Metallimalmikaivostoiminnan ympäristöselvitykset

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi2854
Moderaattori:Ei ole (katso kaikki) Kuinka ryhtyä moderaattoriksi? Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2854}}

Kaivostoimintaa koskevan ympäristölupahakemuksen tulee sisältää kattavat, toiminnan päästöjä ja vaikutuksia sekä ympäröivän luonnon tilaa koskevat selvitykset, ja tarvittaessa myös ympäristövaikutusten arviointiselostus. Ympäristöselvitysten tavoitteena on arvioida toiminnan mahdollisia vaikutuksia ympäristöön sekä vähentää ja estää haitallisten vaikutusten muodostuminen ennen toiminnan aloittamista, toiminnan aikana ja toiminnan päätyttyä. Selvitysten tarpeeseen ja niiden laajuuteen vaikuttavat sekä toiminnan laajuus ja luonne että sijaintipaikka ja sen ympäristöolot. Kussakin kaivoshankkeessa ympäristölupahakemukseen tarvittavista selvityksistä on hyvä keskustella valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa hyvissä ajoin ennen lupahakemuksen jättämistä. Lupahakemuksen osalta suunnitellut toiminnat ja niiden päästö- sekä vaikutusarvioinnit tulisi pohjautua jo mahdollisimman pitkälle valittuihin toteuttamistaparatkaisuihin.

Merkittävä osa ympäristöselvityksistä (mm. perustilaselvitys, Natura-arviointi) tehdään jo ennen toiminnan käynnistämistä osana ympäristövaikutusten arviointia ja/tai ympäristölupahakemusta. Toiminnan aikana ympäristön tilaa ja siihen kohdistuvaa kuormitusta tarkkaillaan seurannalla, jonka tulosten perusteella tehdään tarvittaessa vähentämistoimia kuormituksen hallitsemiseksi. Hallitsemattomien päästöjen tai kuormituksen lähteiden selvittäminen vaatii usein erillisiä selvityksiä toiminnan aikana. Kaivoksen sulkemisen jälkeen seurannalla tarkkaillaan jälkihoitotoimenpiteiden ympäristövaikutuksia ja niiden toimivuutta. Myös näihin voi liittyä selvitysvaateita.

Perustilaselvitys

Ennen kaivostoiminnan aloittamista tehdään ns. perustilaselvitys, jonka tavoitteena on kartoittaa ja kuvata ympäristön hankkeen toteuttamiselle ja toteuttamistavoille asettamat edellytykset ja reunaehdot. Lisäksi selvityksen tavoitteena on kuvata alueen ympäristön lähtötila ennen kuin siihen kohdistuu toiminnasta merkittäviä muutoksia (ks. Salminen et al. 2000, Heikkinen et al. 2005). Kaivoshankkeissa perustilaselvitys tehdään viimeistään ennen kuin malminetsintä- tai kaivosalueella tehdään suurempia maansiirto- tai louhintatöitä.

Perustilaselvitys luo pohjan toiminnan ympäristövaikutusten arvioinnille ja toimintojen sijoittamiselle paikalliset ympäristöolot huomioiden. Toiminnan myöhemmissä vaiheissa perustilaselvityksen lähtötilanne toimii vertailutasona toiminnan seurannalle, toiminnasta aiheutuvien vaikutusten arvioinnille ja jälkihoidon tavoitteiden asettamiselle. Tämän vuoksi perustilaselvityksen tulee painottua niihin tekijöihin/olosuhteisiin:

1. joiden tilaan tulevalla kaivostoiminnalla voi olla vaikutusta (esim. vesien ja/tai maaperän laatu, pinta- ja pohjavesien pinnan korkeudet, virtaamat ja virtaussuunnat, lähteet, alueen väestö tai eliöstö, arvokkaat elinympäristöt, maankäyttö), tai
2. jotka voivat olla merkittäviä vaikutusten muodostumisen kannalta (esim. maa- ja kallioperän hydrogeologiset ominaisuudet, pinnan muodot, sadanta ja tuulen suunta; vrt. toiminnan päästöt ja vaikutukset)

