Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja niihin vaikuttaminen pääkaupunkiseudulla
- Tämän sivun teksti on julkaisusta Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 - Ilmastonmuutoksen hillintä keskeiseksi osaksi kaupunkien suunnittelua ja päätöksentekoa.
Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys pääkaupunkiseudulla
Nykyinen tilanne ja kehitys vuodesta 1990
Pääkaupunkiseudulla syntyviä päästöjä on tässä raportissa tarkasteltu kulutetun energian näkökulmasta eli on laskettu seudulla kulutetun hiilienergian tuottamisesta syntyneet päästöt. Syntyviä päästöjä ja niiden kehitystä arvioidaan asukasta kohden laskien. Tavoitteena on ollut tunnistaa asukkaan energiankulutukseen vaikuttavat ratkaisut, joiden merkitys kasvihuonekaasupäästökehityksen kannalta on suuri.
Kulutuksen perusteella laskettuna kasvihuonekaasupäästöt olivat pääkaupunkiseudulla yhteensä noin 6,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidi-ekvivalenttia vuonna 2004, mikä oli noin 8 prosenttia koko maan päästöistä. Asukasta kohti tämä tarkoittaa noin kuutta tonnia hiilidioksidi-ekvivalenttia vuodessa.
Noin miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulla syntyy lähes viidennes koko maan kotitalouksien ja palvelujen aiheuttamista päästöistä. Päästöosuus vastaa seudun väestöosuutta. Työpaikkoja pääkaupunkiseudulla on vajaat 600 000 eli yli 25 prosenttia kaikista Suomen työpaikoista. Koko maan palvelualan työpaikoista pääkaupunkiseudulla on peräti kolmannes, kun taas teollisuuden työpaikkoja on vain 16 prosenttia. (Tilastokeskus). Eniten eli 43 prosenttia päästöistä syntyy rakennusten lämmityksestä kaikki lämmitysmuodot mukaan lukien. Sähkön kulutus aiheuttaa 28 prosenttia ja liikenne lähes neljänneksen päästöistä. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineen kulutuksen sekä jätteiden ja jäteveden käsittelyn osuudet päästöistä ovat yhteensä vain noin viisi prosenttia.
Voimakkainta päästöjen kasvu on ollut sähkönkulutuksessa. Liikenteen päästöt ovat viime vuosina olleet loivassa nousussa. Jätehuollon päästöt puolestaan ovat vähentyneet merkittävästi tehokkaan kaatopaikkakaasujen talteenoton ansiosta. Kaukolämmityksen päästöt ovat vähentyneet huomattavasti, mikä on pääosin seurausta Helsingin Energian siirtymisestä tuotannossaan yhä enemmän kivihiilestä maakaasuun (kuva 1). Koska merkittäviä tuotantomuutoksia ei ole tapahtunut enää 2000-luvulla, on myönteinen päästökehitys pysähtynyt. Kaukolämmön päästöjen kasvu 2000–2004 on seurausta teollisuuden ja muiden erillislämmitettyjen kiinteistöjen liittymisestä kaukolämpöön. Kaukolämpöön siirtyminen vähentää kasvihuonekaasuja. (kuva 1)
Päästöjen kasvu on sähkönkulutuksen osalta ollut voimakasta. Kaukolämmön tuotannossa ja jätehuollossa saavutetut päästöjen vähennykset ovat kuitenkin pystyneet kompensoimaan tämän niin, että asukasta kohden lasketut päästöt ovat pääkaupunkiseudulla laskeneet 10 prosenttia vuodesta 1990 (taulukko 1).
| Kokonaispäästöt miljoonaa tonnia CO2-ekv. | Päästöt/asukas tonnia CO2-ekv. | |
|---|---|---|
| 1990 | 5,8 | 7,06 |
| 2000 | 5,5 | 5,78 |
| 2004 | 6,2 | 6,33 |
| Muutos 1990–2004 | +7 % | -10 % |
Kokonaispäästöt ovat tarkastelujaksolla kasvaneet noin seitsemän prosenttia, mutta samaan aikaan väestönkasvu alueella on ollut yli 18 prosenttia, eli lähes 150 000 asukasta. Lisäksi työpaikkojen määrä alueella on lisääntynyt.
