Höglund-mekanismi

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2696
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2696}}

Perusidea

Höglund-mekanismia voidaan käyttää hyödyntämään markkinatalouden olemassaolevia rakenteita kulutuksen ohjaamisessa kestävämpään (vähemmän saastuvaan ja tuhlaavaan) suuntaan. Mekanismin keskiössä on veronkaltainen säädettävä lisämaksu, joka voidaan asettaa saastuttavien tai rajallisia luonnonvaroja sisältävien tuotteiden jalostuspolussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esim. maahantuonnin yhteydessä (kuten esim. dieselverossa). Erona tavanomaiseen veroon, lisämaksu tilitetään takaisin veronmaksajien omille pankkitileille samantien (eikä esim. vuoden viiveellä kuten tuloverotuksessa veronpalautuksen yhteydessä). Lisämaksua voidaan säädellä jatkuvasti (kuten vaikkapa bensan hintaa jatkuvasti säädellään huoltoasemilla) ja lisämaksu voi suurentua tai pienentyä riippuen kuluttajien omista valinnoista. Mikäli kuluttajat siirtyvät käyttämään vähemmän saastuttavaa vaihtoehtoista tuotetta (jolla lisämaksua ei ole ja joka siksi on halvempi), voidaan saastuttavan tuotteen lisämaksua alentaa kun tavoitekulutus on saavutettu. Jos taas markkinoilla ei ole vaihtoehtoista tuotetta tai kuluttajat eivät halua vaihtaa, säilyy kuluttajien ostovoima ennallaan koska rahat palautuvat tileille. Jälkimmäisessä tilanteessa tapahtuu ainoastaan tulonsiirtoa resurssia runsaasti kuluttavilta niille jotka eivät kuluta niin paljon, jos lisämaksut jaetaan tasaisesti kaikkien kuluttajien pankkitileille.

Höglund-mekanismin ansiosta markkinavoimille syntyy painetta ennakoida markkinoille tulevan kilpailevan tuotteen aihettamaa kulutustottumusten muutosta, ja pyrkiä myös edistämään kulutuksen siirtymistä lisämaksun ohjaamaan suuntaa siirtämällä varoja esim. uuden vähemmän saastuttavan tuotevaihtoehdon tutkimuksen suuntaan. Mikäli muutos ei ota tapahtuakseen, voidaan lisämaksun suuruutta kasvattaa.

Vertailua käytössä oleviin ohjauskeinoihin

Tällä hetkellä käytettävissä olevat kulutuksen ohjauskeinot kuluttajien taholta koostuvat lähinnä boikotista ja siirtymisestä käyttämään kilpailijan tuotetta, jos sellainen löytyy. Boikoteilla on todistetusti voitu vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen, mutta ne voivat olla hankalia järjestää ja ne ovat luonteeltaan tietenkin rankaisevia, eivät palkitsevia. Kilpailijan tuotteeseen vaihdetaan usein vain jos se on halvempi. Yleensä taas eettisemmin tuotetut tai vähäpäästöisemmät tuotteet ovat kalliimpia ja harvinaisempia kuin muut tuotteet (ilman tukia).

Valtiovallalla taasen on käytössään seuraavat ohjausmenetelmät: (1) lainsäädäntö (2) haittaverot (3) tukiaiset. Lainsäädännöllisesti yritysten ohjailua tapahtuu mutta näin tapahtuvaa ohjailua voidaan helposti vastustaa “kilpailukyvyn menetykseen ja talouskasvun pienenemiseen” liittyvillä argumenteilla. Sama pätee haittaveroihin. Uusia veroja tietysti vastustavat useimmat kansalaiset ja sen vuoksi niiden tehtailu on poliittisen päättäjän kannalta vaikeaa. Tukiaiset taasen ovat ongelmallisia kansainväliseltä näkökannalta tai samalla tuotantoalueella toimivien kotimaisten elinkeinonharjoittajien kannalta.

Höglund-mekanismin etuja

Höglund-mekanismi on siis uusi ohjauskeino, jonka toteuttamiskulujen ovat pienet (se käyttää jo olemassaolevia komponentteja ja tukeutuu testattuihin käytäntöihin). Höglund-mekanismi on myös poliittisesti helppokäyttöinen ja hyväksyttävä (eli poliitikot rohkenevat sitä käyttää, ja tulevat silti valituiksi vaaleissa). Mekanismi ei saa myöskään tunnu puhtaalta lisäverolta kuluttajan mielestä. Lisäksi Höglund-mekansimi kohtelee yrityksiä mahdollisimman samanarvoisesti ja se mahdollisesti motivoi markkinoita siirtämään resursseja jo olemassa olevan vaihtoehdon taakse tai synnyttämään uuden vaihtoehdon investoimalla teknologiakehitykseen ja käytäntöihin, jotka tuottavat nopeasti uusia vähäpäästöisempiä tai energiatehokkampia ratkaisuja.

