Ero sivun ”Keskustelu:Avoin päätöksentekokäytäntö voisi parantaa tiedon hyödyntämistä” versioiden välillä
Rivi 3: | Rivi 3: | ||
:'' Tämä kirjoitus on tarkoitus lähettää Vieraskynäksi Helsingin Sanomiin vastineena tai laajennuksena artikkeliin Politiikka palaa tieteeseen (HS Kotimaa 24.2.2014, s. A8) ja pääkirjoitukseen Mutu ja huuhaa eivät saa ohittaa tietoa (HS Pääkirjoitus 16.3.2014, s. A4). {{comment|# |Pitäisi tarkistaa pituusvaatimus.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 00.01 (EET)}} | :'' Tämä kirjoitus on tarkoitus lähettää Vieraskynäksi Helsingin Sanomiin vastineena tai laajennuksena artikkeliin Politiikka palaa tieteeseen (HS Kotimaa 24.2.2014, s. A8) ja pääkirjoitukseen Mutu ja huuhaa eivät saa ohittaa tietoa (HS Pääkirjoitus 16.3.2014, s. A4). {{comment|# |Pitäisi tarkistaa pituusvaatimus.|--[[Käyttäjä:Jouni|Jouni Tuomisto]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Jouni|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 00.01 (EET)}} | ||
:{{comment|# |Vieraskynät ovat asiantuntijoiden kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Kirjoituksia voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli(a)hs.fi. Kirjoitusten pituus on 3 500–5 500 merkkiä. Toimitus muokkaa ja tarvittaessa lyhentää julkaistavat artikkelit. |--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.31 (EET)}} | :{{comment|# |Vieraskynät ovat asiantuntijoiden kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Kirjoituksia voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli(a)hs.fi. Kirjoitusten pituus on 3 500–5 500 merkkiä. Toimitus muokkaa ja tarvittaessa lyhentää julkaistavat artikkelit. |--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.31 (EET)}} | ||
:{{comment|# |Nyt reilut 5000, eli osuu haarukkaan.|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} | |||
Parin vuoden aikana on vahvistunut laaja yksimielisyys siitä, että politiikasta pitäisi saada enemmän näyttöön perustuvaa ja että päätösten vaikutusarviointi on keskeinen osa päätösvalmistelua. Tähän tarpeeseen ollaan Suomessa kehittämässä kahta rahoitusmuotoa: Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostoa ja Valtioneuvoston kanslian erillisrahoitusta ennakointeihin ja muihin selvityksiin. | Parin vuoden aikana on vahvistunut laaja yksimielisyys siitä, että politiikasta pitäisi saada enemmän näyttöön perustuvaa ja että päätösten vaikutusarviointi on keskeinen osa päätösvalmistelua. Tähän tarpeeseen ollaan Suomessa kehittämässä kahta rahoitusmuotoa: Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostoa ja Valtioneuvoston kanslian erillisrahoitusta ennakointeihin ja muihin selvityksiin. | ||
Näyttöön perustuvan valmistelun ehkä tärkein ongelma on, ettei sitä osata. Viime aikoina on julkaistu uutta tutkimusta siitä, miten päätösvalmistelua pitäisi tehdä. Se ei ole kuitenkaan vielä levinnyt laajaan tietoisuuteen ja käyttöön, koska teoria on ristiriidassa monien vakiintuneiden käytäntöjen kanssa. Ongelmaa on niin päättäjien kuin tutkijoidenkin puolella, kuten tässäkin lehdessä on todettu (HS Pääkirjoitus 16.3.2014). | Näyttöön perustuvan valmistelun ehkä tärkein ongelma on, ettei sitä {{comment|# |vielä?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} osata. Viime aikoina on julkaistu uutta tutkimusta siitä, miten päätösvalmistelua pitäisi tehdä. Se ei ole kuitenkaan vielä levinnyt laajaan tietoisuuteen ja käyttöön, koska teoria on ristiriidassa monien vakiintuneiden käytäntöjen kanssa. Ongelmaa on niin päättäjien kuin tutkijoidenkin puolella, kuten tässäkin lehdessä on todettu (HS Pääkirjoitus 16.3.2014). | ||
