Itä-Suomen bioenergiaohjelma 2020
| Moderaattori:Jouni (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Itä-Suomen bioenergiaohjelma 2020 näyttää yleisesti ottaen hyvin valmistellulta ja riittävän haasteelliselta. Siitä puuttuu kuitenkin useita tärkeitä näkökohtia pienhiukkasiin, todellisiin kasvihuonekaasupäästöihin ja ravinnekiertoihin liittyen. Näitä ongelmakohtia ja parannusehdotuksia esitellään seuraavaksi.
Suomen bioenergiakäytännöt aiheuttavat pienhiukkaspäästöjä ja terveyshaittaa
Ihmisen terveys ja hyvinvointi ovat sellaisia arvoja, joita ei voida jättää energia- ja ilmastopolitiikassa ja alueellisissa strategioissa huomioimatta. Tässä Saksa, Itävalta ja Sveitsi ovat selvästi Suomea edellä. Viime vaalikaudella Suomi teki hyvin merkittäviä päätöksiä bioenergian lisäämiseksi huomioimatta mitenkään lakien ja asetusten laadinnassa, että ilman erityistoimia bioenergian lisäys tulee lisäämään - ja puun pienpoltossa on jo lisännytkin - terveydelle haitallisten pienhiukkasten päästöjä. Tällainen toiminta tulee vaikeuttamaan maamme mahdollisuuksia täyttää EU:n ilmansuojeludirektiivissä (2008/50/EY) määriteltyjä sitovia ilmansuojelutavoitteita.
Pienten energialaitosten osalta valtiovalta toimi juuri päinvastoin kuin olisi pitänyt, sillä ympäristöministeriön asetuksella vapautettiin kaikkein pienimmät (nimellisteho alle 5 MW) energialaitokset lähes kaikesta sääntelystä vaikka ne tuottavat eniten päästöjä tuotettua energiayksikköä. Isompienkin (5-50 MW) laitosten päästörajat hiukkasille säädettiin sellaiselle tasolle, että olemassa olevaa, hinnaltaan edullista päästöjen jälkipuhdistustekniikkaa (esim. sähkösuodatin) ei tarvitse ottaa käyttöön sen paremmin uusissa kuin vanhoissakaan laitoksissa. Tämä on pahaa itsepetosta ja kestämätöntä, sillä tällä tavalla toteutettu bioenergian lisäys lisää väestön sairastumista kroonisiin hengitys- ja sydänsairauksiin, aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia, heikentää kroonisesti sairaiden vointia ja toimintakykyä sekä lisää pienten lasten hengityselinoireita ja astmaa.
THL ehdottaakin, että strategian vision 1. kappaleeseen (s. 7) tehtäisiin seuraavassa vahvennettuna oleva lisäys ja tämän kappaleen viimeinen lause siirtyisi vision 2. kappaleen alkuun:
Itä-Suomi tunnetaan bioenergian, erityisesti metsäbioenergian käytön maailmanluokan osaajana ja edelläkävijänä. Uusiutuvan energian osuus alueen loppuenergiankulutuksesta on lähes 80 %. Energiaa käytetään tehokkaasti ja energiantuotantosektorin kasvihuonekaasupäästöt ovat esimerkillisen matalalla tasolla. Bioenergian tuotannossa ja käytössä minimoidaan vaikutukset ilmanlaatuun ja väestön terveyteen.
Lämmön- ja sähköntuotannon suhteen alue on lähes energiaomavarainen. Kansainvälisesti verkottunut vihreä liiketoiminta (erityisesti bioenergia) muodostaa alueen merkittävimmän tuotannonalan ja toimijaverkoston.
Itä-Suomi on merkittävä metsäenergiapankki ja alueen luonnonvarojen käyttö on kestävällä pohjalla.
Kilpailukyky huononee, ellei tekniikoiden terveysvaikutuksia huomioida
Ilmanlaatu ja terveys pitää liittää osaksi kansallista ilmasto- ja energiapolitiikkaa siten, että lisättäessä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä niiden haitalliset vaikutukset ilmanlaatuun ja terveyteen selvitetään ja minimoidaan. Tätä on ehdottanut mm. Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimiva luonnonvarainneuvosto 16.3.2011 hyväksytyssä kannanotossaan (http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/luonnonvara/5yeIMaSMi/LVNn_esitys_16.3.2011.pdf ). Kannanotossa vaaditaan myös bioenergialaitoksille ja uusille pienpolttolaitteille riittävän kireitä, nykytekniikoilla saavutettavissa olevia tehokkuusvaatimuksia ja pienhiukkasten päästörajoja. Kannanotto heijastelee tulevaa eurooppalaisen toimintaympäristön muutosta – EU tulee jo lähivuosina lisäämään bioenergian käytöstä syntyvien pienhiukkaspäästöjen sääntelyä. Muun muassa EU:n ekologisen suunnittelun puitedirektiivin pohjalta on jo parin vuoden kuluessa tulossa hyötysuhdevaatimuksia ja hiukkasten päästörajoja kiinteää polttoainetta käyttäville pienpolttolaitteille (ns. Lot 15). Silloin Saksa, Itävalta ja Sveitsi saavat etulyöntiaseman koko Euroopan markkinoilla, koska näissä maissa on jo vuosia-vuosikymmeniä valmistettu ja käytetty kansallisten säännösten velvoittamana terveyden kannalta parempia puun pienpolttolaitteita kuin Suomessa.
