Keskustelu:Avoin päätöksentekokäytäntö voisi parantaa tiedon hyödyntämistä

Päätöksenteko ja tutkimus ovat lähempänä kuin uskoisi

Tämä kirjoitus on tarkoitus lähettää Vieraskynäksi Helsingin Sanomiin vastineena tai laajennuksena artikkeliin Politiikka palaa tieteeseen (HS Kotimaa 24.2.2014, s. A8) ja pääkirjoitukseen Mutu ja huuhaa eivät saa ohittaa tietoa (HS Pääkirjoitus 16.3.2014, s. A4). ----#: . Pitäisi tarkistaa pituusvaatimus. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 00.01 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)

----#: . Vieraskynät ovat asiantuntijoiden kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Kirjoituksia voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli(a)hs.fi. Kirjoitusten pituus on 3 500–5 500 merkkiä. Toimitus muokkaa ja tarvittaessa lyhentää julkaistavat artikkelit. --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.31 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)

----#: . Nyt on 5440 sanaa, mutta vähän tiivistäisin. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 16.50 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)

←--#: . Hyvä vedos. Mieleen tuli vain pientä viilattavaa. --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 09.00 (EET) (type: truth; paradigms: science: defence)

←--#: . Muutin otsikkoa, koska vaikka kohteellisuus on tärkeä asia, se on outo sana ja ehkä karkoittaa lukijoita. Nykyehdotukselle mietin myös tämmöisiä vaihtoehtoja:

• Päätösvalmistelu ja tutkimus ovat lähempänä kuin uskoisi.
• Päätöksenteko ja tutkimus voisivat lähentyä (. / paljon. / enemmän kuin uskoisi.)

Päädyin kuitenkin tuohon, koska siinä on myös se sivumerkitys, että ne ovat lähempänä jotain muuta kuin toisiaan. Mitä, sitä ei kerrota mutta voi arvailla: kansaa, arkielämää, lukijaa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 18. maaliskuuta 2014 kello 08.07 (EET) (type: truth; paradigms: science: defence)

----#: . Kannattaa huomioida entisen kollegani ja opiskelukaverini kirjoittama vieraskynä vajaan parin viikon takaa, Demokratian uudistaminen voi viedä harmaalle alueelle. Tämän voisi noteerata niin, että avoimuus siirtää osallistumisen neuvoa-antavasta ja näennäisestä oikeaan vaikkuttamisen mahdollisuuteen tms. Tein myös muutaman kielellisen korjauksen ja ehdotuksen tekstiin --Pasipoh (keskustelu) 18. maaliskuuta 2014 kello 08.38 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)

----#: . Muokkasin hieman tekstin asua, lisäsin viittauksia esimerkkeihin ja aiempaan vieraskynään. Tällä hetkellä 5360 merkkiä välilyönnit mukaanlukien --Pasipoh (keskustelu) 18. maaliskuuta 2014 kello 10.19 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)

←--#: . Avoin päätöksentekokäytäntö voisi parantaa tiedon hyödyntämistä on nyt julkaistu YP-lehden sivuilla ja siten Julkarissa.[1] --Jouni Tuomisto (keskustelu) 18. maaliskuuta 2014 kello 12.46 (EET) (type: truth; paradigms: science: defence)

Parin vuoden aikana on vahvistunut yksimielisyys siitä, että politiikasta pitäisi saada enemmän näyttöön perustuvaa ja päätösten vaikutusarvioinnin tulisi olla keskeinen osa päätösvalmistelua. Tähän tarpeeseen ollaan Suomessa kehittämässä kahta rahoitusmuotoa: Suomen Akatemian strategista tutkimusta ja Valtioneuvoston kanslian erillisrahoitusta ennakointeihin ja muihin selvityksiin.

Näyttöön perustuvan päätösvalmistelun ehkä tärkein ongelma on, ettei sitä vielä osata. Viime aikoina on julkaistu uutta tutkimusta siitä, miten tätä valmistelua pitäisi tehdä. Nämä ajatukset eivät ole vielä levinneet laajaan tietoisuuteen, koska ne ravistelevat monia vakiintuneita käytäntöjä. Ongelmaa on niin päättäjien kuin tutkijoidenkin puolella, kuten aiemmassa lehden pääkirjoituksessa on todettu (HS Pääkirjoitus 16.3.2014). Myöskään osallistavat demokratian menetelmät eivät välttämättä ratkaise tätä ongelmaa (HS vieraskynä 7.3.).

