Altistumisen arviointi terveysriskinarvioinnissa

Altistumisen arviointi on yksi neljästä peruselementistä toksikologisessa terveysriskinarviossa (katso kohta Terveysriskinarviointi). Altistumisen arviossa määritetään ihmisten saama arvioitavan aineen annos elimistöön tai pitoisuustaso, jolle he altistuvat, ja jolle riskinarvio tehdään (esimerkiksi aineen pitoisuus ulkoilmassa). Altistumisen arvio on erittäin tärkeä vaihe riskin määrittämiseksi ja kuvaamiseksi. Altistuminen määrää riskin; onko terveysriskiä ja kuinka suuri se on. Tavoitteena terveysriskinarviossa on kuvata altistuminen kvantitatiivisesti (numeerisena; saatu annos, pitoisuus jolle altistutaan). Pelkästä altistumistasosta voidaan päätellä jo terveysriskistä, mutta vertaamalla altistumistasoa aineen haitalliseksi tiedettyyn tasoon pystytään terveysriskiä myös kuvaamaan kvantitatiivisesti (turvamarginaali haitalliseen tasoon, haitallisen tason ylitys). Kun tietoa ei ole kvantitatiiviseen altistumisen laskentaan, altistuminen on arvioitava kvalitatiivisesti/semikvantitatiivisesti, kuvaillen. Riskinarvioon se on joka tapauksessa aina tehtävä.

Altistuminen on suotavaa arvioida erikseen aikuisille ihmisille ja lapsille. Lapset altistuvat fysiologisista ominaisuuksistaan ja käyttäytymisestään johtuen yleensä suhteellisesti enemmän kuin aikuiset.

Altistumisen kvantitatiivinen arviointi

Aineille voidaan altistua hengitysteitse ja ruoansulatuskanavan tai ihon kautta ulkoilman, juoma- ja talousveden, ravinnon, maa-aineksen sekä pintavesien välityksellä. Altistuminen voidaan laskea sekä saannin (intake) että elimistöön imeytyvän määrän (uptake) suhteen. Altistumisindikaattorin valinta riippuu toksisuuden arvioinnissa sovellettavien annosvasteiden ja altistumisen kynnysarvojen luonteesta. Altistumisen arviointi perustuu kohdekohtaisen riskinarvioinnin kannalta olennaisten altistumisväliaineiden ainepitoisuuksien määrittämiseen sekä arvioon siitä, missä määrin väestö joutuu kontaktiin eri väliaineiden kanssa. Altistumista on yleensä hyödyllistä tarkastella kokonaisaltistumisen lisäksi eri altistumisreittien ja -väliaineiden osalta. Arvioinnissa tulee lisäksi tarvittaessa huomioida väestön tausta-altistuminen, altistuminen muista lähteistä.

Arviointi voidaan tehdä deterministisesti tai probabilisesti. Probabilistinen menettely on determinististä vaateliaampi, mutta tuottaa huomattavasti enemmän tietoa altistumiseen ja edelleen terveysriskeihin liittyvästä vaihtelusta ja epävarmuudesta.

Tässä kuvataan, miten väestön ympäristöstä aiheutuvaa altistumista arvioidaan MINERA-mallissa kohdekohtaisessa terveysriskinarvioinnissa. Prosessi tuottaa arvion väestön keskimääräisestä päivittäisestä ympäristöperäisestä altistumisesta. Altistumisen arviointi kuvataan sekä aineen saannin (intake, potential dose) että elimistöön imeytyvän annoksen (uptake, absorbed dose) suhteen.

Laskentamalli pohjautuu Finmerac hankkeessa (Nikkarinen, ym. 2008) tuotettuun altistumisen arviointi- ja laskentamalliin metalleille (Kollanus 2008a). Kyseisessä kappaleessa on yksityiskohtainen kuvaus altistumisesta metalleille. Laskenta- ja riskinarviomallin soveltamisesta käytäntöön Finmerac-hankkeessa on esimerkki Harjavallan Suurteollisuuspuisto, jossa arvioitiin altistuminen usealle metallille ja siitä johtuva terveysriski (Kollanus et al. 2008).