Ilmanlaatu- ja terveysnäkökohtien huomioonottaminen ilmastoon ja energiateknologioihin liittyvien asioiden ohella tarjoaisi Itä-Suomen bioenergiastrategialle pohjan, jolta kehitetyillä tuotteilla ja muilla innovaatioilla voi kilpailla millä tahansa kansainvälisellä areenalla.
Itä-Suomen bioenergiatutkimusta hyödynnettävä
Kuten strategialuonnoksessa todetaan, Itä-Suomessa on maailman huippua oleva, harvinaisen monipuolinen osaamiskeskittymä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa ja alueella olevissa valtion tutkimuslaitoksissa koko arvoketjusta. Se käsittää metsäraaka-aineiden kestävän tuotannon, bioenergian tuotantoteknologiat, päästöjen mittaamisen ja puhdistamisen, päästöjen haitallisten ominaisuuksien tutkimuksen sekä väestön ja työntekijöiden altistumisen ja terveyshaittojen tutkimuksen ja terveysriskinarvioinnin kustannus-hyötyanalyyseineen ja sosiaalisine ulottuvuuksineen.
Bioenergian tuotannon ja käytön päästöjen ja niiden terveyshaittojen tutkimus on ollut vahvaa jo usean vuoden ajan Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella yliopiston ympäristötieteen laitoksen ja THL:n ympäristöterveyden osaston yhteisprojekteissa, joita ovat rahoittaneet pääasiassa Tekes ja Suomen Akatemia. Näihin projekteihin on osallistunut myös lukuisia yrityksiä ja yhteistoimintaa on koordinoinut KANTIVA-tutkimuskeskus.
THL ehdottaa strategialuonnoksen sivulla 13 olevaan lauseeseen kursiivilla olevan lisäyksen: ”Lisäksi biomassojen laajamittaisen käytön ekologinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen kestävyys varmistetaan ennakoivalla, monitieteisellä tutkimuksella (Itä-Suomen yliopisto).” Ehdotamme myös kahden alueella toimivan tutkimuslaitoksen lisäämistä strategialuonnoksen sivulla 19 olevaan taulukkoon 2: (1) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), ympäristöterveyden osasto ja (2) Työterveyslaitos (TTL), Kuopion aluetoimipiste.
THL:n ympäristöterveyden osasto voi bioenergian terveysnäkökohtiin liittyvän asiantuntemuksensa ja osaamisensa pohjalta tukea Itä-Suomen bioenergiaohjelmaa 2020 kulloinkin käytettävissä olevien henkilöresurssiensa puitteissa.
Bioenergiakeskus tarvitaan koordinoimaan alan kehitystä
Itä-Suomen bioenergiastrategian jalkautussuunnitelma, jota kutsutaan sivulla 11 Itä-Suomen työkalupakiksi, ei THL:n mielestä näytä kovin uskottavalta, vaan hajanaiselta ja tehottomalta. THL:n käsityksen mukaan ohjelma tarvitsee Itävallan ja monien muiden maiden vastaavien ohjelmien tapaan yhden, strategian toteutusta johtavan, kaikki osapuolet kokoavan ja toimintaa koordinoivan Itä-Suomen Bioenergiakeskuksen, jonka päätoimipiste voisi olla esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella Kuopio Innovationin tai yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten yhteydessä. Tällaisen keskuksen tulisi järjestää vuotuisia yleisiä ja toisaalta erikoisosaamista edistäviä seminaareja ja muita koulutustilaisuuksia, ylläpitää bioenergiateknologioita ja alan tutkimusta esitteleviä näyttelyitä kaikilla Itä-Suomen yliopistokampuksilla, levittää tietoa kestävistä bioenergiaratkaisuista (terveysnäkökohdat huomioiden) poliittisille päättäjille sekä kehittää suomalaisten yritys- ja tutkimustoimijoiden yhteistyösuhteita muihin Euroopan ja muiden maanosien toimijoihin. Itä-Suomen Bioenergiakeskuksella tulisi olla yhteyshenkilöt ja toimintaa myös Joensuun kampuksella ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Todelliset kasvihuonekaasupäästöt on arvioitava
Kansainvälisesti on sovittu, että jotkin energialähteet ovat bioenergiaa ja toiset fossiilisia; edellisistä ei lasketa kasvihuonekaasupäästöjä, koska vastaavan määrän ajatellaan sitoutuvan uuteen biomassaan, mutta jälkimmäisistä ne lasketaan. Ongelmana on, että ensinnäkin ei ole mitenkään bioenergian käyttäjän vallassa, kasvatetaanko uutta bioenergiaa vai ei, ja toiseksi monet bioenergian muodot toimisivat hiilen nieluina, ellei niitä korjattaisi energiakäyttöön. Nieluun verrattuna nollapäästökin on päästö. Tilanne on siis sama kuin hankkisi ilmaisen tuotteen huomaamatta, että vaihtoehtoisen tuotteen hankkiminen itse asiassa tuottaisi voittoa.