Esimerkiksi vesien ja maaperän kemiallisten ja fysikaalisten kuvausten tulee kattaa alueen perustila kaiken toiminnan mahdollisesti aiheuttaman kuormituksen (esim. haitta-aineet, ravinteet, kemikaalit, säteily) tai ympäristöön kohdistuvien laatumuutosten osalta. Lisäksi perustilaselvityksessä yksi keskeisimpiä asioita on tehdä riittävät maa- ja kallioperätutkimukset kaivannaisjätteiden läjitysalueiden sijoittamisen pohjaksi. Perustilaselvitykseen liitetään usein arvio muodostuvien jätteiden, erityisesti sivukivien ympäristökelpoisuudesta kairaustietojen perusteella. Perustilaselvityksen laajuus suhteutetaan hankkeen laajuuteen.

Perustilaselvitys sisältää yleensä kuvaukset suunnitellun toiminta-alueen ja sen vaikutusalueen:

• luonnontilasta (mm. maisema, pinnanmuodot ja -korot, luontotyypit, kasvillisuus, eläimistö, linnusto),
• ilmastosta ja ilman laadusta,
• geologiasta ja ympäristön laadusta (mm. maa- ja kallioperän rakenne, geokemia ja hydrogeologiset ominaisuudet; sammalten, humusten ja vesisedimenttien geokemiallinen koostumus),
• pinta- ja pohjavesistä (mm. valuma-alueet, pohjavesialueet, hydrologia ja hydrogeologia, geokemiallinen ja fysikaalinen laatu, vedenkäyttö, vesialueiden käyttö ja kalastus, arvio vastaanottavan vesistön kantokyvystä),
• maankäytöstä ja kulttuuriympäristöstä (mm. maankäyttötyypit, yhdyskuntarakenne, kiinteistöt ja infrastruktuuri, kaavoitus, liikenne, luonnonvarojen hyödyntäminen),
• suojelusta (esim. suojelualueet ja suojeluperusteet), ja
• sosio-ekonomista oloista (mm. väestömäärä ja -rakenne, asuminen, elinolot, viihtyisyys, palvelut, elinkeinotoiminta).

Uraanin tai uraania sisältävien esiintymien louhintaan tähtäävillä hankkeilla perustilaselvityksen tulee kattaa myös alueen radiologinen perustila (uraanin ja muiden radionuklidien esiintyminen ympäristössä sekä säteilytasot).

Perustilaselvityksen sisältöä on kuvattu tarkemmin mm. kaivostoiminnan YVA-oppaassa (Salminen et al. 2000) ja Kaivoksen sulkemisen käsikirjassa (Heikkinen et al. 2005). Perustilaselvitys toimii yleensä pohjana YVA-lain mukaisessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä sekä ympäristölupahakemuksessa. Liitteessä 4 on esitetty esimerkki perustilaselvityksen sisällysluettelosta.

Ympäristövaikutusten selvittäminen

Lainsäädäntö edellyttää toiminnan ympäristövaikutusten selvittämistä kaivoshankkeissa ennen toiminnan aloittamista (mm. YSL 86/2000 5 §, YSA 9 § ja 11 §, LSL 1096/1996 65 §, YVA-laki 468/1994, KaivosL 621/2011). Tämä velvollisuus perustuu ympäristönsuojelulaissa määriteltyyn yleiseen, jokaista toiminnanharjoittajaa koskevaan selvilläolovelvollisuuteen toiminnan ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (YSL 5 §).

Ympäristövaikutusten arviointi voi olla ajankohtaista jo malminetsintähankkeissa, jos esimerkiksi toimitaan Natura 2000-verkostoon kuuluvalla tai ehdotetulla alueella tai niiden läheisyydessä, jos malminetsinnässä muodostuu maa- ja kiviainesjätteitä (KaivosL 621/2011), tai jos etsintävaiheessa tehdään koelouhintaa ja/tai -rikastusta (vrt. Mustonen et al. 2007). Muutoin vaikutukset arvioidaan yleensä viimeistään ympäristölupahaun yhteydessä.

