Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2014

Tämä sivu on ensyklopedia-artikkeli. Sivutunniste: Op_fi4534
Moderaattori:Opashknet (katso kaikki) Sivun edistyminen: Täysluonnos. Arvostuksen määrää ei ole arvioitu (ks. peer review).
Lisää dataa {{#opasnet_base_link:Op_fi4534}}

Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus on suunnitteluasiakirja esimerkiksi tulevien hallitusneuvottelujen käyttöön.

Katso myös Kirjallisuutta ympäristöstä terveyden ja hyvinvoinnin voimavarana; sivu toimii kirjallisuusluettelona tälle sivulle.

VNK ylläpitää tulevaisuuskeskustelua loppuhallituskaudella seuraavien teemojen mukaan: Kestävä kasvu, Hyvinvointi, Luottamus, Turvallisuus, Tuottavuus. Analyysi rakentuu näiden teemojen ympärille, keskiössä se miten eri ministeriöt näkevät niiden kehittymisen ja vaihtoehdot, eli mikä on kunkin ministeriön näkökulma eteen tulevissa muutos- ja päätöksentekotilanteissa.

Tässä on tulevaisuuskatsauksen teemaan 5. Ympäristö terveyden ja hyvinvoinnin voimavaraksi liittyviä perustelumuistioita sekä taustakatsaus tietoperustasta.

5. Ympäristö terveyden ja hyvinvoinnin voimavaraksi

Teeman yhteenveto, 1 sivu.

Perustelumuistiot

Pituus tarpeen mukaan, ei julkaista osana tulevaisuuskatsausta vaan erikseen STM:n päättämällä tavalla.

1. Hyvinvointia ja terveyttä edistävä fyysinen ympäristö

1a. Hyvä ravitsemus ja laadukkaan ruokailun edistäminen

Ydinviesti

Liikkumattomuus ja epäterveellinen ruokavalio polarisoituvat.

Joukkoruokailu olisi saatava yhä useampien ulottuville, ja huomio pitää kiinnittää ravitsemukselliseen laatuun, lihan syönnin vähentämiseen, kasvisten lisäämiseen ja suolan määrään. Tyydyttyneen rasvan saanti on edelleen liiallista.

Lihavuuden ehkäisy kaikissa väestöryhmissä liikkumisen edistämisen ja säännöllisen syömisen avulla. Elinympäristö liikkumista suosivaksi, mikä vähentää myös ilmastovaikutuksia.

Suurin vähennys ilmastovaikutuksissa ja lisäys terveysvaikutuksissa saavutetaan kun minimoidaan ilmastoa kuormittavat ja ravintoarvoltaan huonot elintarvikkeet ja korvataan ne vähän kuormittavilla ja ravintosisällöltään monipuolisilla elintarvikkeilla. Ilmastovaikutusten kannalta ja sosiaalisen tasa-arvon vuoksi ruokahävikin määrä pieneksi ohjaamalla kouluihin työttömien ja vanhusten ateriointi.

Taustaa

Suolansaannin vähentäminen; VRN Ravitsemussuositus 2014 suosittaa suolaa 5 g/vrk; nyt koko väestä saa liikaa suolaa, miehet saavat lähes puolet enemmän kuin suositus. Tyydyttyneen rasvan saanti on kääntynyt nousuun usean vuosikymmenen jatkuneen laskun jälkeen aikuisilla. Suomalaisten lasten ja nuorten ravitsemuksesta ei ole kansallista tietoa. Tällaista tietoa tarvitaan ravitsemuspoliittiseen päätöksentekoon. Lisäksi ruokatottumusten muuttaminen on tehokkainta varhaisessa iässä, jolloin makumieltymysten ja ruokatottumusten kehittymiseen voidaan vielä vaikuttaa.

Suomalaisten ravinnon natriumista keskimäärin 20 % tulee kotitalouksissa käytetystä suolasta ja 80 % elintarviketuotteiden ja joukkoruokailun käyttämistä natriumsuoloista. Jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan, mutta elintarviketeollisuuden ja joukkoruokailun merkitys ovat keskeisiä.

Julkisten ruokapalveluiden saaminen yhä useampien ulottuville edistää terveyttä ja kaventaa terveyseroja elinkaaren kaikissa vaiheissa. Esimerkiksi päiväkodeissa hoidettujen lasten ruokavalio on terveellisempi kuin kotona olevien. Työttömien ja vähävaraisten saamista ateriapalveluiden piiriin tulee edistää. Ruokahävikin vähentäminen lisäämällä esimerkiksi työttömien tai vanhusten mahdollisuutta osallistua kuntien ruokapalveluihin vähentää ympäristön haitallisia ilmastovaikutuksia ja edistää heikoimmassa asemassa olevien terveyttä. Julkisissa ruokapalveluissa tarjottavien aterioiden ravitsemuksellinen laatu edistää terveyttä.