Altistumisreitit

Altistuminen arvioidaan ja lasketaan seuraaville altistumisreiteille:

• Altistuminen hengitysteiden kautta
• Altistuminen ruuansulatuskanavan kautta
• Altistuminen ihon kautta

Näiden reittien suhteellinen osuus kokonaisaltistumisesta vaihtelee altisteittain. MINERA-altistumisenlaskentamalli sisältää kaikki nämä reitit ja sillä voidaan laskea kokonaisaltistuminen aineelle/altisteelle.

Altistumisen laskentamalli

Altistumisen laskentamallin sisältö (laskentaperiaate ja -kaavat) on kuvattu seuraavassa. Riskinarviota tehtäessä altistumisen laskenta kannattaa tehdä suoraan Opasnetissä (fi.Opasnet.org) olevalla laskentaohjelmalla. Verkkoversiota suositellaan siitäkin syystä, että sitä on voitu täydentää ja muokata tämän raportin painamisen jälkeen.

Altistumisen laskentamalli on alun perin tehty metalleille, mutta sitä voidaan soveltaen käyttää myös muille altisteille. Laskentaan on käytettävä kullekin arviolle sopivia parametreja. Laskentamallin sopivuus (antaako relevantin arvion) on aina tapauskohtaisesti harkittava.

Altistumisen laskentaohjelmaan Opasnetissä on liitetty myös riskinkuvaus: altistumisen vertailumahdollisuus ympäristölle säädettyihin terveysperusteisiin ohjearvoihin, vaaraosamäärän (HQ, Hazard Quotient) laskenta turvallisen saannin viitearvon avulla, turvamarginaalin (MOS, margin of safety) laskenta toksisuusarvojen avulla sekä syöpäriskin laskenta syöpäriskin annosvasteen avulla.

Saanti

Kokonaisaltistuminen

• Total intake = Inhalation intake + Ingestion intake + Dermal uptake

Total intake = Keskimääräinen päivittäinen aineen kokonaissaanti (µg/kg/d)

Inhalation intake = Keskimääräinen päivittäinen aineen saanti hengitysteitse (µg/kg/d)

Ingestion intake = Keskimääräinen päivittäinen aineen saanti ruuansulatuskanavan kautta (µg/kg/d)

Dermal uptake = Keskimäärin päivittäin iholta elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Kokonaisaltistumista arvioitaessa tulee huomioida kaikki paikallisen väestön ja kohteen käyttömuodon kannalta olennaiset altistumisreitit. Laskennassa käytettyjen parametriarvojen tulee olla edustavia kohteen olosuhteiden sekä väestön ominaispiirteiden suhteen (aikuiset, lapset). Arvioinnissa tulee myös pyrkiä kuvaamaan altistumisen paikallista ja ajallista vaihtelua.

• Lifetime intake = (Total intake child * Lifetime child + Total intake adult * Lifetime adult) / (Lifetime child + Lifetime adult)

Lifetime intake = Keskimääräinen päivittäinen aineen kokonaissaanti keskiarvostettuna koko eliniän ajalle (µg/kg/d)

Total intake child= Lapsen keskimääräinen päivittäinen aineen kokonaissaanti (µg/kg/d)

Lifetime child = Lapsuusajan kesto vuosina (y)

Total intake adult = Aikuisen keskimääräinen päivittäinen aineen kokonaissaanti (µg/kg/d)

Lifetime adult = Aikuisuusajan kesto vuosina (y)

Vaikka yllä oleva kaavaa opastaa ja sallii laskemaan koko elinikäisen saannin jaettuna lapsuusajan altistumiseen ja aikuisiän altistumiseen, ja laskemaan ne yhteen, riskinarviossa ihmisten elinikäisen altistumisen laskennan voi perustaa myös pelkkään aikuisiän saannin arvioon. Riski lapsille määritetään erikseen lapsuusajan altistumisen/saannin arvion perusteella, ja se sisältää lapsuusajan altistumisen pitkäaikaiset/elinikäiset riskit. Tämä lähestymistapa on ainakin hyväksyttävissä jos lapsuusajan saantia ei voida erikseen määrittää.