Tieteen keskeisimpiä menetelmiä ovat kaksi ajatusta. Ensinnäkin väitteitä tulee perustella vetoamalla havaintoihin - ei auktoriteetteihin. Toiseksi, havaintojen perusteella voidaan todistaa väite vääräksi muttei oikeaksi. Siksi väitteitä pidetään lähtökohtaisesti mahdollisesti tosina, mutta niitä kritisoidaan ja ne hylätään armotta, jos ne eivät pidä yhtä havaintojen kanssa. Tällaisessa työssä tehokkuus vaatii avoimuutta, koska ennalta ei voi tietää, keneltä tulee ratkaisevia ajatuksia tai havaintoja. | Tieteen keskeisimpiä menetelmiä ovat kaksi ajatusta. Ensinnäkin väitteitä tulee perustella vetoamalla havaintoihin - ei auktoriteetteihin. Toiseksi, havaintojen perusteella voidaan todistaa väite vääräksi muttei oikeaksi. Siksi väitteitä pidetään lähtökohtaisesti mahdollisesti tosina, mutta niitä kritisoidaan ja ne hylätään armotta, jos ne eivät pidä yhtä havaintojen kanssa. Tällaisessa työssä tehokkuus vaatii avoimuutta, koska ennalta ei voi tietää, keneltä tulee ratkaisevia ajatuksia tai havaintoja. | ||
Tutkimus ja päätöksenteko ovat molemmat tietotyötä. Menetelmiltään ne voisivat olla paljon lähempänä toisiaan, kuin nykyään osataan ajatella. Tutkija yrittää selvittää, mikä olisi paras selitys, joka uskottavasti ennustaisi tehdyt havainnot. Päättäjä yrittää selvittää, mikä olisi paras päätösvaihtoehto, joka uskottavasti johtaisi asetettuihin tavoitteisiin nykytiedon valossa. Tuo nykytietohan juuri on noita tämän hetken parhaita selityksiä siitä miten asiat ovat. | Tutkimus ja päätöksenteko ovat molemmat tietotyötä. Menetelmiltään ne voisivat olla paljon lähempänä toisiaan, kuin nykyään osataan ajatella. Tutkija yrittää selvittää, mikä olisi paras selitys, joka uskottavasti ennustaisi tehdyt havainnot. Päättäjä yrittää selvittää, mikä olisi paras päätösvaihtoehto, joka uskottavasti johtaisi asetettuihin tavoitteisiin nykytiedon valossa. Tuo nykytietohan {{comment|# |Nykytietohan tarkoittaa tämän hetken...?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} juuri on noita tämän hetken parhaita selityksiä siitä miten asiat ovat. Siksi näitä {{comment|# |Avoimuuden ja kritiikin periaatteita...?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} periaatteita pitää soveltaa myös yhteiskunnallisessa päätösvalmistelussa. | ||
On jo yleisesti hyväksyttyä, että tiedon avaaminen edistää tietotyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Niinpä päätösvalmistelukin pitää toteuttaa niin, että kansalaisella {{comment|# |Pitäisikö nostaa myös muita kuin rivikansalaisia, joiden suuntaan avaaminen on tärkeää? Kansalaisjärjestöt, Liike-elämän järjestöt ja toimijat, muut kuin kutsutut asiantuntijat ja päättäjät... |--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}}on käytettävissään sama informaatio ja tietotyökalut kuin päätöstä valmistelevalla virkamiehellä. Suomen korkeasti koulutetun kansan keskuudesta löytyy paljon enemmän minkä tahansa alan asiantuntijoita kuin on mahdollista kutsua valmistelukomiteaan. Siksi valmistelu on avattava, jotta tämäkin osaaminen saadaan käyttöön. | |||
