Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset Suomessa

Tämä sivu on tietokide alatyypiltään muuttuja. Sivutunniste: Op_fi2512
Moderaattori:Jouni (katso kaikki) Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi2512}}

Kysymys

Mitkä ovat ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset Suomessa?

Lisäkysymys: Mitä tutkimusta on tästä aiheesta meneillään ja mitä pitäisi tutkia?

Vastaus

2.4. Terveys ja hyvinvointi

--#: Hyvinvointivaikutuksista minulla on niin vähän erillistä sanottavaa, että niputtaisin terveyden ja hyvinvoinnin yhteen. Hyvinvointinäkökulma tulee luonnostaan mukaan mm. kaamosmasennuksen ja lievien liukastumistapaturmien osana. --Jouni Tuomisto 16. marraskuuta 2011 kello 16.40 (EET)

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) on todennut, että suurella varmuudella ilmastonmuutos vaikuttaa maailman tautikuormaan jo nyt ja että ilmastoon liittyvä altistuminen vaikuttaa miljoonien ihmisten terveyteen tulevaisuudessa. Erityisesti tämä koskee niitä ihmisiä, joiden sopeutumiskyky on alentunut (Confalonieri ym, 2007). IPCC on myös suosittanut sopeutumiskyvyn lisäämistä joka puolella maailmaa. Kuitenkin ilmastonmuutoksen sopeutumispolitiikkoja tutkitaan liian vähän monien terveysvaikutusten ja haittojen suhteen.

Suuri osa ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisista vaikutuksista on suoria tai välillisiä vaikutuksia terveyteen. Tärkeimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttamia, terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat 1) äärilämpötilat (toisaalta helteiden lisääntyminen, toisaalta kylmien jaksojen vähentyminen), 2) äärimmäiset sääilmiöt (myrskyt, tulvat), 3) ilmansaasteet erityisesti lisääntyvien maastopalojen takia, 4) siitepölyjen lisääntyminen, 5) vektorivälitteisten ja muiden infektiosairauksien yleistyminen, 6) vesiepidemioiden yleistyminen mm. rankkasateiden takia, ja 7) kaamoksen syveneminen lumipeitteen vähentyessä ja pilvisyyden lisääntyessä.

Erityisesti Suomessa mutta myös maailmanlaajuisesti tarvitaan lisätietoa terveysvaikutuksista useiden sellaisten ympäristöaltisteiden osalta, joiden arvellaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen takia. Tätä tietoa tarvitaan ohjaamaan sopeutumistoimenpiteitä ja -politiikkoja. Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009 osoitti, että on vielä suuria puutteita tieteellisen tiedon hyödyntämisessä yhteiskunnan päätöksenteossa.

Terveys ja hyvinvointi on lopulta monen eri tekijän lopputulos, ja siihen vaikuttavat myös muutokset yhteiskunnissa. Sopeutuminen uusiin oloihin vaatii poliittisia, lainsäädännöllisiä ja päivittäisiin toimintatapoihin liittyviä toimia. Ilmastonmuutoksen akuutteihin terveysvaikutuksiin voidaan myös varautua kehittämällä varoitusjärjestelmiä ja terveydenhuollon toimia tietyissä säätilanteissa.

Tässä luvussa esitellään lyhyesti näitä terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Samat tiedot on esitetty myös THL:n ylläpitämässä verkkotyötila Opasnetissä ( http://fi.opasnet.org/fi/Ilmastonmuutoksen_terveysvaikutukset_Suomessa ), jonne tietoa päivitetään ja jossa asioista voi käydä avointa ja kriittistä keskustelua.

Ilmaston terveyshaittojen tutkimus on lisääntymässä

Tuoreet hankkeet Euroopassa ovat tutkineet ilmastonmuutoksen hillintätoimien terveyshyötyjä (esim. Rypdal ym., 2007) , mutta harvemmat ovat tutkineet sopeutumistoimien terveysvaikutuksia useiden tekijöiden ja vaikutusten suhteen. Kuitenkin kansallinen sopeutumisstrategia (MMM, 2005) ja siihen liittyvä tutkimus (Hassi ja Rytkönen, 2005) molemmat suosittelevat ilmastonmuutoksen terveysvaikutusten lisäämistä Suomessa. Laadukkaasta ympäristö- ja terveystiedosta huolimatta muuta tutkimusta ei ole Suomessa juuri tehty. Kansainvälisesti on tutkittu mm. ulko- ja sisäilmaan ja energiantuotantoon ja liikenteeseen liittyviä terveysvaikutuksia ilmastonmuutoksen näkökulmasta (Markandya et al. 2009, Smith et al. 2009, Wilkinson et al. 2009) .

Käynnissä oleva Akatemian rahoittama projekti CLAIH (http://en.opasnet.org/w/CLAIH) tuottaa tietoa ihmisen toiminnan aiheuttamista pienhiukkasista ja niiden vaikutuksista useille tulevaisuuden ilmastoskenaarioille. Tutkimus tarkastelee biomassan energiakäyttöä ja erityisesti puun pienpolttoa, pienhiukkasia, otsonia, kasvihuonekaasuja ja rakennusten kosteusvaurioita. Lisäksi toinen akatemiaprojekti MAVERIC (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=318210&lan=en&clan=en) tarkastelee alueellisten tapaustutkimusten avulla vanhusten sopeutumiskykyä äärilämpötiloihin. ISTO-tutkimushankkeen ACCLIM-projekti (http://ilmatieteenlaitos.fi/acclim-hanke) tutkii nykyilmaston ääri-ilmöiden vaihtelua ja arvioi keskeisten säätekijöiden muutoksia tuleville vuosikymmenille. Näitä tietoja voidaan hyödyntää suuntaa-antavasti myös hellevaikutusten ja muiden terveysvaikutusten arvioinneissa.