Altistuminen hengitysteiden kautta

• Inhalation intake = Inh.int.outdoor + Inh.int.indoor

Inhalation intake = Keskimääräinen päivittäinen aineen kokonaissaanti hengitysteiden kautta (µg/kg/d)

Inh.int.outdoor = Keskimääräinen päivittäinen aineen saanti ulkoilmasta hengitysteiden kautta (µg/kg/d)

Inh.int.indoor = Keskimääräinen päivittäinen aineen saanti sisäilmasta hengitysteiden kautta (µg/kg/d)

Altistuminen ulkoilmassa ja sisäilmassa lasketaan saman periaatteen mukaisesti:

• Inh.int = (C.air * IR.air * ED.air * EF.air) / (BW * AT)

C_air = Aineen pitoisuus ilmassa (µg/m³)

Ulkoilmaan muodostuvien ainepitoisuuksien suhteen tulee varsinaisten päästölähteiden vaikutuksen lisäksi huomioida alueen käyttömuotoon liittyvät erityispiirteet. Pitoisuuksia voivat kasvattaa esimerkiksi erilaiset maaperän hiukkasia ilmaan nostattavat toiminnat. Sisäilman pitoisuutta ja sen yhteyttä alueelliseen pilaantumiseen arvioitaessa tarvitaan lisäksi tietoa ulkoilman hiukkasten siirtymisestä ja pidättymisestä sisätiloihin. Sisäilman osalta on myös huomioitava, että ainepitoisuuksiin voivat vaikuttaa erilaiset ympäristön pilaantuneisuudesta riippumattomat sisätilojen lähteet. Mikäli haitta-aineen pitoisuudesta sisäilmassa ei ole tietoa, voidaan ulkoilman haitta-ainepitoisuuden olettaa kuvaavan myös sisäilmassa esiintyvää pitoisuutta.

IR.air = Hengitystilavuus (m³/h)

Hengitystilavuus vaihtelee iästä, sukupuolesta, painosta, terveydentilasta ja aktiivisuudesta riippuen. Altistumista arvioitaessa on olennaista kuvata hengitystilavuus ja sen vaihtelu edustavasti tarkasteltavan väestöryhmän, eri altistumistilanteiden sekä altistumisperiodin pituuden suhteen.

ED.air = Päivittäinen altistumisaika niinä päivinä, jolloin altistumista tapahtuu (h/d)

Päivittäinen altistumisaika ulko- ja sisäilmalle vaihtelee yleensä vuodenajasta ja väestöryhmästä riippuen. Valtaosa ajasta vietetään sisätiloissa, erityisesti talviaikaan. Vuodenaikoihin liittyvää päivittäisen altistumisajan vaihtelua tulee kuvata kohteissa, joissa ilman ainepitoisuus vaihtelee olennaisesti vuodenajasta riippuen.

EF.air = Päivien määrä, jolloin altistumista tapahtuu tarkastellun altistumisperiodin aikana (d)

BW = Keskimääräinen kehon paino arvioinnin kohteena olevassa väestöryhmässä (kg)

AT = Tarkastellun altistumisperiodin pituus päivinä (d)

Altistuminen ruoansulatuskanavan kautta

• Ingestion intake = ∑ (Ing.int.media) + Ing.int.background

Ingestion intake = Keskimääräinen päivittäinen aineen kokonaissaanti ruuansulatuskanavan kautta (µg/kg/d)

Ing.int.media = Tietystä altistumisväliaineesta aiheutuva keskimääräinen päivittäinen aineen saanti ruuansulatuskanavan kautta (µg/kg/d)

