Keskustelu:Jaetun ymmärryksen menetelmä

Jalostuneen demokratian paluu

Kirjoitusta on suunniteltu vieraskynäksi esim. Hesariin huhtikuussa 2017, ja se pohjautuu näihin James Fishkinin ajatuksiin, täydennettynä Yhtäköyttä-hankkeen opetuksilla esim. Valassafarista.

James Fishkin, a key proponent of deliberative democracy, describes two approaches to public opinion, raw vs. refined: what people actually think vs. what their opinion would be after it has been tested by the consideration of competing arguments and information coscientiously offered by others who hold contrasting views. Political process can be seen as whether a filter or a mirror. The filter creates counterfactual but deliberative representations of public opinion. The mirror offers a picture of public opinion just as it is, even if it is debilitated or inattentive. The conflicting images suggest a hard choice between the reflective opinion of the filter and the reflected opinion of the mirror.[1]

It is only through the deliberations of a small face-to-face representative body that one can arrive at the "cool and deliberate sense of the community" (James Madison, Federalist No 63). ... A key desideratum in the Founders' project of constitutional design was the creation of conditions where the formulation and expression of deliberative public opinion would be possible.[1] A smallish group of randomly selected people are likely to act as a filter, while e.g. a referendum would act as a mirror. During the early days of the United States, James Madison actively designed governance structures that would enable the formation of refined public opinion in the national US policy. The electorate was such a construct, designed to enable informed argumentation about president candidates before the final vote. However, this role has completely disappeared, as nowadays the outcome of the electoral vote is known as soon as the composition of the electorate is known.

Shared understanding follows these lines of reasoning and aims to produce a deliberative outcome of informed argumentation. However, the major difference is that the deliberative process does not aim to produce a decision by the participants, but a comprehensive description of shared understanding with all relevant points and disagreements. This written description enables other people to learn and form their own opinions of the matter, and thus help in other similar decision situations. Although producing such a description may be time-consuming and labourious, re-usability of the information makes it worth the effort.

Tieteen tarinankerronta kaipaa uusia työkaluja

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 3.8.2016.

Meillä voisi olla avoin Wikipedian tapainen verkkotyötila, johon tutkijat toisivat alkuperäisaineistonsa kaikkien tutkittaviksi ja kävisivät reaaliaikaista, kriittistä keskustelua päätelmistä.

Johannes Cairns ja Johanna Muurinen (HS Mielipide 1.8.) kirjoittivat hienosti tieteen tarinan paremmuudesta erilaisiin uskomusselityksiin verrattuna. Metafora on osuva, mutta tarinaa ei kerrota johdonmukaisesti. Tuore tieteellinen tieto julkaistaan satoinatuhansina irrallisina artikkeleina, ja uuteen aihepiiriin tutustuminen vie asiantuntijaltakin viikkoja.

Systeemi on kallis sekä lukijalle että kirjoittajalle ja rajoittaa tiedon leviämistä. Lisäksi artikkeleissa julkaistuja virheitä on hankala saada korjatuksi.

Jos haluaa selvittää uusia tieteellisiä yksityiskohtia, kuten tietyn rokotteen väitettyjä haittavaikutuksia, ei esimerkiksi avoimesta Wikipediasta ole apua. Siellä kun on vain vakiintunutta tietoa esimerkiksi oppikirjoista, ja alkuperäistulosten julkaiseminen on kielletty.

Käytännöt ovat siis kaukana ihanteesta, jossa avoimuus on itsestäänselvyys ja jossa tieteen itsekorjaavuus toimii nopeasti eikä vuosien viiveellä.

Tieteen tarina olisi aivan mahdollista kirjoittaa oikeastikin. Meillä voisi olla avoin Wikipedian tapainen verkkotyötila, johon tutkijat toisivat alkuperäisaineistonsa kaikkien tutkittaviksi ja kävisivät reaaliaikaista, kriittistä keskustelua päätelmistä. Synteesi olisi kaikkien luettavissa tiiviissä ja ymmärrettävässä muodossa.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska tutkijoiden tiukka tulosohjaus tunnistaa tuotoksiksi vain perinteiset artikkelit.