Tieteessä on kaksi periaatetta. Ensinnäkin väitteitä tulee perustella vetoamalla havaintoihin - ei auktoriteetteihin. Toiseksi, havaintojen perusteella voidaan todistaa väite vääräksi muttei oikeaksi. Siksi lähtökohta on, että väitteitä pidetään mahdollisesti tosina, mutta niitä kritisoidaan ja ne hylätään armotta, jos ne eivät pidä yhtä havaintojen kanssa. Tällaisessa työssä tehokkuus vaatii avoimuutta, koska ennalta ei voi tietää, keneltä tulee ratkaisevia ajatuksia tai havaintoja.

Tutkimus ja päätöksenteko ovat molemmat tietotyötä. Menetelmiltään ne voisivat olla paljon lähempänä toisiaan, kuin nykyään osataan ajatella. Tutkija yrittää selvittää, mikä olisi paras selitys, joka uskottavasti ennustaisi tehdyt havainnot. Päättäjä yrittää selvittää, mikä olisi paras päätösvaihtoehto, joka uskottavasti johtaisi asetettuihin tavoitteisiin nykytiedon valossa. Nykytietohan tarkoittaa tämän hetken parhaita selityksiä siitä miten asiat ovat.

Kritiikin ja avoimuuden periaatteita pitää soveltaa myös yhteiskunnallisessa päätösvalmistelussa.

Tiedon avaaminen edistää tietotyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Niinpä päätösvalmistelukin pitää toteuttaa niin, että kansalaisilla, asiantuntijoilla ja muilla sidosryhmillä on käytettävissään sama informaatio ja tietotyökalut kuin päätöstä valmistelevalla virkamiehellä. Suomen korkeasti koulutetun kansan keskuudesta löytyy paljon enemmän minkä tahansa alan asiantuntijoita kuin on mahdollista kutsua valmistelukomiteaan. Valmistelu on avattava, jotta tämä osaaminen saadaan käyttöön.

Päätösvalmistelu ja vaikutusarviointi ovat vaikeaa työtä erityisesti avoimesti toteutettuna, ja työ on organisoitava oikealla tavalla, jottei päädyttäisi kaaokseen. Tällaisen organisoinnin kuutta periaatetta on käsitelty tarkemmin tuoreessa artikkelissamme Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 1/2014 sekä internetissä http://fi.opasnet.org/fi/APTK.

Lähtökohtana on, että päätöksenteon tavoitteet julkistetaan, jotta suunnitelmia ja myös toteumaa voidaan verrata tavoitteisiin. Toinen periaate on syy-seuraussuhteisiin keskittyminen eli päätösvaihtoehtojen vaikutusten kuvaaminen. Jos valmistelussa ajaudutaan keskustelemaan henkilöistä tai puolueista, ollaan todennäköisesti sivuraiteella.

Kolmas periaate on kohteellisuus eli päätöksen sisällön työstäminen alusta loppuun yhdessä julkisessa paikassa eli käytännössä avoimessa verkkopalvelussa. Tämä on tärkeää työn ja erityisesti palautteen keruun organisoimiseksi, mutta se on vastoin lukuisia nykykäytäntöjä, eikä sen merkitystä siksi usein ymmärretä. Tästä on kuitenkin hyviä kokemuksia vaikutusarviointien (Opasnet) ja palveluiden kehittämisen osalta (Innokylä).

Neljäs periaate on uusiokäyttö eli kaiken tiedon tuottaminen sellaisessa muodossa, että se on aina mahdollisimman helposti käytettävissä uusiin tarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa avointa dataa. Viides ja kuudes periaate, kritiikki ja avoimuus, mainittiinkin jo aiemmin.

Avoimeen päätöksentekokäytäntöön liittyy epäilyjä: Ihmiset eivät noudata tuollaisia periaatteita. Avoin keskustelu ryöpsähtää hallitsemattomaksi ja jumittuu riitaan siitä, kuka saa viimeisen sanan. Mutta tarkoitus ei olekaan, että kaikki pakotetaan opettelemaan nämä periaatteet. Poliittista ja muuta keskustelua voi jatkaa kuin ennenkin, ja sieltä kerätään ja jäsennetään asiaankuuluvat, kriteerit täyttävät näkemykset paikkaan, jossa periaatteita noudatetaan. Tämä muuttaa näennäisosallistumista todelliseksi vaikuttamiseksi, jos on sanottavaa.

