Äidinmaito

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 1. kesäkuuta 2011 kello 07.53 – tehnyt Iiro (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




[[op_en:Breast milk]

Äidinmaito: yksi tärkeimmistä dioksiinien ja PCB-yhdisteiden lähteistä (ks. kuvio 2). Maidossa on monia äidin rasvakudoksen sisältämiä rasvaliukoisia aineita. PCB- ja PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet ovat itse asiassa lähes samat äidin rasvakudoksessa, seerumin lipideissä ja maidon rasvassa. Maito on tehokas eritysreitti äidille, jolla yhdisteiden kuorma voi vähetä jopa 25 % pitkänä imetysaikana. Tällöin 25 % äidin elimistön kuormasta konsentroituu kuitenkin vauvan paljon pienempään elimistöön. Siten rintaruokittavat lapset ovat selvästi PCB- ja PCDD/F-yhdisteille altistuva riskiryhmä. Riskinarvioijalle ongelmallista on se, että rintatuokinnan hyödyllisyys lapselle on varmaa, mutta ei ole varmuutta siitä, aiheuttavatko nämä kemikaalit haittaa nykyisinä pitoisuuksina. Siksi useimmat kansainväliset asiantuntijaryhmät ovat korostaneet rintaruokinnan merkitystä ja todenneet, että vaikka dioksiinit aiheuttaisivatkin riskejä, ne ovat vähäisempiä kuin riskit joita aiheutuisi siitä, että terveellinen äidinmaito arvokkaine ravinteineen ja immunologisesti tärkeine proteiineineen jätettäisiin käyttämättä. Viimeinen dioksiiniriskien arviointi perustuu nimenomaisesti rintaruokitun lapsen turvallisuuteen siten, että siedettävä päiväannos (TDI) on määritetty annoksena, jonka äiti voi päivittäin saada ilman, että se aiheutaisi liian suurta altistusta enempää sikiölle kuin imetettävälle lapselle [1] (WHO, Food Add. Contam. 2000:17:223–238, http://pubmed.gov/10912238 ).[2]

Viitteet

  1. Jouko Tuomisto, Terttu Vartiainen, Jouni T. Tuomisto: Dioksiinit ja PCB-yhdisteet: synopsis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ISSN 1798-0089 ; Raportti 23/2011 [1]
  2. (WHO, Food Add. Contam. 2000:17:223–238, [2])