Ero sivun ”Maahanmuuton ja turvallisuuden yleiskuva” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 101: Rivi 101:
==Katso myös==
==Katso myös==


{{maahanmuutto ja turvallisus}
{{maahanmuutto ja turvallisus}}

Versio 27. helmikuuta 2016 kello 10.22

Tämän sivun teksti on otettu raportista Maahanmuutto & turvallisuus - arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle. (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 7/2016 (191 s.) ISBN 978-952-287-212-8 [1]

Maahanmuuttajat Suomessa

Kansalaisuuslain mukaan henkilö on ulkomaalainen, jos hänellä ei ole Suomen kansalaisuutta.(Kansalaisuuslaki 16.5.2003/359) Ulkomaan kansalaisia oli vuonna 2014 hieman vajaa 220 000, joista naisia 47 %. Vastaavasti 8 260 henkilöä sai samana vuonna Suomen kansalaisuuden; näistä lähes kaikki säilyttivät samalla myös entisen kansalaisuutensa. Suurin osa Suomen kansalaisuuden saaneista oli Venäjän kansalaisia (2 317), Somalian kansalaisia (834) ja Irakin kansalaisia (405).(Lähde: Tilastokeskus, Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat) Poliisi- ja oikeusviranomaisten tilastoissa ulkomaalaisella viitataan lähes poikkeuksessa ulkomaan kansalaisiin. Poliisin viestintäohjeistuksen mukaan etnistä taustaa ei anneta julkisuuteen, vaikka se olisi poliisin tiedossakin, jollei tieto ole tarpeellista rikollisen kiinnisaamiseksi tai vaarallisen henkilön tunnistamiseksi.

Tilastokeskus on ottanut vuonna 2012 käyttöön käsitteen ulkomaalaistaustainen, jolla viitataan henkilöihin, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Tämä syntyperäluokitus on ollut jo aiemmin käytössä mm. muissa Pohjoismaissa. 2 Vuoden 2014 lopussa Suomessa asui 322 711 ulkomaalaistaustaista (5,8% koko väestöstä). Heistä suurin osa 273 306 oli itse syntynyt ulkomailla, eli edusti nk. ensimmäistä maahanmuuttajasukupolvea. Ulkomailla syntyneiden vanhempien Suomessa syntyneitä lapsia, eli toista maahanmuuttajasukupolvea oli vuonna 2014, 49 405. Naisia ulkomaalaistaustaisista oli 49 %. (Lähde: Tilastokeskus, Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat)

Tässä tutkimuksessa viitataan ulkomaalaistaustaisella ja maahanmuuttajasukupolvilla edellä kuvattuihin ryhmiin. Määritelmää ovat käyttäneet myös hankekumppanimme Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ja Tilastokeskus tuoreessa laajassa ulkomaalaistaustaisia koskevassa väestötutkimuksessa (Ulkomaalaistaustaisten Työ ja hyvinvointi, UTH). Ulkomaalaistaustaisen määritelmää on käytetty myös mm. Poliisiammattikorkeakoulun ja Nuorisotutkimusseuran yhteisessä Lapsiuhritutkimuksessa (Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013).

Erityisesti opetushallinnossa ja kuntakohtaisissa tarkasteluissa puhutaan edellisten lisäksi myös vieraskielisistä.(Valtioneuvoston asetus väestötietojärjestelmästä 1:17§ (25.2.2010/128)) Henkilö on vieraskielinen, kun hän puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Etnisen taustan luokittelua äidinkielen mukaan voidaan kuitenkin pitää osittain epätarkkana, sillä äidinkieli perustuu henkilön omaan ilmoitukseen ja voi myös muuttua elämän aikana. Etenkin toisen polven ulkomaalaistaustaisten kohdalla tieto äidinkielestä vaatii lisäkseen tiedon syntyperästä, jotta taustatieto on luotettava. Henkilöllä on oikeus päättää äidinkielensä itse ja sen voi muuttaa maistraatissa. Suomessa oli vuoden 2014 lopussa noin 310 000 vieraskielistä, joista naisia 49 %. (Lähde: Tilastokeskus, Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat)