Tehtävien selvitysten laajuus riippuu toiminnan mittakaavasta. Malminetsintähankkeissa vaikutukset arvioidaan kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmissa ja pienemmissä kaivoshankkeissa osana ympäristölupahakemusta, mutta laajemmissa hankkeissa toteutetaan YVA-lain mukainen YVA-menettely.

Ympäristövaikutusten arviointi

Ympäristövaikutusten arviointi tulee kaivoshankkeissa kyseeseen viimeistään ympäristölupaa haettaessa. Toiminnan laajuudesta riippuen vaikutukset arvioidaan joko osana kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa (osa malminetsintähankkeista) tai ympäristölupahakemusta, tai ympäristölupahakemusta edeltävässä erillisessä YVA-menettelyssä. Arvioitavien ympäristövaikutusten tulee sisältää sekä luonnonympäristöön, kulttuuriympäristöön että ihmisiin ja yhteiskuntaan kohdistuvat välittömät ja välilliset vaikutukset, jotka voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Arvioinnin tulee kattaa koko kaivoshankkeen elinkaaren aikaisten vaikutusten tarkastelu kaivoksen elinkaaren rakentamisvaiheesta sulkemiseen ja jälkihoitoon asti.

Onnistuneen ympäristövaikutusten arvioinnin tekeminen edellyttää riittävää kuvausta alueen perustilasta sekä täsmällistä suunnitelmaa toteutettavan kaivoshankkeen tuotantoprosessista (mm. louhinta, rikastusprosessit, muodostuvat päästöt, elinkaari). Toiminnan ympäristövaikutuksia ei voida arvioida riittävällä tasolla, jos toimintasuunnitelma ja tiedot päästöjen laadusta ja määrästä ovat puutteellisia.

Ympäristövaikutusten arviointi on tärkeä osa koko hankkeen toteuttamisen suunnittelua, sillä vasta ennakoitujen ympäristövaikutusten perusteella voidaan suunnitella ja toteuttaa toimet, joita tarvitaan haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiksi tai rajoittamiseksi. Esimerkiksi kaivannaisjätteiden läjitysalueille tarvittavien rakenteiden ja vesienhallintajärjestelmien suunnittelu edellyttää kaivannaisjätteiden ympäristökelpoisuuden karakterisointiin perustuvaa ympäristövaikutusten arviointia. Riskinhallintatoimien kohdistamisessa voidaan käyttää apuna ympäristöriskinarviointia.

Kaivoshankkeissa keskeisiä arvioitavia ympäristövaikutuksia ovat mm.:

