Vaikutukset pintavesiin

Tähän hankkeeseen kuuluvia sivuja	Hankkeen etusivu · Sisällysluettelo · Ohjeita kirjoittajille · Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (tämän hankkeen tuottama lopullinen opas)
Muita kaivostoimintaan liittyviä sivuja	Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa · Teemasivu:Kaivostoiminta
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja

Kaivostoiminnalla on sekä määrällisiä että laadullisia vaikutuksia kaivosalueen ympäristön pintavesiin. Raakaveden otto (mm. malmin rikastukseen) muuttaa ottokohteen, järven tai joen hydrologisia oloja (mm. vesipinnan vaihtelu, sisäinen virtauma) ja virkistyskäyttöä. Kaivostoiminnan vesipäästöt (ylijäämäveden eli jäteveden juoksutus, kaivosalueen valumavedet) pistekohtaisena ja mahdollisesti myös hajakuormituksena vaikuttavat vastaanottavan vesistön fysikaaliseen ja kemiallisen laatuun. Kaivosalueella tapahtuva pölyäminen ja mahdollinen pölyn leviäminen kaivosalueen ulkopuolella voivat myös vaikuttaa suoraan tai hajakuormituksen pölyn kontaminoimien valumavesien kautta ympäristön vesistöjen laatuun.

Arvioitavat tekijät

Päästövesien (ylijäämävesien) kulkeutumisreitit ja hajakuormituksen vaikutusalue (ojasto) kuvataan karttakuvana. Tässä huomioidaan myös pohjaveden kautta pintavesiin leviävä mahdollinen vaikutusalue. Lisäksi arvioinnissa käsitellään seuraavia asioita:

• Raakaveden oton vaikutukset ottokohteen hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaamiin)
• Ylijäämävesien juoksutus alapuolisen vesistön hydrologisiin ominaisuuksiin (mm. vesipinnan vaihteluun, virtaumiin)
• Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaisiin muutoksiin
  • suolaantuminen (anioni-, alkali- ja maa-alaklimetallikertyminen),
  • rehevöityminen (P, N, muut ravinteet),
  • happamoitumisriski (raudan ja alumiinin liukenemis-/saostumiskäyttäytyminen),
  • happipitoisuuden muutokset, mm. alusveden ajoittainen / pysyvä happikato,
  • veden kerroksellisuus ja muutokset vuodenaikaiskierrossa,
  • haitallisten aineiden ajoittainen/pysyvä lisäys (kemikaalijäämät, metallit, metalloidit)

Vaikutusten arvioinnin tulisi kattaa koko toiminnan elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioiminen (rakentamisvaihe, tuotantovaihe, kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito). Ylijäämävesien (jätevesien) fysikaalinen ja kemiallinen koostumusarvio taulukoina esitetään toiminnan kuvausosassa (jätevesien käsittely ja kuormitus). Vaikutusten arviointi perustuu vesistöä kuormittavan veden arvioituihin koostumustietoihin. Pintavesivaikutusarvioinnissa huomioidaan normaalitoiminnan lisäksi myös poikkeustilanteet (putkirikot, jätevesivuodot, likaisia vesiä sisältävien altaiden pato-onnettomuustilanteet).

Vaikutusten arviointi

Menetelmäkuvaukset SYKE:ltä?

• Vesistön hydrologisten ominaisuuksien muutokset

- raaka-veden otto - ylijäämävesien juoksutus (jätevesilisä) alapuoliseen vesistöön

• Veden kemiallisen ja fysikaalisen laadun lyhyt- ja pitkäaikaisiin muutoksiin

- erittely eri menetelmistä

Parhaiten päästöjen laimenemista voidaan arvioida matemaattisilla malleilla, joilla voidaan myös arvioida muutoksia järvien kerrostuneisuudessa ja esimerkiksi aineiden sedimentoitumista. Alustavan arvion leviämisestä voi tehdä, kun kaivokselta pintavesiin tuleva virtaus suhteutetaan vastaanottavien järvien tilavuuteen ja alueelle tyypillisiin valunta-arvoihin. Tietoa järvien tilavuuksista ja valunnasta saa mm. Hertta-/Oiva-tietojärjestelmistä. Haitta-aineet voidaan alustavassa arviossa jakaa konservatiivisiin aineisiin, joiden pitoisuus riippuu lähinnä vain laimenemisesta (esim. natrium ja kloridi) ja biogeokemiallisesti aktiivisiin aineisiin, joiden pitoisuuteen vaikuttavat myös mm. biologinen otto, sedimentoituminen ja erilaiset kemialliset reaktiot. Jälkimmäisen ryhmän aineiden pitoisuuksien arvioiminen voi olla vaikeaa, sillä usein vaikkapa sedimenttiin sitoutuneiden haitta-aineiden lopullisesta aktiivisuudesta ja vaikutuksista on hyvin vähän tietoa.

Epävarmuustekijät

Epävarmuustekijät kuvataan menetelmäkohtaisesti.