Pienhiukkaset altistus Suomi

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi1823
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi1823}}

Tarkasteltavat terveysvaikutukset

Erityisesti ulkoilman polttoperäiset pienhiukkaset on yhdistetty moniin terveysvaikutuksiin. Sekä WHO (2007) että U.S.EPA ovat päätyneet arvioissaan siihen, että pienhiukkaset ovat kausaalisesti yhteydessä haitallisiin terveysvaikutuksiin.

Pitkäaikainen pienhiukkasaltistus lisää riskiä sairastua sydän- ja hengitystiesairauksiin sekä keuhkosyöpään ja täten se lisää ennenaikaisen sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskiä. Lisäksi pienhiukkasten päivittäisen vaihtelu lisää sydän- ja hengitystieoireita, mikä johtaa lisääntyneeseen lääkkeiden käyttöön sekä sairaalaottoihin, alentuneeseen toimintakykyyn ja kuolleisuuteen. Pienhiukkasilla on esitetty olevan vaikutuksia lisäksi mm. vastasyntyneiden terveyteen sekä astman puhkeamiseen, mutta näistä vaikutuksista on toistaiseksi riittämättömästi tietoa.

SETURIn Y&T lehdessä julkaistuun tapaumäärälaskelmaan valittiin arvioitaviksi terveysvaikutuksiksi

• Kokonaiskuolleisuus
• Uudet kroonisen bronkiitin tapaukset
• Vakavien oirepäivien lukumäärä (RAD)

Annos-vaste funktiot

Annos-vastesuhteena pienhiukkasten yhteydelle ennenaikaiseen kuolemaan yli 30 vuotiaassa väestössä käytettiin kansainvälisen asiantuntija-arvion alempaa eurooppalaisille olosuhteille laskettua annos-vastesuhdetta, joka perustuu epidemiologiseen tutkimukseen. Annos-vastesuhteen vaihteluvälinä käytettiin 25%-75% luottamusväliä johtuen asiantuntija-arviomenetelmästä johtuvista merkittävästi laajemmista luottamusväleistä verrattuna yksittäisen kohorttitutkimuksen tai meta-analyysin luottamusväleihin.

Risk ratio (RR)

Kuolleisuus (per 1 ug/m3)

• 1.0062 (1.0014 - 1.011)

Yksikköriski (UR)

Krooninen bronkiitti

• 5.33E-05 (1.70E-05 - 1.13E-03) tapausta/a/1 µg m-3/henkilö

Vakava oirepäivä (RAD)

• 0.0902 (0.0792 - 0.1013) d/a/1 µg m-3/henkilö

Terveysvaikutusten taustatautikuorma

Tapausmäärät

• Kokonaiskuolleisuus vuonna 2006 = 48 106 tapausta (SETURI tapaumäärälaskennessa käytetty)

• Kokonaiskuolleisuus vuonna 2010 = 50 910 tapausta (aineisto ikäryhmittäin, tautitaakkapäivityksessä käytetty)

Seuraavia terveysvasteita ei raportoitu SETURI:n Y&T lehden julkaisussa, vaikka aineistoa laskentavaiheessa kerättiinkin.

• Keuhkosyöpä ilmaantuvuus (tapausta vuodessa) = 2205 (2026 - 2386; 95 CI)

• Sydän- ja hengitystiekuolleisuus (tapausta vuodessa) = 23 840 (ICD 10 (I11-I70, J15-J47 and C34))

Kokonaistautitaakka

• Kuolleisuus = 309 073 DALY/vuosi (laskettu WHO:n 3%:n diskonttauksella ja ikäpainotuksella, vuoden 2010 aineisto)

Terveysvaikutusten haitt ja kesto

Haittapainokerroin

• Uusi krooninen bronkiitti = 0.15 VIITE!
• Vakava oirepäivä (RAD) = 0.099 VIITE!

Sairauden kesto

• Uusi krooninen bronkiitti = 8 vuotta
• Vakava oirepäivä (RAD) = 0.003 vuotta

Altistuminen Suomessa

Altistustasot

Pienhiukkasia (PM2.5, koko alle 2.5 µm) syntyy kaikessa palamisessa ja myös mm. maaperästä. Kaikki suomalaiset altistuvat hengitysteitse ulkoilman pienhiukkasille. Ulkoilman pitoisuudet ovat korkeammat toisaalta taajamissa ja toisaalta Etelä-Suomessa kaukokulkeuman takia. Keskimääräinen, väestöpainotettu PM2.5 pitoisuus Suomessa on noin 8,5 µg/m3 () laskettuna 10x10 km ruuduissa. Epävarmuudeksi arvioitiin + 1µg/m3.

