Kosteusvaurioden terveyshaitat ja niiden tutkiminen

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 14. kesäkuuta 2012 kello 10.27 – tehnyt Oonah (keskustelu | muokkaukset) (→‎Avain sanat)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun




Terveyshaitat ja niiden tutkiminen

  • Ärsytys- ja yleisoireet
  • Hengitystietulehdukset
  • Allergiasairaudet
  • Homepölykeuhko ja ODTS-oireyhtymä
  • Niveloireet ja reumasairaudet
  • Oireiden aiheuttajat
  • Terveyshaittojen osoittaminen
  • Oirekyselyt
  • Allergiatutkimukset
  • IgG-vasta-ainemääritykset

Ärsytys- ja yleisoireet

Altistuksesta johtuvia yleisimpiä terveyshaittoja ovat silmien ja hengitysteiden ärsytysoireet, yleisoireet ja infektiosairauksien lisääntyminen. Harvinaisempia terveyshaittoja ovat allergiasairaudet, soluvälitteinen yliherkkyys, alveoliitti ja ODTS-oireyhtymä (organic dust toxic syndrome) eli homepölykeuhko. Oireille tyypillistä on, että ne lieventyvät muualla oltaessa.

Oireiden yleisyys ei ole suorassa suhteessa itiöiden määrään. Kosteusvaurioituneiden rakennusten sisäilmasta mitatut bakteeri- ja sieni-itiöpitoisuudet eivät aina selvästi korreloi altistuneiden henkilöiden oireiden määrään. Mm. näistä syistä ei sisäilman bioaerosoleille ole voitu antaa terveysperusteisia ohjearvoja. Yksilöllisessä herkkyydessä on eroja, ja lisäksi jo allergisoituneet voivat saada oireita matalista altistustasoista. Altistuvan väestön riskiryhmiin kuuluvat mm. atoopikot ja hengitystiesairaat, jotka usein oireilevat matalammalla altistustasolla kuin terveet.

Terveyshaitat korjaantuvat vain poistamalla homealtistus, ts. poistamalla materiaalit ja korjaamalla kosteusvaurion perussyy.

Monilla kosteusvauriorakennuksissa altistuneilla on yleisoireita, kuten päänsärkyä, lämpöilyä, väsymystä ja pahoinvointia. Yleisimpiä paikallisia ärsytysoireita ovat nenän ja nielun arkuus, äänen käheys, aivastelu, nenän tukkoisuus ja nuha sekä nenäverenvuoto. Lisäksi voi esiintyä nenän ja silmien kutinaa, silmien vetistystä ja punoitusta sekä ihon kutinaa, polttelua ja nokkosrokkoa (urtikariaa). Ylähengitystieoireita ovat nenän, kurkun sekä kurkunpään (äänihuulien) oireet. Alempien hengitysteiden oireita ovat yskä, limannousu keuhkoista sekä hengenahdistus ja yöyskä. Lääkkeet auttavat oireisiin huonosti. Paras hoito on altistuksen poistaminen.

Hengitystietulehdukset

Homeille altistuneilla voi olla tavallista enemmän hengitystietulehduksia. Flunssaa, nuhakuumetta, nielutulehduksia, keuhkoputkentulehdusta, poskiontelon tulehdusta, kurkunpäätulehdusta ja jopa keuhkokuumetta esiintyy useammin. Lapsilla ja aikuisilla voi esiintyä infektiokierrettä, jolloin potilas sairastuu yhä uudelleen toistuviin tai pitkittyviin tulehduksiin. Lapsilla voi esiintyä myös tavallista enemmän korvatulehduksia.

Sairastavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. ikä, vuodenaika, perheen koko, tupakointi ja atopiataipumus. Infektioepidemioita esiintyy syksyllä ja keväällä. Sisäilman mikrobit voivat lisätä infektiosairastavuutta lisäämällä välillisesti tavallisten hengitystieinfektioiden määrää esim. limakalvoturvotuksen, tulehdusreaktioiden tai immuunijärjestelmää lamaavan vaikutuksen välityksellä.

Sienten ja niiden toksiinien infektiosairastavuutta lisäävät ominaisuudet tunnetaan puutteellisesti. Monet tekijät kuten itiöt, pölypunkit ja homeiden aineenvaihduntatuotteet vaikuttavat samansuuntaisesti hengitysteiden limakalvoihin aiheuttaen limakalvojen ärsytystä ja turvotusta, solutason tulehdusreaktioita sekä limanerityksen lisääntymistä, jossa tautia aiheuttavat bakteerit ja virukset pääsevät lisääntymään. Todennäköisesti sairauden puhkeaminen on seurausta useamman tekijän yhteisvaikutuksesta.