Avoin päätösvalmistelu vaatii, että on olemassa riittävä joukko ihmisiä, jotka osaavat uudenlaisen toimintatavan ja auttavat päättäjiä, tutkijoita ja sidosryhmiä jäsentämään tarvittavat tiedot. Heitä voi kutsua vaikka jäsennysmestareiksi tai vuorovaikutuksellisiksi asiantuntijoiksi. Tällaisten ihmisten kouluttaminen ja resursointi onkin tällä hetkellä suurin puute, mutta toisaalta tehokkain ja nopea ratkaisu yhteiskunnallisen päätöksenteon tehostamiseksi. Onneksi esimerkiksi Otavan Opisto on tällaista koulutusta jo aloittamassa.

Parhaiten uusi toimintatapa auttaisi kaikkein monimutkaisimmissa ongelmissa, kuten ilmastonmuutoksessa tai sote-uudistuksessa. Niissä yksittäisen päättäjän tai tutkijan on vaikea omaksua kaikkea sitä tietoa, joka hyvän päätöksen tekemiseen tarvitaan. Silloin tarvitaan jaettua ymmärrystä, joka on kuvatulla keinolla saavutettavissa.

Jouni Tuomisto, johtava tutkija, THL

Mikko Pohjola, vieraileva tutkija, THL

Pasi Pohjola, kehittämispäällikkö, THL

Lhnlm HS mielipidepalstalle

←--#: . Nyt on 3198 ja määrämitta on 3200. Tämä lähtee jos kelpaa. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 25. maaliskuuta 2014 kello 8.36 (EET) (type: truth; paradigms: science: defence)

Poliittisen päätöksenteon pitää paremmin perustua näyttöön ja vaikutusarviointeihin. Tähän pyrkivät myös Suomen Akatemian ja Valtioneuvoston kanslian uudet rahoitusmuodot.

Näyttöön perustuvaa päätösvalmistelua ei vielä osata, vaikka on tuoretta tutkimusta siitä, miten sitä pitäisi tehdä. Ongelmaa on niin päättäjissä kuin tutkijoissa (HS Pääkirjoitus 16.3.2014), eivätkä osallistavat demokratian menetelmät välttämättä sitä ratkaise (HS vieraskynä 7.3.).

Tieteessä on periaate, että väite voidaan osoittaa vääräksi muttei oikeaksi ja silloinkin vain vetoamalla havaintoihin - ei auktoriteetteihin. Aluksi väitteitä pidetään mahdollisesti tosina, mutta niitä kritisoidaan ja havaintoihin sopimattomat hylätään.

Tutkimus ja päätöksenteko ovat tietotyötä ja siten menetelmiltään lähempänä toisiaan kuin luulisi. Tutkija etsii selityksiä, jotka uskottavasti ennustaisivat tehdyt havainnot. Päättäjä etsii päätösvaihtoehtoja, jotka nykyselitysten valossa uskottavasti johtaisivat tavoitteisiin.

Kritiikki ja avoimuus edistävät tietotyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta, koska ennalta ei voi tietää ratkaisevan tiedon sisältöä tai lähdettä. Niinpä päätösvalmistelukin pitää avata niin, että kansalaisella on käytettävissään sama informaatio ja tietotyökalut kuin valmistelevalla virkamiehellä.

Päätösvalmistelu ja vaikutusarviointi on vaikeaa työtä. Työ on avattava oikein, jottei päädytä kaaokseen. Periaatteita kuvataan Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 1/2014.

Lähtökohtana on julkistaa päätöksenteon tavoitteet, jotta siihen voi verrata suunnitelmia ja toteumaa. Toinen periaate on syy-seuraussuhteisiin keskittyminen eli päätösvaihtoehtojen vaikutusten kuvaaminen: keskustelu henkilöistä tai puolueista on yleensä sivuraiteella.

Kolmas periaate on kohteellisuus eli sisällön työstäminen ja kommentointi avoimesti yhdessä verkkopalvelussa. Vaikka monet nykykäytännöt haraavat vastaan, tästä on hyviä kokemuksia vaikutusarviointien (Opasnet) ja palveluiden kehittämisen osalta (Innokylä).

Neljäs periaate on uusiokäyttö eli tiedon tuottaminen käytettäväksi uusiin tarkoituksiin mahdollisimman helposti. Viides ja kuudes periaate, kritiikki ja avoimuus, mainittiin jo.

Avoimeen päätöksentekokäytäntöön liittyy epäilyjä, että ihmiset eivät noudata periaatteita ja keskustelu ryöpsähtää riitelyksi. Mutta poliittista keskustelua voi jatkaa kuin ennenkin, kunhan sieltä kerätään olennaiset näkemykset paikkaan, jossa periaatteita noudatetaan. Vaikuttamaan pääsee, joss on sanottavaa.

