Muu lainsäädäntö

YVA-lain mukaisessa menettelyssä hankittuja ympäristötietoja käytetään hyväksi kaivoshankkeen suunnittelussa ja erilaisia lupia haettaessa. Kaivostoimintaan vaikutavat monet lait. Kaivostoiminnan kannalta keskeisimpiä lakeja ovat kaivoslaki ja ympäristönsuojelulaki, mutta kaivoshankkeissa on lisäksi noudatettava, mitä muissa laeissa on säädetty. Mikäli hankkeeseen sovelletaan YVA-lain mukaista arviointimenettelyä, tulee keskeisiin lupahakemuksiin liittää YVA-lain mukainen arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. YVA-lain mukainen arviointi voidaan tehdä toisinaan niin varhaisessa vaiheessa, että kaivoksen suunnittelu täsmentyy lupahakemuksissa. Tällöin myös kaivoksen ympäristövaikutuksia on selvitettävä YVA-menettelyssä arvioitua tarkemmin lupamenettelyissä ja täydennettävä selvityksiä erillislakien vaatimusten mukaisesti. YVA-lain mukaisessa arviointimenettelyssä tulee hankkeen suunnittelu olla niin pitkällä, että sen vaikutukset voidaan arvioida riittävän täsmällisesti ja luotettavasti.

Kaivoslaki

Kaivoslailla säädellään oikeutta hyödyntää kallioperän mineraaleja. Kaivoslakia sovelletaan metalleihin ja mineraaleihin, vuolukiveen ja marmoriin. Soran ja hiekan oton ja luonnonkivien louhintaan sen sijaan sovelletaan maa-aineslakia.

Kaivoslain (621/2011) tavoite on turvata malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytykset yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Laki varmistaa edellytykset malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämiselle, mutta laissa huomioidaan ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, kuntien vaikutusmahdollisuudet ja maanomistajien oikeudet. Keskeisiä perusoikeuksia ovat omaisuuden suoja, elinkeinovapaus, kansalaisvaikuttaminen ja -osallistuminen, ympäristöperusoikeus ja oikeusturva. Kaivoslaissa on otettu huomioon myös saamelaisalueita koskevat erityiskysymykset, perustuslaki ja muu voimassa oleva lainsäädäntö. Lupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja eikä määrättyä vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa.

Kaivosluvan saa Suomessa se, jolla on kaivoslupahakemusta jättäessään voimassa oleva malminetsintälupa kyseiseen alueeseen. Hankkeen tulee lisäksi täyttää muun lainsäädännön vaatimukset. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES myöntää kaivoslain edellyttämät luvat ja ja valvoo niiden noudattamista.

Lisätietoja: http://www.tem.fi/yritykset/kaivosteollisuus/lainsaadanto

Ympäristönsuojelulaki

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille, kuten kaivoshankkeille, tarvitaan ympäristönsuojelulain (66/200) mukainen lupa. Kaivostoimintaa koskeva vesilain mukainen lupahakemus käsitellään pääsääntöisesti ympäristöluvan yhteydessä ja ratkaistaan samalla päätöksellä.

Ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä mm. toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulaissa säädetään maaperän pilaamiskiellosta (YSL 7§). Sen mukaan maahan ei saa päästää tai jättää esimerkiksi jätettä tai muuta ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyvyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Vastaava kielto on voimassa pohjaveden osalta (YSL 8§).

Ympäristölupahakemuksen käsittelee se aluehallintovirasto, jonka toimialueella kaivoshanke on. Aluehallintovirasto tiedottaa hakemuksesta kuulutuksella. Viranomaiset antavat hakemuksesta lausunnon. Asianosaiset saavat tehdä muistutuksia ja hankkeen vaikutusalueen asukkaat voivat esittää asiasta mielipiteensä.

Kuultuaan lausunnoista ja muistutuksista hakijaa aluehallintovirasto tekee asiassa päätöksen. Lupapäätöksestä voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja tämän päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lisää ympäristöluvasta: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_ja_luvat/Luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/Ymparistolupa

Vesilaki

Vesilailla säännellään vesitaloushankkeiden lupa-asioita. Niitä ovat esimerkiksi padon rakentaminen vesistöön ja veden ottaminen. Vesistön pilaamisasiat käsitellään ympäristönsuojelulain nojalla ja muutkin kaivostoimintaan liittyvät asiat käsitellään pääsääntöisesti ympäristöluvan yhteydessä ja ratkaistaan samalla päätöksellä.

