Hämeenkyrön jätteenpolttolaitos

Hämeenkyrön jätteenpolttolaitos on sivu, jolle kerätään tietoa liittyen päätöksentekoon Hämeenkyrön jätteenpolttolaitoksesta. Erityisen toivottavaa olisi, että aiheeseen liittyviä asioita kommentoitaisiin ahkerasti mahdollisimman monien ihmisten toimesta. Kommentteja pääsee lukemaan ja lisäämään seuraamalla alempana sivulla olevien "lue kommentteja" / "lisää kommentti" -linkkejä.

Tämä sivu ja siihen liittyvä keskustelusivu ovat vapaasti käyttäjiensä muokattavissa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että kukin sivuille kirjoittanut tai sivuja muuten muokannut henkilö on vastuussa omasta tuotoksestaan. Asiattomuudet poistetaan ylläpidon toimesta, muuten kontribuutio olkoon avointa ja vapaata.

Suunnitellun laitoksen kuvaus

Taustaa

Vapo suunnittelee Hämeenkyrön Kyröskoskelle voimalaitosta, jolla on tarkoitus tuottaa lämpöä ja sähköä teollisuuden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Pääpolttoaineena voimalaitoksessa olisi Pirkanmaalta kerättävä kuivajäte. Uuden voimalaitoksen Kyröskoskelle rakentamisen perusteena on M-real Kyron ja Finnforest Oyj:n sahan energiahuollon turvaaminen tulevaisuudessa. Vapon Kyröskoskelle suunnittelema voimalaitos on polttoaineteholtaan 80 megawattia. Polttoaineena se käyttää syntypaikkalajiteltua yhdyskunta- ja teollisuusjätettä sekä lietettä noin 200 000 tonnia vuodessa. Vapo:lla on oma Pirkanvoima -sivusto, jolla hanketta esitellään. [1]

Laitos tulisi Kyröskosken asutuksen välittömään läheisyyteen Kyrösjärven rannalle. Kyrösjärven lisäksi jätteenpolttolaitoksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee pohjavedenottamo. Syntyvä tuhka ja kuona kuljetettaisiin maanteitse Ekokemin osoittamalle vastaanottopaikalle tai Suomen Erityisjäte Oy:lle Forssaan. Osa hämeenkyröläisistä suhtautuu kriittisesti jätteenpolttolaitoksen sijoittamiseen kuntaan, sillä se nähdään takaiskuna kunnan imagolle vihreänä asuinpaikkana, joka tunnetaan kulttuurimaisemistaan ja puhtaasta elinympäristöstään. Hanketta vastustavat kansalaiset ovat perustaneet oman sivustonsa, jolla hanketta esitellään heidän näkökulmastaan. [2]

Nykyisellään M-real Kyron ja Finnforest Oyj:n sahan energiantarpeesta merkittävä osa tyydytetään kartonkitehtaan vieressä sijaitsevan Kyro Power:n kaasukombivoimalan toimesta. [3] [4]

M-real on tehnyt kaavoituspyynnön uutta voimalaitosta varten. Kyro omistaa edelleen maat, joilla sekä M-realin että Finnforestin tuotantolaitokset sijaitsevat, ja on purkanut maanvuokrasopimuksen M-realin kanssa. M-real on kuitenkin ilmoittanut, että ei hyväksy irtisanomista. [5]

29.9.2006 Kyro on solminut M-realin kanssa alustavan sopimuksen maakaasuvoimalan myymisestä. Sopimukseen kuuluvat lisäksi Kyron omistamat, M-realin ja Metsäliiton käyttöön vuokraamat tontit. [6]

Vaikutuskaavio hankkeeseen liittyvistä tekijöistä

Vaikutuskaavio suunnitellusta Hämeenkyrön jätteenpolttolaitoksesta. Kuviossa esitetään energiahuollon ja jätehuollon keskeiset vaihtoehdot ja niistä seuraavat oleelliset terveys-, viihtyvyys-, työ- ja elinkeinovaikutukset sekä ilmastovaikutukset ja näihin keskeisesti liittyviä muita tekijoitä.

Sijainti

Jätteenpolttolaitoksen sijainniksi on suunniteltu oheisen karttalinkin keskellä olevaa peltoaluetta Kyröskosken taajaman läheisyydessä. [7]

Yleisötilaisuus ja kansanäänestys

Kansanäänestys

Hämeenkyrön valtuusto päätti 26.6.2006 järjestää kansanäänestyksen siitä, pitäisikö valtuuston mahdollistaa kaavoituksella jätteenpolttolaitoksen rakentaminen Hämeenkyröön. Äänestys järjestetään 19.11.2006, ja se on neuvoa-antava. Hanke on herättänyt paikkakunnalla voimakkaita mielipiteitä ja kansanäänestystä vaadittiin noin 800 kuntalaisen allekirjoittamassa aloitteessa. Kunnanvaltuuston päätös oli yksimielinen. Äänestyksen järjestämiseen on varattu 35 000 euron määräraha. [8] [9]

Keskusvaalilautakunnan tiedote 22.11.2006

NEUVOA-ANTAVA KUNNALLINEN KANSANÄÄNESTYS 19.11.2006

Hämeenkyrön kunnan keskusvaalilautakunta on vahvistanut marraskuun 19. päivänä 2006 toimitetun kansanäänestyksen tuloksen 22.11.2006.

Kansanäänestyksessä kysyttiin äänestäjien kantaa aiheesta: ”Pitäisikö valtuuston mahdollistaa kaavoituksella jätteenpolttolaitoksen rakentaminen Hämeenkyröön”. Äänestäjien vastausvaihtoehdot olivat ”Kyllä”, ”Ei” ja ”En kannata kumpaakaan edellä esitettyä vaihtoehtoa”.

Kansanäänestyksen tulos:

Vastausvaihtoehdot	äänimäärä
Kyllä	2029
Ei	2159
En kannata kumpaakaan edellä esitettyä vaihtoehtoa	190

Hämeenkyrö 22.11.2006

HÄMEENKYRÖN KUNNAN KESKUSVAALILAUTAKUNTA

Yleisötilaisuus

Jätteenpolttolaitoshankkeeseen liittyen järjestetään avoin yleisötilaisuus Hämeenkyrön Koskilinnassa 5.10.2006 klo 18.00. Yleisötilaisuudessa esiintyvät:

• TILAISUUDEN AVAUS

ympäristölautakunnan pj. Sami Tomperi

• JÄTEHUOLTO HÄMEENKYRÖSSÄ, PIRKANMAALLA JA TULEVAISUUDESSA

Pirkanmaan Jätehuolto Oy, toimitusjohtaja Pentti Rantala Pirkanmaan ympäristökeskus, erikoissuunnittelija Päivi Blinnikka

• JÄTTEEN POLTTAMINEN, PÄÄSTÖT, PUHDISTUS JA MITTAUKSET

Valtion teknillinen tutkimuskeskus, asiakaspäällikkö Pasi Makkonen

• JÄTTEENPOLTON YMPÄRISTÖLUPA JA VALVONTA

Pirkanmaan ympäristökeskus, ylitarkastaja Sari Tuomivaara

• JÄTTEENPOLTON JA SEN VAIHTOEHTOJEN TERVEYSVAIKUTUKSET

Kansanterveyslaitos, akatemiatutkija Jouni Tuomisto

Kunkin puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa kysymyksille ja keskustelulle. [10]

Kunnanvaltuuston kaavoituspäätös

Hämeenkyrön kunnanvaltuusto päätti 19.2.2007 äänin 21-14, että kunta mahdollistaa jätteenpolttolaitoksen rakentamisen asemakaavoituksella. Kunnanhallitus oli äänin 6-3 ollut sitä mieltä, että jätteenpolttolaitokselle ei kaavoiteta tonttia Kyröskoskelle.