Helteet ja kylmyys

Lämpötilan ääripäät lisäävät rasitusta

Sään ja ilmaston terveysvaikutuksista parhaiten tunnetaan kuolleisuuden lämpötilariippuvuus, joka on U-muotoinen, siten että lämpötilan molemmat ääripäät – helleaallot ja kylmyys – lisäävät kuolleisuutta pääasiassa sydän- ja hengitystiesairauksien seurauksena (mm. Kovats ja Hajat, 2008) . Kylmällä säällä verisuonet supistuvat, mikä nostaa verenpainetta. Kuumalla säällä sydämen työmäärä kasvaa lisääntyneen pintaverenkierron ylläpitämiseksi: pitkäkestoissa kuumassa sydän kuormittuu, koska palautuminen on riittämätöntä. Äärikuumassa myös veren viskositeetti voi kohota ja lisätä siten riskiä verenkierron häiriöihin. Kuolleisuudessa on nähtävissä myös selkeä vuodenaikaisvaihtelu, siten että kuolleisuus on keskimäärin korkeampi talvipuolella vuotta kuin kesäaikana. Kuolleisuuden kasvua talvisin selitetään myös hengitystieinfektioilla ja sydämen lisärasituksella, joka johtuu kohonneesta verenpaineesta ja lisääntyneestä fyysisestä kuormituksesta. Suomen nykyisessä ilmastossa helteen arvioidaan aiheuttavan keskimäärin 100–200 ylimääräistä kuolemantapausta ja kylmyyden 2000–3000 (Näyhä, 2005).

Ihmiset myös sopeutuvat omaan ilmastoonsa, mikä näkyy siten, että lämpimään ilmastoon tottuneet ovat herkempiä kylmyydelle kuin suomalaiset ja toisaalta helteen vaikutus kuolleisuuteen alkaa näkyä Suomessa alemmilla lämpötiloilla kuin lämpimämmissä ilmastoissa. Äärilämpötilojen potentiaalinen vaikutus riippuu yksilön altistuksesta ja yksilöllisestä herkkyydestä, johon puolestaan vaikuttavat mm. ikä ja terveydentila (Stafoggia et al. 2006). Yksilöllisestä herkkyydestä on vain vähän tukimuksia.

On joitakin sellaisia tutkimuksia lämpötilan yhteydestä kuolleisuuteen, joissa on verrattu tilannetta Etelä- ja Pohjois-Suomessa (esim. Näyhä, 2005) tai Suomessa ja jossakin toisessa maassa (esim. Keatinge et al., 2000; Donaldson et al., 2003; Baccini et al., 2008) </ref> . Näiden tutkimusten mukaan nyky-Suomessa matalien lämpötilojen aiheuttama kuolleisuus on kertaluokkaa suurempi kuin korkeiden lämpötilojen. Ilmaston lämpeneminen voi siis olla terveydelle eduksi, mutta vielä ei ole järjestelmällisiä tutkimuksia, jotka huomioisivat sosioekonomiset, demografiset ja alueelliset muutokset Suomessa. Tällaisen tiedon tärkeys korostuu Euroopan 2003 helleaallon valossa, jossa nähtiin jopa kymmeniätuhansia ylimääräisiä kuolemia. Lisääntyvät ja voimistuvat helleaallot ovat yksi ilmastonmuutoksen varmoja merkkejä (IPCC, 2007a, b) .

Suomessa kuolleisuus on pienimmillään vuorokauden keskilämpötilan ollessa n. 14 astetta. Ilmastonmuutoksen seurauksena helleaaltojen aiheuttamien kuolemantapausten voidaan odottaa lisääntyvän tulevaisuudessa, vaikka ihmiset sopeutuvatkin jossain määrin muuttuvaan ilmastoon. Toisaalta ilmastonmuutoksen myönteisenä seurauksena kylmän sään aiheuttamien terveysongelmien odotetaan jonkin verran vähenevän. (Hassi ja Rytkönen, 2005).

Heinäkuun 2010 helleaallon voidaan karkeasti arvioida lisänneen kuolleiden määrää Suomessa noin 400:lla (Kuva xx). Helleaalto oli poikkeuksellinen monella tavoin. Sen aikana mitattiin uusi lämpöennätys ja uusia heinäkuun kuukausikeskilämpötilaennätyksiä. Mutta terveysvaikutusten kannalta oleellisempaa oli hellejakson pituus; laajoilla alueilla lämpötila kohosi useana päivänä peräkkäin jopa yli 30 asteen. Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa kesän 2010 kaltainen hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin vuosisadan puolivälin arvioidussa, muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10–15 vuodessa (Räisänen, 2010).

Kuva xx. Kuolleet kuukausittain touko-syyskuussa 2003–2010. Lähde: Tilastokeskus

Lämpötasapaino on monen tekijän summa

Ihmisen lämpötasapainoon vaikuttaa kolme päätekijää: ympäristön lämpöolot, elimistön lämmöntuotanto (perusaineenvaihdunta ja lihastyö) ja vaatetuksen lämmöneristävyys. Vaatetuksen ja lihastyön määrää vaihtelemalla pystytään toimimaan laajasti vaihtelevissa olosuhteissa. Kuuma kuormittaa ennen kaikkea sydäntä ja saattaa vaikeuttaa nestetasapainon ylläpitoa. Kylmässä alkaa toimintakykyä rajoittaa ensin raajojen kärkiosien jäähtyminen ja raskaassa työssä ylähengitysteiden supistuminen. Kylmä nostaa myös verenpainetta. Pitkäkestoisen kylmätyön uskotaan aiheuttavan tai pahentavan tuki- ja liikuntaelimistön oireita. Vaikka tästä on paljon havaintoja, on kylmän ja oireiden yhteyttä vaikea osoittaa oireiden pitkän kehittymisajan vuoksi.

Työelämässä kylmätyön rajana pidetään 10 °C lämpötilaa, jossa ääreisosat alkavat jäähtyä kevyessä työssä. Kylmän haittoja torjutaan asianmukaisella kylmänsuojavaatetuksella ja lämmittelytauoilla. Kuumatyön rajana pidetään 28 °C lämpötilaa. Sen yläpuolella täytyy pitää useampia ja pitkäkestoisempia taukoja. Kylmässä kevyt työ on riskialtista, koska lämmöntuotanto on vähäistä. Kuumassa puolestaan raskas työ on erityisen riskialtista sen aiheuttaman lämmöntuotannon vuoksi. Raskas työ voi kohottaa lämmöntuotantoa jopa yli 10-kertaiseksi perusaineenvaihduntaa verrattuna. Raskaat ja/tai vesihöyryä läpäisemättömät suojavarusteet lisäävät kuumakuormituksen riskiä jopa kylmässä. Erityisen sääherkkiä ovat ikääntyneet, pienet lapset, kroonisesti sairaat sekä lämmönsietoa heikentäviä lääkkeitä käyttävät.