Lihavuuden ehkäisy nuoruusiästä alkaen painottuu kulutuksen ja energiansaannin tasapainottamiseen. Elinympäristön ja esimerkiksi työmatkan tulee olla liikkumista suosivaa. Ns. lihavuusepidemian pysäyttämiseksi pitää lisätä liikkumista puoli tuntia päivässä. Viimeisimpien THL:n väestötutkimuksien perusteella suomalaisista aikuisista arviolta 16-32 % liikkuu kävellen tai pyöräillen työmatkoillaan vähintään 15 minuuttia päivässä. Yksityisautoilun vaihtaminen julkiseen liikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn pienentäisi olennaisesti hiilijalanjälkeä, mutta myös tuottaisi myönteisiä terveysvaikutuksia ja alentaisi terveydenhuollon kustannuksia. Päivittäinen istuminen työssä, työmatkalla ja kotona on merkittävä terveysvaara.

Ilmastorasitusta kasvattaa lihansyönti. Keskimäärin työikäiset suomalaiset miehet syövät kasviksia ja hedelmiä 360 g päivässä, naiset 400g, kun suositus on 500 g päivässä. Punaista lihaa suositellaan syötävän korkeintaan 500 g/viikossa - työikäinen mies syö 860 g ja nainen 540 g. Aiemman tutkimuksen perusteella kuluttajien ruokavalinnoilla saavutettavissa olevat päästövähennykset arvioidaan 25-50 prosentiksi. Tavoiteltava aikataulu perusteluineen Hahmotus aloitusajankohdasta ja ajallisesta painotuksesta

Toivotut kulutusmuutokset edellyttävät kestäviä elintarvikevalintoja ja ympäristötietoisuutta tukevaa politiikkaa.

Lasten ja nuorten ruoankäytön ja ravinnonsaannin ongelmia ei tunneta. Ruokatottumusten muuttaminen on kuitenkin tehokkainta kun se aloitetaan varhain.

Luotettavaa tietoa suomalaisten elintarvikkeiden koostumuksesta tarvitaan eri väestöryhmien ravitsemuksen lisäksi mm. pakkausmerkintöjä varten elintarviketeollisuuteen ja kauppaan, terveydenhuoltoon, ruokahuoltoon ja opetukseen. THL:n ylläpitämän elintarvikkeiden koostumustietokannan (Fineli) tiedon ylläpito ja kehittäminen tulee turvata.

Kustannukset

Suomen väkilukuun suhteutettuna natriuminsaannin vähentäminen 1 200 mg/pv (3 g ruokasuolaa) vähentäisi vuositasolla uusia sydäninfarkteja 1000–1590 ja uusia aivohalvauksia 640–1 020, lisäisi terveitä elinvuosia 3 800–6 000 ja vähentäisi terveydenhuollon menoja 160–280 miljoonaa euroa.

Kytkennät muille hallinnonaloille

Koko elintarvikeketju tuotannosta lautaselle: MMM, OKM, TEM, YM, STM, VM

Lisätiedot

Asiantuntijat: Heli Kuusipalo (THL/RAVY), Suvi Virtanen (THL/RAVY)

1b. Talous-, jäte- ja muut vedet

Ydinviesti

Vesiturvallisuutta on edistettävä, jotta riski sairastua vesivälitteisten epidemioiden vuoksi pienenee. Vesiturvallisuuden kannalta merkittävimpiä tulevaisuuden uhkia ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamat voimistuvat sääilmiöt, kuten tulvat, rankkasateet ja hellejaksot, jotka saattavat johtaa vesihuollon raakavesilähteinä käytettävien pohja- ja pintavesien saastumiseen, vesijohtoverkostojen kunnon jatkuva heikentyminen ja puutteellinen peruskorjaus sekä vesiturvallisuuden kannalta merkittävien taudinaiheuttajien rantautuminen Suomeen. Keskeiset tarvittavat toimenpiteet ovat

• vesiriskinarvioinnin ja -hallinnan tietopohjan ja osaamisen kehittäminen sekä kansallisesti että vesilaitoksilla ja
• vesijohtoverkostojen perusparannuksen suunnittelu ja järjestelmällinen toteutus lähivuosikymmeninä.

