Käyttöoikeuslisenssin valinta

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään metodi. Sivutunniste: Op_fi2915
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2915}}

Käyttöoikeuslisenssin valinta kuvaa tiedon tuottamiseen ja julkaisemiseen liittyvää tiedon käyttäjän saamaa lupaa käyttää tietotuotetta tietyllä tavalla ja tiettyyn tarkoitukseen. Tämä sivu ohjeistaa tiedon tuottajaa valitsemaan eri lisenssien välillä.

Kysymys

Millainen käyttöoikeuslisenssi erilaisille tietotuotteille pitäisi antaa, jotta

tiedon käyttäjä ymmärtää helposti mitä vaatimuksia ja rajoitteita tietotuotteen käyttöön liittyy,
tiedon hyödyntämiselle ei aseteta perusteettomia esteitä,
lisenssi on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen,
lisenssi ei vaaranna tiedon tuottamista jatkossa, ja
(mielellään: lisenssi ei vaaranna tiedon tiedon tuottajan toimintakykyä).

Vastaus

Käyttöoikeuslisenssi valitaan seuraavan valintakaavion avulla. Alempana luetellaan toimenpiteitä, jotka eivät suoraan liity käyttöoikeuslisenssin valintaan mutta osaltaan varmistavat tavoitteiden toteutumisen.

Aina käytetään soveltuvaa Creative Commonsin lisenssiä, koska ne ovat maailmalla laajimmin tunnetut.
1. Jos Suomeen vakiintuu jokin lisenssikäytäntö, esim. JHL-lisenssit, vastaava lisenssi otetaan Creative Commonsin rinnalle. Samankin tietotuotteen käyttöoikeuksia voi siis jakaa usean eri lisenssin alla.
Jos lisenssi ei vaaranna tiedon tuottajan toimintakykyä valitaan joko CC-BY (tietotuotetta saa käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, kunhan lähde asianmukaisesti mainitaan) tai CC-BY-SA (kuten edellä, mutta lisäksi johdannaistuotteille on annettava samanlainen avoin käyttöoikeus eli share alike, SA). Sen sijaan ei käytetä NC-lisenssejä (non-commercial, käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletään).
1. Valinta CC-BY:n ja CC-BY-SA:n välillä kallistuu oletuksena edellisen puolelle, koska SA on hyödyntämisen rajoite ja se pitää perustella. Usein perusteet kuitenkin ovat olemassa. Erityisesti yhteiskunnan kokonaisetu on punnittava.
  - Avoimet tietotuotteet ovat sellaisia, ettei niiden tuottaja hallitse tuotetta, vaan kaikki voivat hyödyntää niitä vapaasti. Tällöin varmistetaan se, että jos jossain on ihmisiä, jotka haluavat kehittää tuotetta tai sen avulla uusia tuotteita, tämä on mahdollista. Toisaalta tämä vie kilpailuetua pois tiedon alkuperäiseltä tuottajalta, jonka on vaikeampi rakentaa bisneslogiikkaa tuotteen ympärille, ja siten vähentää taloudellisia kannustimia tuottaa ja hyödyntää tietoa. Vastakkain ovat siis yleinen etu (kaikkien mahdollisuus jalostaa) ja yksityinen etu (mahdollisuus saada kompensaatiota tehdystä työstä). Valintaa SA-ehdon käytöstä voi siis lähestyä seuraavien kysymysten kautta:
  - Onko tietotuotteesta jalostettavissa sellainen uusi tietotuote, joka voi suljetullakin käyttöoikeudella syrjäyttää alkuperäisen, avoimen tietotuotteen?
  - Lamaisiko uusi tietotuote alkuperäisen tiedon avointa jalostamista? Jos kyllä, SA on perusteltu.
  - Toisin sanoen, jos ajatellaan tietotuotteiden sisältömassaa kokonaisuutena, onko sen pääosa tai olemus avoimen käyttöoikeuden piirissä? Tämän on lisenssillä varmistettava.

Käytännön toimia käyttöoikeuksien optimoimiseksi

Vältetään tieteellisiä lehtiä, jotka omivat tekijänoikeudet itselleen.

--#: Kirjoita tästä lisää. Pitäisikö myös käynnistää projekti, jossa käydään läpi esim. THL:n käyttämien lehtien tekijänoikeuspolitiikat suhteessa tämän sivun tavoitteisiin? --Jouni Tuomisto 31. maaliskuuta 2012 kello 08.14 (EEST)

Perustelut

Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli ainakin 2000-luvun alussa lukuisia kaupallisia, verkkoselaimella toimivia veroilmoituksenteko-ohjelmia. Verottajan kotisivulla oli linkkejä näihin ohjelmiin ja maininta, ettei verottaja tuo tarjolle omaa, ilmaista ohjelmaansa, koska se haittaisi veroilmoitusbisnestä. Tässä oli selkeästi unohdettu yhteiskunnan kokonaisetu, koska ihmisten kannalta olisi toki parempi täyttää veroilmoitus helposti, ilmaiseksi ja samalla ohjelmalla, niin että jokainen voisi neuvoa naapuriaan. Bisnes olisi tietenkin kärsinyt, mutta talous kuitenkin on vain pieni osa yhteiskuntaa. Oli siis tehty selkeä valinta tiedon tuottajan eduksi ja yhteiskunnan tappioksi. Tästä syystä tämän sivun tavoitteissa mainittu tiedon tuottajan etu on asetettu toissijaiseksi ja tämän merkkinä sulkuihin.