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman hitaan keskilämpötilan muutoksen ei oleteta vaikuttavan suomalaisten terveyteen tai toimintakykyyn. Sen sijaan äärimmäiset ja/tai pitkät kylmä- ja kuumajaksot voivat olla terveysriski. Tavallista selvempiä vaikutuksia nähdään myös, kun vuodenajat vaihtuvat ja ensimmäinen kylmä- tai kuumajakso alkaa. Tähän on syynä fysiologisen sopeutumisen puuttuminen: sopeutuminen vie aikaa noin kaksi viikkoa. Kylmän ja kuuman suoranaisten vaikutusten lisäksi lämpöolot voivat vaikuttaa olemassa olevien sairauksien hoitotasapainoon.

Lämpöolot ovat hyvinvoinnin yksi perusta

Sekä kylmä että kuuma vaikuttavat terveyteen erityisesti riskiryhmillä. Lämpöolojen vaikutukset hyvinvointiin ja toiminta/työkykyyn koskevat huomattavasti laajempia väestöryhmiä ja myös terveitä henkilöitä. Yksilölliset erot lämpötasapainon hallinnassa ovat suuria ja esim. tarkimminkin säädetyssä sisäilmastossa enintään 85 % tutkittavista kokee olonsa lämpöviihtyisäksi. Kun mennään kohti ääriolosuhteita, hyvinvointi, toimintakyky ja tuottavuus laskevat. Koetun työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden heikkenemisellä on havaittu yhteyksiä työympäristön lämpöoloihin myös muissa kuin fyysisissä töissä. Suomessa osataan lämmittää, mutta työtilojen viilentämiseen järkevästi ja taloudellisesti kannattavasti ei ole varauduttu.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa töissä, joissa kuuma- tai kylmästressi ovat mahdollisia. Tällaisia ovat useimmat fyysisesti raskaat ulkotyöt, kuljetusala, pelastus- ja huoltotyöt, joita täytyy tehdä myös äärioloissa. Tietoa tarvitaan lämpöolojen vaikutuksesta toimintakykyyn, kuormittumiseen ja palautumiseen sekä tarvittavista suojaustoimenpiteistä. Saatavilla oleva tutkimustieto keskittyy pääosin miehiin. Kuitenkin paljon naisia työskentelee aloilla, joissa lämpökuormitus on mahdollista, esim. palvelu-, hoiva-, turva- ja siivousaloilla. Lisää tutkimustietoa tarvitaan myös ilmansaasteiden ja lämpöolojen yhteisvaikutuksista.

Sopeutuminen

Ilmatieteen laitos on aloittanut kesällä 2011 hellevaroituspalvelun. Kolmiportaiset varoituskriteerit perustuvat helteen terveysvaikutuksiin ja ilmastotilastoihin. Koska kylmään säähän liittyvät kielteiset terveysvaikutukset alkavat jo Suomen ilmaston kannalta tavanomaisissa lämpöoloissa, pakkasvaroitusten kriteerit perustuvat ilmastotilastoihin. Pakkasvaroituksissa otetaan huomioon lämpötilan lisäksi tuulen vaikutus.

Hellevaroitukset ja niihin liittyvä muu tiedottaminen lisäävät kansalaisten tietoisuutta helteen kielteisistä terveysvaikutuksista, mutta sen lisäksi tulevaisuudessa on tarpeen parantaa terveydenhuolloin toimintaa helleaaltojen ja pitkien kovien pakkasjaksojen aikaan.

Lisätietoa helteiden ja muiden akuuttien kuolleisuutta lisäävien tekijöiden kuten influenssaepidemioiden merkityksestä on luvassa EUROMOMO-projektista. Usean Euroopan maan yhteishanke kehittää reaaliaikaisia monitorointimenetelmiä kuolleisuuden seuraamiseen ja tutkimiseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa myös riskinhallintaa parantamaan.

Kaamosoireet

Kaamosoireet ovat yhtä yleisiä koko maassa

Päivän valoisa aika on talvella lyhyt koko maamme alueella. Suomessa 85 aikuista sadasta huomaa vuodenaikojen vaihtumisen vaikuttavan käyttäytymiseensä. Kaamosoireista tai talvisin masennusoireista kärsivien henkilöiden lukumäärä on asukasmäärään suhteutettuna yhtä suuri eri puolilla Suomea. Ongelma on siten yhtä suuri, asuttiinpa sitten missä päin Suomea tahansa. 40 henkilöä sadasta kokee vuosi toisensa jälkeen hyvinvointia heikentäviä oireita kuten unihäiriöitä, ruokahalun ja painon vaihteluita. Myös muutokset sosiaalisuudessa, mielialassa ja toimintatarmossa ovat yleisiä. Joka kymmenes suomalainen kärsii näiden kaamosoireiden lisäksi myös masennusoireista talven aikana. Talvi toisensa jälkeen toistuvaan kaamosmasennukseen sairastuu yhdeksän suomalaista tuhannesta.

Kaamosoireet altistavat myös fyysisille sairauksille

Sisätilavalaistus vaikuttaa siihen, missä määrin ruokahalu ja paino pyrkivät vaihtelemaan vuoden aikana. Etenkin lihominen toistuvasti aina talven aikana voi muutamassa vuodessa johtaa huomattavaan ylipainoon. Kaamosoireilu kasvattaakin niin kutsutun metabolisen oireyhtymän riskiä. Tämän takia keskivartalon liikakiloja, heikentynyttä sokerinsietoa ja korkeaa verenpainetta vastaan on mahdollista taistella paitsi kuntoa kohentavan liikunnan keinoin, myös kaamosoireita lievittävän valon avulla. Sisätilojen valaistusolosuhteilla on siten merkitystä myös ylipainon ja siitä johtuvien haitallisten terveysvaikutusten ehkäisylle.