• 8.5 ug/m3 (7.7 - 9.4)

PM2.5 ja sairastuvuuden väliselle yhteydelle ei ole havaittu mitään kynnyspitoisuutta. Kohorttitutkimuksista on näyttöä vaikutuksista pitoisuuteen n. 5 µg/m3 asti, aikasarja-analyyseistä huomattavasti matalammille PM2.5 tasoille. Osa PM2.5 hiukkasista, ehkä 1-2 µg/m3 Euroopassa (Querol ym. 2004) tulee muista lähteistä kuin ihmisen aiheuttamana, joten tältä osin altistusta ei voida poistaa. Niinpä tässä arvioitiin pienhiukkasten terveyshaittoja vain siltä osin kuin pitoisuudet ylittivät 2 µg/m3.

Tausta- tai kynnysaltistus

• 2 ug/m3

Altistuva väestö

Periaatteessa kaikki suomalaiset altistuvat pienhiukkasille (prevelenssi 1), mutta terveysvaikutukset näyvät pääasiassa vain aikuisväestössä. Tästä syystä SETURIn tapausmäärälaskenta kohdistettiin kroonisen bronkiitin ja oirepäivien osalta vain aikuisväestöön.

Kuolleisuus

• 5 307 690 henkilöä

Uusi krooninen bronkiitti

• Aikuiset >27 v. = 3 600 000 henkilöä

Vakava oirepäivä

• 15-64 v. = 3 500 000 henkilöä

Terveysvaikutusarvion tulokset

Syyosuus lähdeväestössä (PAF)

SETURIn Y&T lehdessä julkaistu arvio:

• Kuolleisuus = 4%

Terveystaakkalaskelman päivitetty arvio:

• Kuolleisuus = 3.9% (Y&T lehden DALY jutussa raportoitu 4%)

Tapausmäärä

SETURIn Y&T lehdessä julkaistut arviot:

• Kuolleisuus = 1 800 tapausta/vuosi
• Uusi krooninen bronkiitti = 1 200 tapausta/vuosi
• Vakava oirepäivä = 2 100 000 päivää/vuosi

Terveystaakkalaskelman päivitetty arvio:

• Kuolleisuus = 2 005 tapausta/vuosi

Tautitaakka

PAF x BoD

• Kuoleman aiheuttamat menetetyt elinvuodet 12 171 DALY/vuosi (Y&T lehden DALY jutussa raportoitu 12 363 DALY/vuosi, ero johtuu PAF:ista)

Tapausmäärä x haittapainokerroin x kesto

• Uusien kroonisten bronkiittitapausten aiheuttama terveiden elinvuosien menetys 1 024 DALY/vuosi (Y&T lehden DALY jutussa raportoitu 716 DALY/vuosi, ero johtuu virheellisesti ikäryhmiin jaetusta tapausmäärästä)
• Vakavien oirepäivien aiheuttama terveiden elinvuosien menetys 570 DALY/vuosi

Keskeiset epävarmuudet

Arvio vaikutuksesta ennenaikaiseen kuolleisuuteen on samaa luokkaa kuin aiemmat arviot Suomelle. Arvio on todennäköisesti aliarvio pienhiukkasten terveyshaitoista, koska laskelmissa ei ole täysimääräisesti huomioitu ei-kuolemaan johtavien sydäntapahtumien ja syöpien aiheuttamaa sairastuvuutta. Myös altistusarvio on todennäköisesti aliarvio, koska siinä käytettiin 10x10 km² ruutuja, mikä jättää huomiotta pienhiukkasten lähilähteet, kuten liikenne ja puun pienpoltto. Epävarmuutta laskelmaan tuo kohorttitutkimusten puuttuminen Suomesta ja kynnysarvotaso. Ennenaikainen kuolleisuus kuvaa vain epäsuorasti pienhiukkasten vaikutusta eliniän lyhentymiseen, minkä on aiemmin arvioitu olevan lähes vuosi (Nevalainen ja Pekkanen 1998).