Jos ajatellaan terveydenhuolta ja lääketieteellistä tutkimusta, on löydettävissä useita esimerkkejä, joissa SA tuskin on tarpeen. THL on esimerkiksi tehnyt laajoja terveystutkimuksia kuten Terveys 2000 ja Finriski. Nämä ovat niin suuria ja kalliita tutkimuksia, ettei sellaisia käytännössä tehdä muuten kuin yhteiskunnan varoilla. Näiden tutkimusten aineistoja voidaan avata (tietenkin anonymisoinnin jälkeen, jotta potilastiedot eivät vaarannu) ilman, että kukaan jatkohyödyntäjä voi saada yliotetta markkinoilla, koska kaikilla on sama aineisto käytettävissään. Bisneslogiikka perustuu siihen, että avoimesta datasta jalostetaan jotain käyttäjän haluamaa lisätoiminnallisuutta, jota ei ilmaiseksi saa. Tällainen toiminta ei vaaranna tulevaisuuden Finriski-tutkimuksia, jotka rahoitetaan näistä avoimista hyödyntämismarkkinoista riippumatta.

Sen sijaan Opasnet on olemukseltaan erilainen tietovarasto. Se on avoin verkkotyötila, johon on koottuu tuhansia sivuja jäsennettyä tietoa, jota sadat ihmiset ovat vuosien aikana keränneet ehkä keskimäärin päivän työpanoksen kokoisina palasina. Jos jatkojalosteiden avoimuutta ei vaadittaisi, voisi jo melko pieni kaupallinen toimija kopioida koko sisällön, jalostaa siihen paremman ulkoasun ja käyttäjäkokemuksen ja tehokkaan markkinoinnin avulla kaapata asiakkaat eli niin tiedon hyödyntäjät kuin tuottajatkin oman palvelunsa asiakkaiksi. Tällaisen yhteisöllisen palvelun markkina-asetelma on luonnostaan labiili, eli asiakkaiden olemassaolo houkuttelee myös muita asiakkaita ja vastaavasti asiakaskato karkottaa muita asiakkaita. Tilanne on sama kuin sosiaalisessa mediassa: kukaan ei ole enää MySpacessa (vaikka palvelu olisi parempi), koska kaverit ovat Facebookissa.

Labiili markkina-asetelma ja tiedonjalostuksen resurssien kertyminen lukuisista pienistä koordinoimattomista puroista tekee sen, että SA on vaadittava. Muuten voidaan menettää koko asian ydin eli tiedonjalostuksen avoimuus ja vapaa käyttöoikeus kaupalliselle kilpailijalle.

On kuitenkin huomattava, että kaupallinen toimija voi myös SA:n vallitessa kaapata koko Opasnetin ja kehittää sitä haluamaansa suuntaan. Kuitenkaan tämä ei vaaranna avointa tiedontuotantoa, koska jatkojalosteet ovat vapaasti kaapattavissa takaisin tai jonnekin kolmanteen palveluun. Järjestelmä siis pikemminkin painostaa asiasta kiinnostuneita tahoja yhteistyöhön kuin kilpailemaan keskenään.

Tasapuolisuus tiedon käyttäjiin päin

Onko vaarana, että jos tiedon tuottajana on julkinen taho, SA-vaatimuksen takia tiedon tuottajaa syytetään joidenkin käyttäjäryhmien syrjimisestä? Tämä on epätodennäköistä useasta syystä:

Tiedon tuottajalla on oikeus määrätä tietotuotteistaan. Nykyiset, normaalit käyttöoikeudet ovat hyvin rajoittavia ja käytännössä kieltävät tuotteiden käytön ja jatkojalostamisen ilman lupaa paitsi omaan käyttöön, sitaatio-oikeuden puitteissa tai kirjoittamalla koko sisällön uudestaan omin sanoin eli tuottamalla kokonaan uuden tuotteen. Tämäkin on vastoin monien toimijoiden etuja, ja toisille on tästä enemmän haittaa kuin toisille, mutta silti ei ole kuviteltavissa että tästä nousisi oikeusjuttuja.
Niinpä on vaikea kuvitella, että jos joillekin tuotteille annettaisiin vapaampi käyttöoikeus, voisi tiedon tuottajan haastaa oikeuteen siitä, ettei kaikille tuotteille anneta samaa käyttöoikeutta. Samalla logiikka toimii myös, jos käytetään CC-BY:tä tai CC-BY-SA:ta rinnakkain: tiedon tuottaja saa päättää lisenssin.
On kuviteltavissa teoreettinen mahdollisuus, että joku hyökkää tiedon tuottajaa vastaan sillä perusteella, että tiedon tuottaja on tietoisesti ja tarkoituksella valinnut lisenssin sillä perusteella, että siitä on juuri tälle toimijalle mutta ei muille erityistä haittaa. Tällaisen toteennäyttäminen on erittäin vaikeaa, ja se on käytännössä mahdotonta ellei juuri näin ole tapahtunutkin. Miksi tiedon tuottaja näin toimisi, varsinkin jos se on jokin julkinen taho?
Sen sijaan että pelättäisiin oikeusjuttuja siksi, että on valittu väärin CC-BY:n ja CC-BY-SA:n välillä, on syytä vakavasti miettiä käytäntöjä ja perusteluja sille, milloin avoimen tiedontuotannon ydin on vaarassa joutua suljetun käyttöoikeuden piiriin. Kun tällaisia vaaroja tunnistetaan, niitä vastaan on syytä taistella. Yksi tällainen todellinen ongelma ovat tietellisten lehtien tekijänoikeuskaappaukset tavallisesta tiedonjulkaisemisesta.

Katso myös

Viitteet

Aiheeseen liittyviä tiedostoja