Nuorisobarometrissa on käytetty edellisten yhdistelmätermiä maahanmuuttajataustainen 15-29-vuotiaista henkilöistä, joiden a) äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi ja ainakin toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla, b) jotka ovat itse syntyneet ulkomailla ja joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt ulkomailla, tai c) jotka ovat ulkomailla syntyneiden vanhempien lapsia. Tällä määritelmällä on mm. rajattu pois ne suomalaissyntyisten vanhempien lapset, jotka ovat syntyneet ulkomailla. Ryhmä on jaoteltu kahden sukupolven (itse joko ulkomailla tai Suomessa syntyneiden) lisäksi välisukupolviin Suomeen muuttoiän ja toisen vanhemman syntyperän (suomi tai ulkomaa) mukaisesti. Tässä jaottelussa 1,75 sukupolvi, eli Suomeen alle 6-vuotiaana muuttaneet ovat monessa asiassa verrattavissa Suomessa syntyneeseen toiseen sukupolveen. (Myllyniemi (toim.) 2014.)

Tilastolliset ja tieteelliset määritelmät eivät kuitenkaan sellaisenaan kerro ihmisten omasta identiteetistä. Esimerkiksi Nuorisobarometrin mukaan nuorena Suomeen muuttaneissa oli Suomessa syntyneisiin verrattuna suhteellisesti enemmän heitä, jotka kokivat itsensä vahvasti suomalaisiksi! Maahanmuuttajaksi itsensä kokivat vahvasti lähinnä täysi-ikäisenä Suomeen muuttaneet. Maahanmuuttajaksi samaistuminen oli sitä harvinaisempaa mitä nuorempana maahan oli muuttanut. Eniten itsensä suomalaiseksi kokevia on niiden Suomessa syntyneiden nuorten parissa, joilla vain toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla. Itseä luonnehditaan kuitenkin hyvin yleisesti myös monikulttuuriseksi kaikissa sukupolviluokissa. Erityisesti toinen sukupolvi samaistuu myös vahvasti paikkakuntansa asukkaaksi, jopa voimakkaammin kuin valtaväestön nuoret.(Myllyniemi (toim.) 2014.)

Toisen, kolmannen jne. sukupolvimääritelmien käyttö on kaksiteräinen miekka; toisaalta niitä tarvitaan kotoutumiskehityksen seurannassa eriarvoisuuden paikantamiseksi, toisaalta niiden käyttö voi haitata integroitumista. Voisikin olla mielekästä pohtia esimerkiksi toisen maahanmuuttajasukupolven käsitteen korvaamista ensimmäisen sukupolven suomalaisten käsitteellä niin tieteessä kuin sen uutisoinnissa.

Taulukko 1. Suomessa vakituisesti asuva väestö eri kategorioiden mukaan
Vuosi Ulkomaan kansalaiset Vieraskieliset Ulkomaalaistaustaiset
1990 26 255 24 783 37 624
1995 68 566 65 649 79 851
2000 91 074 99 227 113 236
2005 113 852 144 334 157 343
2010 167 954 224 388 237 040
2013 207 511 289 068 301 524
2014 219 675 310 306 322 711

Lähde: Tilastokeskus, Väestörekisteri

Pohjoismaiden välillä on eroja suurimpien maahanmuuttajaryhmien lähtömaiden suhteen. Suomeen on saapunut eniten maahanmuuttajia vuosien 2003-2013 välisenä aikana Venäjältä ja entisestä Neuvostoliitosta, Virosta, Ruotsista, Somaliasta ja Irakista. Ruotsiin muuttaneiden yleisimmät lähtömaat ovat väestömäärän mukaisessa järjestyksessä Suomi, Irak, Puola, entinen Jugoslavia ja Iran. Norjassa yleisimmät lähtömaat ovat olleet samana aikana Puola, Ruotsi, Liettua, Saksa ja Somalia. Tanskaan on puolestaan muuttanut eniten Turkista, Puolasta, Saksasta, Irakista ja Bosnia-Hertzegovinasta.

Kattavaa pidemmän aikavälin tilastollista tai tutkimuksellista seurantatietoa maahanmuuttosyistä ei ole kerätty. Perhesyyt ovat kuitenkin viime vuosina olleet yleisin muuttoperuste; UTH –tutkimuksen mukaan noin 54% on muuttanut Suomeen perhesiteen ja 18% on muuttanut ensisijassa työn vuoksi; pakolaisuus on ollut ensisijainen muuttosyy noin 10%:lle ulkomaalaistaustaisista; niin ikään joka kymmenes on saapunut opiskelun vuoksi.(Sutela & Larja 2015.) Valtaosa työperäisestä maahanmuutosta on tilapäistä Suomessa työssäkäyntiä Virosta ja Venäjältä.