Toimijat

• Hämeenkyrön kunnanvaltuusto [11]
• Vapo (Suomen valtio & Metsäliitto Osuuskunta) [12] [13] [14]
• M-Real (Metsäliitto Osuuskunta) [15] [16]
• Finnforest (Metsäliitto Osuuskunta) [17] [18]
• Kyro Power Oy (Kyro Oyj Abp) [19] [20]
• Hämeenkyrön puolesta - hyvässä hengessä kansalaisliike [21]

Vaikuttavat muuttujat

Jätteen tuotanto

Nykyaikainen inhimillinen toiminta, etenkin ns. hyvinvointivaltioissa, tuottaa varsin suuria määriä jätettä. Jäte voidaan määritellä esim. tavaraksi, aineeksi tms., joka ei enää toteuta käyttötarkoitustaan. Tämän tarkastelun kannalta merkittävimpiä jätteitä (eli jätteenpolttolaitoksen mahdollisia polttoaineita) ovat yhdyskuntajäte, yhdyskuntajätteeseen rinnastettava teollisuusjäte ja yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien käsittelyssä syntyvätlietteet.

Keskimääräinen jätteen tuotannon määrä Euroopassa (EU-15, eli EU:n jäsenmaat ennen vappua 2004)) on 530 kg/hlö vuodessa. Yhdyskuntajätteen tuotannon määrät ovat kasvaneet EU:ssa eri jätetyypeistä kaikkein nopeimmin, vuosina 1995 - 2003 yhdyskuntajätteen tuotanto kasvoi 19%. Yhdyskuntajätteen ja ongelmajätteiden käsittelyyn kuluu EU:ssa rahaa 75 miljardia euroa vuodessa. [22] Suomessa yhdyskuntajätettä syntyy keskimäärin 455 kg kg/hlö vuodessa. [23]

Lue kommentteja Kommentoi

Kierrätys

Kierrätyksellä voidaan vähentää jätteen kokonaismäärää. Tässä esityksessä kierrätys käsittää sekä tuotteiden uudelleen käytön (esim. lasisten juomapullojen kierrätys) että tuotteiden sisältämän materiaalin uudelleenkäytön joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen (esim. PET pullojen kierrätys tai paperin kierrätys).

Toisinaan esitetty määritelmä "kierrätys on jätteiden hyötykäyttöä" ei ole ainakaan tässä tapauksessa hyvä, koska usein voi olla epäselvää mikä luokitellaan jätteeksi ja mikä ei sekä mikä on hyötykäyttöä ja mikä ei. Esim. jätteenpolton energian tuotannossa voidaan hyvinkin ajatella olevan jätteen hyötykäyttöä, mutta harva mieltää sitä kierrätykseksi.

Jätteenpolttolaitoksen pääasialliseksi polttoaineeksi mainittu syntypaikkaluokiteltu yhdyskunta- ja siihen rinnastettava teollisuusjäte tarkoittaa jätettä, jonka jätteen tuottajat (siis tavalliset ihmiset) ovat luokitelleet sekajätteeksi laittamalla sen sekäjätekeräykseen menevään pussiin.

Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet jätteenpolttoa siitä, että se vähentää intoa rajoittaa jätteiden syntyä ja kehittää kierrätystä. Kukkamäki kuitenkin huomauttaa, että esim. Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa jätteenpoltto ja kierrätys ovat kehittyneet käsi kädessä. Aina syntyy myös jätettä, joka kelpaa vain poltettavaksi. [24]

Lue kommentteja Kommentoi

Jätehuoltovaihtoehdot

Jätettä siis syntyy ihmisten toiminnasta ja se pitää käsitellä jollain tavalla. Alla tarkastellaan yksityiskohtaisemmin erilaisia jätehuollon menetelmiä. Pääasiallisena huomion kohteena tässä tarkastelussa on sekajätteeksi luokiteltu jäte, joka ei ole ohjautunut uudelleenkäyttöön (esim. lasipullojen palautus) kierrätykseen (esim. paperi).

Lue kommentteja Kommentoi

Hämeenkyrön jätteenpolttolaitos

Suunniteltu laitos käyttää polttoaineena syntypaikalla lajiteltua yhdyskunta- tai siihen rinnastettavaa teollisuuden jätettä noin 200 000 tonnia vuodessa. Tämä jätemäärä vastaa polttoaineena noin 51,6 miljoonaa litraa raskasta polttoöljyä tai 59,5 miljoonaa kuutiometriä maakaasua. Polttoaineena käytettävä jäte tulee pääasiassa 250 kilometrin hankintasäteeltä. Suurin osa polttoaineesta hankitaan Pirkanmaan Jätehuolto Oy:ltä. [25].

Suunnitellun laitoksen teho on 80 MW ja vuotuinen energiantuotanto 400 GWh lämpöä, 70 GWh sähköä. [26] Suunnitelman mukainen polttotekniikka jätteenpolttolaitoksessa on arinapoltto. [27]

Tarvittavan jätepolttoaineen määrän on arvioitu vastaavan 500000 - 800000 ihmisen tuottamia jätteitä. Näin ollen suuri osa laitoksesta poltettavasta jätteestä tulee Hämeenkyrön (väkiluku reilut 10000) ulkopuolelta ja vähintäänkin osa myös Pirkanmaan (väkiluku n. 450000) ulkopuolelta. [28]

Jätteenpoltolaitoksen prosesseista syntyy polttotuhkia, poltettavaksi kelpaamatonta jätettä ja ongelmajätettä yhteensä n. 30000 - 35000 t/vuosi. [29]

Lue kommentteja Kommentoi

Jätteenpoltto muualla

Suomen ympäristökeskuksen yli-insinöörin Markku Kukkamäen mukaan jätteenpoltto on jatkossa yksi varteenotettava vaihtoehto. Alueellisissa ympäristökeskuksissa onkin meneillään noin 15 sekajätteen polttoluvan ympäristövaikutusten arviointi. Suurin osa kaavailluista laitoksissa käyttäisi rinnakkaispolttoa. Monissa kunnissa asukkaat pelkäävät myös ympäristönsä puhtauden puolesta. Kukkamäki muistuttaa, että laki edellyttää nykyään polttolaitoksilta tehokkaita puhdistusjärjestelmiä. Tuhkien sijoittamisesta on toki myös huolehdittava. [30]

Lue kommentteja Kommentoi

Kaatopaikka

Ns. perinteinen jätehuollon vaihtoehto on jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle.