Parhaiten uusi käytäntö auttaisi monimutkaisimmissa ongelmissa, kuten ilmastonmuutoksessa tai kuntauudistuksessa. Niissä yksilön on vaikea omaksua kaikkea hyvään päätökseen tarvittavaa tietoa. Silloin tarvitaan jaettua ymmärrystä, joka on kuvatulla keinolla saavutettavissa.

Uutta osaamista tarvitaan päättäjien, tutkijoiden ja sidosryhmien tietojen jäsentämiseksi. Tällaisen vuorovaikutuksellisen asiantuntijuuden kouluttaminen ja resursointi on tällä hetkellä suurin puute mutta toisaalta tehokas ja nopea ratkaisu yhteiskunnallisen päätöksenteon tehostamiseksi. Otavan Opisto on tällaista koulutusta jo aloittamassa.

Valtioneuvoston kanslian tai Avoimen hallinnon hankkeen pitäisi ryhtyä priimusmoottoriksi.

Raakatekstiä materiaaliksi

• VNK:n tilaustutkimukset ja Akatemian strateginen tutkimusrahoitus herättävät keskustelua. Hyvä niin.
• Vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että politiikasta pitäisi saada enemmän näyttöön perustuvaa (evidence-based). Tähän tarpeeseen kehitetty uusia rahoitusinstrumentteja.
• Niihin liittyy kuitenkin isoja ongelmia.
  • Tutkimuslaitoksissa on vallalla henki, että olennaista on pystyä kanavoimaan uusista rahoituksista resurssit "takaisin meille, mihin ne kuuluvatkin". Tutkijoiden näkemys tutkimuksen rahoittamisen tärkeydestä on sinänsä oikea, mutta puuttuu halu ja visio siitä, miten päätöksentekoa itse asiassa tuettaisiin paremmin.
  • Rahan kanavoiminen pois perusrahoituksesta muuttaa tutkimuksen perustan eli rahoitusta saavien tutkijoiden aseman epävarmemmaksi ja siten vähemmän houkuttelevaksi. Tämä on selkeä negatiivinen vaikutus.
  • Millä asiantuntemuksella tärkeät asiat jatkossa valitaan?
• Onneksi on olemassa tutkimustietoa siitä, miten tutkimuksen ja päätöksenteon pitäisi toimia yhdessä, jotta saataisiin paras hyöty. Kehitettävää on sekä tutkimuksen tekemisessä että päätöksenteon kyvyssä hyödyntää tietoa.
• Tieteen mullistavin innovaatio oli avoimen ja kriittisen asenteen omaksuminen, jossa ratkaisevaa on kerättävä havaintoaineisto. Teorioiden on siis toimittava käytännössä.
• Iso oivallus oli, että väärien teorioiden kumoaminen on tehokasta, kun taas oikeiden teorioiden todistaminen oikeaksi on hyvin vaikeaa tai mahdotonta.
• Tästä seuraa kaksi ohjetta: kaikki teoriat on lähtökohtaisesti hyväksyttävä avoimeen tarkasteluun, ja toiseksi avointen havaintoaineistojen avulla niiden kimppuun hyökätään armotta, jolloin huonot kaatuvat.
• Tieteen periaatteita voidaan soveltaa myös päätöksenteossa, vaikka perinteet tukevat tätä vain rajallisesti. Esimerkiksi keskustelu siitä, ottaako hallitus oppositiota mukaan sote- tai leikkauskeskusteluihin ja haluaako oppositio tulla, on tästä katsannosta absurdi, koska kaikkien pitää voida osallistua. Miksi hallituksen on annettu henkisesti omia keskustelufoorumi, joka kuuluu yhteiskunnalle eli kansalaisille?
• Tutkimuksessakin avoimuus on aivan viime aikoihin saakka rajattu artikkeleihin, jotka sisältävät tulokset ja päätelmät mutteivät varsinaista havaintoaineistoa. Vaatimus aineistonkin avaamisesta herättää useissa tutkijoissa ankaraa vastustusta.
• Jotta tieteen ja politiikan symbioosi toisi todellista yhteiskunnallista hyötyä, tarvitaan muutamia sääntöjä:
  • On tarkasteltava nimenomaan tietoa ja sen roolia päätöksenteossa. Jos aletaan puhua henkilöistä, on ajauduttu sivuraiteelle. Symbioosi on nimenomaan tietotyötä.
  • Kaiken tuotettavan tiedon pitää olla avointa ja kaikkien käytettävissä. Muuten kritisointi ei onnistu.
  • Jotta asiat pysyivät ojennuksessa, on tieto järjestettävä aiheiden ympärille kohteellisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tietyllä aiheella on tietty nettisivu, jossa asiaa käsitellään ja josta voi aina käydä tarkistamassa senhetkisen käsityksen aiheesta. Työskentelyn kohteena on siis nettisivu, jolle yhteiskirjoittamisen keinoin tuotetaan niin hyvä ja johdonmukainen kuvaus kyseisestä aiheesta kuin nykytieto mahdollistaa.
  • Kuvauksen kohteena ovat yleensä ne arvioidut vaikutukset, joita jokin harkinnassa oleva päätösvaihtoehto mahdollisesti aiheuttaisi. Tarkoituksena on siis tehdä vaikutusarviointia harkituista politiikkatoimista.
  • Epävarmaa tietoa pidetään mahdollisesti totena, kunnes joku onnistuu osoittamaan sen vääräksi. Epävarmuus näkyy siis joukkona mahdollisia kuvauksia asiasta. Konsensus taas syntyy sitä kautta, ettei kukaan pysty esittämään sellaista vaihtoehtoa, jota joku toinen ei pystyisi ampumaan alas.
• Näiden periaatteiden noudattaminen edellyttää, että strategista tutkimusrahoitusta ei ohjata perinteiseen tapaan yhdelle kilpailun voittaneelle tutkimusryhmälle, vaan pikemminkin vuorovaikutteisten asiantuntijoiden ryhmälle, joka osaa organisoida edellä kuvatun kaltaisia tiedonkeruita ja keskusteluja. Suurin osa päätöksenteossa tarvittavasta tiedosta on jo olemassa, ja haasteena on sen löytäminen ja jalostaminen käytännölliseen tarpeeseen. Tähän työhön osallistuvat potentiaalisesti kaikki asiantuntijat eikä vain yksi rahoitetty ryhmä. Jotta tämä onnistuisi, tutkijan on tästäkin työstä saatava ansiota (rahan tai kunnian muodossa).
• On olemassa myös tieteellisesti päteviä keinoja hankkia tietoa silloin, kun varsinaiset mittaukset olisivat käytännössä mahdottomia eli perinteisen tutkimuksen ulottumattomissa. Yksi tapa on kykypainotettu asiantuntija-arvio (expert elicitation), joka on nykyään valitettavan harvinainen.
• On myös menetelmiä selvittää, mitkä tutkimuksen epävarmuudet itse asiassa ovat kaikkein tärkeimpiä hyvien päätösten esteitä. Silloin saadaan selville, mitä tutkimusta päätöksenteko todella tarvitsee, ja huoli poliittisesta suhmuroinnista tieteen tontilla vähenee.
• Näitä menetelmiä on tarkemmin kuvattu internetissä http://fi.opasnet.org/fi/APTK

