Vaikutukset pintavesiin

Tähän hankkeeseen kuuluvia sivuja	Hankkeen etusivu · Sisällysluettelo · Ohjeita kirjoittajille · Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (tämän hankkeen tuottama lopullinen opas)
Muita kaivostoimintaan liittyviä sivuja	Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa · Teemasivu:Kaivostoiminta
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja

Kaivostoiminnalla on sekä määrällisiä että laadullisia vaikutuksia kaivosalueen ympäristön pintavesiin. Raakaveden otto (mm. malmin rikastukseen) muuttaa ottokohteen, järven tai joen hydrologisia oloja (mm. vesipinnan vaihtelu, sisäinen virtauma) ja virkistyskäyttöä. Kaivostoiminnan vesipäästöt (ylijäämäveden eli jäteveden juoksutus, kaivosalueen valumavedet) pistekohtaisena ja mahdollisesti myös hajakuormituksena vaikuttavat vastaanottavan vesistön fysikaaliseen ja kemiallisen laatuun. Kaivosalueella tapahtuva pölyäminen ja mahdollinen pölyn leviäminen kaivosalueen ulkopuolella voivat myös vaikuttaa suoraan tai hajakuormituksen pölyn kontaminoimien valumavesien kautta ympäristön vesistöjen laatuun.

Arvioitavat tekijät

Päästövesien (ylijäämävesien ja hajakuormitusvesien) kulkeutumisreitit ja vaikutusalue kuvataan karttakuvina kullekin valitulle vaihtoehtotarkastelulle. Vaikutusalueen rajaamisessa olisi huomioitava myös pohjaveden kautta pintavesiin leviävä mahdollinen vaikutusalue. Alla on lueteltu arvioitavia tekijöitä, joiden määrä ja painoarvo voivat vaihtella eri vaihtoehtotarkasteluissa:

• Raakaveden oton vaikutukset ottokohteen hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaamiin)
• Ylijäämävesien juoksutus alapuolisen vesistön hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaumiin)
• Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaisiin muutoksiin
  • suolaantuminen (anioni-, alkali- ja maa-alkalimetallipitoisuuksien kasvu),
  • rehevöityminen (P, N, muut ravinteet),
  • happamoitumisriski (raudan ja alumiinin liukenemis-/saostumiskäyttäytyminen),
  • happipitoisuuden muutokset, mm. alusveden ajoittainen / pysyvä happikato,
  • veden kerroksellisuus ja muutokset vuodenaikaiskierrossa,
  • haitallisten aineiden ajoittainen/pysyvä lisäys (kemikaalijäämät, metallit, metalloidit)

Vaikutusten arvioinnin tulisi kattaa koko toiminnan elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioiminen (rakentamisvaihe, tuotantovaihe, kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito). Ylijäämävesien (prosessi- ja/tai kuivatusjätevesien) fysikaalinen ja kemiallinen koostumusarviot vaihtoehdoittain esitetään taulukoina toiminnan kuvausosassa (Jätevesien käsittely ja kuormitus-tekstiosassa). Vaikutusten arvioinnin perustana ovat pintavesiin kohdistuvat kuormitusarviot ja mm. vastaanottavan vesistön hydrologiset ominaisuustiedot. Lisäksi on tärkeää kerätä kattavasti tietoa kaivosympäristön perustilasta hydrologian, hydrogeologian ja veden laadun osalta ennen kaivostoiminnan aloittamista (ks. Perustila-tekstiosa)sekä järjestää kaivostoiminnan aikana jatkuvatoiminen/reaaliaikainen hydrologinen havaintotoiminta (vedenkorkeudet ja virtaamat) kaivosalueella säännösteltäville sekä kaivostoiminnan vaikutuspiirissä oleville altaille ja uomille. Pintavesivaikutusarviointi koskee kaivostoiminna elikaaren aikaisen normaalitoiminnan lisäksi myös poikkeustilanteet (putkirikot, jätevesivuodot, likaisia vesiä sisältävien altaiden pato-onnettomuustilanteet).

Vaikutusten arviointi

----#: . jossain kohdin olisi syytä arvioida vesistömuutosten vaikutusta yhteiskuntaan: kalastukseen, uintiin, virkistykseen, kasteluun, eläinten juottamiseen, talousveteen jne. ja mitä seurauksia. --Leena MTK (keskustelu) 6. kesäkuuta 2014 kello 05.13 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

• Vesistön hydrologisten ominaisuuksien muutokset (raakaveden otto, ylijäämävesien juoksutus, hajakuormitus, poikkeustilanteet)

Kaivoksen raakaveden oton ja ylijäämävesipäästöjen vaikutuksia alapuolisen vesistön hydrologisten ominaisuuksien muutoksiin arvioidaan hydrologisten mallinnuslaskelmien perusteella. Arvioinnin lähtökohtana on Suomen ympäristöhallinnon OIVA-tietokannan tiedot kohdealueen sadannasta, valumavesien muodostumisesta, järvien ja jokien vesitilavuuksista ja vuotuisista pintavaihteluista sekä virtaamista ja perustilaselvityksen kohdekohtaisista mittauksista. Mallinnusten perusteella tehdään vesitase arviot kaivostoiminnan koko elin kaaren ajalle ja tarkastelut hydrologisesti poikkeuksellisten vuosien osalta 1/50 tai 1/100 vuodessa toistuvien valuntojen pohjalta.

• Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaisiin muutoksiin

Suolaantumisriskiä ja haitallisten aineiden pitoisuuksia alapuolisessa vesistössä voidaan arvioida matemaattisilla malleilla, missä keskeisenä oletuksena on pitoisuuden laimeneminen alapuolisessa vesistössä. Kaivokselta pintavesiin tuleva päästön virtaus suhteutetaan vastaanottavien järvien tilavuuteen ja alueelle tyypillisiin valunta-arvoihin. Tietoa järvien tilavuuksista ja valunnasta saa mm. Hertta-/Oiva-tietojärjestelmistä. Arvioinnissa on suositeltavaa käyttää myös kohteesta eri vuoden aikoinan mitattuja virtaamatietoja, veden pinnan vaihtelutietoja.

Haitta-aineet voidaan alustavassa arviossa jakaa konservatiivisiin aineisiin, joiden pitoisuus riippuu lähinnä vain laimenemisesta (esim. natrium ja kloridi) ja biogeokemiallisesti aktiivisiin aineisiin, joiden pitoisuuteen vaikuttavat myös mm. biologinen otto, sedimentoituminen ja erilaiset kemialliset reaktiot. Jälkimmäisen ryhmän aineiden pitoisuuksien arvioiminen voi olla vaikeaa, sillä usein vaikkapa sedimenttiin sitoutuneiden haitta-aineiden lopullisesta aktiivisuudesta ja vaikutuksista on hyvin vähän tietoa. Haitta-aineiden pitoisuustiedot pintavedessä ovat oleellinen tieto veteen liittyvään ekologiseen ja terveysriskinarvioon.

• * Rehevöitymisriskin arviointi?

- typpiyhdisteet, fosforiyhdisteet, sulfaatti ----#: . sulfaatti näyttää olevan myös potentiaalinen rehevöitymiseen vaikuttava tekijä, tosin vaikuttaa epäsuorasti fosforikierron kautta. Lienee syytä mainita --Opashknet (keskustelu) 17. kesäkuuta 2014 kello 09.54 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

• * Happamoitumisriskin arviointi

Happamoitumisriskin arvioinnissa arvioidaan vesistöön kulketuvien ja kertyvien veden happamoitumista aiheuttavien tekijöiden (alkuaineiden ja yhdisteiden) määrää. Keskeistä on tunnistaa happamuutta lisäävien liukoisten alkuaineiden (esim. Al, Fe, Mn) ja yhdisteiden (esim. tiosulfaatti, nitraatti) ja/tai kiintoaineksen mukana kulkeutuvien rauta- ja alumiini- ja mahdollisesti mangaanisaostumien määrä ja pysyvyys alapuolisessa vesistössä. Happamuuden kasvu voi liittyä poikkeuksellisiin happamiin vesipäästöihin tai pitkällä ajalla muodostuvaan sulfidimineraalihapettumisilmiöön (louhosvedet, kaivannaisjätealueiden suotovedet). Happamoitusmisriskin arviointia voidaan tehdä päästöveden kemiallisen ja fysikaalisen koostumuksen perustuen mm. geokemiallisen mallinnuksella.

Vaikutusten vähentämismenetelmät

Pintavesivaikutuksia voidaan vähentää toiminnan aikana malmin rikastuksen ja/tai jatkojalostuksen prosessivesien, kuivatusvesien tehokkaalla ja toimivanlla puhdistuksella. Tässä keskeistä on myös poistaa ylijäämävesien mukana kulkeutuvaa kiintoaineskuormitusta, varsinkin sekundaaristen saostumapartikkelien osalta. Hajakuormituksesta tulevien vesipäästöjä voidaan vähentää ohjaamalla kaivosalueelle tulevia luonnon vesiä kaivosalueen ohi ja kerätä kaivosalueen ja erityisesti kaivannaisjätealueiden likaiset valumavedet puhdistukseen ennen juoksutusta alapuoliseen vesistöön. Läjitysalueiden sijoitus- ja tiivillä tai osittain tiiviillä pato- sekä pohjarakenteilla ja valumavesien hallitulla keräysjärjestelmällä ja puhdistuksenna voidaan ennalta ehkäistä happamien valumavesien syntyä. Toiminnan päättymisen jälkeen jätealueista aiheutuvaa kuormitusta voidaan vähentää peittämällä jätteet. Peittokerroksen tiiveysvaatimuksen riippuvat jätteiden laadusta (vrt. Kauppila et al. 2011).

Epävarmuustekijät

Epävarmuustekijät kuvataan menetelmäkohtaisesti.