Ilmastolaki

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 23. helmikuuta 2014 kello 12.23 – tehnyt Jouni (keskustelu | muokkaukset) (raakile lakivalmistelusivujen pohjalta)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Ilmastolaki in hallituksen suunnittelema lakiesitys, joka on tarkoitus hyväksyä eduskunnassa huhtikuussa 2014. Se on puitelaki, jossa ohjataan ilmastopolitiikan, -strategioiden ja -politiikkatoimien toteuttamista, seurantaa ja ohjausta.

Kysymys

Miten ilmastolakia voisi parantaa nykyisestä versiosta (11.2.2014)?

Ilmastolaille asetetut tavoitteet ovat tiivistetysti:

  1. Lisätä kansallisen ilmastopolitiikan selkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja läpinäkyvyyttä ja siten vahvistaa sitä.
  2. Kehittää valtioneuvoston ja eduskunnan työtä tukeva suunnittelujärjestelmä vahvistamaan erityisesti päästökaupan ulkopuolisia sektoreita.
  3. Turvata perusteellinen ja avoin valmistelu, jossa kuullaan eri tahoja siitä, minkälainen politiikka parhaiten sekä hillitsisi ilmastonmuutosta että huomioisi muut yhteiskunnalliset tavoitteet.
  4. Seurata ilmastotoimien toteutumista.
  5. Päästä suureen kustannustehokkuuteen mm. hyödyntämällä mahdollisimman paljon nykyisiä ilmastopolitiikan suunnittelu- ja seurantajärjestelmiä.
  6. Varmistaa riippumattoman poikkitieteellisen tiedon kokoamisen ja erittelyn jatkuvuus ja monialaisen tiedon hyödyntäminen politiikkatoimissa ja seurannassa. Tätä tarkoitusta varten Ilmastopaneelille annetaan lakisääteinen asema.
  7. Varmistaa johdonmukainen yhteiskunnallinen keskustelu suurista rakenteellisista muutoksista.
  8. Välttää ristiriidat ja päällekkäisyydet ilmastolaissa säädettyjen suunnitelmien ja toisaalta käytössä olevien suunnittelukäytäntöjen osalta. Tämä koskee erityisesti keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman ja energia- ja ilmastostrategian yhteensovittamista keskenään.
  9. Ohjata valtionhallintoa ja sen suunnittelua mutta ei asettaa vaatimuksia kunnille tai kansalaisille.

Tavoitteet ja toteuttamisvaihtoehdot

Tämä teksti on nykyluonnoksen perusteluiden luku 3.1

Esityksen tavoitteena on vahvistaa kansallista ilmastopolitiikkaa lisäämällä sen pitkäjänteisyyttä ja siihen liittyvän valmistelun läpinäkyvyyttä. Tähän pyritään säätämällä valtioneuvoston ja eduskunnan työtä tukevasta suunnittelujärjestelmästä, jonka avulla voidaan vahvistaa erityisesti päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden ilmastopolitiikan ohjausta Suomen kansainvälisten sitoumusten ja EU-lainsäädännön velvoitteiden täyttämiseksi. Esityksellä pyritään turvaamaan perusteellinen ja avoin valmistelu, jossa kuullaan eri tahoja siitä, minkälainen politiikka parhaiten sekä hillitsisi ilmastonmuutosta että ottaisi huomioon muut yhteiskunnalliset tavoitteet.

Lisäksi tavoitteena on seurata, miten suunnitellut toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi toteutuvat. Esityksen tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman paljon nykyisiä ilmastopolitiikkaan liittyviä suunnittelu- ja seurantajärjestelmiä ja tavoitella muutoinkin mahdollisimman suurta kustannustehokkuutta.

Hallituksen esityksen valmistelussa on lain säätämisen yhtenä vaihtoehtona tarkasteltu nykyisten strategioiden, eli energia- ja ilmastopolitiikan strategian sekä sopeutumisstrategian kehittämistä ilman uutta lainsäädäntöä. Myös ilmastopaneelin laatimassa ilmastolakia koskeneessa esiselvityksessä tarkasteltiin sekä nykyiseen strategiakäytäntöön perustuvaa vaihtoehtoa että eri tyyppisiä sääntelyvaihtoehtoja. Osa valmistelun aikana kuulluista sidosryhmistä oli sitä mieltä, että nykykäytäntö on toimiva ja riittävä, kun taas osa piti lain säätämistä tarpeellisena.