• Kaivosalueen rakentamisen vaikutus maisemaan, alueen luonnonoloihin, maankäyttöön ja hydrologiaan, sekä vesien, ilman ja maaperän laatuun
  • Maarakennustyöt, louhinnan valmistelu, infrastruktuurin rakentaminen, kuljetus- ja voimajohtoyhteyksien rakentaminen, liikenteen, melun ja pölyn lisääntyminen, maamassojen läjittäminen
• Louhinnan ja murskauksen päästöt ja niiden vaikutukset ihmisiin ja alueen ympäristöön
  • Melu, pöly, tärinävaikutukset
  • Kuivanapitopumppauksen vaikutukset alueen vesipintoihin ja vesien virtaussuuntiin sekä vesien käytölle ja alueen elinympäristöille
  • Louhinnan ja räjähdysaineiden käytön vaikutukset vesien laatuun
• Rikastuksen ja rikasteen varastoinnin päästöt ja niiden vaikutukset ilman, maaperän ja vesien laatuun
  • Muodostuvat prosessi-/jätevedet, rikastuskemikaalien vaikutukset vesiin, pölyäminen
  • Bioliuotuksen ja kemikaalikäsittelyn ilmapäästöt
• Vesien hallinta- ja ohjausjärjestelyt (raakaveden otto, jätevedet, kuivanapitovedet)
  • Vaikutukset vesien laatuun, määrään, virtaussuuntiin, ja virkistyskäyttöön
• Kaivannaisjätteiden läjityksen ja loppusijoittamisen päästöjen vaikutukset ilman, vesien ja maaperän laatuun
  • Kaivannaisjätteiden karakterisointi, valuma- ja suotovesien laatu (ml. rikastuskemikaalien jäämät)
  • Pölyäminen
• Kemikaalien käyttö ja varastointi
  • Vaikutukset vesien, maaperän ja ilman laatuun (kemikaalijäämät vesissä, kemikaalivuodot varastoinnissa tai kuljetuksessa)
• Liikenne- ja kuljetukset
  • Melu- ja pölyvaikutukset, päästöt ilmaan, päästöt maaperään
• Hankkeen vaikutukset ihmisiin, yhteiskuntaan ja kulttuuriympäristöön
  • Päästöjen vaikutukset terveyteen
  • Maankäytön muutosten vaikutukset elinkeinoihin, virkistyskäyttöön, luonnonvarojen hyödyntämiseen, rakennettuun ympäristöön ja kiinteistöihin sekä niiden arvoihin
  • Vaikutukset sosiaaliseen ympäristöön (esim. väestö, elinkeinot ja palvelut, asuminen, koettu turvallisuus ja viihtyisyys, työllisyys)
• Kaivostoiminnan lopettaminen ja kaivosalueen sulkeminen
  • Sulkemistoimenpiteiden vaikutukset
  • Alueelle jäävistä rakenteista aiheutuvat vaikutukset, erityisesti kaivannaisjätteiden läjitysalueet ja vedellä täyttyvät louhostilat; vaikutukset vesien laatuun, sortumavaarat
  • Vaikutukset alueen maankäyttöön ja maisemaan.

Vaikutusten arvioinnin pohjaksi tarvitaan monia erillisselvityksiä ympäristön tilasta sekä toiminnassa muodostuvista päästöistä ja niiden leviämisestä. Kaivoshankkeissa tyypillisiä selvityksiä ovat esimerkiksi:

• Perustilaselvitys
• Luontoselvitykset ja -kartoitukset (kasvillisuus, luontotyypit, eläimistö, linnusto, vesiekologia, kalasto, luonto- ja suojeluarvot, luonnon monimuotoisuus); elinympäristömuutosten arviointi
• Muodostuvien kaivannaisjätteiden ympäristökelpoisuuden karakterisointi ja läjitysalueisiin liittyvien päästöjen arviointi
• Rikastuskemikaalien ympäristötietojen ja käyttöturvallisuustiedotteiden kokoaminen
• Arviot/laskelmat louhoksen kuivanapitopumppauksen kuivatuskartion laajuudesta, sekä kuivanapitopumppausvesien määrästä ja laadusta
• Arvio muodostuvien jätevesien määristä ja laadusta sekä vastaanottavan vesistön sietokyvystä
• Vesitaselaskelmat ja virtaamamuutosten arviointi
• Laskelmat haitta-aineiden kulkeutumisesta vesissä
• Arviot/laskelmat/mallinnukset pölyn ja kaasupäästöjen (ml. pakokaasujen) laadusta ja leviämisestä
• Maisema-analyysi
• Melumallinnus
• Tärinälaskelmat
• Arvio kuljetus- ja liikennemääristä, onnettomuustarkastelu
• Paikalliselle väestölle suunnatut haastattelu- ja kyselytutkimukset sosiaalisten vaikutusten arvioimiseksi.