Päätösvalmistelu ja vaikutusarviointi kuitenkin ovat vaikeaa työtä erityisesti avoimesti toteutettuna, ja työssä on noudatettava kuutta periaatetta {{comment|# |...ko. työ on organisoitava oikealla tavalla...|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} jottei päädyttäisi kaaokseen. Näitä on {{comment|# |Tämänlaisen organisoinnin periaatteita on...|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} käsitelty tarkemmin tuoreessa artikkelissamme Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 1/2014 sekä internetissä http://fi.opasnet.org/fi/APTK {{comment|# |Kun YP:ssä ei vielä ole linkkiä itse artikkeliin (onko yhä näin?), voisiko linkata artikkelivedostekstin sisältävälle Opasnet-sivulle?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}}. | |||
Lähtökohtana on, että päätöksenteon tavoitteet julkistetaan, jotta suunnitelmia ja myös toteumaa voidaan verrata tavoitteisiin. Toinen periaate on syy-seuraussuhteisiin keskittyminen eli toimenpidevaihtoehtojen vaikutusten kuvaaminen. Jos valmistelussa siis ajaudutaan puhumaan henkilöistä {{comment|# |pitäisikö myös henkilöryhminä toimivat elimet kuten komiteat, työryhmät, puolueet, tutkimuslaitokset jne. mainita erikseen?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}}, ollaan todennäköisesti sivuraiteella. Kolmas periaate on kohteellisuus eli päätösdokumentin {{comment|# |esim. päätössisällön mieluummin kuin dokumentin?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} työstäminen alusta loppuun yhdessä julkisessa paikassa eli käytännössä tietyllä nettisivulla. Tämä on tärkeää työn ja erityisesti palautteen keruun organisoimiseksi, mutta se on vastoin lukuisia nykykäytäntöjä, eikä sen merkitystä siksi usein ymmärretä. Neljäs periaate on uusiokäyttö eli kaiken tiedon tuottaminen sellaisessa muodossa, että se on aina mahdollisimman helposti käytettävissä uusiin tarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa avointa dataa. Periaatteista avoimuus ja kritiikki onkin jo mainittu {{comment|# |Viides ja kuudes periaate, avoimuus ja kritiikki, mainittiinkin jo aiemmin.?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}}. | |||
Avoimesta päätöksentekokäytännöstä puhuessamme kuulemme jatkuvasti kritiikkiä, että ihmiset eivät suostu noudattamaan tuollaisia periaatteita, vaan avoin keskustelu ryöpsähtää hallitsemattomaksi ja jumittuu riitaan siitä, kenellä on valta tehdä viimeinen päätelmä. Kuitenkaan tarkoitus ei ole, että kaikki pakotetaan opettelemaan tai noudattamaan esitettyjä periaatteita. Olennaista on, että päätösvalmistelussa käytettävä tieto kerätään ja jäsennetään sellaisessa paikassa, jossa noita periaatteita noudatetaan. Poliittista {{comment|# |ja muuta?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} keskustelua voi jatkaa siellä missä ennenkin, ja valmisteluun kerätään kertaalleen {{comment|# |pitäisikö korostaa enemmän sitä, että kukin näkemys luetaan sisään vain kertaalleen?|--[[Käyttäjä:Mikko Pohjola|Mikko Pohjola]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Mikko Pohjola|keskustelu]]) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET)}} kukin asiaankuuluva näkemys, joka täyttää mainitut kriteerit. | |||