Taustaa

STM:n asettama kansallinen tavoite on, että yksittäisen kansalaisen riskin suuruus sairastua vesivälitteisen epidemian vuoksi infektioon olisi vuositasolla korkeintaan 1 sairaustapaus /10 000 asukasta. Tähän tavoitteeseen ei ole ylletty. Sairastuvuus vesivälitteisissä epidemioissa ylittää tällä hetkellä tavoitearvon nelinkertaisesti. Tavoite näyttää vaikealta saavuttaa useiden eri tekijöiden vuoksi. Ilmastonmuutoksen on ennustettu johtavan entisestään voimistuviin sään ääri-ilmiöihin (sateet, tulvat, kuivuus), jotka voivat johtaa raakavesilähteiden saastumiseen. Lisäksi rankkasateiden aiheuttamat viemäriverkostojen ylivuodot ja jätevesien ohijuoksutukset voivat huonontaa vesistöjen veden laatua, mikä tulee ottaa huomioon talousvesituotannossa ja vesistöjen virkistyskäytössä. Jos tulevina kesinä hellejaksot yleistyvät ja pitkittyvät, se voi lisätä myös joidenkin terveydelle haitallisten mikrobien, kuten legionellabakteerien ja Vibrio cholerae -bakteerien kasvua vesistöissä.

Toinen merkittävä uhkatekijä on talous- ja jätevesiverkostojen kunnon jatkuva heikentyminen, puutteellinen ylläpito ja riittämätön peruskorjaus. Uhkana on, että verkostojen korjausvelasta aiheutuvat verkostovuodot ja putkirikot johtavat yhä useammin talousveden likaantumiseen ja sen myötä mahdollisesti vesiepidemioihin.

Lisääntyvä matkailu voi johtaa uusien taudinaiheuttajien, kuten hepatiitti A:n rantautumiseen Suomeen. Kuluneen hallituskauden aikana toteutetun talousvesiasetuksen muutoksen (STMa 442/2014) ja vesihuollon, sanitaation ja kiinteistövesien riskien arvioimiseksi ja hallitsemiseksi (WSP, SSP ja BWSP) käynnistettyjen toimien avulla pyritään edistämään vesiturvallisuutta kokonaisuutena.

Vesihuollon parissa toimivat tahot ovat nostaneet esille huolen vesijohtoverkostojen kunnon heikentymisestä ja verkostojen laajasta korjausvelasta.

Tavoiteltava aikataulu perusteluineen

Seuraavien vuosien aikana tulisi vahvistaa ja tukea vesihuollon riskien arvioinnin ja hallinnan toimeenpanoa vesilaitoksilla. Toimeenpano pääsee laajamittaisesti käyntiin vasta vuonna 2015, jolloin työhön laadittavat työkalut ovat laitosten ja viranomaisten käytettävissä. Riskien arviointi ja hallinta edellyttävät ennakointia ja olemassa olevien tietojen kriittistä analysointia, mikä saattaa etenkin pienempien laitosten osalta koitua haasteeksi.

Vesijohtoverkostojen ylläpitoon ja peruskorjaukseen sekä hulevesien hallintaan liittyvä työ olisi käynnistettävä viipymättä, sillä verkostojen saattaminen turvalliselle tasolle vie vuosikymmeniä, jonka jälkeenkin sen olisi jatkuttava laitosten normaalina rakenteiden ylläpitona. Jätevesien hallintaan liittyvien toimien yhteydessä tulisi lisätä eri toimijoiden keskinäistä yhteistyötä terveys- ja ympäristöhaittojen arvioimiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Vesialalla tulisi myös kyetä varautumaan mahdollisten uusien taudinaiheuttajien havaitsemiseen ja niiden aiheuttamien haittojen torjumiseen.

Kustannukset

Riskienarvioinnin ja – hallinnan toteuttaminen tulee sitomaan niin vesihuoltolaitoksien kuin terveydensuojeluviranomaisten voimavaroja. Kyse ei ole niinkään lisäkustannuksista kuin voimavarojen uudelleen priorisoinnista. Myös eri tahojen välisen yhteistyön tiivistäminen ei välttämättä merkitse suuria lisäkustannuksia vaan se voi hoitua osin tiedonvaihdon lisäämisen avulla.

Vesiturvallisuuden riskienhallintajärjestelmien käyttöönotosta, kuten desinfiointi- ja varavoimajärjestelmistä, aiheutuu kustannuksia vesihuoltolaitoksille (>100 kEUR/yksikkö). Hinta ei kuitenkaan vaikuta suurelta verrattaessa sitä yhden vesiepidemian aiheuttamiin välittömiin ja välillisiin kustannuksiin, mitkä voivat nousta jopa miljooniin euroihin.