Näkemysten kirjaaminen kannattaa tehdä varta vasten yhteen paikkaan sen perusteella , mitä toimijat ovat eri foorumeilla sanoneet. Ei ole uskottavaa tai tarpeenkaan että olisi vain yksi hallitsevan keskustelufoorumi jossa kaikki keskustelu tapahtuisi. Riittää että on yksi paikka jonne se kootaan. Aivan luin Wikipediakaan ei ole korvannut tiedon tuotanto, ja julkaisufoorumaeita. Se on korvannut vain tirtosanskirjamaisen yhteenvetofoorumin.

Erilaisia perusteltuja näkemyksiä ei ole rajatonta määrää vaan itse asiassa yllättävän vähän. Tämä kohtuu siitä että nyt tarkastellaan vain tiettyyn yksityiskohtaan liittyviä perusteltuja näkemyksiä (yksityiskohta voi olla kyllä merkitykseltään hyvin laajskin). Erilaisi tiettyyn teemaan liittyviä yksityinkohtia voi olla hyvinkin runsaaasti ja tämän takia erilaisia yksityiskohtien näkemysten yhdistelmiä on käytännössä rsjsttomasti. Mutta juuri tästä syystä tietokoneen pitäisi laittaa järjestämään tätä tietoa. Siltä kun onnistuu miljardienkn yhdistelmien jäsentäminen ja hallitseminen vaivattomasti. Ihmiselle tämä on mahdotonta.

Sekä tutkijat että pättäjät ovat perinteidensä vankeja. He eivät näe nykykäytännön puutteita alansa ihanteeseen verrattuna. Ajatusten kilpailu on sallittava. Tämä onnistuu kohteellisesti eli netissä tuottamalla yhdessä paikassa näkemys yhdestä asissta. Asia voi olla vaikkapa arvio siitä, paljonko lämpötila maailman eri osissa lisääntyy, jos hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä lisääntyy tiuetyn verran.