Allergiasairaudet

Homeiden aiheuttamista terveyshaitoista hankalimpia ovat allergiasairaudet, mutta nämä ovat onneksi suhteellisen harvinaisia. Allergiasairauksia ovat muun muassa allerginen nuha, allerginen silmätulehdus ja astma. Astma voi syntyä myös muulla kuin allergiamekanismilla, esimerkiksi rasitus-, infektio- tai sisäsyntyisenä astmana. Viimeksi mainitussa aiheuttajaa ei saada selville.

Homealtistus pahentaa olemassa olevan astman oireita ja usein lisää lääkityksen tarvetta, vakka homeallergiaa ei olisikaan. Allergiasairaudet ovat yleisin lasten ja nuorten krooninen sairausryhmä. Hengitysteiden allergiasairaudet, allerginen nuha ja astma alkavat leikki-iässä yleistyä. Homeallergian esiintyvyydestä on vasta viime vuosina saatu täsmällisiä tietoja. Koululaisista n. 5%:lla on homeallergia ihotestillä (prick-testi) mitattuna. Aikuisista 6%:lla on merkittävä määrä herkistymistä osoittavia IgE-vasta-aineita homeille ja muille kosteusvauriomikrobeille.

Allergisoitumisen tapahduttua oireita voi ilmaantua hyvin pienillä homeitiöpitoisuuksilla. Astmaatikoista noin joka kolmannella on homeallergia IgE-vasta-aineilla mitattuna. Lapsuudessa infektioiden yhteydessä esiintyvä hengenahdistus ja vinkuna voi kehittyä astmaksi. Lapsella yöyskä voi ennakoida astman puhkeamista. Pikkulasten astmaa on enemmän pojilla kuin tytöillä. Noin puolet lapsuusiällä astmaan sairastuneista oireilee aikuisena. Uusia astmatapauksia puhkeaa iän karttuessa. Keski-iän jälkeen astmaa on enemmän miehillä kuin naisilla. Hoito: Homealtistuksen aiheuttamia allergiasairauksia hodetaan lääkkeillä samaan tapaan kuin muitakin allergiaoireita ja -sairauksia. Tärkeintä on kuitenkin pyrkiä poistamaan oireita aiheuttava altistus ja välttää homealtistusta myös ulkona luonnossa.

Homepölykeuhko ja ODTS-oireyhtymä

Joskus homealtistuneille voi kehittyä homepölykeuhkosairaus eli allerginen alveoliitti. Tämä on aiemmin tunnettu lähinnä työympäristön ongelmana. Alveoliittia esiintyy eniten maataloustyössä ja sahoilla, mutta yksittäisiä tapauksia on diagnosoitu kosteusvauriorakennuksissa, kuten kouluissa. Alveoliitin oireita ovat kuumeilu, kuiva yskä, rasituksessa korostuva hengenahdistus ja hapennälkä sekä kroonisessa muodossa väsyminen ja laihtuminen. Keuhkojen toimintatutkimuksissa kaasujen vaihtokyky (diffuusiokapasiteetti) on alentunut ja keuhkorakkuloissa voi esiintyä sidekudoslisää ja tulehdussoluja (lymfosyyttejä).

Homeiden, aktinobakteerien ja kostutusvesien bakteerien epäillään aiheuttavan ns. ODTS -oireyhtymää ja ilmankostuttajakuumetta. ODTS on lyhenne englanninkielisestä diagnoosista "organic dust toxic syndrome". ODTS:n oireisiin kuuluu kuume ja vilunväreet, kuiva tai limainen yskä, hapennälkä, lihas- ja nivelkivut, yleinen sairaudentunne ja joskus ylähengitystieoireita ja lisääntynyttä virtsaamistarvetta. ODTS -oireyhtymästä ei yleensä aiheudu pysyviä muutoksia keuhkojen toimintaan, mutta tutkimuksia sairauden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vielä tehty. Sidekudoslisää ei esiinny ja keuhkoputkien huuhtelunesteestä tavattavat tulehdussolut ovat pääosin erilaisia kuin alveoliitissa (leukosyytit). Alveoliittia tai ODTS-oireyhtymää epäiltäessä on tärkeää päästä keuhkojen toimintatutkimuksiin ja keuhkoputkitähystykseen sairauden oireilevassa vaiheessa. Hoitona on altistuksen välttäminen, ettei pysyviä kudosvaurioita pääsisi syntymään. Molemmat sairaudet uusiutuvat herkästi. Suomessa todetaan vuosittain useita kymmeniä uusia taututapauksia.