Kunnille (valtion avustamina) verkostojen kunnostus maksaa sen sijaan suuria summia. Kunnostustyöt joudutaan joskus kuitenkin suorittamaan. Verkostojen kunnostus tulee sitomaan huomattavia rahamääriä (>1 MEUR /yksikkö)

Kytkennät muille hallinnonaloille

Vesiasioissa on vastuumisteriöinä STM:n lisäksi ympäristöministeriö (YM) ja Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), kukin omassa roolissaan.

YM vastaa talousveden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista. YM:n vastuulla on lisäksi pohjavesien laatu (kaivovedet).

Maa- ja metsätalousministeriö – vesitalouteen liittyvä lainsäädäntö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Tärkeimpänä vesilaki joka koskee vesivarojen käyttöä ja hoitamista.

Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema hanke: Vesihuollon korjausinvestointien suunnitteluun, verkostovuotojen vähentämiseen ja hulevesien hallintaan liittyvien hyvien käytäntöjen yhteen sovittaminen terveys- ja ympäristöriskien vähentämiseksi.

Lisätiedot

Asiantuntijat: Ilkka Miettinen (THL/YMTO), Outi Zacheus (THL/YMTO), Jaana Kusnetsov (THL/YMTO),Tarja Pitkänen (THL/YMTO)

1c. Terveellinen asuinympäristö

Ydinviesti

Ihminen viettää valtaosan elämästään sisällä, erityisesti kotona, jolloin asuinympäristöllä on suuri merkitys ihmisten terveyden, hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Jotta asuinympäristöstä johtuvia terveyshaittoja voidaan minimoida, tulee huolehtia, että

1) Kosteus- ja homevaurio- ja muut sisäilmaongelmat ennaltaehkäistään, havaitaan ja korjataan

2) Kotitalouksien puunpolton ilmansaasteista aiheutuvia terveyshaittoja vähennetään

3) Ilmastonmuutoksen aiheuttamat suorat ja epäsuorat terveyshaitat Suomessa arvioidaan ja pyritään ehkäisemään

4) Sisäympäristön laatu ja terveellisyys huomioidaan rakennusten energiatehokkuusvaatimusten kiristyessä

Taustaa

Terveellinen asuinympäristö edellyttää rakennusten fyysisen ympäristön sekä sisäilman terveellisyyden varmistamisen. Rakennusten terveellisyyteen vaikuttavat mm. rakennuksen kunto, sisäilman laatu ja rakenne- ja muut tekniset ratkaisut, kuten ilmanvaihto sekä alueen kaavoitus ja liikennejärjestelyt. Sisäilman laatuun vaikuttavat lukuisat epäpuhtauslähteet, kuten ulkoilman saasteet, kosteusvauriot, rakennusmateriaalit, talouskemikaalit, puunpienpoltto ja muu ihmisten toiminta. Useista vaikuttavista tekijöistä muodostuu haastava kokonaisuus, jonka hallitseminen vaatii erityisesti hyvää rakentamista ja rakennusten ylläpitoa. Entistä tärkeämmäksi tulisi muodostua terveysnäkökulmien huomioonottaminen niin kaavoituksessa, rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa kuin korjauksissakin. Tärkeä osa rakennusten terveellisyyden varmistamista on päätöksentekijöiden, käyttäjien, viranomaisten ym. toimijoiden tietoisuuden lisääminen luotettavalla tiedolla, koulutuksella, ohjeistuksilla ja hyvillä käytännöillä.

Yksi rakennusten fyysisen ympäristöön liittyvistä haasteista on rakennusten jatkuvan seurannan ja kunnossapitokulttuurin parantaminen; tämä auttaa myös sisäilma-ongelmien varhaisempaa havaitsemista. Rakennusten sisäilmaongelmien yleisyys ja niistä aiheutuvat terveyshaitat asettavat vaatimuksia asian pikaiselle ratkaisemiselle. Ongelmien havaitseminen ja ratkaiseminen tulee tehdä entistä luotettavammin ja tehokkaammin, mikä edellyttää tutkitun tiedon jalostamista ohjeistuksiksi ja toimintamalleiksi ja viranomaisyhteistyön kehittämistä, sekä pätevien asiantuntijoiden koulutusta vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. Uudet tai nousevat sisäilmatekijät, kuten rakennuksen mikrobiomi ja kemikaalien yhteisvaikutukset, voivat lisääntyvän tiedon ja tietoyhteiskunnan muutoksen takia herättää tarpeetonta huolta korostaen entisestään luotettavan tiedon tuottamista ja riskien asianmukaista arviointia. Erityinen huomio tulee kiinnittää sisäilmaongelmien terveyshaitan vakavuuden arviointiin ja toimenpiteiden kiireellisyyden määrittämiseen ottaen huomioon herkistyneet ihmisryhmät. Ilmastonmuutoksen myötä kosteusvaurioiden riski voi lisääntyä, mikä luo tarvetta mm. ongelmiin varautumiseen ja ohjeistusten luomiselle.