YVA-menettelyssä tulee hankkeen toteuttamiselle esittää vaihtoehtoja toiminnan ja ympäristön kannalta kokonaisedullisimman ratkaisun löytämiseksi. Kaivoshankkeissa toteutusvaihtoehtoja voidaan esittää esim.:

• kaivos- ja rikastustoimintojen sijoittamiselle yhteen tai erillisiksi (malmin kuljetus muualle rikastettavaksi)
• toiminnan päätoimintojen (rikastamoalue, sivukivien ja rikastushiekan läjitysalueet) sijoittamiselle kaivosalueelle
• malmin rikastuksen ja rikasteen jatkojalostuksen toteuttamiselle
• vesien hallinnalle (raakaveden ottaminen, jätevesien johtaminen)
• kuljetusten järjestämiselle (kuljetusten toteuttaminen, kuljetusreitit).

Kaivoshankkeiden YVA-menettelyä ja YVA-arvioinnin sisältöä on kuvattu yksityiskohtaisemmin Salminen et al. (2000) julkaisussa. Lisäksi esimerkiksi Stakes ja Sosiaali- ja terveysministeriö ovat julkaisseet oppaita ihmisiin kohdistuvien ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnista (esim. Juslen 1995, Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, Kauppinen & Tähtinen 2003, Nelimarkka & Kauppinen 2007). Esimerkkejä kaivostoimintaan liittyvistä viime aikoina toteutetuista ja vireillä olevista YVA-menettelyistä on nähtävillä ympäristöhallinnon ja ELY-keskusten verkkosivuilla (Suomen ympäristökeskus 2010b, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2011).

Natura-arviointi

Natura-arviointi laaditaan kaivoshankkeissa, joiden toiminta-alue sijaitsee valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottomalla tai verkostoon sisällytetyllä alueella, niiden läheisyydessä tai yläjuoksulla alueeseen nähden. Arvioinnilla varmistetaan, ettei kaivoshankkeesta ole haitallisia vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin. Arviointi laaditaan joko malminetsintälupaa tai viimeistään kaivos- tai ympäristölupaa haettaessa (Söderman 2003, Idman et al. 2007). Jos kaivoshankkeelle tarvitaan myös YVA-menettely, tehdään Natura-arviointi yleensä osana YVA-menettelyä (Söderman 2003).

Ennen varsinaista Natura-arviointi- ja lausuntomenettelyä voidaan tehdä Natura-tarveharkinta, jonka tarkoituksena on selvittää tarvitaanko hankkeessa varsinaista Natura-arviointi- ja lausuntomenettelyä. EY-tuomioistuimen päätöksissä on aina edellytetty Natura-arviointia, ellei ole varmuutta, ettei Natura-alueelle aiheudu vaikutuksia (Ylitulkkila et al. 2009). Kaivoshankkeissa laaditaan varsinainen Natura-arviointi käytännössä yleensä suoraan.

Natura-arvioinnissa esitetään yksityiskohtainen arvio kaivostoiminnan vaikutuksista Natura-alueen niihin luonnonarvoihin, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Suojeluperusteet ovat joko luontotyyppejä ja/tai lajien elinympäristöjä (ns. SCI-tai SPA-alueet). Arviointi tehdään luontotyyppi- ja lajikohtaisesti arvioiden kaivoshankkeen eri toteutusvaihtoehtojen välittömät ja välilliset, lyhyen ja pitkän aikavälin yksittäiset ja yhteisvaikutukset suojeltaviin luontoarvoihin (ml. luontotyyppeihin ja eliöiden kasvu- ja elinoloihin tai niiden pinta-alaan vaikuttavat tekijät) ja Natura-alueen eheyteen (ts. alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan elinkelpoisuuteen) eri elinkaaren vaiheissa (esim. EC 2001, Söderman 2003). Lisäksi kuvataan toimet haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi ja esitetään menetelmät vaikutusten seurannan järjestämisestä. Keskeistä on arvioida vaikutusten merkittävyyttä. Arviointi kohdistetaan tavallisesti sille osalle Natura-aluetta, johon kaivoksen vaikutusalue ulottuu.