Kun luonnon antamat aikamerkit joko puuttuvat, kuten pimeinä talviaamuina, tai kun elimistö lukee niitä epätäsmällisesti, kuten masentuneilla, sisäisen kellon toiminta kärsii rytmihäiriöistä. Valo on myös nopea ja tehokas keino kaamosoireita aiheuttavien sisäisen kellon rytmihäiriöiden estämiseen. Tästä huolimatta sisätilojen valaistus suunnitellaan niin uudisrakentamisen kuin korjausrakentamisen aikana edelleen vain visuaalisiin tarpeisiin. Näiden tarpeiden ohella valon terveysvaikutusten, jotka välittyvät silmien verkkokalvolta aivoille näköaistihavainnoista riippumatta, ymmärtäminen avartaisi valaistussuunnittelua ja antaisi keinon vaikuttaa laajamittaisesti terveyteen ja hyvinvointiin ihmisten arkiympäristössä.

Itsemurhat kertyvät kevääseen

Itsemurhayritykset ovat Suomessa tavallisimpia keväällä ja itsemurhat alkukesästä. Sekä miehillä että naisilla itsemurhien vuodenaikaisvaihtelu korostuu sitä enemmän, mitä pienempi itsemurhien vuosittainen määrä on. Kun itsemurhia tehdään suhteellisen vähemmän, vuodenaikojen merkitys ja niihin liittyvien biologisten taustatekijöiden vaikutus tulee selvemmin esille. Eräs tällainen altistava tekijä saattaa talvikuukausina olla niukka valo, sillä mitä vähemmän ulkona on auringon globaalisäteilyä, sitä runsaammin itsemurhakuolemia talvikuukausina on.

Sitä vastoin keväisin ilmenevän itsemurhakuolleisuuden huipun tarkemmat syyt ovat edelleen tuntemattomia. Altistava tekijä kevätkuukausina saattaa vuorostaan olla valon runsaus, etenkin uni-valverytmin häiriöille altistava illasta pitenevä valoisa aika. Serotoniinin käyttö hermosolujen kemialliseen viestinsiirtoon on laiskinta talven aikana, mutta vilkastuu nopeasti auringonpaisteen voimistuessa keväällä, mikä voi johtaa mielialan heilahduksiin ja aistiharhoihin. Epäsuotuisissa olosuhteissa ilmaantuessaan ne suurentavat itsemurhariskiä.

Siitepölyt ja allergiat

Symptoms of respiratory allergies and use of medication can be expected to increase with higher levels of pollen. However, there is very sparse data (Schmier and Ebi 2009) as to whether increased pollen levels would lead to more severe respiratory outcomes and thus increased visits to emergency departments, hospitals or even deaths.

Changing climate will invoke modifications in vegetation and, in particular, in its susceptibility to fires and pollination (e.g. a review book ed. by Ebi et al, 2009). In turn, this will cause changes in air quality related diseases including pollen allergy. The impact of climate to these processes, however, is not unequivocal due to large number of factors. Some of them are of geological and geographical origin (such as the soil types, solar local constants, etc) and thus do not change, while others (first of all, temperature, cloudiness and precipitation) do. As a result, in many cases even the direction of the changes in the vegetation due to the climate forcing may be uncertain and taxon-dependent (e.g., Damialis et al, 2007, Ranta et al, 2008).

Kasvukauden piteneminen puolestaan näkyy mm. siitepölyallergioiden oireiden ilmaantuvuudessa.

The most important species for Finland are birch and grass, plus ragweed (Ambrosia), as an example of invasive taxon of major allergic concerns in Central Europe and confirmed to have settled in Southern Sweden.

Climate-driven trends, such as seasonal temperature and precipitation, are likely to affect pollen features and abundance in air. Three types of forcing may be important: (i) short-term impact of current weather to pollen release and presence in air (e.g. Sofiev et al, 2006), (ii) mid-term impact of seasonal meteorological conditions to flowering season (Siljamo et al, 2009b), and (iii) long-term impact of previous-year conditions to the amount of pollen (Ranta et al, 2009). European Aeroallergen Network (EAN). A possibility exists that the invasive ragweed settles and starts pollinating in Finland.

There are few studies relating daily pollen levels to cardiorespiratory morbidity and mortality, and practically none from Finland. Allergen exposure is known to exacerbate symptoms among sensitized individuals, but the role of pollen, or allergens in general, in the initiation of allergy and asthma has been challanged in recent years. There is a need to critically analyze the effects of increased pollen levels on initiation of allergy, e.g. by exploring the association between birch pollen exposure during pregnancy and first year of life and development of the immune system, sensitization, respiratory symptoms and asthma in an extensive birth cohort (Karvonen et al. 2009). Also, the future-climate scenarios can be used to evaluate and model a typical pattern of pollen production, release, and transport over Northern Europe.

Wild-land fires

Particulate air pollution poses currently the main environmental health problem in the Western world (European Commission 2005). Short-term changes in fine particle (PM2.5; aerodymic diameter<2.5 µm) concentrations have been associated with both respiratory and cardiovascular mortality and morbidity (Halonen et al. 2008, Lanki et al. 2006a). Thus it is surprising that concerning wild-land fires, traditionally only the effects of heat on human health have been considered. Yet smoke episodes caused by wild-land fires can last for weeks or even months, and during the episodes ambient particle concentrations are typically raised several times higher than during any other time of the year, even hundreds of kilometers away from the source area. Long-range transported wild-fire smoke regularly leads to severe particulate air pollution episodes also in Finland (Niemi et al. 2009). It has recently been estimated that even a single episode could have substantial mortality effects in the population (Hänninen et al. 2009). Climate change has been predicted to lead to more common and severe wild-land fires in many parts of the world (e.g. Westerling et al. 2006).

The harmfulness of particles from fossil fuel combustion has been established (e.g. Lanki et al 2006b), but there are scarcely studies on the health effects of particles from wild-fires or any other forms of biomass combustion.

In addition, existing data on particle mass and composition will be used (Niemi et al. 2009).