Ilmansaasteista aiheutuu Suomessa mittavia terveyshaittoja. Kotitalouksien puunpoltto on merkittävimpiä ilmansaasteiden lähteitä, ja yleistyy jatkuvasti. Puunpolton terveyshaittoja tulisi vähentää tiiviisti rakennetuilla alueilla lisäämällä valistusta terveyshaitoista, puuttumalla savuhaittoihin kunnissa tehokkaammin, sekä estämällä huonolaatuisten tulisijojen pääsy markkinoille.

Ilmastonmuutos etenee ja aiheuttaa jo nyt Suomessa suoria ja epäsuoria terveyshaittoja. Terveyshaitat tunnetaan kuitenkin huonosti, minkä vuoksi haittojen ehkäiseminen on vaikeaa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset terveyteen Suomessa nyt ja tulevaisuudessa tulisi arvioida pikaisesti. Helleaaltojen terveyshaittojen ehkäisy tulee käynnistää heti, ja kohdistaa toimenpiteet ensin herkkiin kohteisiin (esim. sairaalat, palvelutalot).

Suomen rakennuskanta tulee lähivuosina kokemaan valtavia muutoksia, sillä EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että joulukuun 2020 loppuun mennessä kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia ja vuoden 2019 alusta uudet rakennukset, jotka ovat viranomaisten käytössä ja omistuksessa, ovat lähes nollaenergiarakennuksia. Jäsenvaltioiden on lisäksi kehitettävä toimintatapoja ja toteutettava toimenpiteitä, kuten asetettava tavoitteita, edistääkseen kunnostettavien rakennusten muuntamista lähes nollaenergiarakennuksiksi. Rakennusten muuttaminen lähes nollaenergiarakennuksiksi tulee takuuvarmasti vaikuttamaan sisäympäristön laatuun ja terveellisyyteen. Jos/kun vaikutusten arviointiin panostetaan ennakoivasti, voidaan mahdolliset hyödyt maksimoida. Ohjeistusta ja seurantaa tulee lisätä sen varmistamiseksi, että kunnat ja kiinteistönomistajat lähtevät tavoittelemaan energiatehokkuuden parantamisen ohella parempaa sisäympäristön laatua. Jos asiaa ei varmisteta on riskinä olosuhteiden huononeminen (mm. ilmanvaihto, kosteus- ja lämpöolosuhteet).

Tavoiteltava aikataulu perusteluineen

Seuraavien neljän vuoden aikana tulisi valmistella ohjeistusta, toimintamalleja ja seurantatyökaluja sisäilmaongelmien havaitsemiseen, seurantaan ja viranomaisyhteistyöhön sekä kouluttaa ammattilaisia asioiden hallintaan ja tutkimiseen. Myöhemmin tulisi valmistella varautumista ja ohjeistusta ilmastonmuutoksesta aiheutuviin kosteusvauriohin.

Puunpolton terveyhaittojen vähentämiseen tähtääviä toimia tulisi tehostaa pikaisesti, sillä puunpolton ilmansaasteista aiheutuvat terveyshaitat lisääntyvät koko ajan.

Ilmastonmuutoksen terveyshaittojen kansallinen arviointi tulisi käynnistää mahdollisimman pian, sillä vaikutuksia havaitaan jo nyt, mutta haittojen ehkäisyä estää vähäinen tieto vaikutusten koko kirjosta sekä mittakaavasta. Helleaaltojen terveyshaittojen vähentäminen tulee käynnistää heti, koska vaikutukset ovat mittavat.

Vuoteen 2018 mennessä tulisi valmistella ohjeistusta ja seurantatyökaluja kunnille sekä rakennusten omistajille koskien rakennusten sisäympäristön laadun ja terveellisyyden huomioimista lähes nollaenergiarakennuksissa ja energiaparannuskohteissa, koska vuoden 2019 alusta uusien rakennusten, jotka ovat viranomaisten käytössä ja omistuksessa, tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia (sama koskee kaikkia rakennuksia vuoden 2021 alusta). Ohjeistuksen valmistelu ja seurantatyökalujen kehittäminen aloitetaan vuoteen 2015 mennessä.

