Perustelusuomalaiset
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi2277 |
|---|
| Moderaattori:Jouni (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Perussuomalaisten jyhkeä vaalimenestys eduskuntavaaleissa 17.4.2011 on herättänyt voimakkaita tunteita. Osa on riemuissaan siitä, että vihdoin saadaan muutosta köyhien ja huono-osaisten asiaan. Osa on kauhuissaan siitä, että populistinen politiikka tuhoaa Suomen talouden ja aseman Euroopassa ja taannuttaa yhteiskunnan arvomaailmaa. Minusta uusi poliittinen tilanne on erinomainen mahdollisuus.
Populismista on useita eri teorioita. Populismin vastustajan suosiman teorian mukaan populismi on yksinkertaisesti typerää, koska se ei ota huomioon maailman monimutkaista luonnetta vaan harppoo kohti hyvältä tuntuvia mutta huonosti perusteltuja päätöksiä. Toisen, lähinnä populistien itsensä kannattaman, teorian mukaan syy-seuraussuhteet ovat oikeasti suoraviivaiset ja sellaista sopii siksi politiikankin olla. Kolmas teoria puolestaan väittää, että populisti vaatii kansan suosimaa mutta populistin itsensä typeräksi tietämää politiikkaa, koska hän tietää ettei ole pelkoa joutua vastaamaan teoistaan hallituksessa kyseistä politiikkaa toteuttamalla.
Yhteiskunnan kannalta ei ole niinkään merkitystä sillä, onko jokin näistä teorioista oikein. Olennaista on ainoastaan se, onko toteutettu politiikka järkevää vai ei. Suomessa kaikki puolueet ovat yhtä mieltä tärkeimmistä arvokysymyksistä: että huono-osaisten tilannetta ja työllisyyttä on parannettava ja että hyvinvointiyhteiskunta on säilytettävä. Poliittiset linjaerot tulevat esiin siinä, miten kukin uskoo nuo yhteiset tavoitteet saavutettavan. Juuri järjen avulla saamme vastauksia tähän kysymykseen.
Jokaisella on oma käsityksensä siitä, miten maailma toimii. Tämän käsityksen varassa ihminen yrittää päätellä, millaisia vaikutuksia politiikalla olisi. Jos käsitys maailmasta on virheellinen, myös päätelmät politiikkojen hyvyydestä ovat virheellisiä. Onneksi näitä käsityksiä voi tehokkaasti tutkia: vaatimalla perusteluja. Perustelut paljastavat, minkälaisten mekanismien kautta tavoitteita uskotaan saavutettavan. Perusteluita voidaan myös tarkastella tieteellisen kriittisesti eli testata ovatko ne sopusoinnussa havaintojen kanssa. Jos ne eivät ole, voidaan tällaiset käsitykset todeta huonoiksi ja kelvottomiksi politiikojen perusteluun.
Avoin kritiikki ja perustelujen yhteinen ruotiminen on siis tehokas keino suitsia perusteetonta populismia politiikasta ja karsia typerimpiä politiikkavaihtoehtoja pois. Opasnet tarjoaa tehokkaan työtilan tällaiselle yhteisellle ruotimiselle. Niinpä populismia kauhistuvien ihmisten luulisi nyt innostuvat Opasnetin kaltaisista avoimen kriittisen tarkastelun työkaluista. Myös populistien tai ylipäänsä kaikkien, jotka uskovat olevansa itse enemmän oikeassa kuin muut, pitäisi innostua tästä, koska samanlainen kriittinen tarkastelu voidaan ja pitääkin kohdistaa tasapuolisesti myös muiden puolueiden ehdottamiin politiikkoihin. Loppujen lopuksi kaikkien yhteisenä tavoitteenahan on hyvä yhteiskunta eikä (ainakaan pelkästään) poliittisen vallan haaliminen.
Ei ole tietenkään luultavaa, että kaikki puolueet aina päätyisivät yhteisymmärrykseen siitä, mikä on milloinkin parasta politiikkaa. Mutta jos järjestelmällisen kritiikin avulla saataisiin edes useimmiten karsittua huonoimmat vaihtoehdot pois harkittavien vaihtoehtojen listalta, politiikasta tulisi keskimäärin nykyistä selvästi järkevämpää ja aikaa ei tuhlautuisi taisteluun joutavista asioista.