Ulkomelu. Yömelualtistukseen liitetyt vaikutukset

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi1808
Moderaattori:Erkki Kuusisto (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi1808}}

Altistuminen

Altisteen mittasuure ja yksikkö

Mittasuure: Yömelutaso (L_{Aeq 22-07})

Huom. Kirj.lähteissä on käytetty muitakin mittasuureita. Näitä vastaavat luokkarajat on muunnettu L_n-luokkarajoiksi käyttäen muunnoskaavoja (aikapainotus- ja laskentakorkeustermit).

Yksikkö: dB

Altistumisreitit ja rajaukset

Altistumisreitti: Sensorinen (kuuloaisti).

Altistumisluokat: Luokkarajat lähtötiedoissa 5 dB:n välein.

Tarkasteluajankohta: arvio vuodelle 2006.

• Altistustiedot ovat vuosilta 2001-2006.
• Altistumisen muutos välillä 2001-2006 jätetään huomiotta (kts. perustelu vuorokausimelu-sivulla)

Altistuneen väestön kuvaus. Arvio altistuvien lukumäärästä

Valtaenemmistö suomalaisista asuu (liikenne)melun kuuluvuusalueella, joten altistuvana väestönä on Suomen koko väestö. Enemmän tai vähemmän altistuvia tässä mielessä oli v. 2006 miltei 5.3 miljoonaa (Tilastokeskuksen väkilukuarvio 31.12.2006 oli 5 277 284).

Terveysvaikutustarkastelu rajoitetaan kuitenkin koskemaan vain niitä, joille L_n on 40-70 dB, koska altistusvastefunktio on määritelty vain em. dB-välille. Altistuneita em. välillä oli noin 2 100 000.

Altistuvia melulähteittäin ja -vyöhykkeittäin

Epälineaaristen ja lähdekohtaisten altistusvastefunktioiden vuoksi käytetään altistumisluokittaista laskentaa kullekin melulähteelle erikseen.

Yömelulle altistumista on kansainvälisestikin arvioitu vain vähän, eikä SETURI-arvioijaryhmän tiedossa ole myöskään Suomen osalta systemaattista koko maan laajuista arviota yömelulle altistumisesta, raidemelu poislukien. Muiden melulähteiden osalta on SETURI-arvioinnissa toimittava järkevien oletusten ja epäsuorien menetelmien varassa. Vaikutukseltaan merkittävimpien lähteiden eli maanteiden ja katujen osalta mahdollisesti soveltuvia epäsuoria menetelmiä ovat esim. seuraavat:

1. Käytetään lähtötietona yksittäisten kuntien meluselvityksiä, jos niissä on arvioitu erikseen sekä vuorokausi- (tai päivä-) että yömelulle altistuvien lukumäärät. Yleistetään yömelulle altistuvien prevalenssit (melulähteittäin ja -vyöhykkeittäin) koskemaan koko Suomen väestöä. Ongelmaksi muodostuu huono yleistettävyys, etenkin jos lähtötietoina käytetään esim. Helsingin tietoja.
2. Maanteiden osalta: kuten edellä, mutta käytetään yleistykseen saatavilla olevia maanteiden vuorokausi- ja yömeluille altistuneiden määriä . Tällöin saataisiin kuitenkin vain (EU-ympäristömeludirektiivissä määriteltyjä) vilkasliikenteisimpiä väyliä koskevat altistumisarviot.
3. Käytetään nyrkkisääntöä "yöaikaisen keskiäänitason ero päiväaikaiseen on tie- ja katuliikenteen vuorokausijakaumasta johtuen noin 7 dB" (L_{Aeq 07-22} - L_{Aeq 22-07})

Paras arvio

SETURIn parhaaseen arvioon hyödynnetään altistumisen tietolähteinä alla mainittuja Ympäristöministeriön, Ratahallintokeskuksen ja YTV:n raportteja sekä alla kuvattuja oletuksia:

Tiemelu (kadut ja maantiet)