Natura-arvioinnin pohjaksi Natura-alueesta tehdään kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitukset sekä linnustoselvitys tai käytetään olemassa olevia kartoitustietoja. Arvioinnissa tarvitaan lisäksi perustilaselvityksessä ja ympäristövaikutusten arvioinnissa tuotettuja tietoja alueen ympäristön tilasta sekä kaivostoimintojen vaikutusten laadusta ja laajuudesta (esim. melu- ja pölymallinnuksen tulokset).

Kaivoshankkeiden Natura-arvioinnissa tyypillisesti arvioitavia vaikutuksia voivat olla esim.

• kaivosalueen kokonaisvaltaisen muuttumisen ja kaivostoimintojen (louhosalue, teollisuusalue, kaivannaisjätteiden läjitysalueet) sijoittumisen vaikutus lajeihin ja niiden elinympäristöihin
• louhosalueen kuivanapitopumppauksen sekä muiden vesienohjausjärjestelyjen vaikutus alueen pohja- ja pintavesien pinnan korkeuksiin (esim. vesialueiden kuivuminen, muutokset virtaamissa tai virtaussuunnissa) ja sitä kautta lajien elinympäristöihin
  • kartiotarkastelu; maa- ja kallioperän hydrogeologia ja ruhjetulkinnat
• ilmapäästöjen vaikutusten arviointi
  • louhimisesta, murskaamisesta, kiviaineksen kuljetuksesta, liikenteestä, sekä maamassojen siirtämisestä ja varastoinnista (sivukivet, maanpoistomassat, malmin välivarastot, rikastushiekka-alueet) aiheutuvan pölyämisen (suorat ja epäsuorat) vaikutukset lajeihin ja elinympäristöihin (pölyn leviämisen ja laadun arvioiminen) **liikenteen ja työkoneiden kaasumaisten päästöjen (SO2, NO2) vaikutukset lajeihin ja elinympäristöihin (kaasujen laatu ja leviäminen)
  • malmiprosessoinnin ilmapäästöjen vaikutus lajeihin (kaasujen laatu ja leviäminen)
• kaivosalueen valumavesien, sivukivi- ja rikastushiekka-alueiden suoto- ja valumavesien, vesivaraston ja louhoksen ylitevesien vaikutukset lajien elinympäristöihin **vesien laatu ja määrät
• rakentamisen ja toiminnan aikaisen melun häiriövaikutukset Natura-lajeihin
• lisääntyvän liikenteen ja infrastruktuurin vaikutukset;
  • rakennettavan infrastruktuurin (kuljetusyhteydet, voimalinjat) alle ja läheisyyteen jäävät alueet
  • päästöt ja melu
• kaivoshankkeen rakentamisen ja toiminnan suorat häiriövaikutukset linnustoon.

Natura-arvioinnin laajuuteen ja tarkkuuteen vaikuttavat mm. kaivostoiminnan suuruusluokka ja luonne, Natura-alueiden etäisyys kaivoshankkeesta sekä Natura-alueen suojeluperusteiden ominaisuudet ja arvo (vrt. Söderman 2003). Natura-tarvearvion ja -arvioinnin sisältöä on kuvattu mm. Euroopan komission laatimassa ohjeessa (EC 2001) ja Södermanin (2003) kokoamassa oppaassa.

Kaivostoimintaan liittyviä Natura-arviointeja on viime vuosina tehty esim. Kevitsan monimetallikaivoshankkeessa, Soklin fosforikaivoshankkeessa sekä Vaaralammen vuolukivihankkeessa. Kevitsan ja Soklin hankkeissa Natura-arviointi tehtiin ympäristöluvan hakemista varten YVA-menettelyn kanssa samanaikaisesti, mutta erillisinä selvityksinä (Jokimäki & Hamari 2007, Ylitulkkila et al. 2009). Vuolukivihankkeessa arviointi laadittiin kaivospiirihakemusta varten.