Esimerkkinä kaatopaikoille vietävistä jätemääristä, Pirkanmaan ympäristökeskuksen toimialueella vuosina 2002 - 2004 sijoitettiin kaatopaikoille lähes 240 kg yhdyskuntajätettä henkilöä kohden vuodessa. Vertailun vuoksi Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella vastaava luku oli noin 300 kg/asukas/vuosi ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella noin 120 kg/asukas/vuosi [31].

Kertomalla väkiluvuilla saadaan karkeiksi arvioiksi kaatopaikalle menevälle kokonaisjätemäärälle Hämeenkyrössä ~2500 t/vuosi ja koko Pirkanmaalla ~110000 t/vuosi. Kaatopaikoille joutuvan jätemäärän vaihtelu alueittain johtuu pääasiassa jätteen hyötykäytön asteesta pikemminkin kuin jätteen tuoton kokonaismäärästä kullakin alueella.

EU:n uusi kaatopaikkadirektiivi tulee voimaan vuoden 2007 lopussa. Ainoastaan korkeatasoiset kaatopaikat voivat jatkaa toimintaansa, ja niinpä Suomessa joudutaan sulkemaan kymmeniä kaatopaikkoja. Samalla biohajoavan jätteen viemistä kaatopaikoille rajoitetaan ja sen käsittelyyn on löydettävä uusia ratkaisuja. [32]

Lue kommentteja Kommentoi

Kyron kaasukombilaitos

Kyro Power:n 1995 käyttön otettu kaasukombivoimala käyttää polttoaineenaan maakaasua, joka johdetaan voimalaan putkea pitkin. Nykyaikainen kombivoimala tuottaa sähköä, lämpöä ja höyryä. Kaasuvoimalan sähköteho on peruskuormatilanteessa noin 50 MW ja täydellä lisäpoltolla yli 60 MW. [33]

Tuotettavasta sähköstä toimitetaan merkittävä osa M-realin Kyröskosken tehtaalle, joka sijaitsee voimalaitosten vieressä, sekä Finnforestin Kyröskosken sahalle. Myös lämmön osalta M-realin osuus on merkittävä. Osa lämpöenergiasta ohjautuu Finnforestin Kyröskosken sahalle sekä taajama-alueen kaukolämpöverkkoon. Loppuosa sähköstä toimitetaan muille asiakkaille valtakunnan verkkoon. [34]

Kyron kaasukombivoimalaitos sijaitsee aivan M-real Kyron vieressä ja noin 1 km:n päässä Finnforestin sahasta.

Lue kommentteja Kommentoi

Hämeenkyrön biovoimala

Jätteenpolttolaitoshankkeen rinnalla on selvitetty vaihtoehtona myös mahdollisen ns. biovoimalan rakentamista Kyröskoskelle. Voimalaitoksen polttoaineena olisi 60% turve ja 40% puu, polttotekniikkana leijupetipoltto. Myös suunnitellun biovoimalan teho olisi sama 80 MW kuin jätteenpolttolaitoksenkin ja vuotuinen energiantuotanto samaiset 400 GWh lämpöä, 70 GWh sähköä. Tarvittava polttoainemäärä biovoimalassa olisi 260000 tonnia vuodessa. Tuhkia ja muita jätteitä syntyisi yhteensä reilut 10000 t/vuosi. [35] [36]

Lue kommentteja Kommentoi

Metsäliiton energiankulutus

Metsäliittoon kuuluvat Finnforestin saha ja M-realin kartonkitehdas toimivat Kyröskoskella. Tehtaat tarvitsevat toimintaansa prosessihöyryä, lämpöä ja sähköä. Sähköä on saatavilla valtakunnallisesta jakeluverkosta ja sähköä voidaan helposti siirtää ilman suuria tehohäviöitä, joten sähköntuotannon sijainnilla suhteessa sen käyttöön ei ole suurtakaan merkitystä. Sen sijaan lämmön ja höyryn siirto pitkien matkojen yli ei ole mielekästä eikä kannattavaa. Näin ollen edellä mainitut tehtaat tarvitsevat toimiakseen jonkun lähietäisyydellä sijaitsevan lämpöä ja höyryä tuottavan voimalaitoksen. Viime vuosina tarvittavan lämmön ja höyryn tuotannosta on vastannut Kyro Power:n kaasukombivoimalaitos. Kyseinen voimalaitos on myös myynyt merkittävän osan tuottamastaan sähköstä Finnforestin sahalle ja M-realin kartonkitehtaalle.

Lue kommentteja Kommentoi

Jätteen kuljetus

Olipa valittu jätehuollon vaihtoehto mikä hyvänsä, jätettä joudutaan kuljettamaan keräyspaikoilta polttolaitokseen/-laitoksiin tai kaatopaikoille.

Jätteenpolttolaitoksen ollessa kyseessä jätettä kuljetetaan keräyspaikoilta voimalaitokselle polttoaineeksi ja lisäksi laitoksen tuhkat ja muut jätteet kuljetetaan läjityspaikkaan tai ongelmajätteiden osalta muuhun käsittelyyn. YVA selvityksen mukaan Hämeenkyrön jätteenpolttolaitoksen aiheuttama liikenteen lisäys Timinsaarentiellä olisi n. 150 ajoneuvoa/vrk, joista n. 100 raskaita ajoneuvoja. VT 3:lla Kyröskosken kohdalla kokonaisliikennemäärä lisääntyisi n. 1% ja raskas liikenne n. 8%. [37]

Hämeenkyrön biovoimalan vastaavat luvut olisivat n. 120 autoa/vrk lisää Timinsaarentiellä, joista raskaita ajoneuvoja n. 70 sekä VT 3:lla liikennemärien lisäykset alle 1% yhteensä ja n. 6% raskaan liikenteen osalta. Huomattavaa on toki, että biovoimalalle tuleva liikenne kuljettaisi "polttoainetta", ei jätettä. [38]

Mikäli jäte kuljetetaan jätteenpolttolaitokseen muualle, kuljetusliikenteen kokonaisvaikutukset lienevät samaa suuruusluokkaa (riippuen tietysti polttolaitoksen sijainnista ja jätteen keruualueesta), mutta Hämeenkyröläisten näkökulmasta paikallisesti huomattavasti vähäisemmät. Paikallisesti jätteen kuljetus koostuisi pääasiassa sekajätteen keruusta ja poiskuljetuksesta.

Mikäli jäte kuljetetaan kaatopaikalle, kuljetusliikenteen kokonaisvaikutukset lienevät edelleen samaa suuruusluokkaa (riippuen tietysti kaatopaikan/-paikkojen sijainnista ja jätteen keruualueesta), mutta Hämeenkyröläisten näkökulmasta paikallisesti jätteenpolttolaitosvaihtoehtoa vähäisemmät. Paikallisesti jätteen kuljetus koostuisi pääasiassa sekajätteen keruusta ja poiskuljetuksesta.

