Ekologinen riskinarviointi
Ekologisen riskinarvioinnin yleiset periaatteet
Ekologinen riskinarviointi arvioi ihmisen toiminnasta ympäristöön päässeiden aineiden ja yhdisteiden aiheuttamia riskejä kaikille ympäristön eri ekosysteemeihin kuuluville eliölajeille. Ekologinen riskinarviointimenettely on kehitetty terveysriskinarvioinnin pohjalta ja arviointimenettelyt ovat teknisesti samankaltaisia, mutta arvioinnin kohteet poikkeavat toisistaan. Terveysriskinarviointi keskittyy yksilöihin eli ihmisiin, sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen, kun taas ekologinen riskiarvio tarkastelee monimutkaisempia kokonaisuuksia, populaatioita ja yhteisöjä sekä kemikaalien vaikutuksia kuolleisuuteen, kasvuun ja lisääntymiseen. Koska ekotoksikologisia tietoja ei yleensä ole saatavilla kaikille lajeille ja eliöryhmille, vaaran ja riskin arviointi pohjautuu käytännössä valikoituihin suurempia taksonomisia ryhmiä edustavien lajien testituloksiin, joita sovelletaan koko systeemille.
Ekologisen riskinarvioinnin prosessi perustuu seuraaviin vaiheisiin: 1) altistumisen arviointi (pitoisuus ympäristössä PEC), 2) haitattoman pitoisuuden (tai annoksen) määrittäminen aineen haitalliselle vaikutukselle (PNEC), ja 3) edellisten vertaaminen keskenään, jotta nähdään, millainen turvamarginaali altistumisen ja vaaraa aiheuttavan pitoisuuden tai annoksen välille jää. Myös aineen mahdollinen taipumus kertyä eliöstöön ja rikastua ravintoketjuissa ja näistä aiheutuvat suorat ja välilliset vaikutukset otetaan arvioinnissa huomioon. Vaaran tunnistaminen on sekä ekologiselle että terveysriskinarvioinnille samanlainen eli ympäristön kemikaalipitoisuuksia verrataan olemassa oleviin yhteisö- tai kansallisella tasolla säädettyihin ympäristölaatunormeihin, kynnys- ja ohjearvoihin. Jos vaara on tunnistettavissa eli arvioidut tai mitatut pitoisuudet ylittävät annetut ympäristönlaatunormit, edetään ekologisten riskien arviointiin ja riskien kuvaukseen.
Suomessa ekologisen riskinarvioinnin käytännöt ja menetelmät eivät ole vielä yhtä vakiintuneita kuin terveysriskien arvioinnissa. Lainsäädännössä ekologisia riskejä pidetään kuitenkin yhtä tärkeinä kuin terveysriskejä (YSL 86/2000). EU:n komissio laati yhdessä jäsenmaiden ja teollisuuden asiantuntijoiden kanssa riskinarvioinnin käytännön ohjeiston Technical Guidance Documents (TGD 1996, uudistettu 2003), joka avulla kemikaalien riskinarviointi voidaan toteuttaa yhdenmukaisesti eri jäsenmaissa. Ensisijaisesti orgaanisille yhdisteille kehitetty TGD ohjeisto, ei soveltunut suoraan metallien ja metalliyhdisteiden riskinarviointiin, vaan metalleille jouduttiin kehittämään oma riskinarviointimenettely (ECHA 2008).