Kilometrikorvauskeskustelun näkökulmat

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2885
Moderaattori:Smxb (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2885}}

Kysymys

Mitä näkökulmia on esitetty verovaipaista kilometrikorvauksista?

Kilometrikorvauskeskustelun näkökulmat on poimittu useista eri lähteistä, joista ajallisesti varhaisimmat ovat vuodelta 2006. Materiaalina voidaan käyttää kaikkia lähteitä, jotka on julkaistu käytössä olevan km-korvauskäytännön laskentaperusteiden hyväksymisen jälkeen.

Vastaus

Otsikoiden Epäkohtia, Havaintoja, Ratkaisuehdotuksia ja Kysymyksiä alle on tiivistetty arvioinnin kannalta keskeisimpiä näkökulmia kommenttilistoista osiossa Data. Voit lisätä aiheita, jotka mielestäsi puuttuvat arvioinnista. Lähtökohtaisesti ei ole tarkoitus arvioida kaikkien väitteiden oikeellisuutta vaan kerätä sellaisia, joihin lainsäädännöllä voidaan ja pitää vaikuttaa. Listassa kaikki väitteet eivät kuitenkaan ole todenmukaisia joten niihin on suhtauduttava kriittisesti. Ideana on siis osoittaa ensin epäkohtien olemassaolo ja syyt sekä ehdottaa ratkaisuehdotuksia epäkohtien poistamiseen. Kappaleeseen Havaintoja kerätään ne seikat, joilla on vaikutusta ratkaisuehdotusten toteuttamiskelpoisuuteen.

Epäkohtia

Kilometrikorvaus on yleinen veronkiertotapa. Se asettaa liikkuvaa työtä tekevät (pieni ryhmä) eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin nähden ollen tulonsiirto yksityisautoilijoille.
Yli miljardin kilometrikorvauksista ylihintaa yli puolet eli veropohjaa menetetään karkeasti arvioiden yli 500 miljoonaa euroa vuodessa ja verotuloja yli 200 miljoonaa euroa (vrt. Autoliiton kulumittari).
Kilometrikorvauskaava johtaa siihen että lyhyet matkat ajetaan tappiolla ja pitkät voitolla, raja kulkenee jossain 200 km kohdalla ainakin siitä päätellen, että monessa firmassa pitemmät matkat on tehtävä julkisella tai vuokra-autolla. Paljon ajaville annetaan yleensä autoetu. Ne, jotka ajavat alle 5000 km vuodessa työmatkoja, ja joille käytännössä pakotetaan ostamaan auto, häviävät tässä rajusti. Voittajia ovat yli 20000 km ajavat.
On muuttuvia kustannuksia ja on kiinteitä kustannuksia. Tässä tapauksessa edun saavat ne, joilla pääoman käyttöaste on korkea. Pitäisikö verovapaat matkakustannusten korvaukset eritellä muuttuviin ja kiinteisiin matkakustannusten korvauksiin?

Havaintoja

HS 6.8: Pelkästään valtion maksamat kilometrikorvaukset 1.1 mrd euroa vuodessa. Verohallinnon saamien ilmoitusten perusteella yksityisellä sektorilla verottomia kilometrikorvauksia sai viime vuonna lähes 900 000 suomalaista. Korvaus on v. 2011 osalta enimmillään 46 senttiä kilometriltä ja sen maksaa työnantaja. Korvaus ei kata työmatkoja tai työsuhdeautoja vaan omalla autolla tehdyt työnantajan ajot.
Autoilun väheneminen johtaa verotulojen (7 mrd E/v) vähenemiseen.
Matka-ajan veloittaminen asiakkaalta on siirretty kilometrikorvauksiin. Näin voidaan paremmin kilpailla paikallisten palveluntarjoajien kanssa kun asiakasta voidaan veloittaa vähemmän.
Kilometrikorvaukset houkuttelevat liikaa oman auton käyttöön
Vanhalla autolla ajettaessa tulee enemmän voittoa kilometrikorvauksista kuin uudella autolla. Suuri osa suomalaisesta autokannasta yli 10 vuotta vanhaa.
Jos kulukorvaus vilppiä ei harrasteta, loppuviimeksi kustannukset yksityisellä siirtyvät asiakkaalle mutta julkisella puolella eivät.
On mahdotonta määritellä, milloin ja missä julkinen liikenne toimii riittävän hyvin joten aluekohtaisiin korvauksiin ei voida siirtyä
Verottajan määrittelmä kilometrikorvaus on enimmäismäärä. Lain mukaan työnantaja voi maksaa alempiakin korvauksia. Erotuksen maksimista voi vähentää henkilökohtaisen verotuksen yhteydessä.
Pienelle firmalle on joustavampaa antaa työntekijöiden käyttää yksityisautojaan kuin hankkia firmalle omia autoja.
Yritykselle kaikki liiketoimintaan liittyvät kulut (ml. km-korvaukset) ovat verovähennyskelpoisia joten yhteisöveron muodossa km-korvaukset siirtyvät osin myös veronmaksajien harteille yksityiselläkin puolella.
Kilometrikorvauksen leikkaus perustuu alentuneisiin korkoihin ja 20 myydyimmän automerkin hinnanlaskuun. Nämä ovat siis muuttujina ministeriön korvaukset määrittävässä kaavassa. Mitä muuta siihen sisältyy? Osittainen vastaus: Korvaus perustuu vuosittain laskettaviin autoilun kustannuksiin. Kilometrikorvaus koostuu niin sanotuista kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Isoimman osan muodostavat kiinteät kustannukset, eli lainan kuoletukset, lainan korot ja vakuutukset. Muuttuviin kustannuksiin luetaan polttoaineen lisäksi esimerkiksi voitelu-, rengas-, huolto- ja korjauskustannukset.
Kilometrikorvaukset on porsaanreikä verotuksessa. Selitykseksi ei kelpaa se, että on niitä muitakin. Eikä kelpaa sekään, että autoilu on niin suuri lypsylehmä.
Nykyisillä autojen, polttoaineen ja vakuutusten hinnoilla ei ole mitään mahdollisuutta hankkia autoja pienyritykselle. Korvausten poistaminen mahdollisesti lisää työttömyyttä.
Nykyiset kilometrikorvaukset ovat tasoltaan melko korkeita. Laskentaperusteet ovat olleet voimassa pitkään ja aikaisempia korvaustasoja on vuosittain korotettu kustannusten tason muutosta vastaavasti. Laskentaperusteisiin ei kuitenkaan ole viime vuosina tehty muutoksia. Tulevaisuudessa laskentaperusteita saattaa kuitenkin olla aihetta tarkistaa, sillä nykyisissä laskelmissa kulkuneuvon pääoman poistokulujen huomioimistapa johtaa joissain tapauksissa tarpeettoman korkeisiin korvaustasoihin.

Ratkaisuehdotuksia

Ajansäästöstä tuleva etu työnantajalle laskettava mukaan vertailtaessa oman auton käyttöä julkisten liikennevälineiden käyttöön.
Yksityisautoilua kannattaa lisätä km-korvauksia nostamalla sillä autovero, käyttömaksu, polttoaineen valmistevero ja alv:t tuovat valtion kassaan enemmän rahaa kuin km-korvauksiin kuluu.
Nykyinen järjestelmä on hyvä koska firmat ja työntekijät ovat tyytyväisiä. Win-win -tilanne, jota ei ole syytä muuttaa. Kun ajoneuvo 'jaetaan' firman ja työntekijän kesken kokonaisuuskin voittaa sillä tarvitaan vähemmän autoja ylipäätään.
Autoilun ympäristökustannusten pienentämiseksi on pyrittävä kasvattamaan yksityisautojen käyttöä, eikä firman leasing-autoilua ja autoetua. Kun työntekijä on itse vastuussa optimoinnista otetaan todelliset kustannukset paremmin huomioon. 40% autoista myydään yrityksille "autoetuautoiksi". Ne ovat keskimäärin suurempia, raskaampia, suuritehoisempia ja enemmän kuluttavia kuin yksityisten hankkimat autot.
Moni keskustelija esittää että km-korvauksesta täytyy korvata myös auton arvon alenema, mutta ei liene reilua että alema korvataan kokonaisuudessaan vaan esim. käyttöaikasuhteessa vapaa-ajan käyttöön.
Nykyisessä km-korvauksessa on otettu huomioon liian suuri laskennallinen osa auton pääomasta. Ruotsi on jo kauan sitten ottanut käyttöön ajettujen kokonaiskilometrien mukaisen porrastuksen. Suomessa siirtyminen vastaavaan ratkaisuun olisi mahdollista, jos laskettaisiin uuden auton hinnassa olevan veron määrää.
Kilometrikorvauksia maksetaan uuden auton arvonaleneman mukaan. Verottoman kilometrikorvauksen suuruus pitäisi sitoa auton vuosimalliin, siis polttoaineen ja kuluvien osien perusteella mitoitettu perusosa plus vuosimalliin sidottu arvonalenema-korvaus.
Ei työntekijän kannata hankkia autoa työnantajan ajoja varten, jos hänelle korvataan ainoastaan nippa nappa suoranaiset kustannukset. Kyllä työn teettäjän kuuluu maksaa myös kohtuullinen korvaus autoon sijoitetulle pääomalle ja auton omistamiseen liittyville riskeille. Mutta nämä ovat tietysti saajalleen tuloa, josta kuuluu maksaa asianmukaiset verot (pääomatulovero). Huom! Nythän laissa korvausta ei luokitella tuloksi (ts. km-korvaus on verottajan arvio ns. todellisista kustannuksista) ja siksi se on verovapaa.
Pääomakuluja ei pitäisi hyvittää korvauksissa kuin silloin, jos auto on hankittu vain työnantajan ajoa varten.