Viime vuosina päästöt ovat kääntyneet kasvuun. Kokonaispäästöt olivat vuonna 2004 noin 12 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2000. Kasvihuonekaasupäästöjen kasvu uhkaa jatkua lähitulevaisuudessa, ellei uusiin voimakkaisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi ryhdytä. Kotitaloudet ovat suurin päästöjen aiheuttaja, mutta palvelujen merkitys on lähes yhtä suuri. Teollisuuden osuudeksi jää noin kahdeksasosa päästöistä. (kuva 2)
Lähes 90 prosenttia päästöistä aiheutuu kotitalouksien ja palveluiden energian käytöstä. Kokonaispäästöjen jakautuminen kotitalouksien, palvelujen ja teollisuuden kesken on esitetty kuvassa 2. Lämmitys päästölähteenä on erityisen suuri kotitalouksissa. Asuntojen lämmityksestä aiheutuu lähes puolet kotitalouksien päästöistä, kun liikkuminen muodostaa kolmanneksen ja sähkönkulutus viidenneksen päästöistä. Vain kotitalouksissa kaukolämmön lisäksi myös muut lämmitysmuodot muodostavat huomattavan osan päästöistä. Palvelujen sähkönkulutus aiheuttaa 40 prosenttia päästöistä ja lämmitys noin 45 prosenttia.
Teollisuudessa päästöt jakautuvat varsin tasan sähkönkulutuksen, kuljetusten ja oman polttoaineen käytön kesken. Vaikka teollisuuden omien polttoaineiden käyttö ei muodosta kovin merkittävää osuutta pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä, aiheuttaa se kuitenkin lähes 30 prosenttia teollisuuden päästöistä. Merkittäviä päästöjen aiheuttajia teollisuudessa ovat myös sähkönkulutus ja liikenne.
Kehitystrendejä vuoteen 2030
Ilman erityisiä toimia arvioidaan pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen vuonna 2030 pysyvän suunnilleen vuoden 2004 tasolla (kuva 3). YTV:ssa tehdyssä trendilaskelmassa kehitys jatkuu tärkeimpien energiankulutukseen vaikuttavien muuttujien kannalta suunnilleen samanlaisena kuin vuosina 1990–2004. Energiantuotannon päästöjen osalta otetaan huomioon kansainväliset sopimukset ja niiden edellyttämät päästövähenemät. Laskelmia ja niiden perusteita on tarkemmin selostettu liitteessä 1.
Trendilaskelmassa on otettu huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja sen uudisrakennusten energiatehokkuudelle asettamat vaatimukset. Näiden on ennakoitu edelleen kiristyvän, joka johtaa ominaislämmönkulutuksen laskuun. Myös nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden ennustetaan paranevan. Siihen vaikuttaa energian hinnan nousu ja kiristyvä lainsäädäntö. Rakennusten lämmitystapajakaumassa ei trendilaskelmassa tapahdu suurta muutosta vaan kaukolämpö pysyy hallitsevana. Sähkölämmitys pysyy tärkeimpänä pientalojen lämmitystapana, eikä vanhoissa öljylämmitteisissä rakennuksissa siirrytä juurikaan käyttämään muita energianlähteitä. Kaukolämmityksen ominaispäästöjen oletetaan alenevan merkittävästi kansainvälisten sopimusten, kuten Kioton pöytäkirjan ja EU:n sisäisen päästökaupan seurauksena.
Sähkönkulutuksen oletetaan kasvavan nykyistä vauhtia sähkön hinnan noususta huolimatta. Sähköntuotannon ominaispäästöjen oletetaan alenevan merkittävästi kansainvälisten sopimusten seurauksena.
Päästöjen kasvua hillitsee pääasiassa rakennusten energiankulutuksen ja -tuotannon ominaispäästöjen lasku. Myös jätteen käsittelyn päästöt vähenevät. Muilla toimintasektoreilla päästöt pysyvät ennallaan tai kasvavat. Trendilaskelma osoittaa, että liikenteen päästöt kasvavat suhteellisesti kaikkein eniten. Se onkin ainoa sektori, jossa sekä kokonaispäästöt että asukaskohtaiset päästöt kasvavat. Myös sähkönkulutuksen kasvu on hyvin huolestuttava trendi, etenkin siinä tapauksessa, että sähköntuotannon päästöt eivät kehitykään EU:n tavoitteiden mukaisesti.
Katso myös
- Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030
- Osa A Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja niihin vaikuttaminen pääkaupunkiseudulla
- Osa B Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia: Tavoite, visiot ja toimintalinjat vuoteen 2030
- Osa C Ehdotuksia keinoksi päästöjen vähentämiseksi sektoreittain ja toimintalinjoittain
- Osa D Ilmastopolitiikka
- Osa E Liitteet ja lähteet