Ei ole siis lainkaan itsestäänselvää, että bioenergian käytön merkittävä lisääminen on ilmastonmuutoksen tehokkainta torjuntaa. On monenlaisia bioenergian muotoja, joista osassa hiili vapautuisi ilmaan joka tapauksessa ja energian talteenotto on siten oikeasti hiilineutraalia. Mutta esimerkiksi metsän järeyden lisääminen sitoo hiiltä kymmeniksi vuosiksi, kun taas puun polttaminen vapauttaa sen heti ja on siis vaihtoehtoon verrattuna nettohiilipäästö.
Myös biomassan käyttöprosessit vaikuttavat ratkaisevasti ilmastotaseeseen. Esimerkiksi Fischer-Tropsch-synteesi muuttaa parhaimmillaan 60 % biomassan energiasisällöstä liikennepolttonesteiksi. Loput 40 % muuttuu lämmöksi. Synteesi voi olla ilmaston kannalta järkevä vain, jos sivutuotelämmölle on taloudellisesti mielekästä käyttöä. Sopivan mittakaavan lämpötarpeita on rajallisesti, ja kun ne on hyödynnetty lämmönkäyttäjinä, uusien Fischer-Tropsch-laitosten rakentaminen ei ole enää järkevää vaikka raaka-ainetta olisi tarjolla.
Yhden vaihtoehdon hyödyllisyys on siis aina riippuvainen siitä, mitä muita polttoaineita, toimintoja ja tarpeita energiasektorilla on. Siksi koko energia-alaa tulisi katsoa kokonaisuutena riippuvuuksineen, mikä edellyttää panostamista tämän aiheen soveltavaan tutkimukseen. Luvussa 5.3 tulisikin lisätä maininta tämäntyyppisestä tutkimustoiminnasta.
Tämän päivän kasvihuonekaasupolitiikat EUssa ja Suomessa olettavat, että bioenergia on kasvihuonekaasuneutraalia energiaa. Perustelu on, että biomassan kasvattaminen sitoo ilmasta hiilidioksidia yhtä paljon kuin sen polttaminen palauttaa sinne takaisin. Lukuisat laajat selvitykset osoittavat että tämä ajatusmalli yksinkertaistaa todellisuutta liikaa, koska se sivuuttaa olennaisia tosiasioita.
- Metsän kasvu ei johdu sen tulevasta käytöstä, esim. polttamisesta. Suomen metsien nettokasvu sitoo nykyisin ilmasta vuosittain noin 20 miljoonaa hiilidioksiditonnia, ja koko Euroopan metsien nettokasvu satoja miljoonia tonneja enemmän kuin biomassan polttaminen ja luonnollinen lahoaminen/mätäneminen vapauttaa takaisin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kannalta tämä nettosidonta on olennainen osa Suomen ja Euroopan hiilidioksi/kasvihuonekaasuditasetta. Puun energiakäytön lisääminen huonontaa tätä tasetta aivan samalla tavoin kuin esim. maakaasun käytön lisääminen, kuitenkin sillä erotuksella, että maakaasun polttaminen tuottaa energiayksikköä kohden alle puolet siitä hiilidioksidimäärästä, mitä puun polttaminen tuottaa.
- Nopeakiertoisessa energiaviljelyssä tilanne on toinen, koska hiilidioksidin sidonta ja vapautuminen ovat todella kytköksissä toisiinsa. Viljely vaatii kuitenkin viljelypinta-alaa, jonka raivaus metsästä pelloksi tuottaa ja vapauttaa ilmakehään kerralla suuren hiilidiksidimäärän - Euroopassa kymmenistä (luonnonniitty) useaan sataan (metsä) tonniin hehtaaria kohden. Tämän kertapäästön korvaaminen tuotetun biopolttoaineen avulla säästetyllä nettohiilidioksidiäästöllä vie aikaa 40 - useita satoja vuosia, ts. paljon kauemmin kuin mitä ko. biopolttoainetekniikkaa tullaan todennäköisesti käyttämään. Sikäli kun kyseessä on ruoantuotannosta tarpeettomana tai tehottomana hylätty jo va,miiksi raivattu peltomaa, biopolttoaineen tuotannon vaihtoehto on metsittäminen, ja tällä vaihtoehdolla saavutetaan ainakin seuraavan sadan vuoden ajan suurempi parannus kasvihuonekaasutaseeseen kuin biopolttoaineen tuotannolla.