Kustannukset

Ilmastonmuutoksen terveyshaittojen arvioinnin (esim. tutkimusohjelma) sekä puunpolton terveyshaittojen ehkäisemisen kustannukset ovat erittäin vähäiset verrattuna tulevaisuudessa estetyistä sairastapauksista saatuihin kustannussäästöihin. Helleaaltojen terveyshaittojen vähentämisen kustannukset syntyvät ennenkaikkea rakennuskannan parantamisesta, ja ovat jo herkimpien kohteiden osalta miljoonia euroja. Ohjeistuksen ja seurantatyökalujen kehittämisen kustannukset ovat vähäisiä verrattuna odotettavissa oleviin hyötyihin, jotka liittyvät ennaltaehkäisevään työhön sisäympäristön laadun parantamiseksi ja rakennusten terveellisyyden lisäämiseksi.

Kytkennät muille hallinnonaloille

YM on ratkaisevassa roolissa kaikissa rakentamiseen liittyvissä asioissa (mm. kosteusvaurioden ennaltaehkäiseminen ja korjaaminen, rakentamisen asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset, rakennusten energiamääräykset. YM on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä vähentämään puunpolton terveyshaittoja.

Lisätiedot

Asiantuntijat: Anne Hyvärinen (THL/YMTO), Timo Lanki (THL/YMTO), Ulla Haverinen-Shaughnessy (THL/YMTO), Raimo Salonen (THL/YMTO)

2. Terveyden ja turvallisuuden varmistaminen

2a. Alueidenkäytön suunnittelun merkitys korostuu

Ydinviesti

Ilmansaasteille ja melulle altistumisesta aiheutuu Suomessa mittavia terveyshaittoja. Yhdyskuntarakenteiden tiivistyminen sekä energiantuotannon hajautuminen uhkaa lisätä haittoja entisestään. Samat tekijät uhkaavat vähentää viher- ja virkistysalueista saatavia terveyshyötyjä. Alueidenkäytön suunnittelussa tulee terveysvaikutukset ottaa tulevaisuudessa entistä paremmin huomioon. Suunnittelussa tulee erityisesti pyrkiä herkkien väestöryhmien suojaamiseen sekä väestön eriarvoistumisen ehkäisemiseen.

Taustaa

Liikenne on sekä ilmansaasteiden että melun keskeinen päästölähde. Kaupungistumisen eteneminen sekä pyrkimys tiivistää yhdyskuntarakenteita kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi uhkaa lisätä altistumista. Suunnittelussa tulisi pyrkiä kokonaisvaltaisesti ehkäisemään liikenteen päästöistä aiheutuvia terveyshaittoja – nykyisellään melu ja ilmansaasteet käsitellään usein erillisinä kysymyksinä. Yhdyskuntarakenteen tiivistyminen uhkaa myös vähentää terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä viheralueita ja hiljaisia alueita. Vaarana on, että yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevat tulevat kärsimään eniten muutoksista.

Yksinkertaisimmillaan terveysnäkökohtien huomioiminen alueidenkäytön suunnittelussa tarkoittaa riittävän etäisyyden järjestämistä päästöjä aiheuttavien toimintojen ja väestön välille. Tämä koskee esimerkiksi liikenneväyliä ja uusia hajautetun energiantuotannon muotoja kuten tuulivoimaa ja bioenergiaa. Ympäristöstä saatavien terveyshyötyjen kannalta taas on tärkeää, että kansalaisilla on lyhyt matka lähimmälle virkistysalueelle, ja että alue on riittävän laaja. Alueidenkäytön suunnittelussa tulisi kiinnittää erityisesti huomioida herkkien toimintojen sijoittamiseen – tällaisia ovat esimerkiksi koulut, päiväkodit, sairaalat ja palvelutalot.

Tavoiteltava aikataulu perusteluineen

Pitkälle vaikuttavia alueidenkäytön suunnitteluratkaisuja tehdään koko ajan. Siten tukea ja työkaluja kaavoitusratkaisujen terveydellisten nettovaikutusten arvioimiseksi tulisi lisätä pikaisesti.

Kustannukset

Alueidenkäytön suunnittelun tehostamisen vaatima tuki (asiantuntijatuki, tekniset työalustat) on kustannuksiltaan hyvin vähäinen verrattuna saavutettavissa oleviin terveydenhuollon säästöihin.

Kytkennät muille hallinnonaloille

Eri hallinnonalojen välille tarvitaan nykyistä tiiviimpää yhteydenpitoa. Erityisen tärkeää on STM:n ja kaavoituksesta vastaavan YM:n vuoropuhelu.

Lisätiedot

Asiantuntija: Timo Lanki, THL

2b. Varautuminen ympäristöterveyden erityistilanteisiin

Ydinviesti

Ympäristöterveyden erityistilanteisiin on varauduttava ja ne hoidettava tehokkaasti, jotta väestön terveysriski pienenee.