Hyvä uutinen on, ettei tietomsrkkinamekanismia tarvitse ratkaista ennen sen käyttöönottoa. Se voidaan ottaa käyttöön vaikka heti vahvasto subventoiduolla aloilla eli erityisesti tutkimuksessa ja päätöksenteossa. Näillä aloillahan palkkaa maksetaan useita vuosia ennen kuin aletaan kysellä kuinka paljon aikaa kestäviä tietoja on onnistunut tuottamaan. Riittää siis et työnantaja eli kansa - me - alamme vaatia parempia käytäntöjä: kaikki tieto ja tyäkalut kaikkien käyttöön ja ajatusten kilpailu on sallittava.

Jos väitteet kuulostavat utopistisilta, syy on perinteissä. Aptkn teoria ja ohjeistus on nimittäin julksistu tieteellisinä artikkeleina. Toimintamallin vastimat verkkotyotilat ja työkalut on rakennettu ja ne ovat käytässä. Ja Otavan opistolla on lähikuukausina koulutudta, jossa uusia käytäntöjä opetetaan kiinnostuneille. Viimeisten 50 v sikana on edistytty hurjasti tavaroiden ja palvelujen kaupan kilpailun avaamisessa. Tämä näkyy ällistyttävänä aineellisen elintason nousuna länsimaissa. Tiedon vapaa kilpailu ei ole vielä nähnyt tällaista harppausta vaikka moni muuta väittäisi. Tiedon avoimessa kilpailussa on nimittäin yksi ratkaiseva ero joka estää msrkkinamekanismin käyttämisen. Tavaramsekkinoilla on lähtökohtainen niukkuus ja hintamekanismi varmistaa että ideoita tulee sitä enemmän mitä suurempi puute jostain asiasta on. Tiedon markkinoilla ihanne on että kaikki on kaikkien saatavilla koko ajan ilmaiseksi, jolloin mitään hintamekanismia ei edes voi syntyä vaan se on ristiriidassa perusihanteen kanssa. Se miten markkinatoimijoita palkitaan on ratksisematta mutta vastinee mahdolliduuden yietoa tuottamalla kerätä arvostusta, joka on sitten vaihdettavissa rahaksi.

Samoin päättäjät eivät näe käytäntöjensä puutteita. Oletetaan kansalaisellye oikeus kilpailuttaa ajatuksensa kostain päätöksestä. Tämä rarkoittaa että hänellä on oltava oikeus kaikkeen päätösvalmisrelussa olevaan tietoon ja käytettäviin tietotyökaluihin samalla tavalla kuin päätöstä valmistelevalla virkamuehellä. Kansalaisen ehdotus on pystyttävä kädittelemään osana päätösvalmistelua, ja jos se ajatus kestää kriittisen tieteellisen ja poliittisen tarkastelun, se on sisällytettävä lopulliseen päätösehdotuldeen. Itse päättäminen pysyisi edelleen siellä mussä se lain mukaan on. Kehitys tapahtuisi sen kautta, että perustelut tulevat yksityiskohtiaan myöten ruodituiksi.

Tee konkreettinen kuvaus esim sotesta: kuvitteellinen tilasto siitä moniko ihminen on ottamut siihen kantaa 3.5M, montako puheenvuoroa esitetty 12M. näistä saman henkilön toistettuja puheenvuoroja 8M. Anekdootteja 1.5M. Asian vierestä esim hallituksen haukumista 2M. Eli 500k ihmistä on sanonut jossain jotain asiapitoista. Näissä on 2k erilaista ajatusta. Nämä pitää jäsentää. Mielekkäitä asiakokonaisuuksia 70. Ajatuksista 1.2k virheellisiä.

• Me tutkijat ja päättäjät olemme yhteiskunnan eli kansan palvelijoita. Siksi kansalla on oikeus vaatia tutkimustulokset ja päätössuunnitelmat avoimena datana käyttöönsä. Se pitää myös vaatia, koska se on nykyään mahdollista. Voidaan perustaa tutkimuksen ja päätöksenteon wikipedia. Tutkimustulokset ja poliittiset näkemykset pitää kirjata yhteen paikkaan avoimena datana, josta kansa voi niitä etsiä. Tämä olisi helppo sisällyttää strategisen tutkimuksen rahoitusvaatimuksiin, ja poliitikotkin oppisivat nopeasti, että poliittista aloitetta ei ole olemassa ennen kuin se on kuvattu tällaiseen opasnetiin.

Keskustelu Eskolan kanssa 2.-11.3.2014

kiitos. ajattelin tuoda noita diskussioviestejä puheessani. je

"Jouni Tuomisto" kirjoitti 11.3.2014 kello 14.54:

Hei!