Kysymyksiä

Yrittäjän verovapaa kilometrikorvaus on palkansaajan korvausta selvästi pienempi. Kuinka paljon korvauksia tulee julkiselle sektorille ja kuinka paljon yksityiselle?
Miksi veronmaksajien pitää tukea sellaista liiketoimintaa joka perustuu yksityisautoiluun?
Kun työnantaja hankkii auton firmalle, ja antaa sen työntekijän käyttöön, se lasketaan työntekijän lisäansioksi josta verotetaan työntekijää ja työnantaja saa auton verovähennyksiin, oli se sitten leasing tai työnantajan oma. Pitäisikö tähän subventioon puuutua?
Voidaanko km-korvausjärjestelmä säilyttää entisellään mutta jotenkin rajoittaa väärinkäytön mahdollisuutta?
Kilometrikorvauksia nostamalla saadaan työnantajat suosimaan joukkoliikennettä kun taas työntekijät entistä mieluummin käyttäisivät omia autojaan. Kannattaako siis yrittää vaikuttaa työnantajiin vai työntekijöihin?
Analogiaperiaate: Pitäisikö sairauslomakorvauksiakin laskea sen takia että osa työntekijöistä käyttää systeemiä väärin?
Reiluusnäkökohta: Suhteellinen verotusasteen vertailu eri kulutusmuotojen välillä. Jos muun kulutuksen ALV on n. 20% niin onko reilua jos autoilun verotus on merkittävästi korkeampaa? (Tässä kysyjän valitsema referenssi on väärä, parempi olisi puhua kokonaisveroasteesta.)

Perustelut

Data

Julkisesta keskustelusta poimittuja kantoja on kerätty alta löytyvien linkkien alle. Laajennetut listat näkee klikkaamalla kenttää näytä painikkeessa Näytä yksityiskohdat. Voit lisätä mielestäsi merkityksellisiä näkökohtia ja lähteitä listaan.

HS 5.8.2010: Kuntaliitto ehdottaa kilometrikorvausten rajoittamista

Näytä yksityiskohdat
Kuntaliiton mukaan kotimaanlentoliikennettä ei haittaa julkinen liikenne vaan oman auton käyttö työmatkoihin Veronmaksajain Keskusliitto vastustaa (työnantajan työntekijälle antama korvaus johon ei pidä puuttua) Autoliiton näkemyksen mukaan autoilijoiden vuosittain maksamat 7mrd veroeuroa pienenisivät, sillä "autoilun väheneminen johtaisi verotulojen vähenemiseen". Yritysten saatava valita tehokkain mahdollinen kulkutapa. Yritysten ei kannata hankkia autoja jos henkilöstön ei tarvi liikkua työssään paljon. Tällöin oman auton käyttö on kokonaisuudessaan kustannustehokkaampaa. Kilometrikorvausten määrää tulisi pienentää joukkoliikenteen mutta ei lentoliikenteen kehittämisen vuoksi. Jos firmassa käytössä GPS-pohjainen seurantajärjestelmä ja laskut syynätään tarkkaan, ei ylilaskuttaminen onnistu. Matka-ajan veloittaminen asiakkaalta on siirretty kilometrikorvauksiin. Näin voidaan myös paremmin kilpailla paikallisten palveluntarjoajien kanssa. Lentokoneen käyttö ei hyödytä pidemmilläkään matkoilla jos työntekijä joutuu kuitenkin liikkumaan määränpäässä kohteesta toiseen alueellisesti. Lisäksi lentokenttiä harvassa. Joukkoliikenteen käyttäminen työmatkaliikenteessä hankalaa (esim. 2 tunnin odotusaika kaukobussille). Jos matkaan lähtee useampi firman työntekijä tulee kustannuksista henkeä kohti firmalle huomattavasti edullisemmat kuin julkisilla liikennevälineillä. Työnantajalle oikeus asettaa kilometrirajoitus matkalaskua kohden. Rajoituksen puitteissa autoa voisi mahdollisesti käyttää myös yksityismatkojen tekemiseen. Rajoitus ei koskisi yksityisyrittäjiä, jotka eivät tee matkalaskuja kenellekään. Työkalujen (vaarallisten esineiden) kuljettaminen lentokoneessa hankalaa, vaatii lisäksi taksin tai vuokra-auton käyttöä kohteessa. Joukkoliikennevälineessä työmatkaan kuluvan ajan voi käyttää tehokkaasti vaikkapa opiskeluun. Kilometrikorvaus on yleinen veronkiertotapa. Se myös tuottaa paljon turhaa ajoa kun ei esimerkiksi suostuta käyttämään hotellia vaan ajetaan satoja kilometrejä kotiin. Lentoliikenteen tukemisyrityksen takana on pitää pienten kaupunkien alikäytetetyt ja näivettyvät kentät käytössä. Syyt lähinnä paikallispoliittisia. Miksi valtion pitäisi tukea lentoliikennettä raide- ja bussiliikenteen sijaan? Kilometrikorvaukset voitaisiin ulottaa koskemaan kaikkia liikennevälineitä etukäteen sovitun reitin mukaisesti (tietyllä toleranssilla). Sama korvaus liikennevälineestä riippumatta, jonka käytöstä voisivat sopia työnantaja ja matkatyön tekijä kuten myös 'säästyneiden' rahojen käytöstä. Väärinkäytön mahdollisuutta pienentäisi se, että kaikki työmatkat tehtäisiin joko firman omalla tai vuokraamalla autolla. HS 6.8 pelkästään valtion maksamat kilometrikorvaukset (työntekijöilleen?) 1.1 mrd vuodessa Kilometrikorvausten väärinkäyttö on suurempi ongelma julkisella kuin yksityisellä sektorilla, jossa laskut syynätään tarkemmin. Yrittäjän verovapaa kilometrikorvaus on palkansaajan korvausta selvästi pienempi. Silti siitä ei valiteta.

TS 10.11.2011: Liikenneministeri HS:lle: Kilometrikorvaukset pienemmiksi

Näytä yksityiskohdat
"Kilometrikorvaukset houkuttelevat liikaa oman auton käyttöön". Liikenneministeri Kyllösen mukaan kilometrikorvauksia voitaisiin pienentää alueilla joilla on toimiva joukkoliikenne. Verohallinnon saamien ilmoitusten perusteella yksityisellä sektorilla kilometrikorvauksia sai viime vuonna lähes 900 000 suomalaista. Korvaus on v. 2011 osalta enimmillään 46 senttiä kilometriltä ja sen maksaa työnantaja. Korvauksia maksettiin viime vuonna yli miljardi euroa. Ajansäästöstä tuleva etu työnantajalle laskettava mukaan vertailtaessa oman auton käyttöä julkisten liikennevälineiden käyttöön. Vanhalla autolla ajettaessa tulee enemmän voittoa kilometrikorvauksista kuin uudella autolla. Suuri osa suomalaisesta autokannasta yli 10 vuotta vanhaa. Keskustelussa sekoitetaan kodin ja työpaikan välisten matkojen huomiointia verotuksessa ja työnantajan määräämää km-korvauksen piiriin kuuluvaa matkustamista johon käytetään omaa autoa. Kuinka paljon korvauksista kohdistuu valtiotyönantajalle ja kuinka paljon yksityisille? Yksityisautoilua kannattaa lisätä km-korvauksia nostamalla sillä autovero, käyttömaksu, polttoaineen valmistevero ja alv:t tuovat valtion kassaan enemmän rahaa kuin km-korvauksiin kuluu. Kilometrikorvauksia käytetään verottomana tulonlähteenä, joten liikkuvaa työtä tekevät ovat eriarvoisessa asemassa muihin työntekijöihin nähden. Loppuviimeksi kustannukset yksityisellä siirtyvät asiakkaalle mutta julkisella puolella eivät. Arvopuolella korostuu jatkuvasti oma mukavuus, aikataulujen sovittaminen, muuhun kuin työtekoon säästynyt aika, jolle voidaan myös laskea jokin hinta