Emissions and concentrations of PM2.5 from wild-fires in Europe could be studied by using long-term satellite observations, in situ-data, and long-term European meteorological databases based on results from e.g. IS4FIRES project (Sofiev et al, 2009b, Saarikoski et al, 2007).

Juomavesi

Rankkasateiden ja tulvien yleistyminen voi aiheuttaa uima- ja juomavesien saastumista; uutiskynnyksen ylittävien ongelmien lisäksi runsaat sateet voivat aiheuttaa paikallisia pienempiä terveysongelmia pintavesien päästessä saastuttamaan kaivoja.

The extreme weather events will increase the probability of surface water run-offs which result in both chemical and microbial contamination of raw waters used in drinking water production. This threat will globally challenge water services. There is a need to assess the influence of climate change in surface and ground water quality in terms of health effects and economy. Water systems vary in their vulnerability to the impacts of climate change and that systems with inadequate infrastructure such as small rural supplies are particularly vulnerable. Adaptation to climate change requests assessment cost-efficient monitoring and risk assessment/management actions that can be carried out employing general risk assessment protocol. Quantitative microbial risk assessment related to waterborne illnesses and extreme weather events gives possibility for mitigation e.g. by increasing the efficiency of water treatment if the costs of the improvements are considered economically feasible.

The lack of raw water monitoring may cause severe health problems when the drinking water contamination is not detected on time. In our northern climate, waterborne outbreaks are most often related to either snow melt time or autumnal heavy rains . There have been numerous reported waterborne outbreaks that followed flooding and heavy rainfall that led to contamination of underground sources of drinking water . In Finland the main reasons for groundwater outbreaks were floods and surface runoffs which contaminated water. The majority of the waterborne outbreaks were associated with noroviruses or Campylobacter sp. contamination. . Since heavy rainfall has been associated with public water supply and small system waterborne outbreaks and changes in climate may influence in future risks, it is highly important to assess the risks and associated health impacts of those events. The information may be useful in water management when formulating of water safety plans.

Precipitation and snow melt are globally vital sources of potable water. However, as witnessed in Finland, abundant heavy rainfall and melting snow can result in contamination of surface and ground water. Main threat for water safety relates with pathogenic microbes . Noroviruses and protozoan parasites Giardia and Cryptosporidium represent the most common microbial agents of waterborne outbreaks occurred in the last 10 years in Europe. Also Campylobacter have caused several waterborne outbreaks worldwide and in Finland . Moreover, Legionella bacteria, long known to cause outbreaks after contamination of water systems, have recently been found in high concentrations in biological waste water treatment plants and proved to act as sources of Legionella outbreaks and single cases .

Kansallisen vesihuollon merkittävin uhka ja tarve järjestelmäkehitykseen koskee pohjavesilaitosten jakaman juomaveden turvallisuutta. Talousvedestä n. 60 % osuus tuotetaan pohjavesilaitoksissa. Tavoitteena on pohjavedenkäytön lisääminen. Suomalaiset pohjavedet ovat hyvin haavoittuvia. Usein uskotaan että maaperä suojaa pohjavesiä, eikä muuta suojaa tarvita. Todellisuudessa pohjavedenottamoiden sijainti mm. mäkien rinteissä ja hiekkamontuissa sekä yleensä ohut suojaava pintakerros altistaa ne likaantumiselle. Vuosien 1998-2008 aikana Suomessa on esiintynyt 59 vesiepidemiaa, joissa on sairastunut noin 27 000 henkilöä (www.thl.fi). Valtaosa epidemioista on aiheutunut pohjavesien likaantumisesta pintavalumien (rankkasateet tai lumen sulaminen) tai jätevesihaverien takia. Vesiepidemioiden lisäksi erityisesti rankkasateet ovat aiheuttaneet joka vuosi lukuisia kontaminaatiotilanteita (20-40 kpl/vuosi).

Juomaveden hyvään mikrobiologiseen laatuun tulisi pyrkiä raakaveden laadun huomioivalla riittävän tehokkaalla vedenkäsittelyllä. Käytännössä näin ei tapahdu. Pintavesilaitoksilla saostustekniikka, aktiivihiilisuodatus ja desinfiointi ovat vesiepidemioista saadun kokemuksen perusteella tehokkaita tapoja mikrobien poistamiseen. Pohjavesilaitoksia veden pääasiallinen käsittely on maaperä itsessään, jonka toivotaan poistavan pintavesien kautta maaperään joutuvat epäpuhtaudet. Tämä ei välttämättä toteudu. Ilmastonmuutos tuo tulevaisuudessa merkittävän haasteen pohjavesien turvallisuudelle. Kesien keskilämpötilan ennustetaan kohoavan 4°C vuosisadan loppuun mennessä (Ruosteenoja ym. 2005). Riskinarvioinnin kannalta oleellista on äärimmäisten sääilmiöiden huomioon ottaminen. On todennäköistä että rankkasateiden määrä tulee lisääntymään ilmaston muutoksen takia (Ruuhela ym. 2007).

Euroopan kattavana tarpeena on kehittää järjestelmiä herkkien pohjavesikohteiden vedenlaadunhallintaan, joiden haavoittuvuus paikallisille sään ääreisilmiöille on merkittävä ja joiden harjurakenne on yksilöllinen. Todellisen pohjaveden lisäksi rantaimeytyskohteissa pintavedenlaadun vaihtelut heijastuvat vesilaitoksella pahimmillaan prosessien toistuvina poikkeustilanteina. Monet suuret vesilaitokset käyttävät pintavettä toisena raakavesilähteenään, jolloin vaatimukset prosessien säädölle ja reagointiherkkyydelle kasvavat entisestään. Jatkossa vedenottamoinvestointeihin tulisi liittää automaatiojärjestelmän ulottaminen pohjavesikohteisiin ja niiden ympäristöön.

