Maailma on pantava hiiliverolle

Opasnet Suomista
Versio hetkellä 28. kesäkuuta 2012 kello 10.34 – tehnyt Tiinu (keskustelu | muokkaukset) (→‎Kirjoitukseen liittyvä keskustelu)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

"Maailma on pantava hiiliverolle"

Olavi Ala-Nissilä 20.4.2008

Olisitko valmis maksamaan hiiliveroa?


Runsaat 2 000 vuotta sitten, Kyreniuksen ollessa maaherrana, koko maa oli verolle pantava. Nyt koko maailma on pantava hiiliverolle nopeutuvan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä. Muutoksen pitää tapahtua kaikkialla, myös Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Vapaamatkustajia ei voi olla millään mantereella. Kun EU on tässä tiukkana, se mahdollistaa kattavan järjestelmän myös unionin sisällä.

Euroopan unionista on tullut aktiivinen suunnannäyttäjä ilmastopolitiikassa. Se on kunniaksi EU:lle. Eniten sovellettuja keinoja ovat olleet päästöjen rajoittaminen, uusiutuvat energialähteet ja päästökauppa. Niitäkin tarvitaan, mutta globaaliin mittakaavaan niistä ei ole vielä ollut. Siksi tarvitaan uusia ja tehokkaampia keinoja hiilipäästöjen vähentämiseksi.

Päästökauppaa on Euroopassa käyty vuodesta 2005, mutta sillä on omat rajoituksensa.

Esimerkiksi nyt, kun toinen kaupankäyntivaihe alkoi, komissio myönsi, että "ensimmäisen vaiheen ympäristölliset hyödyt saattavat olla rajalliset johtuen joillekin jäsenmaille ja sektoreille myönnetyistä ylisuurista päästöoikeuksista". Ei siis ihme, jos teollisuus suosii päästökauppaa, kun oikeuksia on tarjolla ylen määrin ja lähes ilmaiseksi.

Ei ollut sekään ihme, että päästöoikeuksien hinnat laskivat rajusti. Päästöoikeuksien hinnan heikko ennustettavuus, joka koskee lopulta myös energian hintaa, onkin ehkä päästökaupan suurin heikkous. Kun yritys investoi päästöjen vähentämiseen olettaen päästötonnin maksavan 50 euroa, mutta oikeus irtoaakin lopulta 25 eurolla tai jopa ilmaiseksi, investoinnilta taitaa pudota pohja pois.

Toinen suuri ongelma on kattavuus. Komission mukaan EU:n päästökaupan piirissä on tällä hetkellä 40 prosenttia kasvihuonekaasuista. Se ei riitä. Päästökauppa ei voi toimia, jos kaikki teollisuuden sektorit eivät ole sen piirissä.

Yhdysvalloissa on viime aikoina käyty paljon keskustelua hiiliverosta. Siellä lukuisat tiedemiehet, taloustieteilijät ja nyt myös poliitikot ovat ottaneet ilmastonmuutoksen torjumisen tosissaan. Jotkut heistä ovat alkaneet liputtaa juuri hiiliveroa päästökaupan sijasta.

Tällä hetkellä Yhdysvallat ja Kiina "kilpailevat" siitä, kumpi on maailman suurin vuosittainen hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Toisaalta koska hiilidioksidi säilyy ilmakehässä jopa sata vuotta, ei mikään maa ohita kokonaismäärässä Yhdysvaltoja pitkään aikaan. Nyt ilmakehässä olevasta hiilidioksidista USA-lähtöistä on kolme kertaa enemmän kuin Kiina-lähtöistä.

Hiiliveron tulisi olla maailmanlaajuinen. Suurimpien saastuttajien olisi ryhdyttävä kantamaan vastuuta ja näyttämään esimerkkiä.

Hiilen verottamisen tulisi tapahtua sen mukaan, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä aiheutuu energiayksikköä kohden. Näin ollen maakaasun vero olisi alhaisin, toisessa ääripäässä olisi kivihiilen verotus ja öljyn verotus jossain niiden välissä.

EU:n direktiivissä minimiverokannoista erittäin pahan kivihiilen verokanta ei ole yhtään suurempi kuin vähemmän pahan maakaasun. Suomen sovelluksessa "hiilipitoisuus" on mukana verokannan määrittelyssä. Suomen hallitus valmistelee paraikaa muutoksia polttoaineiden verotukseen porrastamalla verokantoja päästöjen mukaan. Se on erinomaista politiikkaa, josta olisi vientituotteeksi. Kun komissio lähiaikoina tehnee uuden esityksen minimiverokannoista, siinä pitäisi huomioida kunkin energialähteen hiilisisältö.