• arviointitapa 3 (kts. ylempänä)
• päiväjan altistumistiedot Tiehallinnon raportista sekä Ympäristöministeriön raportista

tarkastelualue: koko maa

tarkastelutilanne: 2003

indikaattorit: L_Aeq24h, L_{Aeq 07-22}

Rautatiemelu

• altistuminen / YTV-alue: lähde

tarkastelutilanne: 2006

indikaattori: L_n

• altistuminen / muu Suomi: lähde

tarkastelutilanne: 2001

indikaattori: L_{Aeq 22-07}

• • "muun Suomen" luokka 50-55 arvioitu olettaen, että altistumisjakauma välillä 50-60 dB on samanmuotoinen kuin YTV-alueella.

Lentomelu

• lähde

tarkastelualue: Helsinki-Vantaan lentoasema

tarkastelutilanne: 2006

indikaattori: L_{Aeq 22-07}

• muiden lentoasemien kuin Helsinki-Vantaan meluselvityksissä ei ole arvioitu yömelulle altistuneiden lukumäärää
• ei tietoja myöskään sotilasilmailuperäisestä altistuksesta

Muut melulähteet

• oletetaan nollaksi, koska myös vuorokausimelutasolla mitattuna altistuminen vähäistä

Kaikki melulähteet

• vähämeluiset vyöhykkeet: Koska lähteistä ei löytynyt tietoa 40-50 dB:n yömeluvyöhykkeillä altistuvien lukumääristä, nämä tiedot approksimoitiin käyttäen oletusta, että altistuneita luokissa 40-45 ja 45-50 dB on yhtä paljon kuin luokassa 50-55 dB. Tämä lienee ainakin tiemelun osalta järkevä oletus (esim. HEIMTSA-melutapauksen tulosten nojalla).

Indikaattorien muunnoskaavat:

• erilaisista laskentakorkeuksista johtuva korjausapproksimaatio

L_n = L_{Aeq 22-07} + 1.5 dB

• aikapainotuksista johtuvat korjausapproksimaatiot:

L_{Aeq 22-07} = L_Aeq24h - 6 dB

L_{Aeq 22-07} = L_{Aeq 07-22} - 7.5 dB

Arviot altistuneiden lukumääristä ja vaikutuslaskelmat ovat SETURIn yhteisessä Excel-taulukossa.

Vähimmäis- ja enimmäisarviot

• ei arvioida

Tausta- tai kynnysaltistus

Tausta-altistus tarkoittaisi ei-ihmisperäisiä eli luonnonääniä. Niitä ei voi pitää meluna, koska ne eivät ole terveydelle haitallisia eikä niitä (yleensä) pidetä myöskään ei-toivottuina. Taustaa ei tämän vuoksi oteta laskuissa huomioon.

Melun häiritsevyysvaikutuksille (kiusallisuus, unihäiriöt) myöskään kynnysaltistus (ts. taso, jonka alapuolella haittoja ei aiheutuisi) ei yksilöllisen kokemisen aiheuttaman vaihtelun vuoksi ole ominainen käsite. Unihäiriöiden osalta vaikutuslaskennat rajoitetaan kuitenkin vähintään 40 dB:n keskimääräiselle yömelutasolle altistuneisiin, yhtäältä datan saatavuussyistä ja toisaalta koska arviointiin käytettyä altistusvastefunktiota ei ole määritelty tätä alemmille melutasoille.

Altistusvastefunktiot

Tärkeimpien vaikutusten valinta

Arvioidaan seuraavat yömelun haitat:

• unihäiriöt (vallitsevuus)

Kiusallisuus ja sydäninfarktit: kts. Altistuminen ulkomelulle Suomessa vuorokausimelutason mukaan

Ei arvioida yömelun tai sen aiheuttamien unihäiriöiden (seuraus)vaikutuksia esim.

• verenpaineeseen
• oppimiseen ja työsuoritukseen
• mielenterveyteen
• päihteiden käyttöön
• tapaturma-alttiuteen / liikenneonnettomuuksiin.