Nykykäytännössä strategioiden laatimiseen ei ole lakiin perustuvaa velvoitetta. Jos nykyistä strategiakäytäntöä jatkettaisiin, suunnittelujärjestelmän käytännön soveltamiseen liittyisi epävarmuutta esimerkiksi sen suhteen, millä aikataululla strategioita laaditaan ja mitä tietoja strategiat käytännössä sisältäisivät. Myös eduskunnan ja hallituksen välisestä vuoropuhelusta ilmastopolitiikassa puuttuu ilman lainsäädännön tukea toimivassa nykymallissa pitkäjänteisyyttä. Erityisesti pitkän aikavälin kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden käsittely on toistaiseksi jäänyt strategiamenettelyssä vähälle huomiolle, mutta valmisteilla olevassa Energia- ja ilmastotiekartassa vuoteen 2050 on tarkoitus huomioida myös tämä asia. Nykyjärjestelmässä tutkimustiedon tuottaminen ilmastopolitiikan tueksi perustuu erillisiin toimeksiantoihin, tutkimuslaitosten tulosohjaukseen, tutkimusohjelmiin ja kaksi vuotta toimineeseen ilmastopaneeliin. Voidaan katsoa, että tämän nykyisen käytännön perusteella ei olisi mahdollista varmistaa riittävällä tavalla ilmastopoliittisessa päätöksenteossa tarvittavan riippumattoman poikkitieteellisen tiedon kokoamisen ja erittelyn jatkuvuutta. Suomen ja EU:n ilmastopolitiikan johdonmukainen kehittäminen vaativat kuitenkin ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaista yhteiskunnallista keskustelua suurista rakenteellisista muutoksista.

Nykyiseen strategiakäytäntöön liittyviä menettelyjä olisi mahdollista kehittää siten, että suunnittelujärjestelmän läpinäkyvyys ja ennakoitavuus paranisivat. Myös avoimuutta olisi mahdollista lisätä tässä mallissa. Voidaan kuitenkin katsoa, että ilmastolailla voidaan nykyjärjestelyä paremmin saavuttaa nämä edellä jaksossa (2.4.2) kuvatut kehittämistarpeet.

Ilmastopolitiikkaan liittyvän raportoinnin kansalliset käytännöt perustuvat pitkälti YK:n ilmastosopimuksen ja EU:n lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Kansallista raportointia kehitetään aktiivisesti viranomaisten ja tutkimuslaitosten välisen yhteistyön tehostamiseksi. Nykyisiä raportointikäytäntöjä on tarkoitus hyödyntää jatkossakin mahdollisimman tehokkaasti hallinnollisten lisäkustannusten välttämiseksi.

Hallituksen esityksen valmistelussa on pohdittu lain soveltamisalan rajausta. Lähtökohtana on pidetty, että laki koskisi sekä ilmastonmuutoksen hillintää että muutokseen sopeutumista, vaikka niiden suunnittelu ja toteutus poikkeavatkin toisistaan. Ilmastonmuutoksen hillinnällä ja muutokseen sopeutumisella on kuitenkin yhtymäkohtia myös strategisten linjausten ja suunnitelmien tasolla, jonka vuoksi niitä on perusteltua tietyiltä osin käsitellä yhdessä. Hallitusohjelmassa todetulla tavalla laki koskisi päästökaupan ulkopuolella syntyvien päästöjen vähentämistä. Tämä johtuu siitä, että päästökaupasta säädetään EU-lainsäädännössä, jonka mukaan päästökauppa on EU:n laajuista.