Hakemus tehdään sille aluehallintovirastolle, jonka alueella hanke on tarkoitus toteuttaa. Aluehallintovirasto tiedottaa hakemuksesta yleensä kuulutuksella. Viranomaiset antavat hakemuksesta lausunnon. Asianosaiset saavat tehdä muistutuksia ja hankkeen vaikutusalueen asukkaat voivat esittää asiasta mielipiteensä.

Kuultuaan lausunnoista ja muistutuksista hakijaa aluehallintovirasto tekee asiassa päätöksen. Päätöksestä voi valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja tämän päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_ja_luvat/Luvat_ilmoitukset_ja_rekisterointi/Vesilupa

Kaivannaisjäteasetus

Kaivosluvan hakemisen yhteydessä toiminnanharjoittajan on laadittava kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. Yksityiskohtaisia määräyksiä jätehuoltosuunnitelmasta on annettu valtioneuvoston asetuksella kaivannaisjätteistä (379/2008). Kaivannaisjätteen jätealue on suunniteltava ja toteutettava siten, ettei jätealueesta aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai sen vaaraa. Toiminnanharjoittajan on varmistettava jätealueen fyysinen vakaus sekä valvottava ja tarkkailtava jätealuetta ja sen vakautta. Jätehuoltosuunnitelmaa on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava viiden vuoden välein. Kaivannaisjäteasetuksessa säädetään myös suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavan kaivannaisjätteen jätealueen vaarojen ja haittojen torjumisesta. Luokittelu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi alueeksi tehdään asetuksen (379/2008) liitteen 2 mukaisesti seuraavien tekijöiden perusteella:

• jätealueen rakenteelliseen vakauteen tai virheelliseen toimintaan liittyvä ympäristölle tai ihmisen terveydelle aiheutuva vaara
• jätealueelle sijoitettavien ongelmajätteiden määrä
• jätealueelle sijoitettavien ympäristölle tai terveydelle vaarallisten kemikaalien määrä.

Suuronnettomuuden vaarojen ja haittojen torjumiseksi tehtävien toimenpiteiden varalta laadittavissa toimintaperiaateasiakirjassa, turvallisuusjohtamisjärjestelmässä ja sisäisessä pelastussuunnitelmassa on esitettävä tiedot onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Ympäristöriskien arvioinnin kannalta asetuksen (379/2008) liitteessä 4 esitettyjen asiakirjojen mukaisesti tehtävät arvioinnit ovat merkittävä osa kaivosten ympäristöriskin arviointia.(Kauppila, et al., 2013)

Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Jatteet_ja_jatehuolto/Jatehuollon_vastuut_ja_jarjestaminen/Kaivannaisjatteet

Patoturvallisuuslaki

Patoturvallisuuslakia (PTL 494/2009) ja valtioneuvoston asetusta patoturvallisuudesta (319/2010) sovelletaan patoihin niihin kuuluvine rakennelmineen ja laitteineen. Myös kaivostoimintaan liittyvät maanpäälliset padot kuuluvat patoturvallisuuslain soveltamisalaan. Kaivostoiminnan ympäristöriskien arvioinnissa patoturvallisuuslainsäädäntö on merkittävä, sillä padon omistajan on tarpeellisessa määrin selvitettävä padosta aiheutuvaa vahingonvaaraa ja sen vaikutusta padon mitoitusperusteisiin.

