Vaikutukset pohjaveteen

Tähän hankkeeseen kuuluvia sivuja	Hankkeen etusivu · Sisällysluettelo · Ohjeita kirjoittajille · Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa (tämän hankkeen tuottama lopullinen opas)
Muita kaivostoimintaan liittyviä sivuja	Minera-malli · Hyvä kaivos pohjoisessa · Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt · Ympäristövaikutusten arviointimenettely kaivoshankkeissa · Teemasivu:Kaivostoiminta
Sivun aiheeseen liittyviä muita sivuja

----#: . Tämä kappale on yleisesti ottaen hyvin pitkä. Jäsentely on hyvä. Joitakin asioita on syytä muuttaa yleisemmälle tasolle. --Tommi Kauppila (keskustelu) 11. huhtikuuta 2014 kello 11.25 (EEST) (type: truth; paradigms: science: comment)

Vaikutukset pohjaveteen

Kaivostoiminnalla on sekä määrällisiä että laadullisia vaikutuksia alueen pohjavesiin. Louhoksen kuivanapitopumppaus alentaa pohjaveden pintaa ja muuttaa pohjaveden virtaussuuntia, ja louhinta muuttaa kallioperän hydrogeologisia ominaisuuksia. Maanpoistot, rakentaminen ja kaivannaisjätteiden läjittäminen vaikuttavat pohjaveden muodostumiseen alueella. Lisäksi vesipäästöt (valuma-, hule- ja suotovedet) kaivannaisjätteiden läjittämisestä, louhosvesistä ja teollisuusalueelta vaikuttavat pohjaveden laatuun. Myös kaivosalueella tapahtuva pölyäminen vaikuttaa teollisuusalueen maaperään ja valumavesien laatuun.

Arvioitavat asiat

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on keskeistä arvioida toiminnan vaikutusta pohjaveden laatuun ja määriin, ja siten sen käyttömahdollisuuksiin ja vaikutukseen pintavesien laatuun.

Arviointiin sisällytettäviä asioita ovat:

• Pohjaveden vesitaseet ja virtaussuunnat
  • Kaivoksen kuivanapitopumppauksen vaikutus pohjavedenpintoihin (kuivatuskartion laajuus ja syvyys), virtaussuuntiin ja pohjaveden käytölle (pohjavesialueet, vedenottamot, kaivot)
  • Maankäytön muuttumisen vaikutus pohjavesitaseisiin ja pohjaveden virtaussuuntiin ja -reitteihin (maanpoistot, rakennetut alueet yms.)
• Pohjaveden laatu
  • Kaivannaisjätealueilta pohjaveteen suotautuvien vesien vaikutus pohjaveden laatuun
  • Kaivosalueen valumavesien vaikutus pohjaveden laatuun
  • Kaivosalueen maaperän laadun muutosten vaikutus pohjaveden laatuun
  • Kemikaalien ja polttoaineiden varastoinnista vuotojen tms. vahinkojen aiheuttamat muutokset pohjaveden laatuun
  • Pohjaveteen pääsevien haitta-aineiden kulkeutuminen laajemmalle alueelle
    • Vaikutukset mahdollisten vedenottamoiden ja kaivojen veden laatuun
  • Louhosvesien (ml. räjäytykset ja räjähdysaineiden käyttö; mahdollinen kaivostäyttö) vaikutukset kalliopohjaveden laatuun toiminnan päättymisen ja kuivanapitopumppauksen päätyttyä

Vaikutusten arvioinnin tulisi kattaa koko toiminnan elinkaaren aikaisten vaikutusten arvioiminen (ml. kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito).