HS 11.11.2011: Ehdotus kilometrikorvausten alentamisesta tyrmätään

Näytä yksityiskohdat
"Ajatus (aluekohtaisista korvausmääristä) mahdoton toteuttaa käytännössä" (EK:n veroasiantuntija V. Pasanen) Työkalujen kuljetus hankaloituu (SAK:n veroasiantuntija H. Pentti) "On mahdotonta määritellä, milloin ja missä julkinen liikenne toimii riittävän hyvin" (Veronmaksajien keskusliiton lakiasiainjohtaja V. Korpela) "On se tietyllä tavalla hullua. Voi olla hyvä kysymys, pitäisikö korvata vain ne suoranaisesti matkaan liittyvät kulut", (EK, Pasanen). "EK voisi olla avoin sellaisellekin keskustelulle, että (kilometrikorvauksia) leikataan. Yksi vaihtoehto voisi olla, että taso jäädytetään. Mutta ay-puolella tästä tuskin innostutaan." Korvausten leikkaaminen ei millään tavalla "maistu hyvältä" (SAK:n pääekonomisti O. Koski). Kilometrikorvausjärjestelmä on epäoikedenmukainen tulonsiirto yksityisautoilijoille Verottajan määrittelmä kilometrikorvaus on enimmäismäärä. Lain mukaan on mahdollista maksaa alempiakin korvauksia jos työntekijä ja työnantaja pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen. Erotuksen maksimista voi vähentää henkilökohtaisen verotuksen yhteydessä. Nykyinen korvausjärjestelmä mahdollistaa kilometrikorvauksen saamisen myös työmatkoista menemällä asiakkaan kautta aamulla töihin ja illalla toisen kautta kotiin. Näin työmatkoja sumplitaan niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Pienelle firmalle on joustavampaa antaa työntekijöiden käyttää yksityisautojaan kuin hankkia firmalle omia autoja. Nykyinen järjestelmä on hyvä koska firmat ja työntekijät ovat tyytyväisiä. Win-win -tilanne, jota ei ole syytä muuttaa. Kun ajoneuvo 'jaetaan' firman ja työntekijän kesken kokonaisuuskin voittaa sillä tarvitaan vähemmän autoja ylipäätään. Miksi veronmaksajien pitää tukea sellaista liiketoimintaa joka perustuu yksityisautoiluun? Kilometrikorvaus ei ole tulo vaan korvaus oman auton käytöstä aiheutuneista kuluista. Rinnastetaan auto asuntoon ja polttoainekulut vesilaskuun. Asunnon päävuokralainen vuokraa toisen huoneistaan alivuokralaiselle, ei hän ole saanut alivuokran verran tuloja vaan säästänyt alivuokran verran omassa vuokrassaan kasvaneen epämukavuuden kustannuksella. Vaikka km-korvaukset poistettaisiin, ei monikaan työntekijä siirtyisi julkisten liikennevälineiden käyttäjiksi. Autoilun ympäristökustannusten pienentämiseksi on pyrittävä kasvattamaan yksityisautojen käyttöä, eikä firman leasing-autoilua ja autoetua. Kun työntekijä on itse vastuussa optimoinnista otetaan todelliset kustannukset paremmin huomioon. 40% autoista myydään yrityksille "autoetuautoiksi". Ne ovat keskimäärin suurempia, raskaampia, suuritehoisempia ja enemmän kuluttavia kuin yksityisten hankkimat autot. Kun työnantaja hankkii auton firmalle, ja antaa sen työntekijän käyttöön, se lasketaan työntekijän lisäansioksi josta verotetaan työntekijää ja työnantaja saa auton verovähennyksiin, oli se sitten leasing tai työnantajan oma. Jos yksityinen työnantaja ja työntekijä sopivat palkan korvaamisesta olemattomilla ajoilla maksettavista kilometrikorvauksista ja päivärahoista, on selvitettävä missä rajoissa tämä on firmalle kannattavaa huomioiden mahdollinen kilpailuetu niille, jotka eivät km-korvausta siirrä asiakashintoihin. Voidaanko km-korvausjärjestelmä säilyttää entisellään mutta jotenkin rajoittaa väärinkäytön mahdollisuutta? Yritykselle kaikki liiketoimintaan liittyvät kulut (ml. km-korvaukset) ovat verovähennyskelpoisia joten yhteisöveron muodossa km-korvaukset siirtyvät osin myös veronmaksajien harteille yksityiselläkin puolella. Jos autot siirtyisivät täysin työnantajien autoiksi, ja vain työmatkoja varten, niin autoveron karttumat putoisivat melkoisesti, koska silloin yritykset voisivat vähentää myös autojen arvonlisäveron, koska autot olisivat puhtaasti liiketoimintakäytössä. Kilometrikorvauksia nostamalla saadaan työnantajat suosimaan joukkoliikennettä kun taas työntekijät entistä mieluummin käyttäisivät omia autojaan. Pitääkö siis yrittää vaikuttaa työnantajiin vai työntekijöihin? Pitäisikö sairauslomakorvauksiakin laskea sen takia että osa työntekijöistä käyttää systeemiä väärin? Yksityisautoilijat tukevat julkista liikennettä vuosittain suurilla summilla. Autoetu on niin kovasti verotettu työsuhde-etu, että ainoa keino hyötyä siitä rahallisesti on ajaa paljon yksityisajoja. Moni keskustelija esittää että km-korvauksesta täytyy korvata myös auton arvon alenema, mutta ei liene reilua että alema korvataan kokonaisuudessaan vaan esim. käyttöaikasuhteessa vapaa-ajan käyttöön. Auton arvonaleneminen lomareissun aikana on autoilijan oma asia. Lisäksi auton arvo alenee vaikka se olisi tallissa liikkumatta. Pitääkö yhteiskunnan subventoida nämäkin alenemat? Suuret verovähennykset asiassa kuin asiassa osoittavat, että valtio myöntää itsekin, että verotaso on niin korkea, että jos sitä ei reilusti kompensoida, ei työnteko ja yrittäminen kannata. Esimerkiksi tämä kotitalousvähennys on ihan sama juttu: työn ja yrittämisen verotus on niin kovalla tasolla, että sitä on jotenkin kompensoitava että remonttimiehet eivät jäisi työttömäksi tai hommia teetettäisi pimeänä. Autoliiton sivustolla on laskuri ^[1], jonka mukaan todellinen kilometrikustannus keskihintaisella uudella autolla vaihtelee suurinpiirtein 0,40-0,50 e välillä. Osa keskustelijoista olettaa että kilometrikorvauksen olisi katettava myös muut kulut kuten vakuutukset, renkaat, huolto jne. mutta usein jätetään mainitsematta että näistä puhuttaessa pitäisi huomioida jollain kertoimella se että auto ei ole työkäytössä koko ajan vaan suurimman osan ajasta vapaa-ajan käytössä. Liikennesuoritepohjainen jako lienee reiluin (paljonko ajetaan töissä, paljonko vapaalla).

US 10.11.2011: Kilometrikorvauksiin puututaan? – ”Mahdoton ajatus”

Näytä yksityiskohdat
Miksi julkista liikennettä pitää tukea jos se ei ole yhtä kustannustehokasta kuin yksityisautoilu? Vastaavasti monet keskustelijat ovat huomauttaneet linja-autojen pienen täyttöasteen pienentävän joukkoliikenteen kustannustehokkutta huomattavasti kuten myös nostavan päästöjä per kuljetettava. Kilometrikorvauksen verovapaa osuus pitäisi laskea uudelleen. Nykyisessä korvauksessa on otettu huomioon liian suuri laskennallinen osa auton pääomasta. Ruotsi on jo kauan sitten ottanut käyttöön ajettujen kokonaiskilometrien mukaisen porrastuksen. Suomessa siirtyminen vastaavaan ratkaisuun olisi mahdollista, jos laskettaisiin uuden auton hinnassa olevan veron määrää. Kilometrikorvauksia maksetaan uuden auton arvonaleneman mukaan. Jos ajaa vaikka 90-luvun lopun diesel-savuttajalla, matka taituu vielä ihan mukavasti, ja auton koko hinnan saa kuitattua jo muutaman tuhannen kilometrin työmatka-ajoilla. Tämä ei voi olla kilometrikorvauksen tarkoitus, vaan silkkaa veronkiertoa. Verottoman kilometrikorvauksen suuruus pitäisi sitoa auton vuosimalliin, siis polttoaineen ja kuluvien osien perusteella mitoitettu perusosa plus vuosimalliin sidottu arvonalenema-korvaus.

