistä 10% ja Suomessa syntyneistä 2%.
• Kaiken kaikkiaan uhrikokemuksista kertoivat useammin pojat kuin tytöt.

Raiskauksen uhri on yleensä nainen ja noin 8% on ulkomailla syntyneitä; maahanmuuttajanaisilla on kuitenkin suhteessa väestömäärään lähes kaksinkertainen riski Suomessa syntyneisiin nähden joutua raiskatuksi. Erityisen suuri riski on Afrikka -taustaisilla (seitsenkertainen riski) ja Vietnam -taustaisilla naisilla (viisinkertainen riski).

Naisiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ja väkivallanteoissa tekijänä on ollut yleensä tuntematon tai puolituttu (esim. työssä satunnaisesti kohdattu asiakas). Seksuaalirikoksissa tekijä on tosin ollut lähes yhtä usein entinen tai nykyinen puoliso tai seurustelukumppani.

Ulkomaalaistaustaisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta saattaa tulla harvemmin poliisin tietoon seuraavista syistä

• Uhreilla ei välttämättä ole tietoa siitä, että myös aviopuolison raiskaus on Suomen lain mukaan rikos.
• Uhrin asema on kulttuurisidonnaista; ehdotonta sukupuolimoraalia korostavissa patriarkaalisissa kulttuureissa raiskatut naiset eivät saa aina uhrin asemaa, vaan häntä saatetaan rangaista raiskauksen tuomasta häpeästä yhteisölle ja läheisille. Naimisissa olevan naisen raiskaus saatetaan nähdä aviorikoksena ja ei-naimisissa olevan naisen raiskaus esiaviollisena, kiellettynä seksinä, johon nainen on ainakin osittain ollut itse syyllinen, esimerkiksi siveettömällä pukeutumisellaan tai käytöksellään.

Poliisi selvitti suurimman osan (78%) vuonna 2013 poliisin tietoon tulleista raiskauksista ja muista seksuaalirikoksista (83%). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksista selvisi 63%. Kesällä 2014 kriminalisoidusta seksuaalisesta ahdistelusta on annettu muutamia tuomioita.

Suhteessa väestön lukumäärään ulkomaalaistaustaiset, eli ulkomaalaista syntyperää olevat ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat syyllistyneet poliisin selvittämien tapausten perusteella kolminkertaisesti useammin seksuaalirikoksiin ja neljä kertaa useammin raiskauksiin suomalaistaustaisiin nähden.

• Vuonna 2013 Suomessa vakinaisesti asuvien ulkomaalaistaustaisten osuus selvitetyistä raiskausrikoksista oli 19%, lapsen seksuaalisista hyväksikäyttötapauksista 14% ja muissa seksuaalirikoksissa (mm. paritus, seksuaalinen hyväksikäyttö, pakottaminen seksuaaliseen tekoon) 9%.
• Raiskausrikoksissa selvästi yliedustettuina väestömäärään nähden ovat Nigeriasta, Afganistanista ja Irakista muuttaneet. Muissa seksuaalirikoksissa thaimaalaistaustaiset ovat selvästi yliedustettuina.

Sekä ensimmäisen että toisen polven maahanmuuttajat ovat olleet jo aiemminkin (vuosina 2010-2011) yliedustettuina raiskausrikoksista epäillyissä; maahanmuuttajien väestömäärään suhteutettu rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa lähes 8-kertainen kantaväestöön verrattuna

• Korkein rikollisuustaso oli Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä, 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden; taso on korkea vielä sosio-demografisten tekijöiden (sukupuoli, ikä, tulotaso, kotikuntatyyppi) vakioinninkin jälkeen 10-kertainen. Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä –taustaisten miesten uhrit eivät yleensä ole samalta suuralueelta: vain 3%:ssa poliisin tietoon tulleista rikostapauksista. Pahoinpitelyrikoksissa sen sijaan uhri on ollut lähes yhtä usein suomalaistaustainen (38%:ssa rikostapauksista) kuin syntyperältään samalta suuralueelta (41%:ssa rikostapauksista).
• Itä-Euroopassa syntyneiden (pois lukien Venäjällä syntyneiden) miesten rikollisuustaso oli noin 10-kertainen.
• Myös toinen maahanmuuttajasukupolvi syyllistyy raiskausrikoksiin. Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten miesten väestömäärään suhteutettu rikollisuustaso oli yli 6-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.