- Puun - samoin kuin muunkin kiinteän biomassan - poltto tuottaa hiilidioksidin lisäksi myös toista, paljon potentimpaa kasvihuonekaasua, metaania, joka tulee myös ottaa laskelmissa huomioon. Toisaalta, biomassan mätäneminen tuottaa metaania vielä enemmän kuin sen polttaminen.
Bioenergian suhde kasvihuonekaasutaseeseen on kompleksi ja sidoksissa paikallisiin olosuhteisiin, luonnontalouteen ja ihmisyhteisön talouteen. Molemmat tuottavat jätebiomassaa, joka ilman polttamista lahoaa ja mätäneen nopeasti - muutaman vuoden kuluessa - ja vapauttaa tässä prosessissa aikanaan sidotun hiilen takaisin ilmakehään hiilidioksidina ja metaanina. Näiden - ja ainoastaan näiden - jätebiomassajakeiden hyödyntäminen energiantuotantoon on kasvihuonekaasutaseen kannalta järkevää, ja saattaa metaanipäästöjen vähentämisen kautta jopa parantaa kasvihuonekaasutasetta. Tämä on kuitenkin jotain aivan muuta kuin metsän kaataminen ja hakettaminen polttoaineeksi. Kyse on yksinkertaistaen (totesin liiallisen yksinkertaistamisen aiemmin vaaralliseksi, olkaa siis kriittisiä) siitä, miten paljon esim. Suomen alueella on esim. 20 vuoden kuluttua eri politiikkojen seurauksena maaperään, rakenteisiin ja kasvillisuuteen sidottua hiiltä. Mitä suurempi tämä määrä on ja mitä nopeammin se lisääntyy / sitä lisätään, sen parempi Suomen kasvihuonekaasutaseen kannalta.
Mitä tällä pohdiskelulla on merkitystä, jos olennaista on kansainvälisten ja EU direktiivien ehtojen täyttäminen, ja ne eivät laske mukaan biomassan poltossa eikä biopolttoaineen tuotannossa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä? Lyhyellä tähtäyksellä ei ehkä mitään, mutta pitkällä tähtäyksellä sitäkin enemmän, koska EU:n/valtion pakko-ohjaamat ja taloudellisesti kannattamattomat toimet, joiden vaikutukset osoittautuvat alkupeäisten tavoitteiden vastaisiksi, eivät jatku loputtomiin. Niihin tehdyt mentaaliset, taloudelliset, tekniset ja infrastruktuuri-investoinnit osoittautuvat tällöin virheiksi, ja voitolle jäävät ne yhteiskunnat ja yritykset, jotka ovat alunperin valinneet tavoitteita - tässä tapauksessa Suomen ja Euroopan todellista kasvihuonekaasutasetta parantavan - suunnan.
Ravinnekato voi tuhota kestävyyden
Biomassan mukana kiertää paitsi poltettavia hiiliyhdisteitä myös suuri määrä typpeä, fosforia, kaliumia ja muita tärkeitä ravinteita. Vaarana on siis ravinnekato, jos metsistä kerätään liian intensiivisesti kaikki risut, neulaset ja kannot eikä ravinteita palauteta metsään. Asia nostetaan ohjelmassa esille vain liitteessä, eikä sen käsittely ei ole läheskään riittävää. Tässäkään suhteessa eri biomassat ja eri korjuualueet ovat erilaisia, ja aiheutuvat ravinneongelmat voivat olla olemattomia tai varsin vakavia tilanteesta riippuen. Asia on siis ymmärrettävä hyvin, ja sitä on tarkasteltava määrällisesti elinkaaritarkasteluna ja tapauskohtaiset seikat huomioiden.
Tuoreen tutkimuksen mukaan intensiivinen biomassan korjuu metsästä huonontaa ravinnetasetta ja vähentää metsän kasvua pitkäaikaisesti jopa 10 %. Tällä on jo selvä vaikutus alueen ja sen tuottaman bioenergian hiilitaseeseen, ja niinpä ravinnekierron huomioonottaminen on välttämätöntä totuudenmukaisen hiilitaseen arvioimiseksi ja ilmastopolitiikan toteuttamiseksi. Myös tämän aiheen tutkimustarpeista on syytä mainita luvussa 5.3.