Avoimesta päätöksentekokäytännöstä puhuessamme kuulemme jatkuvasti kritiikkiä, että ihmiset eivät suostu noudattamaan tuollaisia periaatteita, vaan avoin keskustelu ryöpsähtää hallitsemattomaksi ja jumittuu riitaan siitä, kenellä on valta tehdä viimeinen päätelmä. Kuitenkaan tarkoitus ei ole, että kaikki pakotetaan opettelemaan tai noudattamaan esitettyjä periaatteita. Olennaista on, että päätösvalmistelussa käytettävä tieto kerätään ja jäsennetään sellaisessa paikassa, jossa noita periaatteita noudatetaan. Poliittista keskustelua voi jatkaa siellä missä ennenkin, ja valmisteluun kerätään kertaalleen kukin asiaankuuluva näkemys, joka täyttää mainitut kriteerit. | |||
Kuitenkin uudenlainen päätösvalmistelu vaatii, että on olemassa riittävä joukko ihmisiä, jotka osaavat uudenlaisen työtavan ja auttavat päättäjiä ja tutkijoita jäsentämään tarvittavat tiedot. Heitä voi kutsua vaikka vuorovaikutuksellisiksi asiantuntijoiksi tai jäsennysmestareiksi. Tällaisten ihmisten kouluttaminen ja resursointi onkin tällä hetkellä suurin puute ja toisaalta tehokkain ratkaisu yhteiskunnallisen päätöksenteon tehostamiseksi. Onneksi esimerkiksi Otavan opisto on tällaista koulutusta jo aloittamassa. | Kuitenkin uudenlainen päätösvalmistelu vaatii, että on olemassa riittävä joukko ihmisiä, jotka osaavat uudenlaisen työtavan ja auttavat päättäjiä ja tutkijoita jäsentämään tarvittavat tiedot. Heitä voi kutsua vaikka vuorovaikutuksellisiksi asiantuntijoiksi tai jäsennysmestareiksi. Tällaisten ihmisten kouluttaminen ja resursointi onkin tällä hetkellä suurin puute ja toisaalta tehokkain ratkaisu yhteiskunnallisen päätöksenteon tehostamiseksi. Onneksi esimerkiksi Otavan opisto on tällaista koulutusta jo aloittamassa. |
Versio 17. maaliskuuta 2014 kello 06.58
Päätösvalmistelun on oltava tavoitelähtöistä ja kohteellista
- Tämä kirjoitus on tarkoitus lähettää Vieraskynäksi Helsingin Sanomiin vastineena tai laajennuksena artikkeliin Politiikka palaa tieteeseen (HS Kotimaa 24.2.2014, s. A8) ja pääkirjoitukseen Mutu ja huuhaa eivät saa ohittaa tietoa (HS Pääkirjoitus 16.3.2014, s. A4). ----#: . Pitäisi tarkistaa pituusvaatimus. --Jouni Tuomisto (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 00.01 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)
- ----#: . Vieraskynät ovat asiantuntijoiden kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Kirjoituksia voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli(a)hs.fi. Kirjoitusten pituus on 3 500–5 500 merkkiä. Toimitus muokkaa ja tarvittaessa lyhentää julkaistavat artikkelit. --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.31 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)
- ----#: . Nyt reilut 5000, eli osuu haarukkaan. --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)
Parin vuoden aikana on vahvistunut laaja yksimielisyys siitä, että politiikasta pitäisi saada enemmän näyttöön perustuvaa ja että päätösten vaikutusarviointi on keskeinen osa päätösvalmistelua. Tähän tarpeeseen ollaan Suomessa kehittämässä kahta rahoitusmuotoa: Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvostoa ja Valtioneuvoston kanslian erillisrahoitusta ennakointeihin ja muihin selvityksiin.
Näyttöön perustuvan valmistelun ehkä tärkein ongelma on, ettei sitä ----#: . vielä? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) osata. Viime aikoina on julkaistu uutta tutkimusta siitä, miten päätösvalmistelua pitäisi tehdä. Se ei ole kuitenkaan vielä levinnyt laajaan tietoisuuteen ja käyttöön, koska teoria on ristiriidassa monien vakiintuneiden käytäntöjen kanssa. Ongelmaa on niin päättäjien kuin tutkijoidenkin puolella, kuten tässäkin lehdessä on todettu (HS Pääkirjoitus 16.3.2014).