Tapaturmat

Talven keskilämpötilan noustessa nollan asteen ympärillä vaihtelevat säät voivat lisääntyä ja tällaisen sään raja siirtyä pohjoisemmaksi. Tällä hetkellä sairaalahoitoa (vähintään yksi vuorokausi) vaativien liukastumisonnettomuuksien määrän arvioidaan olevan vuosittain noin 5000, joista aiheutuu 30 000 sairaalahoitopäivää (Ruuhela et al., 2005). Kaiken kaikkiaan arviot sairaanhoitoa vaativien liukastumisonnettomuuksien määrästä vuosittain vaihtelevat suuresti, 40 000 – 100 000 välillä (VTT 2008). Talvikaudella 2003–2004 noin 68 prosenttia Töölön tapaturma-asemalla raportoiduista liukastumistapaturmista aiheutui työssä käyville ihmisille (20–59 vuotiaat), joten kustannukset yhteiskunnalle mahdollisista sairauspoissaoloista voivat olla merkittäviä. Lonkkamurtumia tapaturmista oli noin kuusi prosenttia.

VTT on tehnyt arvion liukastumistapaturmien kustannuksista olettaen, että vuodessa tapahtuu noin 50 000 liukastumistapaturmaa. Näistä aiheutuvat kustannukset ovat 2,4 miljardia euroa olettaen, että yksi tapaturma maksaa noin 48 800 euroa. Tämä summa koostuu varsinaisesta sairaanhoidosta (n. 800 euroa), menetetystä työpanoksesta (n. 1400 euroa) ja hyvinvoinnin menetyksestä (n. 46 600 euroa). (VTT 2008.) Lonkkamurtumapotilaiden sairaanhoitokustannukset ovat huomattavasti suuremmat.

⇤#: Miten hyvinvointia voi menettää 46000 euroa, jos vain 10 % näistä 50000 liukastumisesta on niin vakavia, että joutuu sairaalaan? --Jouni Tuomisto 15. marraskuuta 2011 kello 11.28 (EET)

Liukastumisonnettomuuksien määrä ja niistä aiheutuvat kustannukset voivat hyvinkin kasvaa nollan asteen ympärillä vaihtelevien säiden lisääntyessä. Katujen oikea kunnossapito ja jalankulkijoiden tietoisuuden lisääminen oikeista jalkineista ja liukuesteistä ovat keinoja vähentää liukastumistapaturmia ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Katujen oikea kunnossapito aiheuttaa luonnollisesti myös kustannuksia.

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös joidenkin tapaturmien määriin. Esim. liukas keli aiheuttaa nykyisin noin 50 000 tapaturmaa jalankulkijoille talvikauden aikana. Ilmaston muuttuessa voidaan suuressa osassa maata odottaa nollakelien yleistymisen lisäävän liukastumistapaturmien riskiä samalla kun eteläisimmässä osassa maata riski pienenee talven lyhetessä. (Ruuhela et al., 2005).

Vektorivälitteiset taudit

Epäsuorasti ilmastonmuutos vaikuttaa vektorivälitteisten sairauksien leviämiseen ja määrään. Borrelioosi, Puutiasiaivokuume, myyräkuume, pogostantauti)…

Muualla maailmassa voimakkaasti sääriippuvaisen malarian leviäminen mahdollisesti uusille alueille on merkittävä uhka. Vaikka Suomeen ei leviäisikään uusia vektorivälitteisiä sairauksia, matkailun seurauksena myös suomalaiset voivat altistua niille.

Taloudelliset arviot

Ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen terveyteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia Suomessa ei ole tutkittu lainkaan. Aihetta on tutkittu myös maailmanlaajuisesti hyvin vähän. Joitain arvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksista globaalilla tasolla on, mutta ne perustuvat pieneen määrään aineistoa, rajallisiin terveysvaikutuksiin ja Suomen kannalta epärelevantteihin vaikutuksiin, kuten muutoksiin malariaa kantavien hyttysten esiintymisessä. Muuttuva ilmasto kuitenkin aiheuttaa terveyteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia myös Suomessa. Kovien pakkasten ja helleaaltojen aiheuttamien kuolemantapausten määrien muuttuminen voi aiheuttaa taloudellisia vaikutuksia. Helleaallot voivat aiheuttaa myös työtehokkuuden vähenemistä. Näiden vaikutusten vähentäminen voi olla kustannustehokas sopeutumiskeino. Lumipeitteen vähenemisen vuoksi talvet voivat pimentyä tämänhetkisestä, mikä vaikuttaa kaamosmasennukseen ja sitä kautta ihmisten työkykyyn. Tällä voi olla merkittäviäkin kansantaloudellisia vaikutuksia. Tämänhetkisenkin tilanteen taloudellisten vaikutusten selvittäminen hyödyttäisi arvioiden tekemistä tulevasta tilanteesta.

Viitteet

Grimaldi, S., Partonen, T., Saarni, S. I., Aromaa, A. and Lönnqvist, J. Indoors illumination and seasonal changes in mood and behavior are associated with the health-related quality of life. Health Qual Life Outcomes 2008;6:56.

Grimaldi, S., Englund, A., Partonen, T., Haukka, J., Pirkola, S., Reunanen, A., Aromaa, A. and Lönnqvist, J. Experienced poor lighting contributes to the seasonal fluctuations in weight and appetite that relate to the metabolic syndrome. J Environ Public Health 2009;2009:165013.

Grimaldi, S., Partonen, T., Haukka, J., Aromaa, A. and Lönnqvist, J. Seasonal vegetative and affective symptoms in the Finnish general population: Testing the dual vulnerability and latitude effect hypotheses. Nord J Psychiatry 2009;63:397-404.

Hiltunen, L., Suominen, K., Lönnqvist, J. and Partonen, T. Relationship between daylength and suicide in Finland. J Circadian Rhythms 2011;9:10.

Ruuhela, R., Hiltunen, L., Venäläinen, A., Pirinen, P. and Partonen T. Climate impact on suicide rates in Finland from 1971 to 2003. Int J Biometeorol 2009;53:167-175.

Perustelut

Data

Etsi seuraavat raportit, linkkaa tähän ja listaa raporteissa mainitut keskeiset terveysvaikutukset. Useimmat raportit käsittelevät asiaa laajemmin kuin Suomen kannalta, mutta aluksi tietoa haetaan laajalti, ja sen soveltuvuus Suomeen mietitään myöhemmin.