Viranomaisilta, muilta turvapaikkaprosesseissa toimivilta ja yksittäisiltä kansalaisilta saadun tiedon sekä uutistietojen mukaan syys-talvella 2015-2016 eri puolilla Suomea, keskuksissa ja niiden läheisyydessä on ilmennyt epäilyjä seksuaalisesta ahdistelusta ja vakavampiin seksuaalirikoksiin syyllistymisestä.

• Osa uhreista on haavoittuvassa asemassa joko aseman (turvapaikanhakija), nuoren iän, epäillylle läheisen perhesuhteen tai vammaisuuden vuoksi.
• Rekisteritietojen mukaan suurin osa poliisin tietoon tulleista seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhreista on ollut nuoria naisia
• Uhriutumisvaarassa ovat myös pojat ja miehet: Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa luettiin tammikuussa 2016 syyte toisen turvapaikanhakijamiehen raiskauksesta vastaanottokeskuksessa.
• Uhreiksi ovat joutuneet yhtälailla sekä turvapaikanhakijat, heihin tutustuneet tytöt ja naiset että satunnaisesti uhreiksi valikoituneet henkilöt.
• Poliisia on pyydetty turvaamaan myös yötyövuorosta kotiin lähteviä naisia.
• Seksuaalinen häirintä on ollut ajoittain hyvin röyhkeää: itsensä paljastelua, itsetyydytystä julkisella paikalla, pornon esittelyä ja naisten pukeutumistiloihin tunkeutumista.

Helsingin poliisilaitoksen alueella on ilmennyt uusi ilmiö, jossa erikokoiset, laajemmat ja pienemmät miesryhmät ahdistelevat aggressiivisesti nuoria tyttöjä ja naisia. Vastaavanlaista ulkomaalaistaustaisten miesten taholta joukolla ahdistelua on esiintynyt muuallakin Euroopassa. Saksan Kölnissä uudenvuoden yön juhlien aikana tapahtuneista seksuaali- ja omaisuusrikoksista tehtiin yli 500 rikosilmoitusta. Rikoksia epäillään suunnitelmallisiksi; suuri osa poliisin pidättämistä epäillyistä on ollut Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä. Saksan sisäministeriön mukaan 18 epäiltyä on turvapaikanhakijoita. Tapahtumasta seurasi laajoja mielenosoituksia, ulkomaalaisvastaisia väkivaltaisuuksia ja poliittista keskustelua turvapaikanhakijoiden oikeuksista; Kölnin poliisi siirrettiin tehtävistään epäonnistuneen suojaamistoiminnan vuoksi.

Seksuaalinen väkivalta eri muodoissaan on yksi sodankäynnin muodoista; siihen ovat syyllistyneet etenkin ei-valtiolliset ekstremistiset ryhmät Irakissa, Jemenissä, Malissa, Somaliassa ja Syyriassa.

Suomessa asuvista pakolaistaustaisista 20-64 -vuotiaista naisista 8,5 % ja miehistä 6,6% oli kokenut lähtömaassaan seksuaalista väkivaltaa.

Syyriassa ja Irakissa seksuaalinen väkivalta naisia kohtaan on ollut erityisen brutaalia. YK:n pääsihteerin erityisedustaja seksuaalisen väkivallan torjumiseksi konflikteissa, Zainab Bangura on raportoinut mm. Jesidi-naisten seksiorjakaupasta; nainen voidaan myydä vain yhden savukerasian hinnalla; eräässä tapauksessa 21-vuotiaalle naiselle oli tehty 21 immenkalvon korjausleikkausta, jotta hänet voitiin naittaa "neitsyenä" uudelleen avioliittoon.