Niveloireet ja reumasairaudet

Monissa kosteusvauriorakennuksissa esiintyy paljon niveloireita ja eräissä kohteissa on todettu tavallista enemmän nivelreumaa ja muita reumasairauksia. Mikrobien ja reumasairauksien välistä yhteyttä tutkitaan parhaillaan, mutta aiheuttajaa ei toistaiseksi tunneta. Maatalouden parissa työskentelevillä esiintyy muuta väestöä enemmän nivelrikkoa ja muita nivelsairauksia. Hoito: Niveloireita hoidetaan oireenmukaisesti, reumasairauksien hoidossa kannattaa turvautua erikoislääkäreihin. Altistumista kannattaa välttää.

Oireiden aiheuttajat

Kemiallisten yhdisteiden ohella rakennusten sisäilman laatua huonontavat mikrobit sekä pölypunkeista ja kotieläimistä lähtöisin olevat allergeenit. Sieni-itiöt, aktinobakteerit eli sädesienet ja näiden mikrobien aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa hengitysteissä kudosvaurioita, solutason tulehdusreaktioita ja ärsytysoireita. Terveyshaittojen osoittaminen

Rakennuksen kosteus- ja homevaurion ja terveyshaittojen välisen yhteyden osoittaminen on vaikeaa, koska kaikkia altistukseen liittyviä oireita esiintyy jossain määrin myös muista syistä eikä hyviä testimenetelmiä ole käytettävissä.

Paras vihje ympäristöperäisestä oireilusta on oireiden ajallinen liittyminen tiettyyn ympäristöön ja nopea lievittyminen muualla. Ajallinen yhteys altistukseen on selvintä oireilun alkuvaiheessa, mutta esim. infektiosairauksien osalta ajallista yhteyttä ei ole helppo havaita. Toinen viite rakennuksesta johtuvasta oireilusta ja sairastavuudesta on monien henkilöiden samanaikainen oireilu ja sairastelu.

Oirekyselyt

Pienin tarkasteltava henkilöiden joukko on perhe. Jos kyse on suuresta työpaikasta, päiväkodista tai koulusta, voidaan rakennuksessa oleskeleville tehdä oirekysely. Kyselyjen käyttö edellyttää tilanteeseen soveltuvia vertailuaineistoja ja tulosten tulkinnassa tarvitaan erityisasiantuntemusta. Kyselytutkimus voidaan tilata Kansanterveyslaitokselta, jossa on erilaisia lomakkeita eri-ikäisille vastaajille sekä suomeksi että ruotsiksi. Kyselytutkimukset ovat maksullisia. Lisätietoja antaa Aino Nevalainen, p. (017) 201 342.

Allergiatutkimukset

Homeallergian osoittaminen on mahdollista ihotestien avulla (ihopistotestit eli prick-testit), herkistymistä osoittavia IgE-vasta-aineita määrittämällä ja altistus- eli provokaatiokokeiden avulla. Kaikissa menetelmissä on virhelähteitä ja rajoituksia ja tulosten tulkinta edellyttää erityisasiantuntemusta. Ihotestejä tehdään keskussairaaloissa ja suurilla lääkäriasemilla, vasta-ainemäärityksiä tekevät monet laboratoriot, esim. Kuopion aluetyöterveyslaitos.

Altistus- eli provokaatiokokeita tehdään suurimmissa keskussairaaloissa ja Työterveyslaitoksen työlääketieteen osastolla Helsingissä. Altistuskokeita ei tehdä lapsille. Allergiatutkimusten luotettavuutta rajoittaa testiuutteiden huono saatavuus (ihotesti olemassa vain alle 10 homeelle, provokaatiouute vain kolmelle homeelle). IgE-vasta-ainepitoisuus voidaan määrittää yli 40 kosteusvauriomikrobille.

IgG-vasta-ainemääritykset

IgG-luokan vasta-aineet mittaavat pitkän aikavälin altistusta kosteusvauriomikrobeille. Tulosten tulkinta yksittäisissä tapauksissa on vaikeaa, koska altistumisen paikkaa ja ajankohtaa ei voida verikokeesta määrittää. Eniten hyötyä IgG-vasta-aineiden määrityksestä on ryhmätasolla, esim. suurilla työpaikoilla ja altistuksen vaihdellessa voimakkaasti, esim maataloustyössä. IgG-luokan vasta-aineiden perusteella ei diagnosoida sairauksia. Kosteus- ja homevauriorakennuksessa altistuvien tutkimus ja hoito Vauriorakennuksissa altistuvien tutkimuksesta ja hoidosta on annettu kansallinen suositus, joka on julkaistu Suomen lääkärilehdessä vuonna 1998.

Katso myös

Avainsanat

Viitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>