Esimerkkejä kaivoshankkeissa tehdyistä NAtura-arvioinneista

	Kevitsan monimetallikaivoshanke	Soklin fosforikaivoshanke	Vaaralammen vuolukivikaivoshanke
Natura-arvioinnin vaihe	Erillisenä YVA-menettelyn yhteydessä ympäristölupaa varten	Erillisenä YVA-menettelyn yhteydessä ympäristölupaa varten	Kaivospiiriin hakeminen
Etäisyys Natura-alueesta/alueista	Osa Natura-alueesta kaivoksen vaikutusalueella (>0,5 km etäisyydellä); osa tieliikennevaihtoehdoista kulki toisen Natura-alueen tieyhteyksiä pitkin	Neljä Natura-aluetta kaivos-hankkeen vaikutusalueella	Osa Natura-alueesta suunnitellulla kaivospiirialueella
Tehdyt selvitykset	YVA-menettelyä varten tehdyt selvitykset ja Natura-arviointia varten tehdyt lisäselvitykset: kasvillisuusselvitys ml. luontotyyppikartoitus linnustoselvitys kalastotuskimuksia liikenneselvitys ja vesistö- ja maaperä-tutkimuksia	YVA-menettelyä varten tehdyt selvitykset ja Natura-arviointia varten tehdyt lisäselvitykset: luontotyyppi-inventoinnit kasvilajien esiintymätiedot kartta- ja ilmakuva-aineistot olemassa olevat kasvillisuus- ja luontoselvitykset geologiset ja limnologiset sevlitykset hankkeen vaikutuksista pinta- ja pohjavesiin, sekä pöly- ja meluvaikutusten mallinnukset	Olemassa olevat selvitykset luontotyyppi- ja kasvillisuusinventoinnit lajikohtaiset tiedot mm. ekologiasta alueen perustilaselvitys, ja turvetutkimukset ja suoalueiden määrittely
Arvioinnin toteutus	Vaikutukset arviointiin Natura-alueiden suojeltuihin luontotyyppeihin ennen ja jälkeen vaikutusten vähentämiseksi suunniteltuja toimenpiteitä.	Hankkeen suorat ja välillist vaikutukset arviointiin Natura-alueiden suojeluperusteisiin hankkeen eri elinkaaren eikaisten toimintojen suhteen YVA-enemmetyllä kuvattujen toteutusvaihtoehtojen osalta. Arviointi sisälsi kuvauksen vaikutuksia lieventävistä toimenpiteistä sekä arvion vaikutuksista ennen ja jälkeen lievennystoimia.	Hankkeen välittömien ja välillisten vaikutusten arviointi Natura-alueen suojeluperusteisiin toiminnan elinkaaren eri vaiheissa.
ELY-keskuksen lausunto	Lisäselvityksiä edellytettiin ennen ympäristölupakäsittelyitä mm. kasvillisuusinventointeihin melututkimuksiin ilmapäästöjen mallintamiseen, ja luontotyyppeihin kohdistuviin vaikutuksiin.	Ympäristökeskus piti arviointia joidenkin toteutusvaihtoehtojen osalta riittävinä, mutta arviointiin kaivattiin täydennystä mm. vaikutusten ja niiden merkittävyyden arvioimiseen, ja vaikutusalueen määrittelyyn Joidenkin toteutusvaihtoehtojen vaikutukset olivat arvioitu riittämättömästija niiden osalta Natura-arviointia tuli täydentää. Osan toteutusvaihtoehdoista katsottiin merkittävästi heikentävän Natura-alueiden soujelu-tavoitteita, ja niiltä osin lupaa ei lausunnon mukaan tullut myöntää hankkeelle.	Ympäristökeskus katsoi, ettei Natura-alueelle kohistuva luontoarvojen heikentyminen ole merkittävää
Viitteet	Jokimäki&Hamari 2007 Lapin ympäristökeskus 2007	Ylitulkkila et al. 2009 Lapin ympäristökeskus 2009	Nikkarinen 2004 Itä-Savon ympäristölupavirasto 2007