Höglund-mekanismin avulla voidaan mahdollisesti tuoda markkinatalouteden piiriin nykymuotoisen kapitalismin ulkoistamat ympäristö-, terveys- ym. kustannukset. Kuluttajien huomio voidaan kiinnittää lisämaksuin esim. erityisen harvinaisiin raaka-aineisiin, saastuttaviin menetelmiin tai kyseenalaisiin käytäntöihin, joista ei makseta mitään hintaa tällä hetkellä. Jaettu ymmärrys astuu kuvaan kun eksternalisoituja kustannuksia määritetään. Joukot eivät ole tyhmiä ja suuri osa ihmisistä kyllä ymmärtää että jotain pitäisi tehdä. Lisämaksuin ohjattu kuluttaminen on helppo tapa vaikuttaa, se tuntuu oman pankkitilin saldossa konkreettisesti ja samalla voi viedä asioita oikeaan suuntaan. Jos mitään ei voida tai haluta muuttaa, järjestelmästä ei koidu kustannuksia kenellekään lukuunottamatta maksun palautuksesta aiheutuvaa tasautumista paljon kuluttavilta vähemmän kuluttaville (mikäli takaisin kierrätetyn lisämaksun osuus on kaikille samansuuruinen).

Säädettävä lisämaksujärjestelmä, missä kansalaisilla henkilökohtainen palautustili siis näyttäisi poistavan sen ongelman mistä ns. vihreä talous on jatkuvasti kärsinyt (kyvyttömyys laskuttaa eksternaalikustannuksia). Tietenkin absoluuttinen kulutuksen ja energiankäytön määrä on se mittari mitä viime kädessä on pakko tuijottaa, eikä pelkkä tehostaminen riitä, vaan jostain pisteestä (kun väkimäärä ja elintaso kasvavat) eteenpäin on myös laskettava kokonaisergiankulutusta henkeä kohden. Lisämaksujärjestelmän ohjausvaikutusta voidaan myös tähän tavoitteeseen pääsemiseksi käyttää.

Höglund-mekanismin mahdollisia ongelmia

Pitkissä tuotantoketjuissa jo pienet lisämaksut kumuloituvat eksponentiaalisesti. Ohjausvaikutus voi olla huomattava kerrannaiskustannuksien kasvamisen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että alkuarvoherkkyys muodostaisi säätöongelman. Väite voidaan todentaa yksinkertaisesti tarkastelemalla esim. nykyisen polttoaineveron aiheuttamia kerrannaisvaikutuksia: ne heijastuvat kaikkiin tuotteisiin, joihin polttoaineen hinnankorotus vaikuttaa, mutta kokonaisuudessaan inflaatio tms. mittarit eivät hypi villisti vaan reagoivat 'sileällä' (joskin vaikeasti ennustettavalla) tavalla.
Sileydestä huolimatta ohjausongelmia voi muodostua vaikutuksen laajuudesta koko tuotantoketjuun nähden ja joissakin kohtia pullonkauloja voi ilmetä. Niiden poistaminen voi yhtä parametria säätämällä muodostua erittäin vaikeaksi keskinäisten vahvojen vuorovaikutusten takia. Tämän vuoksi maksuja täytyy seurata ja säätää koko ajan eritysesti silloin kun markkinoille täytyy antaa aikaa tuottaa korvaava vaihtoehto.
Maksun sijoittaminen korkealle kohti tuotantoketjun alkupäätä aiheuttaa monimutkaisia kerrannaisvaikutuksia joiden analysointi on vaikeaa. Parhaimmassa tapauksessa kerrannaisvaikutukset aiheuttavat kustannusten tasaantumista ja toimivat perusteluna myös sille miksi kaikki saavat saman verran palautusta pankkitileilleen.

Yhteisiä piirteitä muiden veroratkaisujen kanssa

Lisämaksujärjestelmä on monessa suhteessa samankaltainen kuin Opasnetissä lanseerattu verovähennyskortti. Kummatkaan eivät nosta yhteiskunnan kokonaiskustannuksia, ja molemmat ovat tasapuolisia sekä nostavat käyttäjiensä ostovoimaa. Molemmat myös perustuvat henkilökohtaisen valinnan voimaan.
TE 21.9.2011: Urpilainen puolustaa "fiksua" verotusta . Höglund-mekanismi on valinnanvapautensa puolesta samanlainen kuin valtionvarainministerin lanseeraama älykäs verotus, johon kuluttaja voi itse vaikuttaa. Tämä koskee erityisesti auto-, polttoaine-, makeis- ja alkoholiveron tyyppisiin maksuihin. Ostovoima, toisin kuin Höglund-mekanismissa, säilytetään muuttamalla työn verotusta.

Höglund-mekanismin käytännön toteutus

Erityisjärjestelyitä verohallinnon kanssa ei välttämättä tarvita. Yksityinen yritys, kuten veronpalautusNYT-palvelu voi tehdä samanlaisen sopimuksen hallinnon kanssa kuin veronpalautustenkin aikaistetusta maksamisesta. Käytännössä yritys ostaa palautukset valtiolta ja tilittää ne etukäteen palvelunkäyttäjien tileille. Lisämaksujärjestelmän implementointi olisi yksityiselle yritykselle vielä varmempi tulolähde sillä kierrätettävissä rahamäärissä ei olisi lainkaan veronpalautuksen tyyppistä epävarmuutta (veronpalautusta ei voi aikaisessa vaiheessa tietää täydellä varmuudella). Järjestelmän varhaisiksi käyttäjiksi ilmoittautuvia voitaisiin palkita ylimääräisellä bonuksella. Toisin sanoen käytännön toteutus voitaisiin järjestää yksityisen palveluntarjoajan toimesta.

Katso myös

Aiheeseen liittyviä tiedostoja