Vaikutuksien arvioiminen

Muutokset pohjaveden määrässä ja virtaussuunnissa

Kaivostoiminta aiheuttaa väistämättä muutoksia pohjaveden määrässä ja virtaussuunnissa. Suurimmat muutokset aiheutuvat louhosten kuivanapidosta ja niistä pois pumpattavista vesistä, mutta myös maanpäälliset rakennelmat ja kasat saattavat aiheuttaa muutoksia. Näitä muutoksia voidaan arvioida mm. mallintamalla tai analyyttisin menetelmin. Lähtötietojen ollessa riittävät mallinnusta varten, yksinkertainenkin mallinnus saattaa antaa hyvän kuvan pohjaveden määrän ja virtaussuuntien muuttumisesta. Usein YVA-vaiheessa hydrogeologiset parametrit ja niiden avaruudellinen vaihtelu ei välttämättä ole kovin hyvin tunnettu, joten analyyttisillä menetelmillä pystytään laskemaan mm. louhoksen kuivatusvesien virtaama, pohjaveden pinnan alenema ja alenemakartio jos käytettävissä oleva lähtöaineisto ei riitä mallinnuksen tekemiseen. Laskennassa akviferin ominaisuudet oletetaan homogeeniseksi ja isotrooppiseksi, mikä ei luonnossa pidä paikkaansa. Näin ollen analyyttisen laskennan tueksi tarvitaan myös hydrogeologista pohdintaa tuloksen oikeellisuudesta ja avaruudellisesta sijoittumisesta. Erilaisille louhoksille ja akvifereille sopivia analyyttisia laskentakaavoja ovat koonneet ja kehittäneet mm. Airaksinen (1978), Singh ja Atkins (1984, 1985) ja Marinelli ja Niccoli (2000).

Usein mitattavat suureet louhostyypistä ja akviferista riippuen koostuvat hydraulisesta johtavuudesta, pohjavedellä kyllästyneen muodostuman paksuudesta ja varastokertoimesta kun taas louhoksessa tarvittava alenema ja sen säde sekä pohjaveden virtaama joudutaan arvioimaan suunnitelmien perusteella. Maaperässä muodostuman ominaisuuksien arviointi on yleensä yksinkertaista, hydrogeologisten mittauksien, kairaustulosten ja geofysikaalisen tutkimuksen perusteella. Kallioperässä veden virtaus tapahtuu kallioperän raoissa ja ruhjeissa, joiden ominaisuuksien mittaaminen ja arviointi on vaikeampaa ja vaatii käytettävien menetelmien tarkkaa valintaa sekä laadukasta yhteistulkintaa.

Pohjavesitutkimusten kohdentaminen

YVA-vaiheen pohjavesitutkimuksien kohdentamisessa on tärkeää, että havaintopaikat ovat olennaisia arvioitavien vaikutusten ja kaivostoimintojen sijoittamisen kannalta. Maaperän pohjaveden tutkimisessa lähtökohtana tulisi olla mahdollisesti herkät kohteet, kuten harjumuodostumat, joihin suunnitellulla kaivostoimintojen sijoittamisella on vaikutusta, esimerkiksi pohjaveden laadun ja määrän kannalta. Maaperän pohjavesitutkimusten sijoittamisessa geomorfologinen tulkinta sekä karttatulkinta on avainasemassa. Kartta- ja geomorfologista tulkintaa tulee täsmentää soveltuvin geofysikaalisin menetelmin ennen kairauksia ja pohjavesiputkien asentamista optimaalisiin kohtiin.

Kalliopohjaveden vaikutus kaivoksen vesitaseeseen ja pohjaveden pintoihin saattaa olla merkittävä. Suomalaisessa kiteisessä kallioperässä ruhjevyöhykkeet toimivat usein veden kuljettajina, kun taas ehyen ja vähän ruhjeisen kallion vedenjohtokyky on huomattavasti sitä pienempi. Kalliopohjaveden tutkimuksissa onkin oleellista paikallistaa ruhjevyöhykkeet esim. lineamenttitulkinnan perusteella. Kalliopohjavesikairauksissa nyrkkisääntönä voi pitää, että 50% vedenhankintaa varten poratuista kaivoista osottautuu hyvän antoisuuden omaaviksi (Mäkelä, 2012). YVA-vaiheessa olisikin hyvä keskittää tutkimuksia hyvän vedenantoisuuden kohteisiin, kuten ruhjevyöhykkeisiin, jolloin vesitaseiden ja vaikutuksien arviointi on totuudenmukaisempi. Kairausten onnistumisen varmistamiseksi ruhjeen vesipitoisuutta ja sijaintia tulisikin tutkia geofysikaalisilla menetelmillä (kts. mm. Pasanen & Backnäs, 2013) ennen kairauksia, jotta epäolennaisiin kohtiin sijoittuneita kairauksia voidaan vähentää. YVA-vaiheessa kaivosalueelle jo tehtyjä kairauksia voi käyttää hyödyksi, mutta näiden sijainti voi olla epäoptimaalinen kallioperän hydrogeologian kannalta tai niiden kaadekulma estää tai vaikeuttaa tutkimusten tekemistä.