Lue kommentteja Kommentoi

Kaatopaikkapalot

Kaatopaikkapaloja tapahtuu Suomessa n. 380 vuodessa, eli jätteen palamista tapahtuu varsin paljon myös ilman tarkoituksellista (ja kontrolloitua) polttamistakin. [39]

Lue kommentteja Kommentoi

Päästöt

Päästöt voidaan jakaa globaalisti vaikuttaviin päästöihin, eli käytännössä ns. ilmasto- tai kasvihuonekaasupäästöihin, ja paikallisesti vaikuttaviin päästöihin.

Globaaleja ilmastopäästöjä ovat mm. [40]:

• CO₂, eli hiilidioksidi
• CH₄, eli metaani
• N₂O, eli typpioksiduuli
• CFC, eli kloorifluorihiilivedyt
• HFC, eli osittain fluoratut hiilivedyt
• PFC, eli perfluoratut hiilivedyt
• HCFC, eli osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt

Laajasti ajatellen paikallisiin päästöihin voidaan lukea mm.:

• SO₂, eli rikkidioksidi
• NO_x, eli typen oksidit
• Hiukkaset
• Dioksiinit ja furaanit
• Raskasmetallit
• PAH -yhdisteet
• PCB -yhdisteet
• Melu
• Erilaiset hajuja aiheuttavat yhdisteet

Tässä tarkastelussa on useita eri toimintoja, joista syntyy erilaisia päästöjä. Alla esimerkkejä joistakin merkittävistä päästöistä ja niiden määristä niitä aiheuttavien toimintojen mukaan ryhmiteltynä.

Lue kommentteja Kommentoi

Jätteenpoltto (Maksimipäästöluvut 80 MW:n arinapolttoa käyttävälle jätevoimalaitokselle [41])

• SO₂: 57 t/vuosi
• NO_x (NO₂:na ilmoitettuna): 230 t/vuosi
• hiukkaset: 11 t/vuosi
• kasvihuonekaasupäästöt: 80000 t/vuosi (CO_{2 ekv}, eli kaikki kasvihuonekaasupäästöt muunnettuna vastaavan kasvihuonevaikutuksen aiheuttaviksi hiilidioksidipäästöiksi)

Lue kommentteja Kommentoi

Biovoimala (Maksimipäästöluvut 80 MW:n leijupetipolttoa käyttävälle voimalaitokselle [42])

• SO₂: 430 t/vuosi
• NO_x (NO₂:na ilmoitettuna): 533 t/vuosi
• hiukkaset: 67 t/vuosi
• kasvihuonekaasupäästöt: 175000 t/vuosi (CO_{2 ekv}, eli kaikki kasvihuonekaasupäästöt muunnettuna vastaavan kasvihuonevaikutuksen aiheuttaviksi hiilidioksidipäästöiksi)

Lue kommentteja Kommentoi

Maakaasuvoimala (Kyro Power Oy:n maakaasuvoimalan päästöt 2004 [43])

• SO₂: 0,1 t/vuosi
• NO_x (NO₂:na ilmoitettuna): 147 t/vuosi
• hiukkaset: <0,1 t/vuosi
• kasvihuonekaasupäästöt: 206400 t/vuosi (CO_{2 ekv}, eli kaikki kasvihuonekaasupäästöt muunnettuna vastaavan kasvihuonevaikutuksen aiheuttaviksi hiilidioksidipäästöiksi)

Lue kommentteja Kommentoi

Kaatopaikat

Suomessa kaatopaikoille päätyy nykyisellään yhdyskuntajätteitä yhteensä n. 2,5 miljoonaa tonnia. [44]. Suomen kaatopaikkojen nykyiset kasvihuonepäästöt ovat yhteensä n. 2,5 miljoonaa tonnia CO_{2 ekv} (kaikki kasvihuonepäästöt muunnettuna vastaavan kasvihuonevaikutuksen aiheuttaviksi hiilidioksidipäästöiksi), selvästi merkittävimpänä päästönä metaani CH₄, joka on noin 23 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Kaatopaikat tuottavat noin 30–50 % ihmisten aiheuttamista metaanipäästöistä Euroopassa, ja Suomen metaanipäästöistä yli puolet (54 %) on peräisin kaatopaikoista ja jäteveden puhdistuksesta. [45] [46]

Ilmaan saattaa päästä kaatopaikoilta myös pienehköjä määriä muita haitallisia yhdisteitä kuten esim. kloroformia, tetrakloorieteeniä, suolahappoa, dioksiineja, furaaneja jne. Lisäksi kaatopaikoilta voi vapautu maaperään ja vesistöön erilaisia haitakkeita, kuten mm. happea kuluttavia orgaanisia aineita, erilaisia raskasmetalleja, ammoniumtyppeä, fenoleja jne. [47]

Lue kommentteja Kommentoi

Kaatopaikkapalot

Kaatopaikkapaloissa muodostuu ja pääsee ilmaan suuria määriä hiukkasia ja erilaisia vaarallisia yhdisteitä. Vuonna 1996 julkaistiin tutkimus, jossa arvioitiin, että kaatopaikkapaloja on Suomessa vuosittain noin 380 kpl. Niissä paloi jätettä noin 84 000 tonnia. (Ettala et al, Waste Management & Res. 1996, 14 (377-384). Ruotsissa kaatopaikkapaloja arvioitiin 1990-luvulla olevan yli 200 vuodessa, ja palavan jätteen määräksi arvioitiin noin 25 000 tonnia. On luultavaa, että kaatopaikkojen uusimisen ja määrän vähenemisen myötä palojen määrä on vähentynyt. Ne ovat kuitenkin merkittävä saastelähde, koska palaminen tapahtuu melkeinpä huonoimmissa mahdollisissa olosuhteissa: niukkahappisissa oloissa palaa kytämällä matalassa lämpötilassa sekalaista tavaraa, jossa on mukana monia ongelmallisia aineita kuten klooria.

Suomessa kaatopaikkapalojen kokonaispäästöiksi arvioitiin 50-60 g dioksiineja vuodessa (Aittola, 1993). Ruotsin arvio oli jonkin verran pienempi, noin 30 g vuodessa. Päästöarviot ovat kuitenkin suhteessa arvioihin palavasta jätemäärästä. Suomen ympäristökeskuksen dioksiinipäästöarvio kaikista Suomen päästöistä vuonna 2003 oli yhteensä 32 g vuodessa (Saarinen, 2005 [48]). Jätteenpolton osuus tästä on 2.5 g vuodessa, mutta ei ole selvää, miten kaatopaikkapalojen päästöt on tähän huomioitu; jätteenpolttolaitosten päästöjen raportoitiin olleen alle 0.1 g vuodessa. Oletamme tässä, että tuo 2.4 g on peräisin kaatopaikkapaloista, vaikka luku on paljon pienempi kuin 90-luvun arviot.