Riskinarviointimenetelmän kuvaus (epidemiologinen, eläinkoe- tai rekisteriperustainen)

Epidemiologinen: absoluuttiseen prevalenssiin perustuva laskenta

Altistusvastefunktiot

Melun aiheuttamat vakavat unihäiriöt ("highly sleep disturbed")

Paras arvio:

P = vakavista unihäiriöistä kärsivien %-osuus yömelutasolle L_n altistuneesta väestöstä:

Tiemelu:

P = 20.8 – 1.05 L_n + 0.01486 L_n²

Raidemelu:

P = 11.3 – 0.55 L_n + 0.00759 L_n²

Lentomelu:

P = 18.147 – 0.956 L_n + 0.01482 L_n²

Määrittelyjoukot: L_n = 40....70 dB (Lainaus lähteestä : The curves are based on data in the L_night range 45-65 dB(A). The polynomial functions are close approximations of the curves in this range and their extrapolations to lower exposure (40-45 dB(A)) and higher exposure (65-70 dB(A)).)

Huom. Tulossa myös päivitetyt kaavat viitteestä

Altistumisen prevalenssi kohdeväestössä

Kts. ylempänä.

Kausaliteetti

Unihäiriöt

Lainaus sivulta http://www.euro.who.int/Noise/Activities/20021203_2 "Exposure-response relationships between noise and health":

To assess the health gains of reducing noise levels, the experts at a WHO meeting in September 2002 drew the following conclusions on exposure-response relationships.

Sleep disturbance in adults To some degree, the immediate effects of sleep disturbance are quantified:

1. number and duration of nocturnal awakenings

2. number of sleep stage changes

3. number of electroencephalographic (EEG) arousals

4. global changes in total amount of sleep stages or in their time organization (sleep architecture)

Exposure-response curves exist for awakenings, based on laboratories and self-assessment questionnaires. Nevertheless, many questions remain on how poor sleep relates to or induces poor health.

DALY-laskentatiedot

Haittapainokertoimet

Unihäiriöt

Kirjallisuudessa käytetyt haittapainokertoimet vaihtelevat: on käytetty mm. arvoja 0.01 (de Hollander et al, 1999) ja 0.10 (van Kempen, 1998). SETURIn "parhaassa arviossa" käytämme arvoa 0.02, kuten Knol ja Staatsen 2005 julkaistussa arvioinnissaan hollantilaisten ympäristötautitaakasta . Lainaukset heidän raportistaan:

For severe annoyance and sleep disturbance, we have slightly altered the estimate of De Hollander. These health outcomes are not often included in weighting exercises and the available weights vary considerably. We have chosen to use a weight factor of 0.02 and allow for the relatively great uncertainty by using 0.01 (weight as used in De Hollander, 1999) as a minimum value and 0.12/0.10 (for severe annoyance/ severe sleep disturbance respectively, as described in Van Kempen (1998)), as maximum values in our Monte Carlo analysis.

...

Severe annoyance and sleep disturbance are hard to weigh, because there is little information on their relationship with quality of life measures. We have used a severity factor of 0.02, with a relatively large uncertainty interval (0.01-0.12 for annoyance, 0.01-0.10 for sleep disturbance). The minimum value (0.01) is based on De Hollander et al. (1999), who used a panel of environment-oriented physicians to attribute severity weights to various health states based on a protocol by Stouthard (1997). The maximum values (0.10 and 0.12) are based on Van Kempen (1998) who did a panel study with 13 medical experts, also based on a protocol by Stouthard. In that study, sleep disturbance and annoyance were weighted relatively high.

Kuvaus keskeisistä epävarmuuksista

Altistuminen yömelulle

Ei ole tiedossa, kuinka hyvin altistusvastefunktio sopii Suomen akustisiin oloihin (esim. rakennusten äänieristys; sääolot vs tuuletusikkunoista kantautuva melu).

Yhteyshenkilö

Lisätietoja antaa: Erkki Kuusisto