• Tim Carter ym 2003 (SYKE)
• Mäkelä 2005
• IPCC-ilmastoraportti, uusin versio
• Environmental Health Perspectives -lehti on julkaissut tästä aiheesta artikkeleita (ei tosin Suomea koskevia tiettävästi)
• http://www.ilmasto-opas.fi
• http://www.aka.fi/ficca
• Ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelma ISTO
• http://ilmatieteenlaitos.fi/acclim-ilmastoseminaari-2011
• ACCLIM-raportti
• Mikko Paunio: Varautuminen ilmastonmuutokseen Suomessa
• Muita lähteitä, mm. http://www.pubmed.gov

Damialis, A., Halley, J.M., Gioulekas, D., Vokou, D. (2007) Long-term trends in atmospheric pollen levels in the city of Thessaloniki, Greece. Atmosph.Environ., 41, 7011-7021.

Ebi, K.L., Burton, I., McGregor, G. (editors) (2009) Biometeorology for adaptation to climate variability and change. Springer, ISBN 978-1-4020-8920-6, 280pp.

EEA, 2002: The ShAIR scenario. Towards air and climate change outlooks, integrated assessment methodologies and tools applied to air pollution and greenhouse gases. Topic Report 12/2001, European Environment Agency, Copenhagen, Denmark, 116 pp.

European Union, Clean Air for Europe (CAFÉ) Programme, 2005. http://ec.europa.eu/environment/air/cafe/index.htm

Friel S, Dangour AD, Garnett T, Lock K, Chalabi Z, Roberts I, Butler A, Butler CD, Waage J, McMichael AJ, Haines A. Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: food and agriculture. Lancet. 2009 Dec 12;374(9706):2016-25. Epub . PubMed PMID: 19942280.

Hakkarainen, K.: A knowledge practice perspective on technology-mediated learning. Computer-Supported Collaborative Learning (2009) 4:213-231.

Halonen JI, Lanki T, Yli-Tuomi T, Kulmala M, Tiittanen P, Pekkanen J. Urban air pollution, and asthma and COPD hospital emergency room visits. Thorax. 2008 Jul;63(7):635-41

Hassi, J. and Rytkönen, M. 2005. Climate warming and health adaptation in Finland. FINADAPT Working Paper 7, Finnish Environment Institute Mimeographs 337, Helsinki, 22 pp. http://www.environment.fi/default.asp?contentid=165158&lan=en

Hänninen O, Salonen RO, Koistinen K, Lanki T, Barregård L, Jantunen M. Population exposure to fine particles and estimated excess mortality in Finland from an East-European wildfire episode in 2002. J Expo Sci Environ Epidemiol 2009; 19:414-422.

Karvonen AM, Hyvärinen A, Roponen M, Hoffmann M, Korppi M, Remes S, von Mutius E, Nevalainen A, Pekkanen J. Confirmed moisture damage at home, respiratory symptoms and atopy in early life: a birth-cohort study. Pediatrics. 2009 Aug;124(2):e329-38.

Kettunen J, Lanki T, Tiittanen P, Aalto P, Koskentalo T, Kulmala M, Salomaa V, Pekkanen J. Associations of fine and ultrafine particulate air pollution with stroke mortality in an area of low air pollution levels. Stroke 2007; 38:918-922.

Lanki T, Pekkanen J, Aalto P, Elosua R, Berglind N, D'Ippoliti D, Kulmala M, Nyberg F, Peters A, Picciotto S, Salomaa V, Sunyer J, Tiittanen P, von Klot S, and Forastiere F. Associations of traffic-related air pollutants with hospitalisation for first acute myocardial infarction. The HEAPSS study. Occup Environ Med 2006a; 63:844-851.

Lanki T, de Hartog JJ, Heinrich J, Hoek G, Janssen NAH, Peters A, Stölzel M, Timonen KL, Vallius M, Vanninen E, Pekkanen J. Can we identify sources of fine particles responsible for exercise-induced ischemia on days with elevated air pollution? The ULTRA study. Environ Health Perspect 2006b; 114:655-660.

Niemi JV, Saarikoski S, Aurela M, Tervahattu H, Hillamo R, Westphal DL, Aarnio P, Koskentalo T, Makkonen U, Vehkamäki H, Kulmala M. Long-range transported episodes of fine particles in Southern Finland during 1999-2007. Atmospheric Environment 2009; 43:1255-1264.

Nisbet, Matthew C. and Mooney, Chris: Framing Science. Science (2007): 316: 56. Doi: 10.1126/science.1142030

Näyhä S. 2005. Environmental temperature and mortality. Int. J. Cirumpolar Health 64: 451–458.

Näyhä S. 2007. Heat mortality in Finland in the 2000s. Int. J. Circumpolar Health 66: 418-424.

Pohjola MV, Pohjola P, Paavola S, Tuomisto JT: Knowledge services in support of converging knowledge, innovation, and practice. 2010 (Submitted).

Ranta, H., Hokkanen, T., Linkosalo, T., Laukkanen, L., Bondestam, K., Oksanen, A. (2008) Male flowering of birch: Spatial synchronization, year-to-year variation and relation of catkin numbers and airborne pollen counts. Forest Ecol and Management, 255, 643-650.

Rypdal, Kristin, Nathan Rive, Stefan Åström, Niko Karvosenoja, Kristin Aunan, Jesper L. Bak, Kaarle Kupiainen and Jaakko Kukkonen, 2007. Nordic air quality co-benefits from European post-2012 climate policies. Energy Policy 35 (2007) 6309–6322. www.elsevier.com/locate/enpol

Saarikoski, S., Sillanpää, M., Sofiev, M., Timonen, H., Saarnio, K., Teinilä, K., Karppinen, A., Kukkonen, J., Hillamo, R. (2007) Chemical composition of aerosols during a major biomass burning episode over northern Europe in spring 2006: experimental and modelling assessments. Atmosph. Environ., 41, 3577-3589.

Schmier JK, Ebi KL. The impact of climate change and aeroallergens on children's health. Allergy Asthma Proc. 2009 May-Jun;30(3):229-37.