Edellisten lukujen perusteella näyttää siis siltä, että Suomessa kaatopaikkojen dioksiinipäästöt ovat ainakin 24-kertaiset jätteenpolttolaitoksiin verrattuna. Myös 1990-luvulla arvioitiin, että Suomen kaatopaikkapaloissa vapautuu vuosittain ilmaan 20-30 kertaa enemmän dioksiinia ja furaaneja kuin Riihimäen ongelmajätelaitoksessa ja Turun jätteenpolttolaitoksessa yhteensä. [49]

Kaatopaikoille viedään vuosittain noin 2 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä (Biojätestrategia [50]), eli miljoonaa tonnia kohti syntyy 1.2 g dioksiineja. Jätteenpolttolaitoksessa 200 000 tonnia kohti syntyy alle 0.1 g, eli miljoonaa tonnia kohti alle 0.5 g dioksiineja. Eli dioksiineja syntyy kaatopaikoilla enemmän kuin jätteenpoltossa, ja dioksiinipäästöt itse asiassa vähenevät, jos jätteenpolttoa lisätään.

Tonni jätettä tuottaa kaatopaikalla palaessaan 5000 m3 savukaasua. Tämä taas sisältää muutamasta sataan ng/m3 dioksiineja (miljardisosagrammaa kuutiometrissä), eli tonni palavaa jätettä tuottaa 5-500 µg dioksiineja. Aiemmin mainittujen lähteiden Ettala ja Aittala luvuista laskemalla saadaan 50 g/ 80000 tonnia eli 600 µg/tonni, mikä on sopusoinnussa tämän arvion kanssa.

Lue kommentteja Kommentoi

Jätteen kuljetus (arviot jätteenpolttolaitoksen jätekuljetusten päästövaikutuksista Hämeenkyrössä ja suhteellinen lisäys alueen nykyisiin päästöihin) [51]

• SO₂: 0,02 t/vuosi (1%)
• NO_x (NO₂:na ilmoitettuna): 25 t/vuosi (1,3%)
• hiukkaset: 0,3 t/vuosi (0,4%)
• CO₂: 2300 t/vuosi (0,6%)

Lue kommentteja Kommentoi

Pitoisuus

Pitoisuus tarkoittaa jonkin aineen suhteellista osuutta seoksessa, esim. CO₂:n suhteellista osuutta siinä ilmamäärässä, johon se on sekoittunut. Jätteenpolttolaitoksen tai muun voimalaitoksen (yleisesti päästölähteen) päästöjen pitoisuudet ovat suurimmat päästölähteen lähellä ja laimenevat etäisyyden kasvaessa. Korkeilla piipuilla voidaan pienentää pitoisuuksia lähietäisyydellä.

Lue kommentteja Kommentoi

Altistuminen

Altistumisella tarkoitetaan tässä tarkastelussa ihmisen joutumista kosketuksiin päästön kanssa. Yleisesti ottaen:

altistus = tarkasteltavan aineen pitoisuus tietyssä tilassa * tietyssä tilassa vietetty aika

Olennaisia tässä tarkastelussa ovat erityisesti pienhiukkaset, jotka joutuvat ilmaan savukaasujen mukana, ja kulkeutuvat ihmisten hengitysilmaan sekä sisä- että ulkotiloissa. Pienhiukkasia pidetään nykyään ilmansaasteista haitallisimpina terveydelle. Ihmisten keskimääräinen altistuminen pienhiukkasille on suuruusluokkaa 10 µg/m³ (gramman miljoonasosaa kuutiometrissä ilmaa). Pienhiukkasaltistumisesta huomattava osa tulee kaukokulkeutumana satojen tai tuhansien kilometrien päästä. Suomalaisista lähteistä tärkeitä altistuksen aiheuttajia ovat pienpoltto ja liikenne.

Toinen tärkeä altiste ovat dioksiinit. Ne ovat kloorattuja pysyviä ympäristömyrkkyjä, joita syntyy mm. epätäydellisen palamisen tuloksena. Aiemmin jätteenpoltto aiheutti suuriakin dioksiinipäästöjä, mutta parantuneet polttotekniikat ovat huomattavasti pienentäneet näitä päästöjä. Dioksiinit ovat kuitenkin yleinen huolenaihe, ja siksi niitä on syytä erikseen tarkastella jätteenpolton yhteydessä.

Vaikka dioksiinipäästöt tulevat savukaasujen mukana kuten pienhiukkastenkin, niille altistutaan aivan eri tavalla. Dioksiinipitoisuudet ovat ilmassa hyvin pieniä eivätkä ne aiheuta merkittävää altistumista. Pysyvinä ja huonosti vesiliukoisina yhdisteinä dioksiinit kertyvät ravintoketjussa. Ne kulkeutuvat pitkiäkin matkoja ilmassa, ja laskeuduttuaan kasvillisuudelle ne päätyvät usein karjan rehuun tai vesistöissä kertyvät kalaan. Kala (erityisesti Itämerestä), maitotuotteet ja liha ovatkin tärkeimmät dioksiinien saantilähteet. Tyypillinen dioksiinialtistuminen Suomessa on suuruusluokkaa 1 pg/kg/d (yksi miljoonasosan miljoonasosa grammasta elimistön painokiloa kohti vuorokaudessa). Mutkikkaasta altistureitistä johtuen yksittäinen savukaasujen lähde aiheuttaa pienen altistumislisän dioksiineille hyvin laajalla alueella, mutta paikalliset altistumiset jäävät pieniksi.

Elohopeapäästöille altistuminen tapahtuu suurimmaksi osaksi samaan tapaan kuin dioksiineillekin. Enin osa savukaasujen mukana tulleesta elohopeasta säilyy ilmakehässä varsin pitkiä aikoja, jopa vuoden, ja kulkeutuu hyvin laajalle alueelle. Ihmisiin elohopea joutuu ravinnon, pääasiassa kalan, mukana. [52]

Lue kommentteja Kommentoi

Terveysvaikutukset

Alla olemme yrittäneet laskea ja perustella karkeita arvioita vaikutuksista Hämeenkyrössä. Luvut osoittavat vain suuruusluokkaa, ja niissä voi olla monikertaisia virheitä. Myös laskelmissa on jouduttu oikomaan monia asioita, jotta lukija pystyy halutessaan seuraamaan päättelyn suuntaviivoja. Näitä lukuja ei tule pitää tieteellisenä totuutena, vaan karkeana arviona keskustelun pohjaksi. Uskomme kuitenkin, että monessa asiassa jo suuruusluokkien ymmärtäminen vie keskustelua eteenpäin.

Yleisesti sanottuna terveysvaikutus ovat tiettylle aineelle tapahtuneen altistuksen aiheuttama vaste (ihmisen) elimistössä.

Pienhiukkaset

Pienhiukkaset Suomessa

Pienhiukkaset aiheuttavat sydän- ja verisuonisairauksia ja lisäävät kuolleisuutta niihin. Pienhiukkasissa on myös syöpävaarallisia ainesosia, ja ne näyttävätkin lisäävän myös keuhkosyöpää. Sydänvaikutukset ovat kuitenkin kansanterveydellisesti selvästi suurempi osa pienhiukkasvaikutuksista. Lisäksi pienhiukkaset pahentavat herkkien ihmisten kuten astmaatikkojen hengitystieoireita. Tuore raportti EU-maiden pienhiukkasvaikutuksista arvioi, että Suomessa kuolee ennenaikaisesti pienhiukkasten takia yli tuhat ihmistä. [53] Näistä vajaa puolet eli noin 500 johtuu suomalaisista päästölähteistä, loput ulkomailta tulevasta kaukokulkeumasta. [54]

Mikä on pienhiukkasten terveysvaikutus Hämeenkyrössä nyt, ennen jätteenpolttolaitosta?