Turvapaikanhakijoilla ja ilman dokumentteja maahan tulleilla siirtolaisilla on iso riski joutua seksuaalisen ja sukupuolesta johtuvan väkivallan kohteeksi. Kahdeksassa Euroopan maassa tehdyn vertailututkimuksen mukaan lähes 60% oli havainnut väkivaltaa, ja näistä joka kolmas oli ollut itse väkivallan uhri.

Saksassa Hessenin osavaltion naisjärjestöt ovat esittäneet huolensa turvapaikkakeskuksissa tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja pakkoprostituutiosta. Osavaltioiden viranomaisten epäillään peittelevän tilanteen vakavuutta oikeistoradikalismin pelossa. Kokemus kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista on osoittanut, että sekä miehet että naiset raportoivat uhrikokemuksistaan helpommin naispuolisille (poliisi) viranomaisille.

Toisaalta asiantuntijat ovat arvioineet, että miesten on helpompi käsitellä omaa väkivaltaista käyttäytymistään vertaisryhmässä toisten miesten kanssa.

Seksuaalisesta väkivallasta raportoivia uhreja saatetaan pakottaa sovittamaan häpeä (pakkoavioliitot, kunniamurhat, yhteisöstä karkottaminen. Yksin ja perheen mukana tulleet turvapaikanhakijanaiset ja -tytöt ovat kunniaan liittyvän väkivallan suhteen erityisen haavoittuvassa asemassa. Heidät tulisi asuttaa erillisiin hätämajoitusyksiköihin ja vastaanottokeskuksiin; erilliset huonejärjestelyt eivät riittävästi takaa heidän turvallisuuttaan varsinkaan usean sadan hengen yksiköissä.

Poliisin kannalta haasteena on ahdisteluun puuttumisen resurssi-intensiivisyys; rikosten estäminen edellyttää kerrallaan useita partioita, jotka ovat pois muusta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnasta. Poliisin olisi kyettävä tehokkaaseen ennalta estävään toimintaan; ilmiöllä on vakavia yhteiskunnallisia seurauksia pelon sen lisäksi että ne aiheuttavat uhreille suurta ahdistusta ja kärsimystä.

Ennalta estävän toiminnan on hyvä olla osallistavaa ja yhteisölähtöistä, jotta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaaminen ei siirry viranomaisilta kansalaisten käsiin. Hyviä käytäntöjä yhteisöllisestä ennalta estävästä poliisitoiminnasta on esimerkiksi Helsingin ja Pohjanmaan poliisilaitoksilla. Erityisesti paikalliset maahanmuuttajayhdistykset ja uskonnolliset yhteisöt ovat poliisille tärkeä yhteistyökumppani seksuaalisen häirinnän ja vakavamman rikollisuuden torjunnassa.

Ulkomaalaistaustaisten tekemät seksuaalirikokset ovat kiihdyttäneet ulkomaalais- ja turvapaikanhakijoiden vastaista liikehdintää ja väkivaltaa, heikentäneet tähän saakka myönteisesti kehittynyttä katuturvallisuutta ja kyseenalaistaneet pohjoismaisen tasaarvokulttuurin, jossa naisilla on yhtäläinen oikeus julkisiin tiloihin ja työssäkäyntiin ajankohdasta riippumatta.

