YVAR Vaikutukset väestörakenteeseen

Väestörakenteen muutosten arvio olisi hyvä tehdä seuraavista aiheista mieluiten erikseen kaivoksen investointi- ja käyttövaiheelle:

- verrokkina arvio uuden työvoimatarpeen kokonaismäärästä,

- koti- ja ulkomaisen nettomuuton kehitys,

- muiden väestön osatekijöiden (syntyneet miinus kuolleet) kehitys,

- väestön määrän muutos.

Työvoimatarpeen kokonaislisäys kaivoksella ja sen alihankintaketjussa on luonteva lähtökohta väestörakenteen tulevan kehityksen arvioinnissa, jossa kannattaa ottaa huomioon seuraavat seikat:

- investointivaiheessa tarvitaan erikoisosaamista,

- investointivaihe on yleensä kansallinen ja osin kansainvälinen projekti,

- isot yritykset voittanevat tarjouskilpailut ja päättävät työvoimasta,

- näiden tekijöiden takia paikallinen työllisyys ei voi kasvaa investointivaiheessa täyteen mittaansa,

- käyttövaiheessa paikallinen työllisyys alkaa kasvaa,

- työvoiman tarpeen lisääntyessä työhön osallistumisaste mahdollisesti nousee ja työttömyysaste laskee.

Kaivosyhtiöt ilmoittavat työvoiman tarpeensa yleensä suorina työpaikkoina tai henkilötyövuosina. Laajemmat vaikutukset ilmoitetaan usein käyttämällä kertoimia 2-3. Joskus arvio esitetään investointi- ja käyttövaiheelle erikseen. Tästä saa lähtökohdan muuttoliikkeen ja muiden väestönkehityksen osatekijöiden lyhyen ja pidemmän aikavälin arvioinnille.

Kaivoksen kohdealueen väestö lisääntyy kun kotimainen nettomuutto (tulo- miinus menomuutto) on positiivinen. Sama koskee ulkomaista nettomuuttoa (maahanmuutto miinus maastamuutto). Syntyvyyden ja kuolleisuuden suhteen voi olettaa pysyvät ennallaan lyhyellä tähtäimellä. Tällöin täytyy arvioida vain kaivoksesta aiheutuva kotimaisen ja ulkomaisen nettomuuton kehitys.

Kotimaisen tulomuuton voidaan ajatella määräytyvän kansantalouden ja kaivoksen kohdealueen työttömyysaste-eron mukaan. Alueen työttömyysasteen kehitystä kannattaa arvioida lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Arvio sen kehityksestä kannatta sitoa kaivoksen tarjoamien työmahdollisuuksien kehitykseen. Kotimaisen menomuuton voi olettaa vakio-osuudeksi väestöstä. Voidaan arvioida, että yhden %-yksikön työttömyysaste-ero kaivoksen kohdealueen eduksi muuhun maahan nähden johtaa 0,05 %-yksikön kotimaisen nettomuuton kasvuun maakunnassa ja 0,1 %-yksikön kasvuun seutukuntatasolla.

Esimerkki kotimaisen nettomuuton kehityksen arviosta seutukunnan tasolla:

- kansantalouden työttömyysaste on 10 %,

- alueen työttömyysaste on ennen kaivosta 15 %,

- alueen työttömyysaste laskee kaivoksen tulon myötä lyhyellä tähtäimellä 9,5 %:iin ja pidemmällä tähtäimellä 9 %:iin,

- työttömyysaste-ero on 0,5-1,0 %-yksikköä alueen eduksi,

- nettomuuttojouston arvo on 0,1,

- alueen väestön määrä on ollut 6 500 hlöä ennen kaivosta,

- arvio kotimaisen nettomuuton kasvusta on 325 hlöä (= 0,5*0,1*6500) lyhyellä tähtäimellä ja 650 (1,0*0,1*6500) hlöä pidemmällä tähtäimellä.

Ulkomaisen nettomuuton arviointi on vaikeampaa. Kaivoyhtiöllä lienee kuitenkin käsitys ulkomaisten työntekijöiden tarpeesta. Suuri osa työn perässä muuttavista on perheitä, joilla on alle kouluikäisiä ja kouluikäisiä lapsia. Väestön keski-iän laskiessa syntyvyys voi lisääntyä. Nämä seikat muuttavat väestön rakennetta pidemmällä tähtäimellä. Arvio väestön määrän muutoksesta saadaan osatekijöiden kehitysarvioiden summana.

Kannattaa tuoda esiin, että kyseessä on kaivoksen vaikutus väestön määrään. Taloudessa on muita muutostekijöitä, jotka voivat vahvistaa tai osaltaan kumota kaivoksen myönteisen vaikutuksen. Kaikkien väestön määrään vaikuttavien tekijöiden kokonaisvaikutus voi olla, että väestön määrä säilyy esim. ennallaan tai jopa laskee.