Tyypillinen suomalainen taustapitoisuus on noin 7 µg/m³ [55]. Yhden mikrogramman pitoisuuslisäyksen arvioidaan lisäävän kokonaiskuolleisuutta 0.6%. Nykyisen tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että haittoja syntyy myös pienillä pitoisuuksilla. Mitään turvallista alarajaa pienhiukkasille ei siis ilmeisesti ole. Hämeenkyrössä on 10000 asukasta, ja kuolleisuus on noin 100 vuodessa. Niinpä tilastollisesti noin 4 hämeenkyröläistä kuolee pienhiukkasten terveyshaittoihin vuosittain.

Moniko kuolee tai sairastuu jätteenpolttolaitoksen takia?

Pienhiukkaspäästö jätteenpolttolaitoksesta on laskettu olevan 11 tonnia/vuosi (olettaen, että kaikki ilmaan päätyvät hiukkaset ovat pienhiukkasia eivätkä vähemmän vaarallisia karkeita hiukkasia). Tämä perustuu suurimpaan sallittuun päästöön tällaisesta laitoksesta, ja todellisuudessa päästö on pienempi. (Laitos on pysäytettävä, jos päästöraja ylittyy.) Koko Suomen pienhiukkaspäästö on 25000 tonnia/vuosi. Suuruusluokka siis on kahdestuhannesosa kaikestä päästöstä Suomessa, karkeasti voi arvioida, että Hämeenkyröön suunnitellun voimalan terveysvaikutus on suuruusluokkaa yksi ylimääräinen kuolema neljässä vuodessa koko Suomessa. Lisäksi pienhiukkaset leviävät ulkomaille, ja siellä terveysvaikutus on samaa suuruusluokkaa, luultavasti vähän pienempi. (Toista, altistusosuuteen perustuvaa menetelmää käyttäen päädytään arvioon yksi kuolemantapaus 14 vuodessa, mutta kummassakin tapauksessa on suuruusluokka-arvio, eikä niiden välinen ero ole kohtuuttoman suuri.)

Paljonko tästä vaikutuksesta sitten syntyy Hämeenkyrössä?

Tätä voi koettaa arvioida sen perusteella, millaisen pitoisuuden polttolaitos aiheuttaa. Arviomme mukaan pitoisuus laitoksen lähellä nousee 0.01 µg/m³ (mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa).Tällainen pitkäaikainen pitoisuusnousu on vain 0.15% siitä, mitä Hämeenkyrössä keskimäärin on (arviolta 7 µg/m³) [56]. YVA-selostusluonnoksen mukaan korkein vuorokausipitoisuus on 0.23 µg/m³ [57]. Suuri ero näiden lukujen välillä johtuu siitä, että pienempi on pitkäaikaiskeskiarvo ja suurempi on pahimman pitoisuuden päivä; kaikki muut päivät on puhtaampia. Terveysvaikutukset usein lasketaan pitkäaikaiskeskiarvojen perusteella, koska niiden arvellaan paremmin kattavan kaikki terveysvaikutukset, myös ne jotka syntyvät saastepiikkien takia. Niin teemme tässäkin.

Jos pitoisuus lisääntyy jätteenpolttolaitoksen takia 0.01 µg/m³, lisääntyy kuolleisuus 0.006%. Tämä tarkoittaa, että Hämeenkyrön jätteenpolton takia Hämeenkyrössä kuolee joku kerran 160 vuodessa (0.006 kuolemantapausta vuodessa).

Ei ole julkaistu arvioita riskistä, että joku hukkuu jäihin voimalaitoksen lauhdevesien ohentamalla alueella. Se voi kuitenkin olla samaa suuruusluokkaa, ellei vaarasta tiedoteta. (Tämä vaikutus ei sikäli ole vartailukelpoinen pienhiukkasvaikutusten kanssa, että se kohdistuu vain paikallisesti, kun taas suurin osa pienhiukkasten haitoista syntyy muualla.)

Dioksiinit

Ovat pysyviä ja kertyviä ympäristömyrkkyjä. Dioksiinit aiheuttavat monia vaikutuksia koe-eläimillä. Ne ovat syöpävaarallisia suurina annoksina, ja ne aiheuttavat myös lisääntymishäiriöitä. Ihmisillä näytöt dioksiinien haitoista ovat olleet vähäisempiä, koska altistuminen on onneksi hyvin paljon pienempää kuin eläinkokeissa käytetyt annokset. Kuitenkin on nähty kohonnut syöpäriski liittyen suuriin teollisuusaltistuksiin. Lisäksi Suomessa on todettu normaaliväestössä lieviä hampaiden kehityshäiriöitä lapsilla, jotka ovat äidinmaidon kautta altistuneet suurille dioksiinipitoisuuksille.

Yhdysvaltain ympäristöviraston U.S.EPA:n arvion mukaan dioksiinien syöpävaarallisuus on mitattavissa ns. CSF-luvun avulla (cancer slope factor, syöpävaaran kulmakerroin). Tämä on dioksiineille 156000 kg*d/mg [58]. Tätä arvioita on yleisesti pidetty yliarviona, jonka tavoitteena on ollut varmistaa, että todellinen luku on pienempi kuin arvio. Dioksiinien syöpävaarasta on myös esitetty, että se ilmenee vasta melko suurten altistusten jälkeen, jolloin pienillä altistuksilla syöpäriski ei lisääntyisi lainkaan. Maailman terveysjärjestö WHO on puolestaan arvioinut dioksiiniriskiä toisesta näkökulmasta, kehityshäiriöiden kannalta. Se on olettanut, että on olemassa kynnysarvo, jota pienemmät altistukset eivät aiheuta haittaa. Siedettäväksi päiväsaanniksi on arvioitu 1-4 pg/kg/d, eli suomalainen altistus on turvallisen saannin rajalla tai hieman sen paremmalla puolella. Tässä alustavassa arviossa käytämme kumpaakin lähestymistapaa. Yhdysvaltalainen malli antaa suuremman arvion riskille, jolloin saamme ylärajan mahdolliselle vaikutukselle.

Mitkä ovat dioksiinien kokonaisvaikutukset Suomessa?

Tavanomainen suomalaisaltistus dioksiineille on 1 pg/kg/d tai vähän alle (eli 0.000 000 001 mg/kg/d eli biljoonasosagrammaa elopainokiloa kohti päivässä) [59]. U.S.EPA:n mallin mukaan arvioitu syöpäriski on altistuksen ja CSF:n tulo eli 0.000156 elinikäisenä riskinä, eli yksi ihminen 6000:sta saa elinaikanaan syövän dioksiinien takia Suomessa. Vuodessa näitä syöpiä tulee Suomessa siis noin 5 000 000 ihmistä / 70 vuotta * 0.000156 eli noin 11 syöpätapausta. Tässä ovat siis kaikkien dioksiinilähteiden aiheuttamat kaikki syövät Suomessa, ja luku on todennäköisesti yliarvio.