Maailman ensimmäinen laaja-alainen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista koskeva ns. Istanbulin sopimus astui Suomessa voimaan 1.8.2015. Sopimus sisältää määräykset naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemisestä ja poistamisesta, väkivallan uhrien suojelemisesta sekä väkivallan tekijöiden saattamisesta edesvastuuseen teoistaan Ilmiö on lisännyt tietoisuutta seksuaalisen väkivallan seurauksista uhreille ja tapahtumien todistajille.Istanbulin yleissopimuksen 24 artikla edellyttää valtakunnallisen maksuttoman ympäri vuorokauden palvelevan puhelimen käyttöön ottoa, johon naisiin kohdistuvan tai perheväkivallan uhri voi soittaa nimettömänä. Tällä hetkellä järjestöjen tukipuhelimet ovat osa-aikaisia ja maksullisia. Tämä palvelu voisi olla suunnattu myös seksuaalisen väkivallan uhreille.

Kunniaan liittyvä väkivalta

Kunniaan liittyvä väkivalta on vakava piilorikollisuuden ilmiö Suomessa. Kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä tehnyt Ihmisoikeusliitto tekee parhaillaan arviota ilmiön luonteesta ja yleisyydestä Suomessa.

Kunniaan liittyvä väkivalta on globaali haitallinen perinne, ei uskontosidonnainen ilmiö. Sitä esiintyy mm. Afganistanissa, Bangladeshissa, Brasiliassa, Egyptissä, Irakissa, Iranissa, Israelissa, Intiassa, Jemenissä, Jordaniassa, Kongossa, Marokossa, Nepalissa, Pakistanissa, Saudi-Arabiassa, Syyriassa, Turkissa, Ugandassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joissakin kristillisissä suuntauksissa, arabien, romanien sekä kurdien keskuudessa.

Uhri on tyypillisesti murrosikäinen tyttö, mutta myös pojat ja miehet voivat olla väkivallan uhreja (etenkin kuuluessaan seksuaalivähemmistöön, syyllistyttyään rikoksiin, ollessaan mielenterveys- tai päihdeongelmaisia taikka kieltäytyessään puolustamasta perheen kunniaa esimerkiksi sisariaan kontrolloimalla). Pojilla on kaksoisrooli, heidän on varjeltava itse loukkaamasta normeja ja kannettava vastuu perheen naisten kunniasta.

Ruotsissa Tukholman yliopiston tekemän selvityksen mukaan Tukholmassa asuvista 15 -vuotiaista tytöistä 7% ja pojista 4% oli kohdannut vakavaa kunniaan liittyvää väkivaltaa. Tällä tarkoitettiin tilannetta, jossa kaikki arvioinnin kriteerit täyttyivät: vanhemmat odottavat lapsen olevan neitsyt ennen avioitumista, hänellä ei voi olla ystävyyssuhdetta vastakkaista sukupuolta olevan ikätovereiden kanssa, hänen on noudatettava muiden tahtoa päätettäessä aviopuolisosta, hänelle asetetaan rajoitteita liittyen koulunkäyntiin (ei esimerkiksi saa osallistua luokkaretkille tai uimaopetukseen) ja nuorille tavanomaiseen vapaaajantoimintaan (ei esimerkiksi saa käydä ulkona koulun jälkeen tai elokuvissa, osallistua urheilutoimintaan tai koululuokan juhliin). Kunniaan liittyviä käytäntöjä on siis useita ja pelkästään järjestetyt avioliitot eivät merkitse kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kaikki tämän kriteeristön täyttävät nuoret olivat ulkomaalaistaustaisia.<ref<Schlytter ym. 2009.</ref>

Väkivalta on yhteisöllistä, perheen, suvun tai yhteisön sisäistä omankädenoikeutta. Väkivaltaa käytetään etenkin estämään tai poistamaan häpeä, jota henkilön yhteisöllisten seksuaalinormien vastainen käytös tai homo- tai biseksuaalisuus aiheuttavat. Väkivallan tekijänä on yleensä uhrin isä, puoliso, veli tai setä.