Patoturvallisuuslain yleisiin velvoitteisiin kuuluu velvollisuus suunnitella ja rakentaa pato siten, ettei sen käyttämisestä aiheudu vaaraa turvallisuudelle (PTL 7 §). Patoa tulee käyttää siten, että käytöstä ei aiheudu vaaraa ihmishengelle ja terveydelle. Riskien arvioimiseksi padon omistajan on muun lain mukaisessa lupahakemuksessa selostettava tarpeellisessa määrin padosta aiheutuvaa vahingonvaaraa ja sen vaikutusta padon mitoitusperusteisiin (PTL 9 §). Tämä selostus vahingonvaarasta koskee kaikkia patoja riippumatta niiden luokittelusta. Mikäli pato luokitellaan 1-luokan padoksi, on omistajan laadittava edellä mainittua selostusta tarkempi vahingonvaaraselvitys patoturvallisuuslain 12 §:n mukaisesti.(Kauppila, et al., 2013)

Lisätietoja:

Patoturvallisuusopas, Hämeen ELY-keskuksen raportteja 89/1012

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi_ja_meri/Vesien_kaytto/Padot_ja_patoturvallisuus

Ympäristövahinkolaki

Ympäristövahingon korjaamiseen sovelletaan eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annettua tai korvaamista koskevaa lakia eli nk. ympäristövastuulakia (383/2009) sekä eri ympäristölakeja riippuen vahingon kohteesta tai vahingon aiheuttaneesta toiminnasta. Toimivaltainen viranomainen riippuu sovellettavasta laista, mutta yhteistä näille laeille on aiheuttajan vastuu aiheuttamastaan ympäristövahingosta.

Ympäristövastuulakia sovelletaan vain merkittävän ympäristövahingon kriteerit täyttäviin ympäristövahinkoihin. Merkittävällä ympäristövahingolla tarkoitetaan suojeltaville lajeille ja luontotyypeille sekä vesille ja maaperälle aiheutuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Merkittävyyteen vaikuttavat mm. vahingon laajuus, lajien lukumäärä ja merkitys, palautumisen kesto ja esimerkiksi vaikutukset luonnonvarapalveluihin tai ihmisen terveyteen.

Merkittävien ympäristövahinkojen osalta korjaamisella tarkoitetaan luonnonvaralle ja sen tuottamalle palvelulle aiheutetun vahingon korjaamista. Tällöin voidaan vaatia erityisiä täydentäviä toimenpiteitä kuten korvaavien alueiden suojelua tai korvaavia korjaavia toimenpiteitä kuten väliaikaista kalastoistutusta.

Toimivaltainen viranomainen ja tarkemmat säädökset määräytyvät kyseisten lakien mukaan. Kunnostuksen osalta pilaantuneisiin maihin ja pohjavesiin sovelletaan kuitenkin ainoastaan ympäristönsuojelulain 12 lukua.

Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Vastuu_ymparistovahingoista/Ymparistovahinkojen_korjaaminen

Luonnonsuojelulaki

Luonnonsuojelulain tavoitteena on:

• luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen
• luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen
• luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen
• luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen
• luonnontutkimuksen edistäminen.

Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon- ja maisemansuojeluun ja maisemanhoitoon. Luonnonsuojelulain nojalla voidaan muun muassa perustaa luonnonsuojelualueita valtion maille, ja se määrittää näiden alueiden käyttöä. Valtioneuvosto voi täsmentää määräyksiä asetuksilla aluekohtaisesti. Luonnonsuojelulain säännökset, jotka liittyvät lajien rauhoittamiseen, koskevat myös talouskäytössä olevia alueita.

• Luonnonsuojelulaki (1096/1996)
• Luonnonsuojeluasetus (160/1997)

Ympäristövahinkolainsäädäntö koskee myös luontovahinkoja.

Keskeisintä luonnonsuojelua koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä ovat lintudirektiivi ja luontodirektiivi. Natura alueita koskevia säännöksiä on tarkasteltu oppaan osassa 4 kohdassa luontotyypit, biodiversiteetti ja Natura-alueet.

Lisätietoja:

• http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Lainsaadanto_ja_ohjeet
• NATURA 2000 alueiden suojelu ja käyttö - luontoderektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Uuroopan unionin virallisten julkaisujen toimisto, 2000. Luxemburg

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Maankäytön suunnittelun yleinen ohjaus perustuu maankäyttö- ja rakennuslkiin lakiin (1999/132). Lisäksi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat suunnittelua maakunnissa ja kunnissa.