Ympäristöterveyden erityistilanteiden kirjo on hyvin laaja, terveysriskit voivat olla merkittäviä ja niiden hoito vaatii useiden hallinnonalojen saumatonta yhteistyötä ja esteetöntä tiedonkulkua. Suomessa täytyy ylläpitää uskottavaa tietotaitoa ja asiantuntijakapasiteettia sekä kehittää varautumisjärjestelmiä, jotta erityistilanteista selvitään mahdollisimman vähin vahingoin.

Taustaa

Ympäristöterveyden erityistilanteella tarkoitetaan normaaliolojen häiriötilaa, joka on yllättävä, aiheuttaa äkillistä uhkaa ja joka voi vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden. Erityistilanteet voivat edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää. Erityistilanteet voivat olla joko paikallisia tai ne eivät noudata maiden rajoja vaan ongelma voi levitä hyvin laajalle alueelle.

Ilmastonmuutoksen myötä ympäristöterveyden erityistilanteet tulevat lisääntymään, ja niiden vaikutukset pahenemaan. Tulvien ja rankkasateiden aiheuttamat vesivälitteiset epidemiat lisääntyvät, helleaallot yleistyvät ja pahenevat ja niihin liittyvin metsäpalojen aiheuttamat ilmanlaadun heikkenemiset aiheuttavat satoja ylimääräisiä kuolemia vuodessa.

Globalisaation ja ihmisten sekä tavaroiden vapaan liikkuvuuden johdosta erityistilanteita voi syntyä esim. infektiotautien sekä zoonoosien äkillisinä esiintymisinä.

Paikallisia erityistilanteita syntyy laiminlyöntien, huolimattomuuden ja onnettomuuksien sekä rapautuvan infrastruktuurin myötä. Kemikaaleihin liittyvät erityistilanteet ovat tyypillisiä tällaisia tilanteita.

Erityistilanteita tapahtuu tulevaisuudessakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Luonnonilmiöihin liittyviä erityistilanteita ei voi paljon etukäteen ennustaa. Mikään valmius- tai jatkuvuussuunnittelu ei ole aukotonta. Niiden ollessa kunnossa erityistilanteista selvitään mahdollisesti vähemmin vaurioin.

Erityistilanteiden hoito vaatii hyvää ennakkosuunnittelua sekä kansallista ja erityisesti kansainvälistä yhteistyötä. Suomessa on verkostomaisella toiminnalla pyritty parantamaan biologisten ja kemiallisten erityistilanteiden uhkiin. Näitä varten on perustettu sekä B-osaamis- että C-osaamiskeskus, joilla on 24/7 päivystys omalla alallaan. Säteilysuojauksen valmiutta on uusittu jatkuvatoimisella tiheällä ja kattavalla, ulkoista säteilyaltistusta valvovalla verkolla.

Kansainvälisesti Suomi osallistuu IHR-toimintaan tartuntatautien osalta ja rajat ylittäviä uhkia seurataan EU-asetuksen velvoittamana EWRS-järjestelmällä.

Seuraavan neljän vuoden aikana tulisi varmistaa, että erityistilanteiden hoitamiseen on kunnilla sekä eri viranomaistahoilla riittävät resurssit, jotta maassa säilyy tarpeellinen asiantuntijuus sekä tekninen, laboratorio- ja kliininen osaaminen. Erityistilanteiden hoidossa ei voida tukeutua kaupallisiin toimijoihin.

Suomeen tulisi pystyttää pikaisesti helle/terveysvaroitusjärjestelmä, jollainen on käytössä jo monissa Euroopan maissa.

Tulvien ja rankkasateiden aiheuttamiin kosteus- ja homevaurioriskeihin varautumiseen tarvitaan ohjeistusta kastuneiden rakennusten korjaamiseksi.

Tavoiteltava aikataulu perusteluineen

Erityistilanteiden hoitamiseen tarvittavat resursseja olisi tarvittavilta osin laajennettava mahdollisimman pian. Hellevaroitusjärjestelmä tarvittaisiin välittömästi. Tulvien ja rankkasateiden aiheuttamiin kosteus- ja homevaurioriskeihin liittyvää ohjeistusta kastuneiden rakennusten korjaamiseksi kannattaa työstää muun asiaan liittyvän ohjeistuksen ohessa.

Kustannukset

Asiantuntijuuden ja osaamisen ylläpito vaatii resursseja kunnista alkaen ja jatkuen eri viranomaistahojen resurssitarpeeseen. Osa kustannuksista katetaan priorisoimalla voimavaroja uudelleen. Toimijoiden välisen yhteistyön tiivistäminen yli hallinnonalojen rajojen ei tuo lisää kustannuksia vaan erityistilanteiden hoito paranee tiedonvaihdon tehostumisen kautta.