Tieteen keskeisimpiä menetelmiä ovat kaksi ajatusta. Ensinnäkin väitteitä tulee perustella vetoamalla havaintoihin - ei auktoriteetteihin. Toiseksi, havaintojen perusteella voidaan todistaa väite vääräksi muttei oikeaksi. Siksi väitteitä pidetään lähtökohtaisesti mahdollisesti tosina, mutta niitä kritisoidaan ja ne hylätään armotta, jos ne eivät pidä yhtä havaintojen kanssa. Tällaisessa työssä tehokkuus vaatii avoimuutta, koska ennalta ei voi tietää, keneltä tulee ratkaisevia ajatuksia tai havaintoja.
Tutkimus ja päätöksenteko ovat molemmat tietotyötä. Menetelmiltään ne voisivat olla paljon lähempänä toisiaan, kuin nykyään osataan ajatella. Tutkija yrittää selvittää, mikä olisi paras selitys, joka uskottavasti ennustaisi tehdyt havainnot. Päättäjä yrittää selvittää, mikä olisi paras päätösvaihtoehto, joka uskottavasti johtaisi asetettuihin tavoitteisiin nykytiedon valossa. Tuo nykytietohan ----#: . Nykytietohan tarkoittaa tämän hetken...? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) juuri on noita tämän hetken parhaita selityksiä siitä miten asiat ovat. Siksi näitä ----#: . Avoimuuden ja kritiikin periaatteita...? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) periaatteita pitää soveltaa myös yhteiskunnallisessa päätösvalmistelussa.
On jo yleisesti hyväksyttyä, että tiedon avaaminen edistää tietotyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Niinpä päätösvalmistelukin pitää toteuttaa niin, että kansalaisella ----#: . Pitäisikö nostaa myös muita kuin rivikansalaisia, joiden suuntaan avaaminen on tärkeää? Kansalaisjärjestöt, Liike-elämän järjestöt ja toimijat, muut kuin kutsutut asiantuntijat ja päättäjät... --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment)on käytettävissään sama informaatio ja tietotyökalut kuin päätöstä valmistelevalla virkamiehellä. Suomen korkeasti koulutetun kansan keskuudesta löytyy paljon enemmän minkä tahansa alan asiantuntijoita kuin on mahdollista kutsua valmistelukomiteaan. Siksi valmistelu on avattava, jotta tämäkin osaaminen saadaan käyttöön.
Päätösvalmistelu ja vaikutusarviointi kuitenkin ovat vaikeaa työtä erityisesti avoimesti toteutettuna, ja työssä on noudatettava kuutta periaatetta ----#: . ...ko. työ on organisoitava oikealla tavalla... --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) jottei päädyttäisi kaaokseen. Näitä on ----#: . Tämänlaisen organisoinnin periaatteita on... --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) käsitelty tarkemmin tuoreessa artikkelissamme Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 1/2014 sekä internetissä http://fi.opasnet.org/fi/APTK ----#: . Kun YP:ssä ei vielä ole linkkiä itse artikkeliin (onko yhä näin?), voisiko linkata artikkelivedostekstin sisältävälle Opasnet-sivulle? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment).
Lähtökohtana on, että päätöksenteon tavoitteet julkistetaan, jotta suunnitelmia ja myös toteumaa voidaan verrata tavoitteisiin. Toinen periaate on syy-seuraussuhteisiin keskittyminen eli toimenpidevaihtoehtojen vaikutusten kuvaaminen. Jos valmistelussa siis ajaudutaan puhumaan henkilöistä ----#: . pitäisikö myös henkilöryhminä toimivat elimet kuten komiteat, työryhmät, puolueet, tutkimuslaitokset jne. mainita erikseen? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment), ollaan todennäköisesti sivuraiteella. Kolmas periaate on kohteellisuus eli päätösdokumentin ----#: . esim. päätössisällön mieluummin kuin dokumentin? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) työstäminen alusta loppuun yhdessä julkisessa paikassa eli käytännössä tietyllä nettisivulla. Tämä on tärkeää työn ja erityisesti palautteen keruun organisoimiseksi, mutta se on vastoin lukuisia nykykäytäntöjä, eikä sen merkitystä siksi usein ymmärretä. Neljäs periaate on uusiokäyttö eli kaiken tiedon tuottaminen sellaisessa muodossa, että se on aina mahdollisimman helposti käytettävissä uusiin tarkoituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa avointa dataa. Periaatteista avoimuus ja kritiikki onkin jo mainittu ----#: . Viides ja kuudes periaate, avoimuus ja kritiikki, mainittiinkin jo aiemmin.? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment).
