Tietoon perustuva yhteiskuntapolitiikka
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Kysymys
Mitä toiminnallisia muutoksia valtion tutkimuslaitoksissa tarvitaan, kun niitä muutetaan paremmin palvelemaan tietoon perustuvaa yhteiskuntapolitiikkaa?
Vastaus
Perustelut
OECD arvioi vuonna 2010 Suomen julkista hallintoa ja esitti seuraavat viestit: julkisessa hallinnossa tarvitaan strategista ketteryyttä eli yhteistä tahtotilaa, strategista näkemystä ja joustavaa resurssien suuntaamista. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa julkisen sektorin tulee kyetä muuttamaan nopeasti ja tehokkaasti toimintapolitiikkoja.
Strategisen kokonaisnäkemyksen vahvistaminen vaatii OECD:n mukaan poikkihallinnollisuutta ja parempaa hallinnon kokonaisuutta koskevaa ennakointia ja suunnittelua. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vahvistettava koko hallinnon kattavien periaatteiden ja ratkaisujen koordinaatiota ja ohjausta sekä budjetoinnin menettelyä, jotta voimavaroja voidaan aiempaa joustavammin suunnata muuttuvien tarpeiden ja painopisteiden mukaisesti. Arviointiryhmä toivoi todennettuun tietoon – tutkimus- ja arviointitietoon – perustuvan päätöksenteon kehittämistä. Käytännöt eivät nykyisin muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, jossa todennettuun tietoon perustuva päätöksenteko olisi järjestelmään kuuluva ja syvään juurtunut työtapa julkisessa hallinnossa. OECD:n mukaan johtamista tulee vahvistaa kaikilla tasoilla.
OECD:n ja Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastushavainnoissa peräänkuulutetaan systeemisiä järjestelyjä hyödyntää tutkimus- ja arviointitietoa päätöksenteossa, tiedolla johtamisessa ja toimintakäytännössä. Tietoa on paljon, mutta se sirpaloituu eikä sitä saada tehokkaasti ja järjestelmällisesti hyödynnettäväksi päätöksenteossa ja käytännön toiminnassa. Kokonaisvaltaisen tiedon saaminen edellyttää usein yhteistyötä hallinnon eri sektoreiden tai autonomisten paikallistason toimijoiden välillä. Tietoperustaisuuden yleinen ongelma on koordinaation puute. Tietopohjaa voidaan vahvistaa edistämällä moni- ja poikkitieteellistä tutkimusta.[1]
Monet yhteiskunnan vakavat haasteet eivät yleensä ole ratkaistavissa yksittäisten politiikka-alueiden keinoin. Niitä ei voida myöskään ratkaista yksittäisten toimijoiden välineillä. Tutkimus- ja kehittämistietoa tuotetaan ja hyödynnetään vaikeasti määriteltävissä ja ennakoitavissa toimintaympäristöissä. Erityisesti tulisi vahvistaa sellaista tutkimustoimintaa, joka ei kiinnity mihinkään sektori-intressiin tai etunäkökohtiin.
Tutkimus- ja kehittämistieto on yleensä sektoroitunutta ja se on kehittynyt eri sektoreilla laajuudeltaan ja syvyydeltään erilaiseksi. Sektoroituneisuus vaikeuttaa poikkihallinnollisten kokonaisuuksien hallintaa ja asioiden keskinäiskytkentöjen hahmottamista. Tutkimustiedon systemaattiseen laaja-alaiseen käyttöön ei ole traditiota.[1]