Vuonna 2014 suurin osa maahanmuuttajista oli EU-kansalaisia ja heidän perheenjäseniään (11 145 oleskeluoikeuden rekisteröintiä). Seuraavaksi suurin ryhmä ovat kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat saaneet oleskeluluvan perhesiteen perusteella (8 609). Perhesidehakemuksista hyväksyttiin noin 76% vuonna 2014. Suurin osa niin myönteisistä kuin kielteisistäkin koski Somalian kansalaisia. Seuraavaksi eniten myönteisiä päätöksiä vuonna 2014 saivat Venäjän, Intian, Irakin, Kiinan, Turkin, Afganistanin, Kosovon, Vietnamin ja Ukrainan kansalaiset (top-10 kansalaisuutta).(Euroopan muuttoliikeverkosto 2015, Maahanmuuton tunnusluvut 2014, Maahanmuuttovirasto.)

Työnteon tai opiskelun perusteella myönnettiin lähes yhtä monta oleskelulupaa vuonna 2014 (5 062 saapui töihin ja 5 611 opiskelemaan Suomeen). Työntekijän oleskeluluvan saantia edeltää yleensä kaksivaiheinen harkinta: ensin Työ- ja elinkeinotoimisto harkitsee luvan työvoimapoliittiset ja toimeentuloon liittyvät edellytykset (ns. tarveharkinta), minkä jälkeen Maahanmuuttovirasto käsittelee ja päättää oleskeluluvasta. Vuonna 2014 näitä harkinnanvaraisia lupia myönnettiin 2 424 henkilölle. TE- toimistojen harkintaa ei kuitenkaan edellytetä mm. erityisasiantuntijoiksi (1 153 lupaa 2014), tieteellisiksi tutkijoiksi (598), urheiluvalmentajiksi (285) tai harjoittelijoiksi (282) saapuvilta. Elinkeinonharjoittamista varten myönnetään oma erityislupansa; näitä myönnettiin vuonna 2014, 89 kappaletta. Työnteon perusteella eniten lupia vuonna 2014 myönnettiin Intian, Ukrainan, Venäjän, Yhdysvaltain, Kiinan, Filippiinien, Thaimaan, Vietnamin, Turkin ja Brasilian kansalaisille (top-10 kansalaisuutta). Opiskelijat olivat samana vuonna useimmiten Venäjän, Kiinan, Vietnamin, Korean tasavallan, Yhdysvaltain, Nepalin, Japanin, Pakistanin, Brasilian ja Intian kansalaisia.(Euroopan muuttoliikeverkosto 2015, Maahanmuuton tunnusluvut 2014, Maahanmuuttovirasto.)

Suomalaistaustaisten paluumuutto Suomeen on vähentynyt viime vuosina; vuonna 2011 saapui 635 paluumuuttajaa, vuonna 2014 heitä oli enää 276. Syynä paluumuuton vähenemiseen on inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmän lakkauttaminen 1.7.2016 päättyvän siirtymäajan jälkeen.(Euroopan muuttoliikeverkosto 2015, Maahanmuuton tunnusluvut 2014, Maahanmuuttovirasto.)

Vuonna 2014 Suomessa jätettiin 3651 turvapaikkahakemusta. Eniten hakijoita saapui Irakista (23%), Somaliasta (11%) ja Ukrainasta (8%). Vastaanottokeskusten käyttöaste viime ja sitä edeltävänä vuonna oli noin 83%. Vuoden 2015 aikana Suomeen oli tullut edelliseen vuoteen verrattuna kymmenkertainen määrä, noin 32 500 turvapaikanhakijaa, joita yksin maaha tulleita alaikäisiä noin 2800. Merkittävimmät lähtömaat olivat Irak (noin 64% hakijoista), Afganistan (n. 15%), Somalia (n. 6%), Syyria (n. 3%) ja Albania (n 2%).(Euroopan muuttoliikeverkosto 2015, Maahanmuuton tunnusluvut 2014, Maahanmuuttovirasto.) Vuoden 2015 turvapaikanhakijat kasvattanevat irakilaistaustaisten lukumäärää Suomessa (n. 9000 vuonna 2013). Ruotsissa irakilaistaustainen yhteisö on jo huomattavan suuri (n. 129 000 vuonna 2013). Suomalaistaustaisia Ruotsissa on noin 161 000. Somalialaisdiaspora on muissa Pohjoismaissa (Islantia lukuun ottamatta) määrällisesti suurempi kuin Suomessa; Ruotsissa 54 000, Norjassa 26 000, Tanskassa 11 000, Suomessa 9 600 henkilöä. (Lähde: OECD 2015.)