Kytkennät muille hallinnonaloille

Kunnan terveydensuojeluviranomaiset ovat ratkaisevassa roolissa erityistilanteiden aiheuttamien haittojen ehkäisemisessä, selvittämisessä ja poistamisessa sekä väestölle tiedottamisessa. Valtion hallinnon muut viranomaiset toimivat kuntien kanssa yhteistyössä omilla hallinnon aloillaan. STM hoitaa vastuuministeriönä terveyteen liittyviä asioita, lisäksi ympäristöministeriö (YM) ja sisäministeriö (SM) sekä työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) omia hallinnonalojaan.

Lisätiedot

Asiantuntija(t): Hannu Komulainen (THL/YMTO), Ilkka Miettinen (THL/YMTO), Hannu Kiviranta (THL/YMTO), Timo Lanki (THL/YMTO), Raimo Salonen (THL/YMTO), Mika Salminen (THL/TATO), Markku Kuusi (THL/TATO)

3. Ympäristö psyykkisenä voimavarana

Elinympäristöstä terveyshyötyjä

Ydinviesti

Virkistys- ja viheralueet ovat esimerkkejä terveyttä edistävistä elinympäristöistä. Lähivirkistys- ja viheralueiden merkitys kasvaa kaupungistumisen myötä, mutta samalla ne ovat vaarassa vähentyä yhdyskuntarakenteen tiivistyessä ja taloudellisten paineiden kasvaessa. Elinympäristön terveyttä edistävät vaikutukset tulee ottaa päätöksentekotilanteissa huomioon. Tämän edesauttamiseksi tarvitaan lisää tutkimustietoa terveysvaikutusten kirjosta ja kustannushyödyistä.

Taustaa

Nykyaikaiseen elämäntapaan yhdistyy usein stressi ja vähäinen liikunta, mikä näkyy mielenterveysongelmien ja lihavuuden yleistymisenä. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat myös ajalle tyypillisiä ilmiöitä. Viheralueet ja virkistysalueet tarjoavat mahdollisuuden niin liikkumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin luontokokemukseen ja hiljaisuuteenkin. Viheralueet toimivat myös puskurina ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan (rankkasateet, helle). Viher- ja virkistysalueiden merkitys korostuu kaupunkialueilla.

Henkinen hyvinvointi on yhteydessä fyysiseen hyvinvointiin ja edelleen sairauksien syntyyn. Elinympäristön terveyttä edistävät vaikutukset tulisikin huomioida yhteiskunnallisessa päätöksenteossa nykyistä paremmin. Viher- ja virkistysalueita tulee säilyttää riittävästi, ja niitä tulee suojella alueiden arvoa alentavilta tekijöiltä kuten ilmansaasteilta, melulta, ja luonnon monimuotoisuuden vähentymiseltä. Erityisen tärkeää on hyvinvointia edistävän elinympäristön takaaminen herkille väestöryhmille kuten lapsille, syrjäytymisuhassa eläville ja mielenterveyskuntoutujille. Ongelmana päätöksentekotilanteissa on se, että hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista on vain vähän tieteellistä tietoa.

Tavoiteltava aikataulu perusteluineen

Seuraavalla hallituskaudella tulisi pysäyttää viher- ja virkistysalueiden väheneminen, sekä kerryttää tutkimustietoa (esim. tutkimusohjelma) elinympäristöjen positiivisista vaikutuksista hyvinvointiin ja terveyteen. Lisäksi tulisi kehittää uusia elinympäristön terveellisyyttä kuvaavia indikaattoreja.

Kustannukset

Kustannuksia syntyy tutkimustiedon kerryttämisestä, mutta ennen kaikkea siitä, että viher- ja virkistysalueisiin varattua maa-alaa ei voida käyttää muuhun yhdyskuntarakentamiseen. Toimien nettovaikutukset ovat todennäköisesti positiiviset sairaanhoitoon käytettävien kulujen alentuessa.

Kytkennät muille hallinnonaloille

Yhteistyötä on lisättävä erityisesti YM:n (kaavoitus) ja MMM:n (metsien hoito) hallinnonalojen kanssa.

Lisätiedot

Asiantuntija: Timo Lanki, THL

Tietoperustan inventointi

Tietoperustan inventointi on siirretty sivulle Kirjallisuutta ympäristöstä terveyden ja hyvinvoinnin voimavarana.

Katso myös

• Kirjallisuutta ympäristöstä terveyden ja hyvinvoinnin voimavarana
• Liikenne ja viestintä digitaalisessa Suomessa 2020
• Ympäristöministeriön tulevaisuuskatsaus