Aluerakenteen ja asukkaiden kulutustottumusten vaikutukset keskimääräisen asukkaan hiilidioksidipäästöihin
Tämä sivu on tutkimus.
Sivutunniste: Op_fi2975 |
|---|
| Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos, tarkemmin ilmaston lämpeneminen, on ollut kuuma puheenaihe läpi kuluvan vuosituhannen, ja ilmiön olemassaolo hyväksytään yhä laajemmin. Kaupunkialueilla on keskeinen asema etsittäessä tehokkaita ja kannattavia ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, koska merkittävä osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä liittyy tiiviisti kaupunkirakenteisiin. Myös tämä tilanne on laajasti tunnustettu, ja kaupungit ympäri maailmaa asettavat kunnianhimoisia vähennystavoitteita päästöilleen. Strategiat tavoitteiden saavuttamiseksi ovat usein kuitenkin puutteellisia. Yksi selittävä tekijä on kaupunkien ja kaupunkialueiden asema kulutuskeskuksina, joihin kulutettavat hyödykkeet tuodaan muualta. Perinteiset kaupunkien ja kaupunkialueiden sisällä syntyviä päästöjä tarkastelevat arviointimenetelmät eivät tällaisessa tilanteessa kykene tuottamaan riittävää pohjaa tehokkaalle kaupunkitason hiilijohtamiselle.
Tässä väitöskirjassa pyritään näyttämään, että kaupunkirakenteisiin liittyvän kasvihuonekaasujen vähennyspotentiaalin tehokas hyödyntäminen vaatii asukkaiden kulutuksesta aiheutuvien päästöjen tunnistamista ja ymmärtämistä. Tältä pohjalta väitöskirjassa rakennetaan kuva asukkaiden kulutuksen aiheuttamista päästöistä erityyppisissä aluerakenteissa, ts. heidän hiilikulutuksestaan, huomioiden tuotannon ja kuljetusten päästöt elinkaarinäkökulmasta globaalilla tasolla. Kattavan ymmärryksen saavuttamiseksi väitöskirja rakentuu useille samaa aihepiiriä eri näkökulmista tarkasteleville tapaustutkimuksille Suomen aluekontekstissa. Kaikkien viiden väitöskirjaan kuuluvan tutkimuksen tulokset on julkaistu artikkeleina akateemisissa julkaisuissa vuosina 2010-2011.
Väitöskirjan tutkimuksissa rakennettiin hybridi-elinkaarilaskentamenetelmää hyödyntävä arviointimalli kaupunkien ja kaupunkialueiden asukkaiden hiilikulutuksen laskemiseksi. Tuloksista nouseva väitöskirjan pääväite on, ettei aluerakenne tai aluetyyppi itsessään vaikuta merkittävästi keskimääräisen asukkaan kasvihuonekaasupäästöihin. Ratkaiseva tekijä näyttäisi olevan tämän sijaan kulutuksen volyymi, joka vaikuttaa niin merkittävästi, että korkeampi kulutustaso viittaa korkeampiin kasvihuonekaasupäästöihin aluerakenteista riippumatta. Aluerakenne vaikuttaa suoraan ainoastaan yksityisautoilun päästöihin, kun taas kaikkeen muuhun kulutukseen liittyvät päästöt seuraavat tiiviisti kulutustasoa. Näin ollen, vaikka aluerakenteiden tiiviyden ympäristö-, sosiaaliset ja toiminnalliset hyödyt ovat monesta näkökulmasta merkittäviä, ilmastonmuutoksen suhteen tämä ei ole riittävä eikä edes merkittävä tekijä, eikä se voi ohjata kaupunkien hiilijohtamista.[1]