Tiivis ja tasapainoinen esitys.

Lopusta tuntuu kuitenkin puuttuvan yksi dia. Viimeisellä sivulla

sanotaan nyt "Tutkimusmaailman ja poliittisen päätöksentekomaailman

logiikat ja kulttuurit ovat kaukana toisistaan – toinen toisensa

ymmärrys uupuu". Tämä on totta, mutta lisäksi minusta pitäisi sanoa

muutakin: Ymmärryksemme on viime aikoina parantunut siitä, mitä siitä

välistä puuttuu ja millaisia taitoja pitää olla niillä

'vuorovaikutuksellisilla asiantuntijoilla', jotka auttavat tutkijoita ja

päättäjiä puhumaan yhdessä ja yhteisestä asiasta. Tämä on ollut yksi

Tekaisu-hankkeen keskeisistä kysymyksistä, ja vastauksia annamme

Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 1/2014.

Kotiinviemisviesti päättäjille mielestäni on, että Avoimen hallinnon

hanke (OGP) on menossa oikeaan suuntaan, mutta kunnianhimoa ja vauhtia

voi nykyisestä kasvattaakin, eivätkä paukut silti lopu kesken. Suomeen

on kehittynyt erittäin rikas ja intensiivinen ryhmä tämän alan osaajia,

joita virallinen hallinto jo huomioi mutta silti alihyödyntää sen

potentiaaliin nähden.

Jouni

On 11.3.2014 13:30, Vaarama Marja wrote:

Tämä on hyvä, olisiko hyvä lsittaa tittelikin kansilehdelle ja loppuun slide "kiitos".

Yt. Marja

"Eskola Juhani" kirjoitti 11.3.2014 kello 13.23:

Hei

Tällaiseksi tämä muotoutui. Kiitos avusta.

Esittäessäni koetan keskittyä olennaisiin viesteihin. Slideissa on yksityiskohtia, jotka jäävät kuulijan näkömuistin tai jaettavien tiivistelmien opiskelun varaan.

je

"Tuomisto Jouni" kirjoitti 11.3.2014 kello 7.24:

Hei vielä.

Äskeinen viesti karkasi etuajassa. Oma päätelmäni siis on, että haasteista huolimatta avoimuus on erittäin tärkeä tavoite päätösvalmistelussa ja sitä tulisi edistää myös keskusteltaessa terveyden sisällyttämisestä kaikkiin politiikkoihin. On kuitenkin syytä huomata, että avoimuus ei ole itseisarvo vaan tärkeää nimenomaan sen tuottaman hyödyn takia mm. laadun parantajana. Se myös auttaa tunnistamaan konflikteja aikaisin, kun ne vielä ovat pieniä ja helpommin ratkaistavissa.

Jouni

--

Jouni Tuomisto, johtava tutkija, chief researcher

THL, Ympäristöterveyden osasto

THL, Dept of Environmental Health

PL 95, FI-70701 Kuopio, Finland

Puh/phone +358 295246305

"Tuomisto Jouni" kirjoitti 11.3.2014 kello 7.16:

Hei.

Älysin vasta äsken, että tämä seminaari on varmaan se Terveys kaikissa politiikoissa. Olin syksyllä asiaa valmistelevassa kokouksessa Majvikissa mm. Tapani Kauppisen ja Tapani Melkaksen kanssa. Siellä oli valmistelijoiden joukossa myös Sirpa Kekkonen VNKsta, ja hän esitti omassa puheenvuorossaan hyvin samantapaisia haasteita kuin ne joihin me pyrimme YP-lehden jutussamme vastaamaan. Luulen siis, että jutussa esittämämme ajatukset saavat periaatteessa hyvää vastakaikua seminaariyleisössä.

Käytännön vastaanotto voi kuitenkin olla nihkeämpi. Ehdottamamme avoin päätöksentekokäytäntö kun muuttaisi varsin radikaalisti päätösten valmistelua avoimemmaksi, ja tämän voivat kokea ongelmaksi ne, joilla nykyään on tuo päätösvalmisteluprosessi omissa näpeissään. Valmisteluprosessit kun ovat nykyään varsin suljettuja. Luin äskettäin Juha Herkmanin analyysin politiikan ja median suhteesta Suomessa, ja hän oli päätynyt samaan päätelmään siltä osin kuin se koski poliittista päätösvalmistelua ja avoimuutta.