Ing.int.background = Keskimääräinen päivittäinen alueellisesta pilaantuneisuudesta riippumaton aineen saanti (esim. ravinto) (µg/kg/d)

Altistuminen eri altistumisväliaineiden osalta lasketaan saman periaatteen mukaisesti:

• Ing.int.media = (C.media * IR.media * EF.media) / (BW * AT)

C.media = Aineen pitoisuus altistumisväliaineessa (kiinteässä aineessa µg/kg, liuoksessa µg/l)

Altistumisen arviointi voi perustua väliaineessa olevaan aineen kokonaispitoisuuteen tai sen biosaatavaan osuuteen. Kokonaispitoisuus johtaa altistumistason ja terveyshaittojen yliarviointiin, jos biosaatava osuus on pieni. Biosaatavan pitoisuuden arvioiminen on yleensä käytännössä hankalaa, koska liukoisuuteen vaikuttavat tekijät ja näiden vaikutussuhteet ovat usein huonosti tunnettuja. Arvioinnissa tulisi kuvata myös pitoisuuksien alueellista ja ajallista vaihtelua.

Arvioinnissa käytettävien pitoisuuksien tulee edustaa todellisia altistumistilanteita. Esimerkiksi maaperän osalta altistumista tapahtuu pääasiallisesti asuinalueiden pintamaalle ja pintavesien osalta uimarantojen vesille. Koska altistumisolosuhteet vaihtelevat kohteesta riippuen, tulee arvioinnissa käytettävien pitoisuuksien perustua kohdekohtaiseen harkintaan.

Ravintokasvien ja -sienten haitta-ainepitoisuuden suhteen tulee huomioida, että aineet kulkeutuvat kasveihin ja sieniin sekä maaperästä juurien kautta imeytymällä että ilmasta kuiva- ja märkälaskeuman mukana. Kasvihuoneviljely tai muut viljelytekniset tekijät voivat siten olennaisesti vaikuttaa kasveihin muodostuviin pitoisuuksiin. Ilmalaskeumasta peräisin oleva kuormitus jää yleensä kasvin pinnalle, ja on altistumisen kannalta olennainen tekijä niiden ravintokasvien osalta, joiden syötävä osuus kasvaa maan pinnalla. Myös osa juuresten haitta-aineista saattaa olla maa-ainesvälitteistä pintakuormitusta (Paustenbach 2000). Kasvisten ja juuresten huuhtelu tai muu käsittely voi vähentää altistumista pintakuormituksen osalta.

IR.media = Keskimääräinen ruuansulatuskanavaan tuleva altistumisväliaineen määrä niinä päivinä, kun altistumista tapahtuu (kiinteälle aineelle kg/d, nesteelle l/d)

EF.media = Päivien määrä, jolloin eri väliaineille altistutaan tarkastellun altistumisperiodin aikana (d)

Päivittäinen altistuminen ympäristön eri väliaineille voi vaihdella huomattavasti väliaineesta ja väestöryhmästä riippuen. Esimerkiksi saanti ravintokasveista ja ruokasienistä vaihtelee kasvisten, juuresten, hedelmien, marjojen ja sienten sesonkiluonteisuudesta johtuen. Altistuminen maaperälle ja pintavedelle puolestaan vaihtelee aktiviteettien ja vuodenaikojen mukaan. Maaperälle altistutaan pääasiallisesti lumettomana aikana. Myös altistuminen pintavesille painottuu kesäaikaan. Olennaista on pyrkiä kuvaamaan keskimääräistä päivittäistä altistumistasoa sekä tämän vaihtelua tarkastelun kohteena olevan altistumisperiodin pituuteen suhteutettuna. Jos altistumisessa eri vuoden aikoina on merkittävä ero, voidaan altistuminen määrittää vertailun vuoksi vuodenajoille erikseen. Juomaveden ja ravinnon kohdalla kulutus arvioidaan nimenomaan paikallisen altistumislähteen osalta.