Kunniaan liittyvä väkivalta on Suomessa monimuotoista:

• Avioliittoon pakottamista (Huom! ei sama kuin järjestetty avioliitto).
  • Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä on useita avioon pakotettuja henkilöitä. Sopimus avioliitosta oli yleensä tehty uhrin kotimaassa, josta uhri oli lähetetty puolisoksi Suomeen vastoin tahtoaan. Auttamisjärjestelmän mielestä avioliittoon pakottaminen voi jo yksinään olla ihmisarvoa

loukkaava olosuhde ja siten ihmiskauppaa. Toisaalta myös järjestetyt avioliitot saattavat olla ongelmallisia, mikäli avioliittoa käytetään tytön ja samalla suvun taikka diasporan "etnis-kulttuurisesti, kansallisesti tai uskonnollisesti puhtaana pitämiseen".

• Sisarusten ja suvun jatkuvaa kontrollia esim. liikkumisen, tapaamisten ja pukeutumisen suhteen.
  • Poliisin tietoon on tullut vuosittain noin 30-80 tapausta, joissa naisuhri on syntynyt ulkomailla ja kyse on ollut vapaudenriistosta tai vainoamisesta.
• Neitsyystutkimuksia ja sukuelinten korjaavia leikkauksia
• Sukuelinten silpomista (nk. naisten ympärileikkaus).
  • Maamu -tutkimuksen mukaan 70% somalialaistaustaisista ja 32% kurditaustaisista naisista oli ympärileikattu.
  • UTH -tutkimuksen mukaan lähes joka viides (19%) naisista oli ympärileikattu. Kysymys esitettiin UTH -tutkimuksessa vain niille naisille, joiden

syntymämaa oli jokin niistä maista, joissa UNICEF:n kokoamien tietojen perusteella tehdään tyttöjen ympärileikkausta.

• Kunniamurhia.
  • Monikulttuurista naistyötä tekevä Monika-naiset Liitto ry:n mukaan Suomessa on pääkaupunkiseudulla tehty kunniamurhia.
  • Suomessa on yksi käräjäoikeuden ratkaisu kunniaan liittyvän murhan valmistelusta, jonka hovioikeus katsoi myöhemmin lievemmäksi pahoinpitelyrikokseksi. Hovioikeuden mukaan ei ollut näyttöä siitä, että syytetty olisi laatinut yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta tai sopinut surmaamisesta isänsä kanssa kuten syyttäjä on väittänyt. Miehen hallusta ei löytynyt ampuma-asetta. Mies uhkasi silti usean päivän ajan surmata sisarensa, mitä on hovioikeuden mielestä pidettävä hyvin moitittavana. Se ei kuitenkaan täytä hovioikeuden mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun tunnusmerkistöä. Kunniaan liittyvään ilmiöön viittaisi seikka, että tekijän sisar kertoi tapahtumista aikanaan poliisin esitutkinnassa, mutta ei halunnut puhua enää käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa.

Ulkomailla syntyneisiin naisiin kohdistuvat rikosepäilyt, asianomistajien määrät 2011−2014

Asianomistajat rikosilmoituksissa (lkm) rikosnimikkeittäin	2011	2012	2013	2014
Vapauden riisto	18	21	22	24
Törkeä vapaudenriisto	2	0	1	0
Pakottaminen	4	10	8	3
Vainoaminen	0	0	0	54
Yhteensä	24	31	31	81

Länsimainen suomalainen oikeusjärjestelmä ei tunne yhteisöllistä, kunniaan liittyvää väkivaltaa.