Siljamo,P., Sofiev,M., Ranta,H., Linkosalo,T., Kubin,E., Ahas,R., Genikhovich, E., Jatczak, K, Jato,V.,Nekovar,J., Minin,A., Severova,E., Shalaboda,V. (2008a) Representativeness of point-wise phenological Betula data observed in different parts of Europe. Global Ecology and Biogeography, 17(4), 489-502, DOI: 10.1111/j.1466-8238.2008.00383.x.

Siljamo, P., Sofiev, M., Severova, E., Ranta, H., Kukkonen, J., Polevova, S., Kubin, E. Minin, A. (2008b) Sources, impact and exchange of early-spring birch pollen in the Moscow region and Finland. Aerobiologia. DOI 10.1007/s10453-008-9100-8.

Sivenius J, Torppa J, Tuomilehto J, Immonen-Räihä P, Kaarisalo M, Sarti C, Kuulasmaa K, Mähönen M, Lehtonen A, Salomaa V. Modelling the burden of stroke in Finland until 2030. Int J Stroke 2009; 4:340-345.

Smith KR, Jerrett M, Anderson HR, Burnett RT, Stone V, Derwent R, Atkinson RW, Cohen A, Shonkoff SB, Krewski D, Pope CA 3rd, Thun MJ, Thurston G. Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: health implications of short-lived greenhouse pollutants. Lancet. 2009 Nov 24.

Sofiev,M., Bousquet,J., Linkosalo,T., Ranta,H., Rantio-Lehtimaki,A., Siljamo,P., Valovirta,E., Damialis,A. (2009a) Pollen, Allergies and Adaptation. Chapter 5 in the book Biometeorology and Adaptation to Climate Variability and Change, (eds. Ebi,K., McGregor,G., Burton,I.), ISBN 978-4020-8920-6, Springer Science, pp.75-107.

Sofiev, M., Galperin, M., Genikhovich, E. (2008) Construction and evaluation of Eulerian dynamic core for the air quality and emergency modeling system SILAM. NATO Science for piece and security Serties C: Environmental Security. Air pollution modelling and its application, XIX, Borrego, C., Miranda, A.I. (eds.), Springer, pp. 699-701.

Sofiev, M., Siljamo, P., Ranta, H., Rantio-Lehtimäki, A. (2006) Towards numerical forecasting of long-range air transport of birch pollen: theoretical considerations and a feasibility study. Int J. on Biometeorology, DOI 10 1007/s00484-006-0027-x, 50, 392-402.16. Siljamo,P., Sofiev,M., Ranta,H., Linkosalo,T., Kubin,E., Ahas,R., Genikhovich, E., Jatczak, K, Jato,V.,Nekovar,J., Minin,A., Severova,E., Shalaboda,V. (2008) Representativeness of point-wise phenological Betula data observed in different parts of Europe. Global Ecology and Biogeography, 17(4), 489-502, DOI: 10.1111/j.1466-8238.2008.00383.x.

Sofiev,M., Vankevich,R., Lotjonen,M., Prank,M., Petukhov,V., Ermakova,T., J.Koskinen, Kukkonen,J. (2009b). An operational system for the assimilation of satellite information on wild-land fires for the needs of air quality modelling and forecasting. Atmos. Chem. Phys., 9, 6833-6847, http://www.atmos-chem-phys.net/9/6833/2009/acp-9-6833-2009.html.

STM, 2008. Minister Risikko: Not enough debate in Finland about how climate change affects health, Press release, Finnish Ministry of Social Affairs and Health, 24 June 2008. Accessed (5.1.2010): http://www.stm.fi/en/pressreleases/pressrelease/view/1238807

van der Linden P. and J.F.B. Mitchell (eds.) 2009: ENSEMBLES: Climate Change and its Impacts: Summary of research and results from the ENSEMBLES project. Met Office Hadley Centre, Exeter, UK, 160 pp.

VNK: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/2009.

von Hertzen LC, Savolainen J, Hannuksela M, Klaukka T, Lauerma A, Mäkelä MJ, Pekkanen J, Pietinalho A, Vaarala O, Valovirta E, Vartiainen E, Haahtela T. Scientific rationale for the Finnish Allergy Programme 2008-2018: emphasis on prevention and endorsing tolerance. Allergy

von Klot S, Peters A, Aalto P, Bellander T, Berglind N, D’Ippoliti D, Elosua R, Hörmann A, Kulmala M, Lanki T, Löwel H, Pekkanen J, Picciotto S, Sunyer J, Forastiere F for the HEAPSS Study Group. Ambient air pollution is associated with increased risk of hospital cardiac readmissions of myocardial infarction survivors in European cities. Circulation 2005; 112:3073-3079.2009;64(5):678-701

Westerling AL, Hidalgo HG, Cayan DR, Swetnam TW. Warming and earlier spring increase Western U.S. forest wildfire activity. Science 2006; 313:940-943.

WHO-the joint task force on health aspects of air pollution of The World Health Organization/European Centre for Environment and Health, and the executive body for the convention on long-range transboundary air pollution. Health risks of air pollution from biomass combustion. 12th meeting report, Bonn, Germany, 25.-26.5.2009. http://www.unece.org/env/documents/2009/EB/wge/ece.eb.air.wg.1.2009.12.e.pdf

Woodcock J, Edwards P, Tonne C, Armstrong BG, Ashiru O, Banister D, Beevers S, Chalabi Z, Chowdhury Z, Cohen A, Franco OH, Haines A, Hickman R, Lindsay G, Mittal I, Mohan D, Tiwari G, Woodward A, Roberts I. Public health benefits of strategies to reduce greenhouse-gas emissions: urban land transport. Lancet. 2009 Dec 5;374(9705):1930-43. Epub 2009 Nov 26. PubMed PMID: 19942277.

Katso myös

• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen pääkaupunkiseudulla
• heande:Climate and health

Avainsanat

Ilmastonmuutos, sopeutuminen, terveys, terveysvaikutus, helle, ääri-ilmiö, lämpötila, vektoritauti, tapaturma, vesiepidemia, maastopalo, siitepöly

Aiheeseen liittyviä tiedostoja

<mfanonymousfilelist></mfanonymousfilelist>