BW = Keskimääräinen kehon paino arvioinnin kohteena olevassa väestöryhmässä (kg)

AT = Tarkastellun altistumisperiodin pituus päivinä (d)

Ihokontakti maan kanssa

Potentiaalisen ihoaltistumisen arvioiminen on mielekästä tilanteissa, joissa iho todella joutuu kosketuksiin arvioitavan maan kanssa, toistuvasti.

• Derm.exp.soil = C.soil * 10^-6 * Soil.ad.skin

Derm.exp.soil = Keskimääräinen päivittäinen maa-aineksen mukana iholle tuleva ainemäärä (µg/cm²)

C.soil = Ainepitoisuus maaperässä (µg/kg). Katso huomiot kohdasta 'altistuminen ruuansulatuskanavan kautta, C.media'.

Soil.ad.skin = Keskimääräinen päivittäinen iholle kiinnittyvä maa-aineksen määrä (mg/cm²)

Maa-aineksen kiinnittymistä iholle on hankala arvioida yleisellä tasolla, koska kiinnittyminen vaihtelee aineksen rakenteesta ja kosteuspitoisuudesta sekä ihmisten aktiviteeteista ja käyttäytymisestä riippuen. Arvioinnissa tulee siten pyrkiä huomioimaan paikalliset ominaispiirteet sekä maaperän ominaisuuksien että alueen käytön suhteen.

Elimistöön imeytyvä annos

Kokonaisaltistuminen

Kokonaisaltistumistieto tarvitaan riskinarviossa aineille, joiden haittavaikutus perustuu elimistöön päätyvään aineeseen/annokseen (niin sanottu systeeminen vaikutus). Elimistön saama (verenkiertoon päätyvä) kokonaisannos saattaa kertyä useita eri reittejä.

• Total uptake = Inhalation uptake + Ingestion uptake + Dermal uptake

Total uptake= Keskimäärin päivittäin elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Inhalation uptake = Keskimäärin päivittäin hengitysteiden kautta elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Ingestion uptake = Keskimäärin päivittäin ruuansulatuskanavavasta elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Dermal uptake = Keskimäärin päivittäin iholta elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

• Lifetime uptake = ((Total uptake child * Lifetime child) + (Total uptake adult * Lifetime adult)) / (Lifetime child + Lifetime adult)

Lifetime uptake = Päivittäin elimistöön imeytyvä ainemäärä keskiarvoistettuna koko eliniän ajalle (µg/kg/d)

Total uptake child = Lapsella keskimäärin päivittäin ruuansulatuskanavavasta elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Lifetime child = Lapsuusajan kesto vuosina (y)

Total uptake adult = Lapsella keskimäärin päivittäin ruuansulatuskanavavasta elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Lifetime adult = Aikuisuusajan kesto vuosina (y)

Altistuminen hengitysteiden kautta

• Inhalation uptake = Inh.int * Abs.lung

Inh.int = Keskimäärin päivittäin hengitysteihin tuleva ainemäärä (µg/kg/d)

Abs.lung = Hengitysteihin tulevasta ainemäärästä hengitystie-epiteelin läpi elimistöön imeytyvä osuus

Yleensä oletetaan, että ≤ 10 µm hiukkasfraktioon sitoutuneet metallit imeytyvät kokonaisuudessaan hengitysteiden epiteelin läpi elimistöön (HERAG 2007a, Paustenbach 2000). Yli 10 µm fraktiossa olevien metallien katsotaan yleensä kulkeutuvan ruuansulatuskanavaan, missä imeytymistä säätelevät ruuansulatuskanavan olosuhteet. Orgaanisten aineiden suhteen voidaan tehdä sama oletus. Kaasumaisten aineiden voidaan olettaa imeytyvän kokonaisuudessaa keuhkoista.