Tässä olisi suomalaisille tieteen rahoittajille ja hallitukselle läpimurron paikka. Ohjaamalla tutkijoiden tarmoa ja tietoa yhteisen, kritisoitavan tarinan kerrontaan päästäisiin tutkimustiedossa samaan tilanteeseen, jossa elokuvissa ja Pokémonissa jo ollaan: on yksi paikka, josta tieto löytyy ilmaiseksi niin tarkasti ja luotettavasti kuin käytännössä on tarpeen.

Tutkijoiden aika ei millään riitä kaikkien somekeskusteluissa esitettyjen virheiden korjaamiseen. Mutta kun media, somettajat, kansalaiset ja muut tutkijat pääsevät hyödyntämään yhteistä tieteen tarinaa, harhaluulojen valta murtuu.

Jouni Tuomisto

johtava tutkija

Kuopio

Huomioita menetelmästä

----#: . Tämä pitää kirjoittaa englanniksi Ben Goertzia varten ja muutenkin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 7. huhtikuuta 2017 kello 09.03 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

----#: . Miten kuvataan tarpeet arvojen erityistapauksena? Onko tämä tarpeellista? Voiko tehdä niin, että arvotetaan erikseen asia ja asian negaatio eli puuttuminen? Silloin asian ja sen puuttumisen välinen arvostusero kertoo, kuinka tarpeellinen se asia on. Toimiiko tämä helpoimmin niin, että negaation arvostukselle on oma relaatio, jossa subjektina on se alkuperäinen asia? --Jouni Tuomisto (keskustelu) 14. elokuuta 2016 kello 20.07 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Teko sisältää tyypillisesti nämä relaatiot (mutta on samassa triplettitietokannassa):

• Mitä tehdään (tehtävänkuvaus)
• Kuka, milloin, minkä jälkeen

Voidaanko kaikki eri oliot pistää triplettitietokantaan? Olion tyyppi pitää ilmoittaa jotenkin. Tägillä? Jos olio on tägätty tiettyyn tyyppiin, siihen lisätään oletusarvoisesti tietyt qualifierit.

Voi olla asia ja sillä monta tulkintaa. Kuitenkin jokainen tulkinta esitetään omana asianaan, jonka totuudenmukaisuutta keskustelijat sitten voivat arvioida. Eli tulkinta pelkistyy yksittäisen asian totuudenmukaisuuden arvioinniksi. Kokonaisuus puolestaan selviää sillä, että eri tulkinnat kytketään "kuuluu joukkoon" relaatiolla siihen asiaan, jonka tulkintoja ne ovat. Tulkintojen keskinäistä loogisuutta voidaan arvioida ja näistäkin voidaan esittää eri tulkintoja.

• Kategoriset päätökset eivät tule mukaan utiliteettifunktioon vaan ne poistavat päätösvaihtoehtoja tarkastelusta.
• Jos päädytään päätelmään päätösvaihtoehdoista joista ei olla itse päättämässä, seurauksena on poliittista liikehdintää varsinaisen päättäjän taivuttelemiseksi, jotta epätoivotut vaihtoehdot eivät tulisi valituksi tai jope kokonaan poistuisivat tarkasteltavien listalta.