TS 30.12.2011: TS: Kilometrikorvaus pian 0,45 e / km – korkojen syy

Näytä yksityiskohdat
Kilometrikorvauksen leikkaus perustuu alentuneisiin korkoihin ja 20 myydyimmän automerkin hinnanlaskuun (Valtiovarainministeriön työmarkkina-analyytikko A. Aalto). V. 2011 käytetty 46 eurosentin kilometrikorvaus laskettiin käyttämällä viiden prosentin korkoa, kun autolle laskettiin pääomakustannuksia. 45 eurosentin kilometrikorvaus perustuu puolestaan laskelmaan, jossa korko on 2,9 prosenttia. (Tämä kuvaa VMn käyttämää kaavaa, jossa näköjään otetaan huomioon uuden auton hinta) Vertailun vuoksi, 20 000 kilometriä vuodessa ajava dieselautoilija maksoi tankkauksistaan keskimäärin 260 euroa enemmän kuin edellisvuonna. Bensiiniautolla ajavankin kulut nousivat noin 200 euroa. Verohallinto on korottanut polttoainekorvauksen enimmäismäärää sentillä polttoaineiden kallistumisen takia. Tämä etu koskee työntekijöitä, jotka huristelevat työsuhdeautolla. Miksi joukkoliikennettä pitäisi tukea km-korvauksia alentamalla? Subventoivathan autoilijat jo sitä sillä tankatessa osa polttoaineverosta käytetään julkisen liikenteen tukemiseen. Auton arvo alenee, vaikka seisoisi pihassa, joten ei aihetta kompensointiin

Autoliitto 10.11.2011

Näytä yksityiskohdat
Liikenneministeri M. Kyllösen ehdotuksen mukaan Helsingistä Tampereelle tehtävästä työmatkasta pitäisi saada pienempää kilometrikorvausta kuin matkasta Kittilästä Ivaloon. Autoliitto on ihmeissään liikenneministerin ehdotuksesta. Kuka määrittelee 'mahdollisuuden käyttää joukkoliikennettä'? "Voiko virkamieskoneisto määritellä yksittäisten työntekijöiden tarpeen oman auton käytölle? Kyllähän jo nyt vapailla markkinoilla toimivat yritykset määrittelevät heille kokonaistaloudellisimman ja -tehokkaimman tavan henkilökuntansa liikkumiseen. Ei siihen tarvita ylimääräistä byrokratiaa." Korvaus perustuu kuitenkin vuosittain laskettaviin autoilun kustannuksiin. Korvaus on verottajan arvio todellisista kustannuksista, minkä takia se on verovapaa eikä verotettavaa palkkaa. Autosta aiheutuu runsaasti muitakin menoeriä kuin pelkät polttoainekulut, joilla korvauksen kannattavuutta usein lasketaan. Lisäksi monet työnantajat jopa edellyttävät työntekijöiltään oman auton käyttöä.