Altistuminen ruuansulatuskanavan kautta

• Ingestion uptake = ∑ (Ing.int.media * Abs.gi.media) + (Ing.int.background * Abs.gi.food)

Ing.int.media = Keskimäärin päivittäin tietyn altistumisväliaineen mukana ruuansulatuskanavaan tuleva ainemäärä (µg/kg/d)

Abs.gi.media = Ruuansulatuskanavaan tietyn altistumisväliaineen mukana tulevasta aineen kokonaismäärästä elimistöön imeytyvä osuus

Ing.int.background = Keskimääräinen päivittäinen alueellisesta pilaantuneisuudesta riippumaton ravinnosta aiheutuva altistuminen aineelle (µg/kg/d)

Abs.gi.food = Ruuansulatuskanavaan ravinnon mukana tulevasta aineen kokonaismäärästä elimistöön imeytyvä osuus

Altistumisväliaineen ominaisuuksien vaikutus tulisi pyrkiä huomioimaan imeytymistehokkuuteen. Imeytyminen ilmoitetaan tavallisesti prosentuaalisena osuutena ruuansulatuskanavaan tulevasta kokonaismäärästä, ainekohtaisesti. Joidenkin metallien kohdalla imeytymistä on tutkittu myös eri yhdisteiden osalta. Ellei imeytyvää osuutta aineelle tiedetä, oletusarvona käytetään tavallisesti 100 % (imeytyy täysin). Koska harva aine imeytyy täydellisesti ruoansulatuskanavasta, elimistöön imeytyvästä annoksesta tulee todennäköisesti usein yliarvio. Tietoa metallien imeytymisestä ruoansulatuskanavasta ja imeytyviä osuuksia on esimerkiksi HERAG:n yhteenvedossa (HERAG 2007b).

Altistuminen ihon kautta

Kokonaisaltistuminen:

• Dermal uptake = Derm.upt.soil + Derm.upt.bw + Derm.upt.sw

Derm.upt.soil = Keskimääräinen päivittäinen maa-aineksesta ihon läpi elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Derm.upt.bw = Keskimääräinen päivittäinen peseytymisvedestä ihon läpi elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Derm.upt.sw = Keskimääräinen päivittäinen uimavedestä ihon läpi elimistöön imeytyvä ainemäärä (µg/kg/d)

Ihokontakti maan kanssa:

• Derm.upt.soil = Derm.exp.soil * Skin.sa * F.skin.soil * Abs.skin * EF.soil / (BW * AT)

Derm.exp.soil = Keskimääräinen päivittäinen maa-aineksen mukana iholle tuleva ainemäärä (µg/cm2)

Skin.sa = Ihon kokonaispinta-ala (cm²)

Ihon kokonaispinta-ala vaihtelee iän ja painon suhteen. Kokonaispinta-ala voidaan laskea seuraavan kaavan avulla (DEFRA & the Environment Agency 2002):

Skin.sa = (4*BW+7) / (BW+90) * 104

F.skin.soil = Osuus ihon kokonaispinta-alasta, joka on kosketuksissa maa-aineksen kanssa

Abs.skin = Osuus iholle tulevasta ainemäärästä, joka imeytyy ihon läpi elimistöön

Aineiden imeytymistä maa-aineksesta ihon läpi on hankala arvioida, koska maan fysikaalis-kemialliset ominaisuudet vaikuttavat niiden biosaatavuuteen. Aineiden liukoisuuteen ja imeytymiseen vaikuttavat myös ihon ominaisuudet, joten esimerkiksi hikoilu tai ennestään vaurioitunut iho saattavat tehostaa imeytymistä (EPA 2007).

EF.soil = Päivien määrä, jolloin altistumista tapahtuu tarkastellun altistumisperiodin aikana (d)

BW = Keskimääräinen kehon paino arvioinnin kohteena olevassa väestöryhmässä (kg)

AT = Tarkastellun altistumisperiodin pituus päivinä (d)

Ihokontakti talous- ja pintaveden kanssa:

Tässä kuvattu malli koskee epäorgaanisten aineiden imeytymistä ihon kautta. Orgaanisten aineiden imeytymisen mallinnuksesta vesikontaktin yhteydessä löytyy tietoa lähteestä EPA 2004.