Hiiliveron tarkoituksena olisi yksiselitteisesti vähentää hiilidioksidipäästöjä. Niin kauan kuin kasvihuonekaasuilla saastuttaminen on ilmaista, niin kauan se on (liian) runsasta. Kasvihuonekaasuille on laitettava hintalappu.

Ei hiilivero yksin hillitse ilmastonmuutosta. Mutta se olisi keino vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä maailmanlaajuisesti.

Veroja ei ole helppoa myydä kansalle. Ei edes ympäristöveroja. Ja globaalitason veron aikaansaaminen on vielä haasteellisempaa. Mutta nyt kyse ei ole siitä, haluammeko maksaa vai emme, vaan siitä, miten haluamme maksaa.

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen on voitava vaikuttaa maailmanlaajuisesti, markkinalähtöisesti ja mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ihmisille ja yrityksille on luotava keppejä ja porkkanoita.

Esimerkiksi energian säästäminen, energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvat polttoaineet ovat porkkanoita. Keppiäkin on tarjottava.

Lienee selvää, että hiiliveron maksajina olisivat loppukädessä kuluttajat. Olkoonkin, että vero asetettaisiin mahdollisimman alkuvaiheeseen eli sinne, missä hiiltä sisältävä polttoaine siirtyy tuottajalta seuraavalle tasolle (esimerkiksi öljyntuottajalta öljynjalostajalle).

Osa hiiliveron käyttöönottoa olisikin jonkin muun veron alentaminen. Tässä kohtaa voi yhtyä Al Goren ehdotukseen, että työn sivukulujen verottamista kevennettäisiin samalla summalla kuin hiilivero tuo lisää tuloja. Osa voitaisiin kohdistaa myös pienituloisten verotuksen keventämiseen. Sen osoittaa seuraava esimerkki.

Amerikkalaisten vaurain viidennes käyttää tuloistaan 2,3 prosenttia bensiiniin, lämmitykseen ja sähköön, köyhin viidennes puolestaan peräti 9,1 prosenttia. Dollareissa laskettuna kuva muuttuu: vauraimpaan viidennekseen kuuluva kuluttaa energiaan 3 182 dollaria, köyhimpään viidennekseen kuuluva vain 882 dollaria.

Kaikista kotitalouksien "hiilimenoista" 32 prosenttia tulee vauraimmalta viidennekseltä ja vain 9 prosenttia köyhimmältä.

Hiilidioksidivero voisi aluksi olla hyvinkin vaatimaton 10 dollaria hiilidioksiditonnia kohden. Bensan hintaa se korottaisi alle kolme senttiä litralta. Hiiliveron 55 miljardin dollarin kertymästä vaurain viidennes maksaisi 17,6 miljardia dollaria. Köyhimpien panos olisi 5 miljardia dollaria – 82 euroa henkeä kohden.

Jos jokainen saa joko alennettuna verokantana tai, kuten Yhdysvalloissa on tapana, "osinkona" takaisin keskimäärin 183 dollaria, voittajia ovat vähävaraisimmat. Ja tietysti myös ympäristö, kun vero saatetaan tasolle, jolla se tehokkaasti vaikuttaa yritysten ja kansalaisten "hiilikäyttäytymiseen".

Ei EU:ssakaan hiiliveroa ole kokonaan tukahdutettu.

Valtiovarainministereille toimitetuissa tausta-asiakirjoissa on todettu, että "hiilidioksidi- ja energiaveroilla voi olla merkittävä vaikutus fossiilisten polttoaineiden kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin – – ilman merkittäviä haitallisia vaikutuksia laajemmin kansantalouteen".

Valtiopäivien avajaissaarnassaan Tampereen piispa Juha Pihkala kehotti poliitikkoja tekemään vaikeita päätöksiä, sellaisiakin, joista äänestäjät eivät pidä. Hän viittasi juuri ilmastonmuutokseen. Nyt tarvitaan johtajuutta, jossa kohdataan tosiasiat ja tehdään vaikeita päätöksiä. On mentävä yli "poliittisten mahdottomuuksien".

Työn tekeminen on hyvä asia, hiilidioksidipäästöt ovat paha asia. Verotetaan mieluummin pahaa kuin hyvää.

OLAVI ALA-NISSILÄ


Kirjoittaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen, KHT-tilintarkastaja, entinen kansanedustaja.

Kirjoitukseen liittyvä keskustelu

"Maailma on pantava hiiliverolle" Helsingin Sanomat

Katso myös

Viitteet


Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>

Noudettu kohteesta ”https://fi.opasnet.org/index.php?title=Maailma_on_pantava_hiiliverolle&oldid=13495”