Soininvaara.fi: Kilometrikorvaus ja autoliiton laskuri

Näytä yksityiskohdat
Soininvaara tarkastelee kilometrikorvauksen mielekkyyttä seuraavan esimerkin avulla: "Tutkitaan kahta tapausta, kauppamatkustajaa, joka ajaa firman ajoja 60 000 km/vuosi ja tavallista Tahvoa, joka ajaa omia ajoja 10 000 km/vuosi ja sen päälle firman ajoa 1000 km/vuosi. Kauppamatkustajan kilometrikustannuksiksi laitetaan autoilun koko kustannus, koska auto on ostettu firman ajoja varten. Tavallisen Tahvon osalta lasketaan, paljonko nuo firman 1000km/vuosi lisäävät autoilun kokonaiskustannusta, koska auto on ostettu omaan käyttöön. Kauppamatkustaja ostaa tuliterän BMW:n, 320 d ja pitää sitä kolme vuotta. Se on ostettu omalla rahalla, jonka hinnaksi saamatta jääneenä korkona arvioidaan 2% vuosi. Autoliiton laskuri antaa kustannuksiksi 0,23 €/km eli noin puolet siitä, mitä verottaja hyväksyy verottomaksi kustannuksen korvaukseksi. Tavallinen Tahvo ostaa uuden bensakäyttöisen Peugeot 207:n ja pitää sitä viisi vuotta. Kustannukset viideltä vuodelta ovat: (1) Ilman firman ajoa 21376 euroa eli 0,43 euroa/km. Tähän lukuun on usein virheellisesti viitattu, vaikka laskelma on vasta puolivälissä. (2) Firman ajojen kanssa 22014 euroa. Firman ajona ajetut 5000 km maksavat siis lisäkuluina 638 euroa eli alle 0,13 €/km. Kilometrikorvauksia maksetaan yli miljardi euroa vuodessa. Tästä on ylihintaa yli puolet eli veropohjaa menetetään yli 500 miljoonaa euroa vuodessa ja verotuloja yli 200 miljoonaa euroa." Mitä tulee veropohjaan, sen käyttöön ja menetyksiin, niin julkista liikennettä tuetaan verovaroin runsaasti enemmän kuin mainittu 200 miljoonaa yksin pk-seudulla. Puheissa veropohjan menetyksistä kannattaa lopuksi vielä muistaa, että valtio imee tieliikenteestä kohta 7 miljardin euron tulot vuosittain. Kilometrikorvauksia väitetään maksettavan yli miljardi euroa vuodessa. Mistä tämä luku tulee? Valtion kokonaismatkakustanuksiksi se on liian pieni ja yksityiseltä puolelta tietoja on vaikea saada. Vastaus: luku 1 mrd on esiintynyt tiedotusvälineissä. Se on saatu verohallinnolta. Kyse on verottajan tiedoista sitä, kuinka paljon verottomia kilometrikorvauksia on maksettu. Työmatkat eivät näihin korvauksiin oikeuta. Työsuhdeautot eivät ole mukana. Mukana ovat vain työpäivän aikana omalla autolla tehdyt työnantajan ajot. Kauppamatkustajat ajavat pääosin omilla autoillaan juuri siksi, että on sekä työnantajalle että työntekijälle edullista voida maksaa 1500 euroa kuussa palkkaa verovapaasti. Lisäkustannusten käyttö laskentaperusteena ei ole tarkoitushakuista vaan täsmälleen oikein. Silloin oman auton käyttö on työntekijälle indifferentti asia. Nyt hän tienaa aina autoa ajaessaan. Tämä oli myös Kuntaliiton pointti siihen, että nämä ylimitoitetut kilometrikorvaukse3tr ovat syynä vasikkapa Porin seudun huonoon joukkoliikenteeseen. Joukkoliikenteen tukimäärä on n. 200 miljoonaa euroa, ja valtion osuus tuosta on marginaalinen. Pääkaupunkiseudulla kotitaloudet käyttävät n. 500 – 700 miljoonaa vähemmän autoiluun joukkoliikenteestä johtuen, eli ei tuo nyt kovin huono diili ole veronmaksajille. Tuon voi hahmottaa esimerkiksi niin että normaali lapsiperhe pärjää yhdellä autolla. Vuoden 2011 tuloarviossa autovero on 850 miljoonaa euroa, polttoaineverojen tuotto on n. 2,3 miljardia ja ajoneuvovero on noin 700 miljoonaa. Eli vajaa neljä miljardia valtion pussiin autoilijoilta. Autoilun epäsuorat ja suorat tuet ovat myös miljardiluokkaa. Ongelma ei ole se että autoilua ei veroteta tarpeeksi, ongelma on se että sen veron kohdistus on onneton haittojen minimoimisen kannalta. Pitäisi verottaa käyttöä eikä omistamista. Espoolaisten ja helsinkiläisten autonkäytön erosta melkoinen osa selittyy autoetuautojen runsaalla määrällä Espoossa. Työmatkavähennykset verotuksessa ovat suuri tekijä selittämään toisaalta kaupunkiseutujen hajautumista ja toisaalta autoilun verokohtelun kustannusvastaavuutta alempaa tasoa. (Viitaten n. 1mrd euron km-korvauksiin tukena autoilijoille) Verottaja ei hyväksy oman auton käyttöä, vaan halvimman kulkuneuvon. Eikä tulonhankintavähennyksen hyväksyminen ole itse asiassa edes tukea sanan varsinaisessa merkityksessä – kuluja vaan ei veroteta. Valtion menot ja tulot tieliikenteessä 1984 - 2011 ^[2] Tuossa 7 miljardissa on mukana ALV polttoaineista ja ajoneuvoista, joka nyt vaan on väärin laskettu jos on tarkoitus laskea haittaveroja. ALV maksetaan lähes kaikesta joten sitä ei voida pitää vain autoilijoille sälytettynä lisäverona. 'Valtio sortaa autoilijaa' -laskelmissa on yleensä neljä vikaa: (1) Otetaan mukaan myös yleiset verot kuten ALV. On oikein ottaa mukaan ALV polttoaineveron osalta, mutta ei muuta. (2) Niistä puuttuu kokonaan kuntien tienpidon kulut, vaikka ne lienevät valtion tienpidon kuluja suuremmat (3) Niistä puuttuu kokonaan vuokra liikenteen vaatimasta maa-alasta, joka pelkästään Helsingin kaupungin osalta liikkuu sadoissa miljoonissa euroissa, vaikka maan hinta kantakaupungin ulkopuolella määrättäisiin aravatonttien mukaan ja kantakaupungissa tuhanneksi euroksi nelilöltä. (4) Niistä puuttuvat normiohjauksella annettavat tuet autoilulle kuten esimerkiksi pysäköintinormi, jossa muu yhteiskunta pakotetaan antamaan autoilijoille käytännössä ilmainen pysäköintipaikka muiden rahoilla. (5) Niistä puuttuu se ulkoinen haitta, jonka liikenteen melu tuo ulkopuolisille. Tämä on yksinkertaista muuttaa rahaksi katsomalla, paljonko melu vaikuttaa kiinteistöjen arvoon. Pelkkä Mannerheimintie liikkuu miljoonissa. Kilometrikorvaukset on porsaanreikä verotuksessa. Selitykseksi ei kelpaa se, että on niitä muitakin. Eikä kelpaa sekään, että autoilu on niin suuri lypsylehmä. Entä kaupparatsu, joka mieluummin ajaa Ouluun kuin menisi lentokoneella saamansa rahan takia? (onhan se hölmöä, sillä aikaa kuluu enemmän ja on perillä valmiiksi väsyneenä. Puhumattakaan paluumatkasta ja sen liikenneturvallisuudesta) Työnantaja suostuu tähän, koska vaihtoehtona olisi antaa kaverille palkankorotus. Piilotettua lisäansioiden jakamista. Ongelma on siinä että porsaanreiän tuotot jakaantuvat epätasaisesti kohtuu pienelle eturyhmälle. Jos tuki olisi oikean kokoinen ja Osmon laskema 200 miljoonaa säästyisi, sen voisi siirtää uusien autojen hankintaan, jolloin autokantamme nuorentuisi. Tämä toisi co2 ohjatulla verotuksella turvallisempia ja vähäpäästöisempiä (myös vähäkulutuksisempia) autoja liikenteeseen. Kilometrikorvaus on ollut aina virkamiesten ns saavutettu etu ja tapa tehdä lisäansioita. Julkisella sektorilla kun ei ole samanlaista tuloskontrollia kuin yksityisellä niin turhia ajoja voi tehdä kenenkään asiaan puuttumatta. Kilometrikorvaus on aika kaavamainen ja niinpä lyhyet matkat ajetaan tappiolla ja pitkät voitolla, raja kulkenee jossain 200 km kohdalla ainakin siitä päätellen, että monessa firmassa pitemmät matkat on tehtävä julkisella tai vuokra-autolla. Paljon ajaville annetaan yleensä autoetu. Kaikkia tieliikennekustannuksia ei voi sälyttää yksityisautoilijoiden niskaan. Rekkojen kulutusvaikutus on kertaluokkia suurempi. Haittavaikutuksia arvioitaessa on huomioitava että joukkoliikenteen aiheuttamat terveys- ja melu- ym. haitat ovat huomattavat. Mikäli liikenteen vaatima maa-ala otetaan mukaan laskuihin, niin lasketaanko seuraavaksi jalankululle, joukkoliikenteelle ja meriliikenteellekin neliöhinnat samalla logiikalla? Mainitulla Mannerheimintiellä on Kisahallin kohdalla jalankulkijoilla kaksi kaistaa, joukkoliikenteellä neljä ja autoilla kaksi. Joukkoliikenteelle tulisi neliövuokrista isot laskut. On muuttuvia kustannuksia ja on kiinteitä kustannuksia. Tässä tapauksessa edun saavat ne, joilla pääoman käyttöaste on korkea. Ei se ole mitenkään erikoinen ilmiö. Pitäisikö verovapaat matkakustannusten korvaukset eritellä muuttuviin ja kiinteisiin matkakustannusten korvauksiin? Ymmärtääkseni sekä auton verovapaa kilometrikorvaus että verovapaan matkapäivärahan suuruus on tosiasiassa sovittu työmarkkinajärjestöjen kesken. Ainakin ne kommentoivat näitä rajoja omistajan elkein. Kyllä merenkulku maksaa satama-alasta satamamaksuina. Jalankulun vaatimat tilat voidaan tosiaan “laskuttaa” kansalaisilta pääluvun mukaan, mutta siinä ei mikään muutu. Kyllä julkisen liikenteen vaatima tila on myös osa sen kustannusta. Matkustajaa kohden autot vaan vievät niin penteleesti tilaa. Ei työntekijän kannata hankkia autoa työnantajan ajoja varten, jos hänelle korvataan ainoastaan nippa nappa suoranaiset kustannukset. Kyllä työn teettäjän kuuluu maksaa myös kohtuullinen korvaus autoon sijoitetulle pääomalle ja auton omistamiseen liittyville riskeille. Mutta nämä ovat tietysti saajalleen tuloa, josta kuuluu maksaa asianmukaiset verot (pääomatulovero). Eli mielestäni tämä verotuskohtelu pitäisi miettiä uudestaan, itse korvaus olisi sitten pelkästään sopimuspuolten (työntekijä/työnantaja tai niitä edustavat tahot) välinen asia. Viitteitä tieliikenteen kulutusvaikutukseen ^[3] ^[4] ^[5] ^[6] Suhteellinen verotusasteen vertailu eri kulutusmuotojen välillä. Jos muun kulutuksen ALV on n. 20% niin onko reilua jos autoilun verotus on merkittävästi korkeampaa? Kerrannaisvaikutuksia: joukkoliikenteen subventointi on tulonsiirto veronmaksajilta niille, jotka liikkuvat enemmän. Ko. tulonsiirto on tulonsiirto myös veronmaksajilta suppenevalle joukolle autoilijoita (jos autoilun määrä vähenee autoilijoiden siirtyessä joukkoliikenteen kannattajiksi, lyhenee väljemmillä teillä esim. työmatkoihin henkilöautolla käytetty aika). On osoitettavissa, että liikenteen ohjaaminen joukkoliikenteeksi tuottaa yhteiskuntataloudellisia hyötyjä. Katso esim: Hillo. Kari: Joukkoliikenteen lipunhinnan muutosten taloudelliset vaikutukset. Diplomityö, Teknillinen korkeakoulu 2003. kun ostaa vaikka kupin kahvia niin siinä maksaa myös sen kahvilatyöntekijän palkkaverot, veroluonteiset maksut, kahvilakiinteistöön sisältyvät verot, jne. Asiaa voi ajatella niinkin että jos kaikki verot kerättäisiin ALVilla, niin kuin viimeksi jotkut jenkkioikeistosta ovat ehdottaneet, niin kuinka suuri sen ALVin tulisi olla? Tuon laskeminen ei ole ihan helppoa, mutta minun käsitykseni on että se on Suomessa jotain 50%. Kaikki minkä kokonaisveroaste on tuon yli on tavallaan haittaverotettua ja kaikki mikä sen alle subventoitua. AIka ihmeellinen ja tarkoitushakuinen ajatus, että ALV:tä ei saisi laskea mukaan autoilun verotuottoihin. VASTAUS: Ei se oo yhtään ihmeellinen eikä tarkoitushakuinen ajatus, koska ALV toki lasketaan mukaan autoilun verotuottoihin. Sitä ei lasketa mukaan, kun lasketaan maksavatko autoilijat toiminnastaan aiheutuneet kustannukset, koska ALV:ia kerätään kaikesta myynnistä. Eli kun maksaa housuista 22% alvia, niin siitä ei mene tippaakaan housujen käyttämisestä aiheutuvien haittojen korvaukseen, vaan se menee valtion muiden menojen kustantamiseen. Samalla tavalla autoilun ALV menee muuhun kuin autoilun haittojen korvaamiseen ja sit ne haittaverot menee niihin kustannuksiin. (Ja haittaveroista perittävä ALV:t pitää laskee tähän mukaan). VASTVAST: kyllä alv:llä autoista, niiden tarvikkeista ja niiden veroista kerätty raha on silti rahaa valtiolle. Näin on, vaikka muualtakin kerättäisiin rahaa. Joukkoliikenneosuus korreloi hyvin liikenteeseen käytetyn rahamäärän kanssa kaupunkiseudulla, mm. siksikin että autoistuminen tarkoittaa pidempiä ja hitaampia kuljetusyhteyksiä. Kuva Penttilän esityksestä: ^[7] Toki rahan käyttö liikenteeseen tuottaa myös jotain hyötyä, mutta on vaikea pitää jotain 20% BKT:stä optimaalisena. Kaupparatsu tienaa 2500eur/kk, jos hän kattaa verovapailla km-korvauksilla 2300 euroa kuussa jää valtiolle verotettavaksi 200 euroa kuussa. Toisin sanoen kaupparatsu ei maksa valtiolle veroja, ei kerrytä eläkettä jne. Suurin osa alan yrityksistä käyttää juurikin veroista vähennettävää matkakustannusmenetelmää.

