Ekologisten vaikutusten arviointi YVAssa

Tähän hankkeeseen kuuluvia sivuja	Hankkeen etusivu · Sisällysluettelo · Ohjeita kirjoittajille · Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (tämän hankkeen tuottama lopullinen opas)
Muita kaivostoimintaan liittyviä sivuja	Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa · Teemasivu:Kaivostoiminta
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja

Olosuhteiden muuttumisen kuvaaminen ja lähiympäristön eliöyhteisön vasteiden arvioiminen on oleellinen osa YVA-prosessia, jossa suojellaan ympäristöä muutoksilta ja pilaantumiselta. Vaikutusten luotettava arviointi perustuu riittävälle taustaselvitykselle (osa 3), jota voidaan täydentää verokkikohteiden valinnalla. Verrokit voivat osoittautua myöhemmin hyödyllisiksi arvioitaessa muutoksen vaikutuksia, etenkin jos alueen taustaselvitys on jäänyt puutteelliseksi ja toiminta on jo käynnistynyt. Tärkeää on myös kattaa koko hankkeen elinkaari esiselvityksistä suljetun kaivoksen jälkihoitoon sillä ympäristövaikutukset eivät välttämättä rajoitu aktiivisen kaivostoiminnan ajalle.

Ekologisen riskinarvioinnin vaiheet voidaan jakaa neljään osaan: 1) vaaran tunnistamisen 2) haitattoman pitoisuuden (tai annoksen) määrittämisen aineen haitalliselle vaikutukselle, 3) altistumisen arvioinnin (pitoisuus ympäristössä) ja 4) edellisten vertaaminen keskenään eli riskin kuvaaminen. Tämä on käytännössä sama toimintakehikko kuin terveysvaikutusten arvioimisessa mutta riskinarvioinnin raja-arvot tai ympäristölaatunormit (jos niitä on asetettu lainsäädännössä) perustuvat eri eliöryhmien standardilajeilla tehtyihin toksisuustesteihin. Ekologisen riskinarvioinnin tiivistetty yleisesitys löytyy Minera-projektin loppuraportista (Kauppila ym 2013, s.22) tai laajempi esitys alan peruskirjasta (Suter 2007).

Raja-arvojen määrittäminen tähtää yleensä kroonisten, pitkäaikaisten vaikutusten ehkäisemiseen. Nämä raja-arvot (ympäristölaatunormit, NOEC, PNEC ym.) suojelevat eliöyhteisöjä eli perustuvat populaatiotason vasteisiin. Näiden, haitattomien pitoisuuksien arvioiminen on YVA-työskentelyssä luotettavimmillaan jos kirjallisuustietoja ja viranomaislähteitä on käytettävissä koska ne ovat yleensä tavalla tai toisella validoituja. On toki myös mahdollista johtaa puuttuvia raja-arvoja itse jos ainekohtaista toksisuusdataa on käytettävissä (Esim. Kauppila ym. 2013, s.194). Vaikutuksia arvioitaessa on myös syytä erottaa välittömät vasteet ja sellaiset pitkäaikaiset vasteet, jotka voivat liittyä epäsuoriin muutoksiin eliöyhteisössä, esimerkiksi ravintoverkon rakenteen tai toiminnan kautta. Haitta-aineiden mahdollinen biokertyminen on oleellinen tekijä ravintoverkkokertymisessä, pitkäaikaisvaikutuksissa sekä joidenkin lajien (kalat) hyötykäytössä. Kokonaisuuden ymmärtäminen auttaa myös arvioimaan yhteisvaikutuksia, jotka voivat syntyä haitta-aineiden summana tai yhdessä muiden ympäristöstressitekijöiden seurauksena. Oleellista on myös muistaa, että kyse on nimenomaan arvioimisesta, jolloin virhelähteiden ja marginaalien tunnistaminen on tärkeää.

Kauppila, T, Komulainen, H., Makkonen, S. ja Tuomisto J. 2013. Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 199.

Suter GW II 2007: Ecological Risk Assessment. 2nd Ed. CRC Press. Boca Raton, FL, USA. 643 s.