• Indikaattori pitää lisätä oliotyyppeihin.
• Pitää olla myös kausaalimalli päätöksistä indikaattoreihin. Jokaisen kansalaisen ei tosin tarvitse pitää tätä relevanttina.
• Hyvyys ja tärkeys ovat kaksi eri asiaa ja ne pitää toisistaan riippumattomasti pystyä kuvaamaan eli niiden pitää olla omina relaatioinaan. Jos tärkeys on nolla se tarkoittaa että henkilö pitää asiaa täysin epärelevanttina.
• Tässä kuvauksessa ei vielä kunnolla selviä se että rokotuspäätöksiä tehdään vuosittain satojatuhansia ja niiden yhteisvaikutus näkyy laumasuojassa. Tämä on kuitenkin tärkeä näkökohta. Miten se tehdään helposti ilman että simuloidaan satojatuhansia rokotuspäätöksiä?
  • Tehdään attribuutti toistuu kertaa vuodessa jolloin päätöksen volyymi selviää. Sitten voisi olla relaation qualifierina kuvaus siitä, millä ehdoilla relaatio pätee. Esimerkiksi: jos yksittäistapahtuma niin. Jos kaikki yhteensä niin. Mitä enemmän sitä. Vasta kun kaikki niin.
• Onko jos-niin-relaatio koskaan kausaalilinkki vai käytetäänkö sitä vain loogisissa päätelmissä?
  • Jos-niin nuoli on mallissa päättelyä eikä kausaalisuutta. On ehkä parempi etä sitä ei käytetä molempiin vaan kausaalinuoli on erikseen. Kausaalinuolen nimi on "vaikuttaa" (ei "aiheuttaa" kuten kirjoitin aiemmin).
• Päätösasiasta pitää lähteä kausaalinuoli ainakin yhteen indikaattoriin. Relaatio ei lähde yksittäisestä vaihtoehdosta vaan koko päätöksestä ja indikaattori vastaavasti saa arvoja ehdolla eri vaihtoehdot.

Indikaattori on asia joka on merkitty tärkeäksi. Sillä on usein mutta ei välttämättä myös preferenssifunktio.

• Mielenkiintoista on että rokotuskattavuus on eri päätöksissä eri rajauksella. Rokotuspäätös on yksilökohtainen ja silloin kattavuuskin koskee vain tätä yksilöä. Rokotuspakko kouluissa taas on koulukihtaimem ja koskee koulun oppilaita joiden joukossa yksilöt ovat. Onko jotain helppoa tapaa toteuttaa tämä muuten kuin simuloimalla koko väestö?

Ilmiö vs asia. Muuttujat kuvaavat ilmiötä, kun taas asiat ovat tosiasiaväitteitä tai preferenssejä. Niinpä väitteiden välille on mielekästä vetää jos - niin nuolia mutta ilmiöiden välille ei. Ilmiöiden välille puolestaan on mielekästä vetää vaikuttaa-nuolia. Muuttujat kannattaa siis piirtää kaavioihin eri tavalla kuin väitteet.

Miten kytketään toisiinsa muuttuja ja väite, jos väite on joko dataa muuttujaan tai osa vastausta? Onko syytä ajatella, että se aina ajatellaan datana muuttujaan nähden ja sisällytetään muuttujan sisäiseen pohdintaan? Entä jos muuttuja tuottaa tiedon väitteen todenperäisyydestä? Jos tämä onkin tärkeämpi suuntaa kaavion kannalta? Tämä olisi sikäli perusteltua, että muuttujat ovat tieteellisiä olioita, jotka ammentavat sisältönsä tutkimusaineistoista ja ovat ainakin periaatteessa riippumattomia esitetyistä väitteistä tai preferensseistä. Mutta silloinhan tämä relaatio on yksinkertaisesti jos-niin, koska jos muuttuja saa tietyn arvon niin silloin väite saa tietyn arvon. Mutta tämähän käy järkeen, koska muuttujista voi ammentaa tietoa poliittiseen keskusteluun.

Kannattaa kuitenkin huomata, että yleensä väitteet ovat muuttujien sisällä osana keskustelua vastauksen sisällöstä. Näiden väitteiden informaation voi ajatella kulkevan väitteestä kohti muuttujan vastausta. Mutta tällä ei oikeastaan ole väliä, koska näitä väitteitä ei politiikkakaavioon tarvitse piirtää.

Politiikkakaavioille muuten pitäisi keksiä jokin naseva ja kuvaava nimi. Jo kauan sitten otin käyttöön termin laajennettu syykaavio (Help:Extended causal diagram), mutta syysuhteet eivät välttämättä ole avainasemassa näissä kaavioissa, joissa tarkastellaan nimenomaan poliittista argumentaatiota. Päätös lienee useimmiten läsnä, mutta päätöskaavio terminä vaikuttaa kaaviolta, jossa kuljetaan polkua pitkin ja risteyksissä kysymyksen perusteella käännytään eri suuntiin. Politiikkakaavio ei ole naseva, mutta käytän sitä toistaiseksi.