IS 16.9.2011

Näytä yksityiskohdat
Kilometrikorvaus oman auton käytöstä on 0,46 euroa/km. Tyypillinen nykyaikainen henkilöauto kuluttaa kaupunkiajossa 8-9 litraa per 100 km, nykyisillä bensanhinnoilla siis n. 0,13 euroa/km. Vakuutukset nollabonuksilla n. 1150 (vaihtelee malleittain, hain hinnan Toyota Corollalle, joka on melko yleinen peli ja sopii siten hyvin esimerkiksi). Jos ajat työajoa 3500 km/vuosi, tulevat polttoaineet ja vakuutus maksetuiksi. Vuodessa on keskimäärin n. 230 työpäivää eli 15 kilometriä työajoa päivässä riittää kattamaan tuon. Jos työajoa tulee esimerkiksi 10 000 km/vuosi, niin bensakulut + vakuutus ovat n. 2500 euroa, kilsakorvauksista jää 2100 euroa yli. Vaikkapa neljän vuoden jaksolla siis 8400, mikä on aika lähellä auton arvonpudotusta tuossa ajassa. Vielä jäävät huolto- ja rengaskulut, joita en osaa nykyään arvioida (en ole varmaan 20 vuoteen maksanut itse auton huoltoa), mutta joka tapauksessa tuolla diilillä olet jo saanut yksityiskäyttöösi auton lähes ilmaiseksi. Ne, jotka ajavat alle 5000 km vuodessa työmatkoja, ja joille käytännössä pakotetaan ostamaan auto, häviävät tässä rajusti. Mahdolliset voitot tulevat niille, jotka ajavat työmatkoja enemmän kuin 20000 km vuodessa eli km-korvausten porrastusta voisi vieläkin suurentaa. Jos työntekijä "käytännössä pakotetaan ostamaan auto" nimenomaan työajoja varten, niin se jo yksin osoittaa, että järjestelmässä on korjaamista. Kyllä se on työnantajan asia hankkia työkalut Km korvaus vain moneesa firmassa vähennetään bruttopalkasta, eli ei erillistä korvasta, ainoastaa se euromäärä on verotonta. VASTAUS: No ei meidän firmassa ainakaan vähennetä enkä oikeastaan tiedä yhtään firmaa, jossa olisi vähennetty. Tuohan on laitonta. Ajoneuvohallintokeskus AKE:n tilastoista käy ilmi, että ensirekisteröityjen ajoneuvojen polttoaineenkulutus oli viime vuonna keskimäärin 6,3 litraa 100 kilometriä kohden. Vuonna 2000 lukema oli 7,3 litraa. Kilometrikorvaus oli tuolloin euroiksi muutettuna 35,5 senttiä. Polttoaine muodostaa vain osan kilometrikorvauksista. Nykyisestä 45 sentistä sen osuus on 10,85 senttiä, eikä esimerkiksi bensan hinnan muutoksilla siksi ole isoa muutosta korvaukseen. Polttoaineen keskihinta tarkistetaan vuosittain syksyllä Tilastokeskuksesta. Kilometrikorvaus koostuu niin sanotuista kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Isoimman osan muodostavat kiinteät kustannukset, eli lainan kuoletukset, lainan korot ja vakuutukset. Muuttuviin kustannuksiin luetaan polttoaineen lisäksi esimerkiksi voitelu-, rengas-, huolto- ja korjauskustannukset. Ei kilometrikorvauksella ole mitään tekemistä todellisten käyttökustannusten kanssa. Niistä on tullut tapa maksaa verotonta palkkaa. Soininvaaran mielestä esimerkiksi pääomakuluja ei pitäisi hyvittää korvauksissa. Siinä olisi hänen mukaansa järkeä vain, jos auto olisi ostettu yksinomaan työmatkoja varten.

Yle.fi 7.8.2010 Sinnemäki: Kilometrikorvaukset verotyöryhmän käsittelyyn

Näytä yksityiskohdat
Kilometrikorvausten summat ovat kasvaneet, vaikka autojen keskihinnat ovat laskeneet ja autojen bensankulutus on kääntynyt laskuun. Nykyisillä autojen, polttoaineen ja vakuutusten hinnoilla ei ole mitään mahdollisuutta hankkia autoja yritykselle. Korvausten poistaminen lisää työttömyyttä.

Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat KK 638/2008

Näytä yksityiskohdat
Nykyiset kilometrikorvaukset ovat tasoltaan melko korkeita. Laskentaperusteet ovat olleet voimassa pitkään ja aikaisempia korvaustasoja on vuosittain korotettu kustannusten tason muutosta vastaavasti. Laskentaperusteisiin ei kuitenkaan ole viime vuosina tehty muutoksia. Tulevaisuudessa laskentaperusteita saattaa kuitenkin olla aihetta tarkistaa, sillä nykyisissä laskelmissa kulkuneuvon pääoman poistokulujen huomioimistapa johtaa joissain tapauksissa tarpeettoman korkeisiin korvaustasoihin.

HS 30.1.2012: Myyntimiehet: Kilometrikorvausten rajaaminen on käytännössä vaikeaa

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

TS 30.1.2012: "Kilometrikorvausten vaihtoehto on firman auto, ei bussi"

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

IS 30.1.2012: Yle: Isku tulossa kilometrikorvauksilla tienaaville

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

YLE 30.1.2012: Kyllönen: Kilometrikorvaukset säästöjen piiriin

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

Kauppalehti 30.1.2012: "Käsittämätöntä" - tyly tyrmäys liikenneministerille

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

Tilisanomat 23.1.2006: Autonkäytön taloudellinen ja verotuksellinen vertailu

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

US 18.11.2011: Verovapaa km-korvaus puhuttaa

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

US 5.2.2012: Kyllösen kilometrikorvaukset

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

TS 21.7.2010: Kilometrikorvauksesta tuli maksuautomaatti

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

TS 22.4.2012: Kilometrikorvaus kiristyy - milläs nyt tienataan?

Näytä yksityiskohdat
keskustelu perkaamatta

Yle uutiset 30.3.2012: Leikkaus kilometrikorvauksiin: "Yhtälö ei toimi"

Näytä yksityiskohdat
Mikäli työnantaja maksaa kilometrikorvausta nykytason verran 15 000 kilometrin jälkeen, on loppuosa korvauksesta verotettavaa tuloa. "Tässä varmasti tulee jonkun verran työsuhdekähinää, kun ruvetaan sopimaan, että mitä sitten maksetaan ja millä tavalla. Tai pienessä yrityksessä vaaditaan yrityksen auto käyttöön, kun ilmoitetaan että en aja enää omalla, sanoo Myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten toiminnanjohtaja Juha Häkkinen" Häkkisen näkemyksen mukaan kilometrikorvausten tulisi jatkossakin kattaa uuden auton kustannukset."Ongelmaksi koetaan se, että kun auto on lähes 90 prosenttisesti pelkässä työajossa, niin nämä alan ihmiset katsovat, että pääomakulut pitäisi saada täysin korvattua. Ne kuuluvat työnantajan korvattaviksi ja työnantaja korvaa ne maksamalla kilometrikorvauksia, Häkkinen sanoo." Yli 15 000 kilometriä vuodessa ajavia on Suomessa nelisenkymmentä tuhatta, eli viisi prosenttia kaikista kilometrikorvausten saajista. Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, ettei muutoksen seurauksia voida ennakoida. Niinpä tavoiteltu 70 miljoonan verotuottokin on vain karkea arvio mahdollisista tuotoista.

Yle uutiset 5.8.2012: HS: Hallitus aikoo nipistää kaikkien kilometrikorvauksista

Näytä yksityiskohdat
Veroton kilometrikorvaus on laskemassa nykyisestä 45 sentistä 43 senttiin kilometriltä alle 15 000 kilometriä vuodessa työssään ajavilta. Rajan ylittäviltä kilometreiltä korvaus on liki puolittumassa 25 senttiin. Leikkauksia on perusteltu sillä, että kilometrikorvaukset ylittävät reilusti oman auton todelliset käyttökustannukset ja niistä on tullut keino maksaa verotonta palkkaa. Palkansaajajärjestöt, Suomen Yrittäjät ja Veronmaksajain Keskusliitto ovat tyrmänneet suunnitelman. Helsingin Sanomien mukaan myös hallituspuolueiden rivit rakoilevat, sillä ehdotus on herättänyt vastustusta kokoomuksen ja SDP:n eduskuntaryhmissä. Veroedun leikkauksilla tavoitellaan jopa 70 miljoonan euron säästöjä. Kilometrikorvauksia maksettiin 728 000 yksityisen sektorin palkansaajalle vuonna 2010. Heistä 38 000 ajoi yli 15 000 kilometriä vuodessa.