Valtakunnalliset tavoitteet tarkentuvat ja konkretisoituvat maakuntien ja kuntien suunnitelmissa ja kaavoituspäätöksissä. Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat

• valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
• kaavoitus: maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava
• maakuntasuunnitelmat ja -ohjelmat, seutu- ja kuntastrategiat
• kunnan maapolitiikka ja rakennusjärjestykset
• Maankäyttö- ja rakennuslaki----#: . Järjestys on väärä. Parempi näin:
• Maankäyttö- ja rakennuslaki
• kaavoitus: maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava
• kunnan maapolitiikka ja rakennusjärjestykset
• maakuntasuunnitelmat ja -ohjelmat, seutu- ja kuntastrategiat
• valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet --Leena MTK (keskustelu) 5. kesäkuuta 2014 kello 11.38 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen, kartalla esitetty yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteesta. Se kuvaa rakentamisen ja ympäristön kehittämisen suunnat maakunnassa tuleville vuosikymmenille. Maakuntakaava on ohjeena yksityiskohtaisemmalle kuntien kaavoitukselle ja muulle viranomaistoiminnalle, jolla vaikutetaan alueidenkäyttöön. Maakuntakaavan laatii maakunnan liitto ja vahvistaa ympäristöministeriö.

Kunnan maankäyttöpolitiikan (kaavoitus ja maapolitiikka) sisältöön vaikutetaan varsinaisten kaavaprosessien ja muun alueidenkäytön suunnittelun lisäksi muun muassa elinkeino-, sosiaali- ja asuntopolitiikalla. Kunnan maankäytön suunnittelun välineitä ovat muun muassa

• kunnan maankäyttöön liittyvät strategiat ja ohjelmat
• yleiskaava ja asemakaava
• maapolitiikka
• rakennusjärjestys.

Maakuntakaavalla ratkaistaan alueidenkäytön maakunnalliset kysymykset, kun taas yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön päämäärät kunnassa. Yleiskaavassa määritetään kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö, esimerkiksi asuinalueiden, työpaikkojen ja liikenneväylien sijainti. Osayleiskaava voidaan tehdä vaikkapa ranta-alueille ja se voi olla tarkempi kuin yleiskaava. Yleiskaavan laatii ja hyväksyy kunta.

Yleiskaava ohjaa asemakaavojen laatimista ja asemakaava ohjaa rakentamista.----#: . yleiskaavakin voi ohjata rakentamista, eikä yleiskaava ole aina suuria linjoja luova. Joskus yleiskaavoja tehdään hyvinkin yksityiskohtaisina ja pienialaisina. Pitäisikö tätä kaavoitusosiota kohdentaa hieman enemmin kaivostoimintaan eikä pitää näin yleisellä tasolla. Mitä kaavoja kaivos edellyttää ja mikä valta kunnalla on vaikuttaa kaivostoimintaan kaavoituksen kautta. --Leena MTK (keskustelu) 5. kesäkuuta 2014 kello 11.38 (UTC) (type: truth; paradigms: science: comment)

Asemakaava on yksityiskohtaisin kaavataso. Sillä ohjataan maankäyttöä ja rakentamista paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan ja muiden yhdessä sovittujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla.

Asemakaavassa määritellään alueen tuleva käyttö: mitä säilytetään, mitä saa rakentaa, mihin ja millä tavalla. Asemakaavassa osoitetaan esimerkiksi rakennusten sijainti, koko ja käyttötarkoitus. Asemakaavan laatii ja hyväksyy kunta. Ranta-alueiden rakentamista voidaan ohjata ranta-asemakaavalla, jonka voi laatia myös maanomistaja.

Lisätietoja: http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Maankayton_suunnittelun_ohjaus

Muita lakeja

Kaivoshankkeita koskevat myös edellä mainittujen lisäksi monet muut lain ja säädökset. Maastoliikenelaki säätelee moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttöä maastossa. Säteilylailla ja ydisenergialailla säädellään kaivos- ja rikastustoimintaa, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen. REAC-asetus säätelee kemikaalien käyttöä EU:ssa. Kemikaalilailla ehkäistään ja torjutaan kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä palo- ja räjähdysvaaroja. Mitä pidemmälle hanke etenee suunnittelussa ja toteutuksessa, sitä yksityiskohtaisemmaksi eri lakien mukainen säätely muuttuu.