Suomi vastaanottaa pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita suojelun tarpeessa olevia henkilöitä. Vuodesta 2001 alkaen Suomen kiintiö on ollut 750 henkilöä vuosittain. Vuonna 2014 sovittiin 300 henkilön lisäkiintiöstä Syyrian konfliktin vuoksi, jolloin kokonaismäärä oli 1050 henkilöä. Vuonna 2014 valittiin lähes koko kiintiön verran pakolaisia, 1030 henkilöä, joista noin puolet oli lähtöisin Syyriasta, 165 Sudanista, 146 Kongon demokraattisesta tasavallasta ja 130 Afganistanista.(Euroopan muuttoliikeverkosto 2015, Maahanmuuton tunnusluvut 2014, Maahanmuuttovirasto) Vuonna 2015 kiintiö oli niin ikään 1050; vuodelle 2016 kiintiö laskettiin jälleen 750 henkilöön.(YLE, Ulkomaat 18.12.2015, Suomi ottaa syyrialaisia ensi vuonna pakolaisleireiltä – samalla pakolaiskiintiö pienenee [2])

Maahanmuuttajien sukupuolijakauma vaihtelee eri lähtömaiden välillä. Naisvaltaisia ryhmiä ovat Thaimaasta (79% naisia), Kiinasta (59%) sekä Venäjältä ja entisestä Neuvostoliitosta maahan muuttaneet (naisia noin 57%). Miesvaltaisia maahanmuuttajaryhmiä ovat puolestaan Iso-Britanniasta (72% miehiä), Turkista (71%), Irakista (63%) ja Intiasta muuttaneet (61%).(Lähde: OECD 2015.)

Ikärakenteeltaan ulkomaalaistaustaiset ovat huomattavasti suomalaistaustaisia nuorempia Vuonna 2013 ulkomaalaistaustaisista työikäisiä eli 15–65-vuotiaita oli 76 prosenttia, kun suomalaistaustaisista työikäisiä oli 63 %. Eläkeikäisiä eli 65 vuotta täyttäneitä ulkomaalaistaustaisista oli vain 5%, kun suomalaistaustaisista heitä oli 20%.(Tilastokeskus 2014.) Ikärakenteeseen vaikuttaa merkittävästi poismuutto, joka on ollut erityisesti viime vuosina varsin yleistä.(VATT-työryhmä 2014.)

Suomen kulttuurinen moninaistuminen ilmenee myös uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvien määrissä. Erityisesti Islamilaisseurakuntien jäsenten määrä on kymmenkertaistunut viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana. Evankelisluterilaiseen kirkkoon, Juutalaisseurakuntiin ja Adventtikirkkoihin kuuluvien määrä on sen sijaan hieman laskenut.