Oma päätelmäni tästä on, että avoimuus päätösvalmistelussa on

--

Jouni Tuomisto, johtava tutkija, chief researcher

THL, Ympäristöterveyden osasto

THL, Dept of Environmental Health

PL 95, FI-70701 Kuopio, Finland

Puh/phone +358 295246305

"Tuomisto Jouni" kirjoitti 4.3.2014 kello 4.34:

Hei Juhani.

Mukavaa että juttu kiinnosti. Asian edelleen esittelemiseksi pistän tähän lyhyen tiivistelmän Urhenche-hankkeen tuloksista ja kalvoista. Kalvoja varmaan päivitän koska olen itsekin puhumassa tästä asiasta Harvardissa torstaina. Kalvot löytyvät Opasnetistä:

http://en.opasnet.org/w/File:Buildings_and_health.ppt

Esimerkkejä avoimesta päätöksentekokäytännöstä.

Kuopion kaupunki ja THL ovat yhdessä tehneet vaikutusarviointia kaupungin ilmastopolitiikasta. Kohteena on ollut erityisesti kaukolämpö ja sen polttoaineratkaisut. Olennaista on ollut tarkastella kahta asiaa yhdessä: kasvihuonekaasupäästöjä ja toisaalta pienhiukkaspäästöjä. Pienhiukkaset ovat Suomen suurin ympäristöterveysongelma. Polttoainekysymys on Kuopiolle tärkeä, koska aiempi polttoaine oli lähes yksinomaan turvetta, ja nyt laitoksen uusimisen jälkeen on mahdollista polttaa myös pääasiassa puuta, jos se on järkevää.

Vaikutusarvioinnissa THL katsoi eri polttoainevaihtoehtojen aiheuttamia päästöjä, niiden leviämistä ympäristöön, väestön altistumista lähellä ja kaukana sekä terveysvaikutuksia. Yleispäätelmä oli, että puun käytön lisääminen on tehokas ja itse asiassa ainoa riittävä keino vähentää kaupungin fossiilisia hiilidioksidipäästöjä 40 %, joka on Kuopion ilmastopoliittisen ohjelman asettama tavoite. Terveyden kannalta vaihtoehdot olivat neutraaleja, koska päästöt, altistuminen ja terveyshaitat näin suuresta laitoksesta ovat joka tapauksessa pienet.

Jatkon kannalta olennaista on tarkastella kasvihuonekaasupäästöjä myös elinkaarinäkökulmasta. Päätelmien kannalta on nimittäin ratkaisevaa, tarkastellaanko fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjä, suoria piippupäästöjä vai koko elinkaaren aikaisia päästöjä verrattuna puun muihin mahdollisiin käyttökohteisiin. Projektin loppuaikana tästä käydään lisää keskusteluja tutkijoiden ja kaupungin päättäjien kesken.

Koko työ on tehty avoimilla malleilla Opasnet-verkkotyötilassa avoimen datan periaatteita noudattaen. Tällä toimintatavalla on useita tavoitteita. Se mahdollistaa jatkuvan perehtymisen työn sisältöön ja malleissa käytettyihin lukuarvoihin. Muut kunnat tai kiinnostuneet tahot voivat kopioida haluamansa osat ja muokata niitä omaan käyttötarpeeseen sopivaksi. Virheet löytyvät nopeammin, kun kuka tahansa voi tarkistaa käytetyt arvot. Ja neljänneksi, ulkopuolisten asiantuntijoiden on mahdollista helpommin osallistua työn tekemiseen, kun sisältö on jäsennetty asiaperusteisesti ja korjaukset yhdessä osassa välittyvät suoraan koko malliin.

Jouni

--

Jouni Tuomisto, johtava tutkija, chief researcher

THL, Ympäristöterveyden osasto

THL, Dept of Environmental Health

PL 95, FI-70701 Kuopio, Finland

Puh/phone +358 295246305

"Eskola Juhani" kirjoitti 2.3.2014 kello 8.52:

Hei

Kiitos hyvästä jutusta YP-lehdessä. Luin sen erityisellä mielenkiinnolla, koska joudun valmistelemaan esityksen 12.3. pidettävässä seminaarissa, jossa olen paljon itseäni paremmassa seurassa (mm pääministeri, oma ministeri ja kaikki kansliapäälliköt).

Ajattelin ottaa esitykseeni ajatuksia artikkelistanne. Onko mielessäsi jotain konkreettista esimerkkiä onnistuneesta vaikutusten arvioinnista, joka kannattaisi nostaa esitykseen (esimerkkinä ympäristön vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin)? Onko Sinulla jotain muuta evästystä?

je

Katso myös

• Avoin päätöksentekokäytäntö
• Ilmastolaki