Muutokset pohjaveden laadussa

----#: . --Tommi Kauppila (keskustelu) 11. elokuuta 2014 kello 07.37 (UTC) {{{3}}} (type: truth; paradigms: science: comment) Pohjaveden pinnankorkeuksien ja virtaussuuntien lisäksi kaivostoiminta voi vaikuttaa pohjaveden laatuun kaivannaisjätealuiden suotovesien, valuma ja hulevesien sekä kaivosalueelta ympäristöön johdettavien vesien kautta. Kun kaivosvesia johdetaan alapuolisiin vesistöihin pintavalutuskenttien kautta, voi johdettavilla vesillä olla vaikutusta myös pintavalutuskentän alla olevaan pohjavesivyöhykkeeseen erityisesti ohuiden turvepaksuuksien alueilla. Toiminnan muutoksia pohjaveden laatuun arvioidaan eri kohteissa muodostuvien vesipäästöjen laadun ja määrän perusteella. Arvioinnissa tarvitaan tietoa pohjaveden laadusta alueella (havaintoputket, kaivot, vedenottamot), pohjaveden ja haitta-aineiden kulkeutumisreiteistä ja -nopeuksista (maaperän vedenjohtavuustiedot, vettä johtavien kerrosten esiintyminen ja yhtenäisyys), virtaussuunnista sekä vedenottamoiden ja kaivojen sijainnista, etäisyyksistä ja hydraulisista yhteyksistä kaivosalueelle. Arviointi ulotetaan toiminnan vaikuttaman pohjavesiesiintymän/-esiintymien alueelle/alueille ja arvioidaan myös voiko pohjaveden kautta aiheutua vaikutuksia pohjaveden purkautumisreittien kautta pintavesiin (esim. Kauppi 2013). Pohjaveden laatu tulisi määrittää edustavalla näytteenotolla sekä kemiallisilla analyyseillä ja fysikaalisten parametrien mittauksilla. Analysoitavat alkuaineet ja yhdisteet sekä mitattavat parametrit tulisi valita tarkoin kohteen luontaisten taustapitoisuuksien (kts. mm. Tapir-rekisteri), malmin geokemian ja rikastusprosessissa käytettävien kemikaalien perusteella.

Päästöjen pohjaveden laadussa aiheuttaman muutoksen arvioinnissa voidaan käyttää joko yksinkertaisia laskentatarkasteluja (esim. laimenemistarkastelu) tai monimutkaisempia malleja (esim. Backnäs ja Pasanen 2013). Laskennallisia tuloksia verrataan pohjaveden nykytilaan, alueellisiin taustapitoisuuksiin ja ympäristönlaatunormeihin (Valtioneuvoston asetus 868/2010) muutoksen merkittävyyden arvioimiseksi.

Virhetarkastelut / epävarmuustekijät

Pohjavesivaikutusten arvioinnissa epävarmuustarkastelussa kuvataan lähtöaineistossa olevat puutteet ja sen asettamat rajoitukset arvioinnille. Vastaavasti kuvataan mahdollisiin mallinnuksiin liittyvät epävarmuudet.

Pohjavesivaikutusten vähentäminen

Pohjavesivaikutuksia voidaan vähentää toiminnan aikana kaivannaisjätteiden hallitulla käsittelyllä ja sijoittamisella sekä ehkäisemällä ilmapäästöjen muodostumista ja leviämistä. Läjitysalueiden mahdollisimman tiiviit pohjarakenteet vähentävät valumavesien suotautumista pohjaveteen ja jätteiden kemiallista muuttumista voidaan tarvittaessa ehkäistä läjittämällä jätteet veden alle tai vesikyllästeisenä. Toiminnan päättymisen jälkeen jätealueista aiheutuvaa kuormitusta voidaan vähentää peittämällä jätteet. Peittokerroksen tiiveysvaatimukset riippuvat jätteiden laadusta (vrt. Kauppila et al. 2011). Maaperästä pohjaveteen aiheutuvaa vaikusta voidaan ehkäistä vähentämällä ilmapäästöjä, pölyämistä ja pölyn kulkeutumista alueella mm. käyttämällä erilaisia puhdistustekniikoita, valitsemalla pienipäästöisiä laitteita ja koneita, koteloimalla tai kattamalla pölyämistä aiheuttavat toiminnot (esim. murskauksen tekeminen maan alla), peittämällä pölyn lähteet (esim. kaivannaisjätealueiden peittäminen ja kasvillistaminen sitä mukaa kuin mahdollista) ja/tai pitämällä pölyävät materiaalit riittävän kosteina (esim. pölyävien teiden kastelu) (Kauppila et al 2011).