Muiden vaikutusten arviointi on ongelmallisempaa, koska niiden osalta ei voi yhtä helposti olettaa, että vaikutuksen suuruus on suorassa suhteessa väestön keskimääräiseen altistumiseen. Kehityshäiriöitä pidetään ehkä tärkeimpänä terveyshaittana. Näitä ovat mm. ensimmäisten poskihampaiden kiillevauriot lapsilla, jotka ovat altistuneet äidissä oleville dioksiineille sikiöaikana, ja imetysaikana äidinmaidon kautta. Näiden vaikutusten osalta tärkeää on ainoastaan nuorehkojen naisten elimistön dioksiinikuorma. Kuorma on laskenut lähes viidesosaan viimeisten 20 vuoden aikana kun mittauksia on tehty, ja on nyt noin 5-20 pg/g rasvaa (eli biljoonasosagrammaa elimistön rasvagrammassa) [60]. Jos uskomme WHO:n siedettävää päiväsaantia, suomalaisille ei pitäisi tulla dioksiinihaittoja. Vain jotkin erityisryhmät, jotka syövät paljon dioksiineja sisältävää ravintoa, saattavat selvästi ylittää WHO:n suosituksen.

1980-luvulla syntyneillä lapsilla nähtyjä kiillevaurioita ei enää nykyään ole tavattu, mikä puhuu sen puolesta, että pitoisuudet ovat laskeneet ainakin tämän vaikutuksen osalta vaarattoman pieniksi. Ehkä muiden kuin syövän osalta onkin varmistaa, että nykyiset alentuneet pitoisuustasot eivät pääse enää nousemaan sinne, missä ne kymmenen vuotta sitten olivat.

Mikä on Hämeekyrön jätteenpolttolaitoksen aiheuttama dioksiinialtistus Suomessa?

Tätä kysymystä lähestymme arvioimalla päästö-altistus-vaikutus-ketjua. Dioksiinipäästöille savukaasuissa on olemassa raja-arvo 0.1 ng/m³. Jos päästöt ovat jatkuvasti noin suuret, on kokonaispäästö Ympäristövaikutusten arvioinnissa mainittu 0.1 g vuodessa [61]. On todennäköistä, että laitos ei halua vaarantaa toimintaa vaan pyrkii käytännössä reilusti tuon raja-arvon alle; laitoshan on pysäytettävä jos raja-arvo ylittyy. Niinpä todennäköinen päästö on pienempi, ja tämä nykyisellä poltto- ja puhdistustekniikalla on aivan mahdollista.

Keskieurooppalaisten dioksiinipäästöjen osalta on arvioitu, että 0.35 % päästöistä lopulta joutuu jonkun ihmisen elimistöön. Suomessa tämä saantiosuus on luultavasti pienempi harvan asutuksen takia, mutta tutkimuksia ei ole. Näiden lukujen avulla päädytään arvioon, että vuosittain jätteenpolttolaitos aiheuttaa 0.35 mg (tuhannesosagramman) altistuksen väestölle. Osa tästä altistumisesta syntyy naapurimaissa, mutta yksinkertaisuuden vuoksi oletamme sen kaiken jäävän Suomeen. Pysyvinä myrkkyinä dioksiineille voidaan laskea vakaa pitoisuus, eli se pitoisuus, joka ihmisten rasvaan keskimäärin kertyy, jos he jatkuvasti altistuvat vakiomäärälle dioksiineja. Pitoisuus on sitä suurempi, mitä suurempi on altistus ja mitä hitaammin aine poistuu elimistöstä, ja sitä pienempi mitä suurempaan ihmisjoukkoon aine laimenee.

Pitoisuus = altistus * puoliintumisaika/ln2 / (väkimäärä * elopaino * rasvan osuus elopainosta)

= 0.35 mg/a * 7 a/ln2 / (5 000 000 * 70 kg * 200 g/kg) = 0.05 pg/g rasvaa

Hämeekyrön polttolaitos siis aiheuttaa keskimäärin 0.05 pg/g pitoisuuden lisäyksen kaikille suomalaisille olettaen, että dioksiini jakautuu tasaisesti. Tämä oletus saattaa kuulostaa epäuskottavalta, mutta on kuitenkin kohtalaisen järkevä. On nimittäin otettava huomioon, miten ihmiset dioksiinille altistuvat. Vaikka dioksiini päätyy ympäristöön savukaasujen mukana, pitoisuudet ilmassa ovat merkityksettömän pienet. Dioksiini kulkeutuu ilmakehässä useita päiviä tai viikkoja, ja laskeutuu lopulta maahan tai vesistöön. Siellä se pysyvänä ja kertyvänä aineena päätyy ravintoketjuun ja osa siitä päätyy lopulta silakkaan, maitoon, lihaan ja muihin elintarvikkeisiin. Kaikki ihmiset siis altistuvat dioksiinille ruoan välityksellä, ja dioksiini on saattanut kulkeutua ruokapöytään tuhannen kilometrin päästä. Kertyvyyden takia dioksiinien saantiosuus on poikkeuksellisen suuri, aiemmin mainittu 0.35%. Esimerkiksi pienhiukkasille, jotka päätyvät ympäristöön samalla tavalla savupiipusta mutta eivät kerry, saantiosuus on vain luokkaa 0.0001%.

Mitkä ovat jätteenpolttolaitoksen aiheuttamien dioksiinipäästöjen terveysvaikutukset?

Jos väestön taustapitoisuus on noin 20 pg/g, ja jätteenpolttolaitos aiheuttaa 0.05 pg/g pitoisuuden nousun, se vastaa neljässadasosaa taustapitoisuudesta. Kuinka suuri terveysvaikutus tästä sitten aiheutuu? Jos uskomme Yhdysvaltain ympäristöviraston syöpämallia, arviomme on neljässadasosa Suomen yhdestätoista dioksiinisyövästä eli noin yksi syöpä 40 vuodessa. Koska dioksiinit leviävät laajalle alueelle, Hämeenkyrössä odotettavissa olevien syöpatapausten riski ei poikkea mitenkään samankokoisen eteläsuomalaisen kunnan riskistä. 10000 asukkaan kunnan riski lisääntyy vain murto-osan koko maan riskistä eli laskennallisesti (väkimäärien suhteessa) olisi odotettavissa yksi syöpä 2000 vuodessa. Toisin sanoen olisi 1% todennäköisyys, että 20 vuoden toiminta-ajan jälkeen tulisi yksi syöpä, ja 99% varmuudella Hämeenkyrössä ei tulisi yhtään syöpää.

Kehityshäiriöiden osalta määrällinen arvio on vaikeampi, koska nykyinen altistus voi olla niin pieni, ettei haittaa tule. Niinpä murto-osan muutos altistumisessa ei aiheuttaisi WHO:n kynnysarvon ylittymistä, eikä jätteenpoltolla siis luultavasti ole lainkaan dioksiinien aiheuttamia terveyshaittoja. Voi kuitenkin olla, että vaikutuksia sittenkin tulee nykyaltistuksella, mutta niitä ei vain ole voitu havaita. Joka tapauksessa muutos on hyvin pieni, vain murto-osa niistä kehityshäiriöistä, jotka nykyään mahdollisesti ovat dioksiinien aiheuttamia.