  • Naisten osuus on tasaisesti laskenut Buddhalaisissa yhdyskunnissa (vuoden 2000, 73%:sta vuoden 2014, 56%:iin). Naisten osuus on laskenut myös Islamilaisseurakunnissa, ollen 44% vuonna 2014 (49% vuonna 2000). Sama tilanne on Juutalaisseurakunnissa, joissa naisten osuus oli 48% vuonna 2014 (50% vuonna 2000).
  • Evankelisluterilaisessa kirkossa naisten osuus on sen sijaan pysynyt lähes samana viimeisten 15 vuoden aikana, ollen noin 53 % vuonna 2014. Samoin Katolisen Kirkon jäsenistä naisten osuus (52%, 2014) on pysynyt samana.(Tilastokeskus 2015, Väestö uskonnollisen yhdyskunnan, iän ja sukupuolen mukaan 2000 - 2014, Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat.)
  • Ortodoksisen Kirkkokunnan jäsenistä naisia on 56% (2014); naisten suhteellinen osuus on hieman kasvanut 15 vuoden aikana.
  • Babtistiyhdyskuntiin kuuluvien määrät ovat pysyneet lähes samana 15 vuoden aikana.
Taulukko 2. Uskontokuntien jäsenet 2000−2014
Uskontokunnan jäsenet 2000 2005 2010 2014
Evankelisluterilainen kirkko 4 409 576 4 373 556 4 373 556 4 040 787
Ortodoksinen Kirkkokunta 55 692 57 829 58 449 58 361
Islamilaisseurakunnat 1 199 4 239 9 393 12 313
Katolinen Kirkko Suomessa 7 227 8 446 10 640 12 554
Juutalaisseurakunnat 1 157 1 184 1 208 1 145
Buddhalaiset yhdyskunnat 26 68 509 887
Babtistiyhdyskunnat 2 395 2 422 2 356 2 520
Adventtikirkot 4 316 4 015 3 648 3 429

Lähde: Tilastokeskus, Väestö uskonnollisen yhdyskunnan, iän ja sukupuolen mukaan 2000 - 2014

Suomen kansalaisuuden hankkiminen

Suomessa asuva ulkomaalainen voi saada hakiessaan Suomen kansalaisuuden tietyin edellytyksin, jotka liittyvät mm. asumisaikaan, kielitaitoon ja nuhteettomuuteen. UTH -tutkimuksen mukaan Vajaa kolmannes (29 %) vuonna 2014 Suomessa asuneista, ulkomailla syntyneistä 15–64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä oli Suomen kansalaisia (67 000 henkeä). Reilu neljännes (26 %) oli jonkun muun EU-maan tai Efta-maan kansalaisia (61 000) ja 44 prosentilla oli jonkun kolmannen eli EU:n tai Efta:n ulkopuolisen maan kansalaisuus (102 000).(Sutela & Larja 2015a.)

  • Ulkomaalaistaustaiset naiset ovat hankkineet miehiä useammin Suomen kansalaisuuden (naisista 33 %; miehistä 25 %). Tämä liittyy osittain maahan tulon ja maassa viipymisen syihin, mutta myös siihen, että ulkomaalaistaustaiset naiset olivat asuneet Suomessa keskimäärin hieman pidempään kuin miehet.(Sutela & Larja 2015a.)
  • Eniten kansalaisuuden hankkineita on perhesyistä muuttaneissa ja pakolaistaustaisissa (kummassakin ryhmässä 36 % muuttaneista oli Suomen kansalaisia vuonna 2014). Alle 15-vuotiaina perhesyistä muuttaneilla kansalaisten osuus on suurempi (61%) kuin vasta aikuisena perhesyistä muuttaneilla (28%). Muista syistä muuttaneille, muun muassa paluumuuttajan statuksen saaneilla, vastaava osuus oli vajaa kolmannes (29 %). Ainoastaan reilu kymmenesosa työn (12 %) tai opiskelujen vuoksi (13 %) muuttaneista oli Suomen kansalaisia vuonna 2014. Työn tai opiskelun vuoksi muuttaneet ovat myös asuneet Suomessa keskimäärin vähemmän aikaa kuin muut.(Sutela & Larja 2015a.)

Vähintään 10 vuotta maassa asuneet, yli 15-vuotiaat maahanmuuttajat ovat hankkineet Suomessa kansalaisuuden harvemmin kuin Ruotsissa ja Norjassa.(OECD/European Union 2015.)

  • Siinä missä Ruotsissa ja Norjassa lähes kaikilla on koulutusasteesta riippumatta 10 vuoden jälkeen maan kansalaisuus, Suomessa se on vain noin 60%:lla.(OECD/European Union 2015.)
  • Korkeasti koulutetut ja korkean tulotason maasta muuttaneet hankkivat useammin Suomen

kansalaisuuden (noin 80%). (Tilanne 2012-2013; Tilastolähde: Kansalliset väestötilastot; OECD/European Union 2015.)

Turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi 2015

Katso myös

Malline:Maahanmuutto ja turvallisus