Ero sivun ”Konservatiivinen riskinarviointi” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: {{ensyklopedia|moderator=Heta}} op_en:Conservative risk assessment '''Konservatiivinen riskinarviointi''': varovainen riskinarviointitapa, jossa maksimoidaan riskin todennäköis...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
jossa maksimoidaan riskin todennäköisyys sen varmistamiseksi, että todellinen riski on aina arviota pienempi. Riskinarvioinnissa joudutaan usein toimimaan epävarmuudessa. Koska monet riskinarvioijat erehtyvät mieluummin riskin liioittelun kuin vähättelyn suuntaan, | jossa maksimoidaan riskin todennäköisyys sen varmistamiseksi, että todellinen riski on aina arviota pienempi. Riskinarvioinnissa joudutaan usein toimimaan epävarmuudessa. Koska monet riskinarvioijat erehtyvät mieluummin riskin liioittelun kuin vähättelyn suuntaan, | ||
riskinarvioinnin pohjaksi otetaan usein pahin mahdollinen ennuste. Esimerkiksi vahingollisen vaikutuksen todennäköisyyden arvioinnissa käytetään mieluummin 95 % luottamusväliä ylöspäin kuin todennäköisintä keskimääräistä riskitasoa. Toinen esimerkki on niin | riskinarvioinnin pohjaksi otetaan usein pahin mahdollinen ennuste. Esimerkiksi vahingollisen vaikutuksen todennäköisyyden arvioinnissa käytetään mieluummin 95 % luottamusväliä ylöspäin kuin todennäköisintä keskimääräistä riskitasoa. Toinen esimerkki on niin | ||
kutsuttu syövän [[Ekstrapolaatio | kutsuttu syövän [[Ekstrapolaatio#Lineaarinen ekstrapolaatio|lineaarinen ekstrapolaatio]]. Tällä tarkoitetaan oletusta, että jos [[Karsinogeneerit|karsinogeenista kemikaalia]] annetaan kymmenesosa-annos, myös syövän esiintyminen vähenee kymmenesosaan, sadasosa aiheuttaa sadasosan tapauksia ja niin | ||
edelleen aina nollatasoon asti. Toinen vaihtoehto olisi olettaa, että | edelleen aina nollatasoon asti. Toinen vaihtoehto olisi olettaa, että | ||
on olemassa turvallinen annosraja, jonka alapuolella syöpää ei esiinny. Kumpaakaan arviointimallia ei voi tieteellisesti todistaa oikeaksi, mutta konservatiivisessa riskinarvioinnissa lähtökohtana on pahin | on olemassa turvallinen annosraja, jonka alapuolella syöpää ei esiinny. Kumpaakaan arviointimallia ei voi tieteellisesti todistaa oikeaksi, mutta konservatiivisessa riskinarvioinnissa lähtökohtana on pahin | ||
Versio 3. kesäkuuta 2011 kello 07.05
Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli.
Sivutunniste: Op_fi2456 |
|---|
| Moderaattori:Heta (katso kaikki)
Sivun edistymistä ei ole arvioitu. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review). |
| Lisää dataa
|
Konservatiivinen riskinarviointi: varovainen riskinarviointitapa, jossa maksimoidaan riskin todennäköisyys sen varmistamiseksi, että todellinen riski on aina arviota pienempi. Riskinarvioinnissa joudutaan usein toimimaan epävarmuudessa. Koska monet riskinarvioijat erehtyvät mieluummin riskin liioittelun kuin vähättelyn suuntaan, riskinarvioinnin pohjaksi otetaan usein pahin mahdollinen ennuste. Esimerkiksi vahingollisen vaikutuksen todennäköisyyden arvioinnissa käytetään mieluummin 95 % luottamusväliä ylöspäin kuin todennäköisintä keskimääräistä riskitasoa. Toinen esimerkki on niin kutsuttu syövän lineaarinen ekstrapolaatio. Tällä tarkoitetaan oletusta, että jos karsinogeenista kemikaalia annetaan kymmenesosa-annos, myös syövän esiintyminen vähenee kymmenesosaan, sadasosa aiheuttaa sadasosan tapauksia ja niin edelleen aina nollatasoon asti. Toinen vaihtoehto olisi olettaa, että on olemassa turvallinen annosraja, jonka alapuolella syöpää ei esiinny. Kumpaakaan arviointimallia ei voi tieteellisesti todistaa oikeaksi, mutta konservatiivisessa riskinarvioinnissa lähtökohtana on pahin mahdollinen ennuste. Konservatiivista riskinarviointia on arvosteltu monin perustein. Yksi perusteista on, että jatkuva varoittelu menettää uskottavuutensa, jos se koskee monia turvallisina pidettyjä asioita. Toinen peruste on riskinarvioinnin epätasaisuus, sillä konservatiivinen riskinarviointi on mahdollista joissakin tapauksissa kuten torjunta-aine- tai dioksiiniriskien arvioinnissa, mutta esimerkiksi ilmansaasteisiin ja alkoholiin sitä ei voi soveltaa. Näin voidaan päätyä vääriin painotuksiin, kuten dioksiinien tai torjunta-aineiden vaarojen ylikorostamiseen ja ilmansaasteiden aiheuttamien vaikutusten aliarvioimiseen. Kolmanneksi, mitä enemmän epävarmuutta arvioon sisältyy, sitä korkeammaksi lopullinen arvio pyrkii nousemaan, kun taas tarkat, varmaksi tunnetut arviot ovat usein alhaisempia. Tämä taas johtaa hyvin tunnettujen varmojen riskien aliarvioimiseen, vaikka riskit olisivatkin verrattain suuria.[1]