Vaikutusten toteutumisen seuranta

Pohjavesivaikutusten toteutumista voidaan seurata pohjavesitarkkailulla alueelle asennetuista/asennettavista putkista ja mahdollisista lähialueen vedenottamoista, lähteistä ja kaivoista. Pohjaveden havaintopisteitä tulisi olla erityisesti kaivannaisjätteiden läjitysalueiden ympäristössä mahdollisten vuotojen havaitsemiseksi. Lisäksi on tärkeää olla alueen luontaisen vaihtelun seuraamiseksi ns. vertailu- tai taustapitoisuusputkia, jotka on asennettu riittävän etäälle kaivostoiminnoista, kaivosalueesta ylävirtaan pohjaveden virtaussuuntaan nähden, mutta kuitenkin mahdollisuuksien mukaan vastaavan kallioperän ja maaperän alueelle kuin muut havaintoputket. Pohjavedenlaadussa ja pinnan korkeuksissa tapahtuvat muutokset voidaan havaita vertaamalla seurantatuloksia alueen nykytilaselvityksen yhteydessä määritettyihin lähtötasoihin ja vertailuputkista tehtyihin havaintoihin. Tarkkailussa on tärkeää seurata niitä parametreja, joihin toiminnalla voi olla vaikutusta (ks. nykytilaselvitys), ja seurata pidemmän ajanjakson trendejä. Suppeampien analyysipakettien ohella on suositeltavaa tehdä esim. kerran vuodessa laajempi veden laatuanalyysi, jolla varmistetaan, että seurattavat muuttujat ovat riittäviä ja oikein valittuja.

Kirjallisuutta

Airaksinen, J.U. 1978. Maa- ja pohjavesihydrologia. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, Oulu, 248 s.

Backnäs, S., & Pasanen, A. 2013. Veden ja aineiden kulkeutuminen. Teoksessa: Kauppila, T., Komulainen, H., Makkonen, S & Tuomisto, J. 2013. Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA-hankkeen loppuraportti.

Kauppi, S. (toim.) 2013. Ympäristötietoa kaivoshankkeista - taustatietoa kaivostoimintaan liittyvästä lainsäädännöstä ja eräiden kaivosten ympäristötarkkailusta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 10/2013. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 39 s.

Kauppila, P., Räisänen, M.L., Myllyoja, S. (Toim.) 2011. Metallikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristö 29. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 213 s.

Marinelli, F. & Niccoli, W.L. 2000. Simple analytical equations for estimating ground water inflow to a mine pit. Ground Water 38, s. 311-314.

Mäkelä, J. 2012. Drilled well yield and hydraulic properties in the Precambrian crystalline bedrock of Central Finland. Annales Universitatis Turkuensis, AII Biologica - Geographica - Geologica, 267, 356 s. (Väitöskirja)

Pasanen A. & Backnäs, S. (toim.) 2013. MINERA-hankkeen tapaustutkimus: Riskinarviointimenetelmien testaaminen Luikonlahden ja Kylylahden kaivosalueella. Arkistoraportti 125/2013. Geologian tutkimuskeskus, Kuopio, 243 s.

Singh, R.N. & Atkins, A.S. 1984. Application of analytical solutions to simulate some mine inflow problems in underground coal mining. International Journal of Mine Water 3, s. 1-27.

Singh, R.N. & Atkins, A.S. 1985. Analytical techniques for the estimation of mine water inflow. International Journal of Mining Engineering 3, s. 65-77.

Tapir-rekisteri. Maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. http://gtkdata.gtk.fi/Tapir/ (viitattu 8.4.2014)

Valtioneuvoston asetus 868/2010. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100868 (viitattu, 8.4.2014)