• Väkivaltarikoksen osapuolina nähdään vain tekijä(t) ja uhri(t). Täten tekijän tuomitseminen ei poista laajemman yhteisön väkivaltaa eikä suojaa yhteisön muita potentiaalisia uhreja. Tekijä ei myöskään välttämättä koe syyllistyneensä rikokseen, vaikka tuntisikin suomalaisen lain.
• Olisikin tarpeen tutkia mahdollisuus yhteisölliseen rangaistukseen, joka huomioi myös rikokseen yllyttävät ja rikoksen valmisteluun osallistuvat henkilöt. Toisaalta olisi hyvä selvittää kunniaan liittyvän uhkailun, vainoamisen ja väkivallan ulottuvuudet rikoksen koventamisperusteena. Tällöin teon kaikki seuraukset ja vaikutukset uhrille ja yhteisölle tulisivat huomioiduksi. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut voivat ylläpitää väkivaltaa.
• Ruotsissa TV4 tutkivat journalistit palkkasivat syksyllä 2015 kolme näyttelijätyttöä asioimaan terveysasemilla ja kuvasivat piilokameralla heidän asiointiaan. Kuvauksissa kävi ilmi, että maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä toimivat terveysasemat tekivät tytöille ja naisille gynekologisia neitsyystutkimuksia - vieläpä vastoin heidän tahtoaan. Yksi lääkäreistä kertoi tehneensä satoja tutkimuksia myös lapsille.
• Asiantuntijoiden mukaan tytön tai naisen neitsyyttä ei kuitenkaan voi varmuudella tarkistaa lääketieteellisillä tutkimuksilla. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kyse on kidutuksesta ja väkivallasta silloinkin kun nainen itse pyytää tutkimusta.
• Myös Suomessa on jo pitkään tehty neitsyystutkimuksia terveysasemilla ja kauneusklinikat myyvät ns. hymenplastiaa, immenkalvon korjaavaa esteettistä kirurgiaa.
• Lääkärien Eettisen Foorumin kanta neitsyystutkimuksiin on, ettei vanhempien painostuksesta tehtävään tutkimukseen ei tule suostua, ja tytön itsensä pyytämänäkin vain tapauksissa, jossa on selvästi kyse nuoren henkilökohtaisesta turvallisuudesta perheessä. Lääkärillä ei ole myöskään velvoitetta tehdä ko. tutkimusta, koska siitä ei ole odotettavissa minkäänlaista terveydellistä hyötyä. Se, että immenkalvo puuttuu tai on epätäydellinen, voi johtua syistä, joilla ei ole mitään tekemistä neitsyyden menetyksen kanssa. Kulttuuriperusteisen neitsyystutkimuksen tuloksia ei tule myöskään kertoa vanhemmille ilman potilaan suostumusta.

Suomessa on jo pitkään tehty menestyksellistä työtä naisten ja tyttöjen ympärileikkauksen (sukuelinten silpomisen) ehkäisemiseksi mm. Sosiaali- ja terveysministeriössä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Ihmisoikeusliitossa. Toimintaa on tehty haitallista käytäntöä noudattavien yhteisöjen kanssa. Toiminnan jatkuvuutta vaarantaa työn rahoitus hankevaroin.

Tässä tutkimuksessa tekemäämme kyselyyn osallistuneiden asiantuntijoiden enemmistö arvioi toimijoiden kyvyn tunnistaa ja puuttua ulkomaalaistaustaisten perheiden ja sukujen sisäiseen sukupuolittuneeseen väkivaltaan (kuten kunniaan liittyvään väkivaltaan, pakko- ja lapsiavioliittoihin, tyttöjen ja naisten ympärileikkaukseen) korkeintaan tyydyttäväksi. Arvion mukaan parhaiten työssä olivat onnistuneet kansalaisjärjestöt.

• Poliisin tunnistamis- ja puuttumiskyky arvioitiin (38%), heikoksi (22%) tai puuttuvan täysin (1%). Hyväksi kyvyn arvioi 19% ja erittäin hyväksi 7% (EOS 12%).
• Terveydenhuollon toimijoiden tunnistamis- ja puuttumiskyvyn arvioi niin ikään enemmistö korkeintaan tyydyttäväksi (39%) tai heikoksi (18%). Hyväksi kyvyn arvioi 23% ja erittäin hyväksi 7%.