Nikkelin terveysriskinarvion taustatiedot ja ohjeet
Nikkelin terveysriskinarvion peruste
Nikkeli on yksi tavanomainen louhittava ja rikastettava metalli metallikaivoksilla. Alueella, jonne nikkelikaivos perustetaan, on maa- ja kallioperässä tavanomaista enemmän nikkeliä ja se saattaa näkyä kohonneena taustapitoisuutena alueen pohja- ja pintavesissä ilman kaivostoimintaakin. Nikkeliä on todettu esiintyvän erityisesti tummissa emäksisissä kivilajeissa sekä mustaliuskeissa ja yleensä sulfidimineraaleissa (Karppinen et al. 2012) [1].
Nikkeli saattaa liikkua malmissa ylöskaivettuna myös kaivoksilla, joissa se ei ole tuotantometalli. Kaivosvesissä ympäristöön päätyvän nikkelin määrä on syytä tietää ja siihen liittyvä riskinarvio tehdä kaikilla kaivoksilla.
Nikkeli on hyvin haitallinen metalli työperäisenä altisteena. Se on pölynä ja hiukkasina hengitettynä karsinogeenista aiheuttaen keuhko- ja nenäsyöpää. Se on myös pahin ihoallergiaa aiheuttava metalli. Nikkelin aiheuttama ihoallergia on ongelma monien nikkeliä sisältävien kulutustuotteiden kohdalla. Tällaisia ovat esimerkiksi korut ja muut tuotteet, joihin syntyy käytössä ihokontakti.
Sen sijaan ympäristöperäisenä altisteena nikkeli ei ole läheskään yhtä haitallista. Nikkelille ei altistuta yhtä merkittävästi sen haitallisimmissa olomuodoissa (pöly ja hiukkaset hengitettynä) ja pitoisuudet kaivosympäristön vesissä jäävät pääasiassa haitallisena pidettävän tason alapuolelle. Silti terveysriski on arvioitava vallitsevan tilanteen toteamiseksi.
Nikkeliin liittyvä terveysriski on syytä arvioida järjestyksessä:
- Nikkelin saanti kaivovedessä (pohjavedessä); juomaveden nikkeli
- Nikkelille altistuminen peseytymisvedessä ja uimavedessä
- Nikkelin saanti kaivosympäristön vesistöjen kalassa
- ↑ Karppinen H, Komulainen H, Kousa A, Nikkarinen M, Tornivaara A. Haitalliset alkuaineet Kainuun kaivovesissä. Loppuraportti. Kainuun maakunta-kuntayhtymä 2012, D:54. htps://www.ely-keskus.fi/documents/10191/1145691/Haitalliset+aineet+-loppuraportti.pdf/0a5f2c19-0504-4c9f-86f0-4fa6c2a0ad98
Viitearvoja nikkelin terveysriskin kuvaukseen
- Talousveden laatuvaatimus nikkelille (Suomi, EU): 20 µg/l (Asetus 401/2001) [1]
- Talousveden suositusraja-arvo juomaveden nikkelille: 70 µg/l (WHO 2011)[2]
- Tavanomainen pitoisuus kaivovedessä Suomessa:
- Porakaivot: 0.595 µg/l (mediaani), 1.81 µg/l (keskiarvo), 67.5 µg/l (suurin todettu ko. aineistossa) (Lahermo et al. 2002) [3]
- Rengaskaivot: 0.84 µg/l (mediaani), 3.29 µg/l (keskiarvo), 277 µg/l (suurin todettu ko. aineistossa) (Lahermo et al. 2002) [3]
Vesi-Instituutin kokoamassa yhteenvedossa suomalaisen talousveden laadusta vuosina 1999-2007 (Ahonen et al. 2008)[4] veden nikkelin mediaanipitoisuus on vaihdellut raportin eri aineistoissa välillä 0.4-10 µg/l (MINERA-malli, Pohjavesi).