Dioksiinien osalta on huomioitava seuraavaa:

• Dioksiinit leviävät laajalle alueelle ja aiheuttavat altistumista vain ravintoketjuun kulkeutumisen kautta.
  • Hämeenkyröläiset altistuvat dioksiineille kutakuinkin samalla tavalla, vaikka polttolaitos rakennettaisiin jonnekin muualle.
• Dioksiineja syntyy runsaasti kaatopaikoilla, jos jäte pääsee hallitsemattomasti palamaan.
• Jätteenpolttodirektiivi on niin tiukka, että päästöt ovat pienemmät kuin energiantuotannossa - yksinkertaisesti siksi, että tavallsilta energialaitoksilta ei vaadita yhtä hyviä puhdistimia. (Tekniikka siis on olemassa, mutta hinta ratkaisee puhdistuksen tason).

Raskasmetallit

• Herkät yksilöt alkavat saada elohopeasta oireita annoksella 4.3 µg/kg/d. [62]
• Hauessa Met-Hg on keskimäärin 0.4 mg/kg tuorepainossa. Korkeimmat pitoisuudet ovat 0.85 mg/kg [63]
• Keskimääräinen saanti (Met-Hg) kalasta (kotimaisesta) on 0.026 µg/kg/d. Tämä kertoo kokonaisaltistuksen suuruusluokan, koska kala on tärkein elohopean lähde.
• Jätteenpolttolaitoksen päästöt olisivat 50 kg vuodessa, jos päästöt olisivat koko ajan päästörajalla. Päästö todellisuudessa on siis pienempi. Koko Suomen elohopeapäästöt ilmaan on arvioitu 600 kg:ksi vuodessa [64].

Päätelmät:

1. Elohopean saanti on turvallisen kaukana vaarallisesta altistuksesta (4.3/0.026 = 150-kertainen turvamarginaali). Kuitenkin saastunutta haukea syömällä pystyy ylittämään vaarallisen annoksen: 4.3 µg/kg/d*70 kg /850 µg/kg = 0.35 kg/d. Eli 350 g päivässä haukea syömällä voi saada elohopeasta oireita, erityisen saastuneelta alueelta vähemmälläkin.
2. Jätteenpolttolaitoksesta elohopea leviää ilmaan ja useiden päivien tai viikkojen aikana laajalle alueella. Olennaista on siis pitkäaikainen keskimääräinen altistus. Paikallinen pitoisuus ei nouse erityisen korkeaksi. On siis epäuskottavaa, että paikallinen elohopea-altistus voisi nousta vaarallisen korkeaksi.

Vertailu muihin riskeihin

• Muut pienhiukkaslähteet eriteltynä (FINE-raportin taulukko)
• Liikenneonnettomuudet
• Passiivinen tupakointi
• Hukkuminen
• Hämeenkyrön pienhiukkaspäästöt lähteittäin

Lue kommentteja Kommentoi

Ilmastovaikutus

Ns. ilmastopäästöt ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat kaikkialla. Esim. Hämeenkyrössä tapahtuva CO₂ päästö on periaatteessa yhtä merkittävä kuin, jos päästö syntyisi esim. Botswanassa tai Nepalissa.

Nykyisin varsin yleisesti hyväksytty käsitys on, että kasvihuonekaasupäästöt ovat hyvin merkittävä tekijä globaalissa ilmastonmuutoksessa. Kasvihuonekaasupäästöt muuttavat ilmakehän koostumusta, joka vaikuttaa toisaalta maanpinnalle tulevan auringon säteilyn määrään ja toisaalta avaruuteen karkaavan lämpösäteilyn määrään. Teorian mukaan seurauksena on maapallon keskilämpötilan nousu ja sen myötä ilmaston muuttuminen.

Ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia on ainakin toistaiseksi vielä hyvin hankala arvioida, sillä ilmastonmuutokseen vaikuttaviin tekijöihin sekä sen seurauksiin liittyy niin paljon epävarmuuksia. Hyvin yleisesti ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutokseen tulee suhtautua vakavasti ja siihen vaikuttaviin tekijöihin tulisi pyrkiä vaikuttamaan sikäli kuin se vain on mahdollista.

Lue kommentteja Kommentoi

Työ- ja elinkeinovaikutus

Jätteenpolttolaitoksen toteuttamisvaiheen työllisyysvaikutukseksi arvioidaan 50-60 henkilötyövuotta. Käyttövaiheessa jätteenpolttolaitoksen arvioidaan työllistävän suoraan tai välillisesti 60-70 henkilöä. [65] Vastaavan kokoisen biovoimalan suorat työ- ja elinkeinovaikutukset voitaneen arvioida jotakuinkin saman suuruisiksi.

Toisaalta, mikäli jätteenpolttolaitos rakennetaan, sillä lienee myös vaikutuksensa Kyron kaasukombivoimalan toiminnan kannattavuuteen jatkossa. Jätteenpolttolaitoksen rakentamisella siis saattaa olla myös negatiivisia työ- elinkeinovaikutuksia.

Vapon jätteenpolttolaitosta on kylläkin perusteltu M-realin kartonkitehtaan ja Finnforestin sahan tarpeilla saada tulevaisuudessa hankittua tarvitsemansa energian riittävän edullisesti säilyttääkseen kilpailukykynsä. [66] Tältä kannalta katsottuna jätteenpolttolaitoksen rakentamisella voidaan katsoa olevan mahdollisesti välillisiä työpaikkoja ja elineinoelämää ylläpitäviä vaikutuksia.

Lue kommentteja Kommentoi

Viihtyvyysvaikutus

Jätteenpolttolaitoksesta johtuvia mahdollisia viihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä Hämeenkyrössä voivat olla mm.:

• laitoksen melu- ja hajupäästöt
• jätekuljetusliikenteen melu
• liikenteen lisääntyminen alueella
• terveysvaikutusten pelko
• alueen imagon muutos
• maiseman muutos

Lue kommentteja Kommentoi

Kaavoituspäätös

Kaavoituspäätös (kyllä/ei) ratkaisee onko jätteenpolttolaitoksen rakentaminen mahdollista Hämeenkyröön. 19.11.2006 pidettävällä kansanäänestyksellä pyritään selvittämään paikallisten asukkaiden kantaa nimenomaisesti kysymykseen: "Tulisiko Hämeenkyrön kunnanvaltuuston mahdollistaaa kaavoituksella jätteenpolttolaitoksen rakentaminen Hämeenkyröön?".

Lue kommentteja Kommentoi

Rakentamispäätös

Mikäli kaavoituspäätös on myönteinen tulee jätteenpolttolaitoksen rakentamispäätös ajankohtaiseksi. Mikäli kaavoituspäätös on kielteinen, tämä päätös ei edes tule ratkaistavaksi.

Päätös jätteenpolttolaitoksen rakentamisesta riippunee mm.:

• laitoksen kannattavuusarvioista
• yleisestä paikallisesta ilmapiiristä jätteenpolttolaitosta kohtaan
• muiden vireillä olevien jätteenpolttohankkeiden etenemisestä

Lue kommentteja Kommentoi