• Derm.upt = (C.water * Kp * T.event * EF.water * Skin.sa * F.skin ) / (BW * AT)

C.water = Aineen pitoisuus vedessä (µg/l)

Aineen kokonaispitoisuuden käyttäminen vedessä voi johtaa imeytymisen johtaa yliarviointiin, jos osa aineesta on sitoutunut kiinteään ainekseen eikä siten ole biosaatavassa muodossa. Pintaveden osalta tulisi Suomen olosuhteissa arvioida erityisesti kesäaikaan esiintyviä pitoisuuksia, koska vesien virkistyskäyttö painottuu kesäkuukausille.

Kp = Ihon läpäisevyysvakio aineelle (cm/h)

Läpäisevyysvakioita on määritetty eri metalliyhdisteille. Mikäli läpäisevyys-vakiota ei ole määritetty, suosittelee Yhdysvaltain EPA (Environmental Protection Agency) epäorgaanisille aineille käytettäväksi oletusarvoa 10^-3 (EPA 2004).

T.event = Peseytymisen / uimisen päivittäinen kesto (h)

EF.water = Päivien määrä, jolloin altistumista tapahtuu tarkastellun altistumisperiodin aikana (d)

Skin.sa = Altistuvan henkilön ihon kokonaispinta-ala (cm²)

F.skin = Osuus ihon pinta-alasta, joka on kosketuksissa veden kanssa peseydyttäessä / uidessa

BW = Keskimääräinen kehon paino arvioinnin kohteena olevassa väestöryhmässä (kg)

AT = Tarkastellun altistumisperiodin pituus päivinä (d)

Kirjallisuus

DEFRA & the Environment Agency 2002. The Contaminated Land Exposure Assessment Model (CLEA): Technical basis and algorithms. Department for Food, Environment and Rural Affairs (DEFRA), the Environment Agency, UK. R & D Publication CLR 10.

EPA 2007. Framework for metals risk assessment. United States Environmental Protection Agency, EPA 120/R-07/001.

EPA 2004. Risk assessment guidance for superfund. Volume I: Human health evaluation manual (Part E, Supplemental guidance for dermal risk assessment). United States Environmental Protection Agency, EPA/54/R/99/005.

HERAG 2007a. Assessment of occupational inhalation exposure and systemic inhalation absorption. Health risk guidance for metals, Fact Sheet 02.

HERAG 2007b. Gastrointestinal uptake and absorption, and cataloque of toxicokinetic models. Health Risk Guidance for Metals, Fact Sheet 04.

Kollanus, V. 2008. Väestön kohdekohtainen ympäristöperäinen metallialtistumisen arviointi. In: Nikkarinen, M., Kollanus, V., Ahtoniemi, P., Kauppila, T., Holma, A., Räisänen, M.-L., Makkonen, S. Tuomisto J.T. 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Kuopion yliopiston Ympäristötieteen laitoksen monistesarja. 3/2008. University of Kuopio. 134-145.

Kollanus, V., Komulainen, H. & Tuomisto, J.T. 2008. Terveysperusteinen riskinarviointi. In: Nikkarinen, M., Kollanus, V., Ahtoniemi, P., Kauppila, T., Holma, A., Räisänen, M.-L., Makkonen, S. & Tuomisto J.T. 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Kuopion yliopiston Ympäristötieteen laitoksen monistesarja. 3/2008. University of Kuopio. 261-285.

Nikkarinen, M., Kollanus, V., Ahtoniemi, P., Kauppila, T., Holma, A., Räisänen, M.-L., Makkonen, S. & Tuomisto J.T. 2008. Metallien yhdennetty kohdekohtainen riskinarviointi. Kuopion yliopiston Ympäristötieteen laitoksen monistesarja. 3/2008. University of Kuopio. 403 s.

Paustenbach, D.J. 2000. The practice of exposure assessment: a state-of-the-art review. Journal of Toxicology and Environmental Health, Part B 3, 179-291.