Lakiesitys koskee pääsääntöisesti valtioneuvostoa ja sen ministeriöitä, minkä lisäksi myös eduskunta osallistuisi keskeisesti ilmastopolitiikkaan. Valtion aluehallinto, erityisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, kytkeytyvät niitä ohjaavien ministeriöiden toiminnan kautta varsin kiinteästi ministeriöiden ilmastopolitiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Aluehallinnolle ei kuitenkaan annettaisi ilmastolaissa uusia tehtäviä. Lakiin ei myöskään ehdoteta uusia velvoitteita kansalaisille tai yhteisöille.

Laki ei koskisi kuntien suunnittelua, vaan ilmastonmuutoksen hillintään ja muutokseen sopeutumiseen tähtäävä kuntien suunnittelu kehittyisi itsenäisesti. Lakiesitys tukisi kuitenkin kuntien toimintaa tekemällä valtion ilmastonmuutokseen liittyvän toiminnan nykyistä ennustettavammaksi ja johdonmukaisemmaksi.

Valmistelutyön kuluessa esitettiin usealta taholta, että ilmastolakiin olisi sisällytettävä säännökset niin sanotusta hiilibudjetista, jolla voitaisiin sitovasti säädellä kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaista enimmäismäärää. Useiden EU-maiden ilmastolaeissa onkin järjestelmiä, joilla rajoitetaan päästöjen määriä. Järjestelmien sitovuus vaihtelee maittain. Vastaavanlaista hiilibudjettijärjestelmää ei ehdoteta Suomen ilmastolakiin, koska on katsottu, että kasvihuonekaasujen riittävä väheneminen voidaan saada aikaan myös ehdotetulla päästöjen suunnittelu- ja seurantajärjestelmällä.

Valmistelutyön kuluessa esitettiin niin ikään, että ilmastolakiin tai erityislakeihin tulisi sisällyttää myös aineellisia säännöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemisestä tai muutokseen sopeutumisesta. Erityislainsäädännön muuttaminen edellyttää kuitenkin asian perusteellista selvittämistä, eikä siihen tässä yhteydessä esitetä muutoksia. Ilmastolain soveltamisen yhteydessä on tarkoitus ottaa huomioon myös muuhun lainsäädäntöön mahdollisesti sisältyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvät säännökset siten, että ilmastolailla ei rajoiteta muiden lakien soveltamista. Muita säädöksiä ja ilmastolain säännöksiä sovellettaisiin siis rinnakkain. Ilmastolain mukaisella suunnittelujärjestelmällä voidaan tukea tulevia aineellisen lainsäädännön muutoksia ja pyrkiä varmistamaan osaltaan, että ne ovat sopusoinnussa keskenään.

Valmistelun kuluessa tarkasteltiin myös, millä tavalla olisi mahdollista varmistaa, että ilmastolain suunnittelu- ja seurantajärjestelmässä otetaan erityisesti huomioon riippumaton, useita eri yhteiskunnan aloja koskeva tieteellinen tieto. Ilmastopolitiikkaa koskevaa tietoa tuotetaan nykyisin yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Nykyisenkaltaisen ilmastopaneelin voidaan nähdä tuovan lisäarvoa erityisesti monitieteellisenä foorumina, joka arvioi ja jäsentää uusinta tieteellistä tietoa ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmässä hyödynnettäväksi. Näin ollen voidaan todeta, että riippumattomalle ilmastopaneelille olisi näköpiirissä olevien lisääntyvien tiedollisten tarpeiden kannalta perusteltua antaa ilmastolakiin liittyviä tehtäviä ja säätää ilmastopaneelin asettamisesta ilmastolaissa.

Lain valmistelussa tarkasteltiin lain suhdetta olemassa olevien ei-lakisääteisiin ilmastopolitiikan instrumentteihin, kuten energia- ja ilmastostrategiaan ja kansalliseen sopeutumisstrategiaan. Valmistelussa katsottiin, että ilmastolaissa säädetyt suunnitelmat ja käytössä olevat suunnittelukäytännöt on tarpeen sovittaa yhteen tarpeellisilta päällekkäisten tai ristiriitaisten linjausten välttämiseksi. Tämä koskee erityisesti keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman ja energia- ja ilmastostrategian yhteensovittamista keskenään.

Vastaus

Perustelut

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Ilmastolaki&oldid=20679”