Kaivovesissä nikkeli harvoin ylittää talousveden laatuvaatimuksen (20 µg/l), ja jos ylittää, ylitys ei ole ollut huomattava. Esimerkiksi Kainuun kaivovesien vedenlaatuselvityksessä, jossa osa kaivoista on mustaliuskealueella, suurin kaivoista mitattu nikkelipitoisuus on 37 µg/l (Karppinen et al. 2012) [5].
- Suurin sallittu nikkelin saanti juomavedessä (TDI): 12 µg/kg/päivä (WHO 2011) [6] TDI on asetettu tasolle, jona suun kautta juomavedessä saatu nikkeli ei laukaise allergista ihoreaktiota aivan äärimmäisen herkistyneille ihmisillekään.
- Suurin sallittu nikkelin saanti suun kautta (ravinto ja juomavesi, Reference Dose, RfD): 20 µg/kg/päivä.(EPA 2000)[7]
- Suurin haitaton pitoisuus hengitettynä, liukoiset nikkeliyhdisteet, muut toksiset vaikutukset kuin syöpäriski: 0.0002 mg/m3 (0.2 µg/m3, ATSDR) (EPA 2000) [7]
- Suurin haitaton pitoisuus hengitettynä, liukoiset nikkeliyhdisteet, muut toksiset vaikutukset kuin syöpäriski: 0.00005 mg/m3 (0.05 µg/m3, CalEPA) (EPA 2000) [7]
- Pintavesissä todettuja veden nikkelipitoisuuksia: Nikkelin taustapitoisuus Suomen pintavesissä on yleisesti ottaen alhainen, keskimäärin 1.17 µg/l, mediaani 0.44 µg/l (Kohijoki 2013) [8]). Maa- ja kallioperän ominaisuudet vaikuttavat pintavesien nikkelipitoisuuteen.
- Pohjasedimenttien nikkelipitoisuus: Eräiden kainuulaisjärvien pohjasedimenttien nikkelipitoisuudesta löytyy tietoa mm. T. Rantatoron pro gradu -tutkielmasta (2015) [9]
- ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 401, 2001. htp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010401
- ↑ Guidelines for drinking -water quality, 4th edition. 2011. htp://www.who.int/water_sanitation_health/publications/2011/9789241548151_ch12.pdf?ua=1
- ↑ 3,0 3,1 Lahermo P, Tarvainen T, Hatakka T, Backman B, Juntunen R, Kortelainen N, Lakomaa T, Nikkarinen M, Vesterbacka P, Väisänen U, Suomela P. 2002. Tuhat kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaaliskemiallinen laatu vuonna 1999. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 155, 2002. htp://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_155.pdf
- ↑ Ahonen MH, Kaunisto T, Mäkinen R, Hatakka T, Vesterbacka P, Zacheus O, Keinänen-Toivola, M. 2008. Suomalaisen talousveden laatu raakavedestä kuluttajan hanaan vuosina 1999-2007, Vesi-Instituutin julkaisuja 4. htp://www.prizz.fi/linkkitiedosto.aspx?taso=2&id=342&sid=671
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti;viitettäKARei löytynyt - ↑ Nickel. Guidelines for drinking -water quality, 4th edition. Nickel. 2011. htp://www.who.int/water_sanitation_health/publications/2011/9789241548151_ch12.pdf?ua=1
- ↑ 7,0 7,1 7,2 Nickel compounds. htp://www3.epa.gov/airtoxics/hlthef/nickel.html
- ↑ Kohijoki V 2013 Suomen pintavesien lyijyn ja nikkelin taustapitoisuudet ja niiden biosaatavuus htps://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41129/Gradu_Kohijoki.pdf?sequence=2
- ↑ Rantatoro T. 2015. Ympäristön vaikutus pohjasedimenttien kemialliseen koostumukseen ja piilevälajistoon mustaliuske- ja granitoidialueilla Kainuussa htp://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201507161901.pdf.