HS 5.8.2012: Kilometrikorvausta leikataan kaikilta

Näytä yksityiskohdat
Hallitus käsittelee leikkausta budjettiriihessään elokuun lopussa. Muutos säästäisi 45–70 miljoonaa euroa. Ministeriö perustelee uudistusta sillä, että korvaus on nykyisellään suurempi kuin auton käytöstä koituvat kustannukset. Leikkaussuunnitelma herätti silti laajaa vastustusta. Lakiluonnoksesta annetuissa lausunnoissa leikkauksen tyrmäävät muun muassa SAK, Suomen Yrittäjät ja Veronmaksajien keskusliitto. Kilometrikorvauksia maksettiin vuonna 2010 yhteensä 728 000 yksityisen sektorin palkansaajalle. Heistä 38 000 ajoi yli 15 000 kilometriä vuodessa.

HS 7.8.2012: Lähes aito kulukorvaus

Näytä yksityiskohdat
SAK moitti kulukorvausmuutoksen voimaantuloa kesken työehtosopimuskautta. Jos kyse olisi pelkästään työntekijälle aiheutuneiden kulujen korvaamisesta, asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä tuloneuvottelujen kanssa. Kilometrikorvaukset ovat molemmille osapuolille houkutteleva tapa siirtää rahaa työnantajalta työntekijöille ilman verottajan tai sivukulujen juustohöylää. Arkikokemus kertoo, että useilla työpaikoilla oikeus laskuttaa työnantajaa omalla autolla ajamisesta työasioissa on eräänlainen palkkio, jota arvostetaan. Halu oman omaisuuden tarjoamiseen työnantajan käyttöön on suuri. Erään kiinteistönvälitysyhtiön johto sai hiljattain kovat tuomiot, koska sen myyjille oli maksettu provisioita muodollisesti kilometrikorvauksina ilman ajopäiväkirjaa. Lain rajojen sisäpuolellakin nykyisissä korvauksissa on ylikompensaation makua. Siksi verottomien korvausten leikkaamisen lisäksi ajatus niiden porrastamisesta ajokilometrien mukaan on järkevä. Yksityisautoiluun liittyvät veropäätökset herättävät aina suuria tunteita. Osa reaktioista selittyy suhtautumisella työmatkakulujen verovähennyskelpoisuuteen. Kyse on kuitenkin kahdesta eri asiasta. Työmatkavähennyksen tavoitteena on lisätä työvoiman liikkuvuutta ja siten parantaa työllisyyttä. Vähennysten tasoa muuttamalla voidaan myös lisätä tai vähentää painetta yhdyskuntarakenteen keskittymiseen.

IS 13.8.2012: 25 senttiä / km - tätä etua kannattaa pian vaatia

Näytä yksityiskohdat
Veronmaksajien Keskusliiton lakiasiain johtajan Vesa Korpelan mukaan oman auton käytöstä maksettava kilometrikorvaus on heikentymässä sen verran, että varsinkin paljon työnantajan matkoja ajavien kannattaisi vaatia autoetua. Muuten käy niin, että työntekijä maksaa työnantajan kuluja, Korpela sanoo. Korpelan mukaan muutoksen vaikutuksia on mahdotonta arvioida etukäteen: "Uskon, että jatkossa maksetaan vain verovapaa määrä eli kilometrikorvaukset pienenisivät. Saattaa kuitenkin olla, että jotkut työnantajat maksaisivat 45 senttiä jokaiselta kilometriltä." Kilometrikorvauksissa muhii mittava riita, koska auton todellisista kustannuksista on niin erilaisia tulkintoja. Autotuojat ry:n laskelmien mukaan nykyinen kilometrikorvaus on selvästi ylikompensoiva eli kattaa auton käytöstä koituvia kuluja enemmän kuin kuluja oikeasti aiheutuu. Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK kuitenkin paheksui maanantaina, että leikkaus heikentäisi monien työntekijöiden työntekoedellytyksiä ja tuloja. Siksi ehdotetut muutokset on vedettävä takaisin ja kilometrikorvausten verovapaus selvitettävä kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja valtion kesken, järjestön tiedotteessa todettiin. Autoliiton toimitusjohtajan Pasi Niemisen mukaan erilaiset arviot auton käyttökustannuksista johtuvat erityisesti siitä, että auton arvonalentumista arvioidaan hyvin eri tavalla. Hankintahinta sekä merkki ja tyyppi muuttavat laskelmaa aivan olennaisesti. Autoliiton Nieminen uskoo Veronmaksajien Korpelan tavoin, että verovapaiden kilometrikorvausten leikkaus lisää työsuhdeautojen kysyntää.

TS 14.8.2012: Turha raivota, kilometriansiot säilyvät

Näytä yksityiskohdat
Nykyinen 45 senttiä tarkoittaa, että työnantaja voi 15 000 kilometriin mennessä maksaa kilometrirahoilla kaikki keskivertoauton muuttuvat ja kiinteät kulut, myös pääomakulut. ...verrata kilometrikorvauksia vuokra-autojen vuokriin. Jos lyhyessä sopimuksessa on kilometriraja, sen ylitys maksaa tyypillisesti 15–20 senttiä kilometriltä. Pienellä vuokra-autolla autoilee helposti kaikkiaan 20–30 sentin kilometrikuluilla. Keskikokoisella Golfilla tai Focuksellakin selviää alle 40 sentin kilometrillä. Ja ne ovat tuliteriä autoja, joiden vuokrissa on mukana vuokrayrityksen kate ja paljon palvelua.

TS 17.9.2012: Kilometrikorvaukset alas – tienaako valtio?

Näytä yksityiskohdat
Autoliitto ihmettelee, miten valtio voi tienata, kun korvaukset ovat verottomia. Autoliiton Pasi Nieminen pitää todennäköisempänä, että kilometrikorvauksia leikkaamalla valtio päinvastoin menettää verotuloja. Paljon ajavat työmatkalaiset ajavat hyvillä autoilla ja vaihtavat niitä usein. Jos korvauksia lasketaan, he saattavat ajaa aiempaa vähemmän ja vaihtaa autoaan harvemmin. Silloin valtio menettää uudesta autosta kannettavaa autoveron sekä arvonlisäveron tuottoja. Myös leikkausten ajoitus on Autoliiton mielestä epäonnistunut koska kaikki autoilun kustannukset ovat nousussa. Valtiovarainministeriössä ollaan varmoja, että tuloja tulee väistämättä. Jos joku väittää, ettei muutoksella ole verotulovaikutuksia, se ei pidä mitenkään paikkaansa, ministeriön erityisasiantuntija Ilkka Lahti sanoo. Leikkaukset vaikuttavat tuloveroihin joko työntekijän tai -antajan kautta. Jos työnantaja maksaa edelleen nykytason mukaisia korvauksia, vaikka verottoman korvauksen taso laskee, erotus on palkansaajalle verotettavaa ansiotuloa. Jos työnantaja taas maksaa korvauksia vain sen verran kuin se on mahdollista verottomana, yrityksen verotettava tulo kasvaa ja valtio saa tuloja yrityksen maksamana yhteisöverona. 45 miljoonan euron verotulojen kasvuun päästään, jos puolet yrityksistä jatkaa nykyisten korvauksien maksamista ja puolet laskee niitä. Ilkka Lahden mukaan leikkaukset lasketaan kuitenkin ensi vuoden hintatasosta, joten esimerkiksi polttoaineen kallistuminen huomioidaan kyllä. Lisäksi 15 000 kilometrin ajon jälkeen auton vakuutukset ja muut kiinteät kustannukset on korvattu lukuun ottamatta sen arvon alenemista, joka huomioidaan myös rajan jälkeen. Siksi ei olisi järkeä maksaa lopuista kilometreistä yhtä suuria korvauksia kuin ensimmäisistä.

Arvioitavia näkökantoja

Useat yllä listatuista näkemyksistä voidaan tiivistää muutamaan peruskysymykseen, jotka otetaan arvioinnissa tarkempaan tarkasteluun tai huomioidaan tärkeänä arvona. Lähtökohtana ei ole arvioida kaikkien väitteiden oikeellisuutta vaan koostaa listaa niistä joihin lainsäädännöllä voidaan ja pitää vaikuttaa. Listaan voi lisätä aiheita.

Autoilun väheneminen johtaa autoilusta saatavien verotulojen (7 mrd E/v) vähenemiseen.
Matka-ajan veloittaminen asiakkaalta on siirretty kilometrikorvauksiin. Näin voidaan myös paremmin kilpailla paikallisten palveluntarjoajien kanssa
Kilometrikorvaus on yleinen veronkiertotapa. Se asettaa liikkuvaa työtä tekevät (pieni ryhmä) eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin nähden ollen tulonsiirto yksityisautoilijoille.
HS 6.8 pelkästään valtion maksamat kilometrikorvaukset (työntekijöilleen?) 1.1 mrd vuodessa. Verohallinnon saamien ilmoitusten perusteella yksityisellä sektorilla verottomia kilometrikorvauksia sai viime vuonna lähes 900 000 suomalaista. Korvaus on v. 2011 osalta enimmillään 46 senttiä kilometriltä ja sen maksaa työnantaja. Korvauksia maksettiin viime vuonna yli miljardi euroa (ei työmatkoja tai työsuhdeautoja vaan omalla autolla tehdyt työnantajan ajot). Tästä on ylihintaa yli puolet eli veropohjaa menetetään yli 500 miljoonaa euroa vuodessa ja verotuloja yli 200 miljoonaa euroa.
Yrittäjän verovapaa kilometrikorvaus on palkansaajan korvausta selvästi pienempi. Kuinka paljon korvauksia tulee julkiselle sektorille ja kuinka paljon yksityiselle?
Kilometrikorvaukset houkuttelevat liikaa oman auton käyttöön
Ajansäästöstä tuleva etu työnantajalle laskettava mukaan vertailtaessa oman auton käyttöä julkisten liikennevälineiden käyttöön
Vanhalla autolla ajettaessa tulee enemmän voittoa kilometrikorvauksista kuin uudella autolla. Suuri osa suomalaisesta autokannasta yli 10 vuotta vanhaa.
Yksityisautoilua kannattaa lisätä km-korvauksia nostamalla sillä autovero, käyttömaksu, polttoaineen valmistevero ja alv:t tuovat valtion kassaan enemmän rahaa kuin km-korvauksiin kuluu
Loppuviimeksi kustannukset yksityisellä siirtyvät asiakkaalle mutta julkisella puolella eivät.
On mahdotonta määritellä, milloin ja missä julkinen liikenne toimii riittävän hyvin joten aluekohtaisiin korvauksiin ei voida siirtyä
Verottajan määrittelmä kilometrikorvaus on enimmäismäärä. Lain mukaan työnantaja voi maksaa alempiakin korvauksia. Erotuksen maksimista voi vähentää henkilökohtaisen verotuksen yhteydessä.
Pienelle firmalle on joustavampaa antaa työntekijöiden käyttää yksityisautojaan kuin hankkia firmalle omia autoja.
Nykyinen järjestelmä on hyvä koska firmat ja työntekijät ovat tyytyväisiä. Win-win -tilanne, jota ei ole syytä muuttaa. Kun ajoneuvo 'jaetaan' firman ja työntekijän kesken kokonaisuuskin voittaa sillä tarvitaan vähemmän autoja ylipäätään.
Miksi veronmaksajien pitää tukea sellaista liiketoimintaa joka perustuu yksityisautoiluun?
Autoilun ympäristökustannusten pienentämiseksi on pyrittävä kasvattamaan yksityisautojen käyttöä, eikä firman leasing-autoilua ja autoetua. Kun työntekijä on itse vastuussa optimoinnista otetaan todelliset kustannukset paremmin huomioon. 40% autoista myydään yrityksille "autoetuautoiksi". Ne ovat keskimäärin suurempia, raskaampia, suuritehoisempia ja enemmän kuluttavia kuin yksityisten hankkimat autot.
Kun työnantaja hankkii auton firmalle, ja antaa sen työntekijän käyttöön, se lasketaan työntekijän lisäansioksi josta verotetaan työntekijää ja työnantaja saa auton verovähennyksiin, oli se sitten leasing tai työnantajan oma. Pitäisikö tähän subventioon puuutua?
Voidaanko km-korvausjärjestelmä säilyttää entisellään mutta jotenkin rajoittaa väärinkäytön mahdollisuutta?
Yritykselle kaikki liiketoimintaan liittyvät kulut (ml. km-korvaukset) ovat verovähennyskelpoisia joten yhteisöveron muodossa km-korvaukset siirtyvät osin myös veronmaksajien harteille yksityiselläkin puolella.
Kilometrikorvauksia nostamalla saadaan työnantajat suosimaan joukkoliikennettä kun taas työntekijät entistä mieluummin käyttäisivät omia autojaan. Pitääkö siis yrittää vaikuttaa työnantajiin vai työntekijöihin?
Pitäisikö sairauslomakorvauksiakin laskea sen takia että osa työntekijöistä käyttää systeemiä väärin?
Moni keskustelija esittää että km-korvauksesta täytyy korvata myös auton arvon alenema, mutta ei liene reilua että alema korvataan kokonaisuudessaan vaan esim. käyttöaikasuhteessa vapaa-ajan käyttöön.
Nykyisessä km-korvauksessa on otettu huomioon liian suuri laskennallinen osa auton pääomasta. Ruotsi on jo kauan sitten ottanut käyttöön ajettujen kokonaiskilometrien mukaisen porrastuksen. Suomessa siirtyminen vastaavaan ratkaisuun olisi mahdollista, jos laskettaisiin uuden auton hinnassa olevan veron määrää.
Kilometrikorvauksia maksetaan uuden auton arvonaleneman mukaan. Verottoman kilometrikorvauksen suuruus pitäisi sitoa auton vuosimalliin, siis polttoaineen ja kuluvien osien perusteella mitoitettu perusosa plus vuosimalliin sidottu arvonalenema-korvaus.
Kilometrikorvauksen leikkaus perustuu alentuneisiin korkoihin ja 20 myydyimmän automerkin hinnanlaskuun. Nämä ovat siis muuttujina ministeriön korvaukset määrittävässä kaavassa. Mitä muuta siihen sisältyy? Osittainen vastaus: Korvaus perustuu vuosittain laskettaviin autoilun kustannuksiin. Kilometrikorvaus koostuu niin sanotuista kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Isoimman osan muodostavat kiinteät kustannukset, eli lainan kuoletukset, lainan korot ja vakuutukset. Muuttuviin kustannuksiin luetaan polttoaineen lisäksi esimerkiksi voitelu-, rengas-, huolto- ja korjauskustannukset.
Kilometrikorvaukset on porsaanreikä verotuksessa. Selitykseksi ei kelpaa se, että on niitä muitakin. Eikä kelpaa sekään, että autoilu on niin suuri lypsylehmä.
Kilometrikorvauskaava johtaa siihen että lyhyet matkat ajetaan tappiolla ja pitkät voitolla, raja kulkenee jossain 200 km kohdalla ainakin siitä päätellen, että monessa firmassa pitemmät matkat on tehtävä julkisella tai vuokra-autolla. Paljon ajaville annetaan yleensä autoetu. Ne, jotka ajavat alle 5000 km vuodessa työmatkoja, ja joille käytännössä pakotetaan ostamaan auto, häviävät tässä rajusti. Voittajia ovat yli 20000 km ajavat.
On muuttuvia kustannuksia ja on kiinteitä kustannuksia. Tässä tapauksessa edun saavat ne, joilla pääoman käyttöaste on korkea. Pitäisikö verovapaat matkakustannusten korvaukset eritellä muuttuviin ja kiinteisiin matkakustannusten korvauksiin?
Ei työntekijän kannata hankkia autoa työnantajan ajoja varten, jos hänelle korvataan ainoastaan nippa nappa suoranaiset kustannukset. Kyllä työn teettäjän kuuluu maksaa myös kohtuullinen korvaus autoon sijoitetulle pääomalle ja auton omistamiseen liittyville riskeille. Mutta nämä ovat tietysti saajalleen tuloa, josta kuuluu maksaa asianmukaiset verot (pääomatulovero). Huom! Nythän laissa korvausta ei luokitella tuloksi (ts. km-korvaus on verottajan arvio ns. todellisista kustannuksista) ja siksi se on verovapaa.
Pääomakuluja ei pitäisi hyvittää korvauksissa kuin silloin, jos auto on hankittu vain työnantajan ajoa varten.
Reiluusnäkökohta: Suhteellinen verotusasteen vertailu eri kulutusmuotojen välillä. Jos muun kulutuksen ALV on n. 20% niin onko reilua jos autoilun verotus on merkittävästi korkeampaa?
Nykyisillä autojen, polttoaineen ja vakuutusten hinnoilla ei ole mitään mahdollisuutta hankkia autoja yritykselle. Korvausten poistaminen lisää työttömyyttä.

Katso myös

Kilometrikorvaus AM 2012/Sanasto

Viitteet

↑ Autoliiton kustannuslaskuri
↑ Valtion tulot ja menot tieliikenteestä (Autoalan tiedotuskeskus)
↑ Pavementinteractive.org
↑ Geologi-lehti 3/2006
↑ Hengitysilmanlaatu
↑ Pienhiukkasaltistuminen pääkaupunkiseudulla
↑ [1]

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

[autllask-1] Autoliiton kustannuslaskuri

[autoalantk-2] Valtion tulot ja menot tieliikenteestä (Autoalan tiedotuskeskus)

[tiekuluv1-3] Pavementinteractive.org

[tiekuluv2-4] Geologi-lehti 3/2006

[tiekuluv3-5] Hengitysilmanlaatu

[tiekuluv4-6] Pienhiukkasaltistuminen pääkaupunkiseudulla

[pent2010-7] [1]

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]