Avoimesta päätöksentekokäytännöstä puhuessamme kuulemme jatkuvasti kritiikkiä, että ihmiset eivät suostu noudattamaan tuollaisia periaatteita, vaan avoin keskustelu ryöpsähtää hallitsemattomaksi ja jumittuu riitaan siitä, kenellä on valta tehdä viimeinen päätelmä. Kuitenkaan tarkoitus ei ole, että kaikki pakotetaan opettelemaan tai noudattamaan esitettyjä periaatteita. Olennaista on, että päätösvalmistelussa käytettävä tieto kerätään ja jäsennetään sellaisessa paikassa, jossa noita periaatteita noudatetaan. Poliittista ----#: . ja muuta? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) keskustelua voi jatkaa siellä missä ennenkin, ja valmisteluun kerätään kertaalleen ----#: . pitäisikö korostaa enemmän sitä, että kukin näkemys luetaan sisään vain kertaalleen? --Mikko Pohjola (keskustelu) 17. maaliskuuta 2014 kello 08.58 (EET) (type: truth; paradigms: science: comment) kukin asiaankuuluva näkemys, joka täyttää mainitut kriteerit.
Kuitenkin uudenlainen päätösvalmistelu vaatii, että on olemassa riittävä joukko ihmisiä, jotka osaavat uudenlaisen työtavan ja auttavat päättäjiä ja tutkijoita jäsentämään tarvittavat tiedot. Heitä voi kutsua vaikka vuorovaikutuksellisiksi asiantuntijoiksi tai jäsennysmestareiksi. Tällaisten ihmisten kouluttaminen ja resursointi onkin tällä hetkellä suurin puute ja toisaalta tehokkain ratkaisu yhteiskunnallisen päätöksenteon tehostamiseksi. Onneksi esimerkiksi Otavan opisto on tällaista koulutusta jo aloittamassa.
Parhaiten uusi toimintatapa auttaisi kaikkein monimutkaisimmissa ongelmissa, kuten ilmastonmuutoksessa tai sote-uudistuksessa. Niissä kun yksittäisen päättäjän tai tutkijan on vaikea omaksua kaikkea sitä tietoa, joka hyvän päätöksen tekemiseen tarvitaan. Silloin tarvitaan jaettua ymmärrystä, joka on kuvatulla keinolla saavutettavissa.
- Jouni Tuomisto, johtava tutkija, THL
- Mikko Pohjola, vieraileva tutkija, THL
- Pasi Pohjola, kehittämispäällikkö, THL
Raakatekstiä materiaaliksi
- VNK:n tilaustutkimukset ja Akatemian strateginen tutkimusrahoitus herättävät keskustelua. Hyvä niin.
- Vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että politiikasta pitäisi saada enemmän näyttöön perustuvaa (evidence-based). Tähän tarpeeseen kehitetty uusia rahoitusinstrumentteja.
- Niihin liittyy kuitenkin isoja ongelmia.
- Tutkimuslaitoksissa on vallalla henki, että olennaista on pystyä kanavoimaan uusista rahoituksista resurssit "takaisin meille, mihin ne kuuluvatkin". Tutkijoiden näkemys tutkimuksen rahoittamisen tärkeydestä on sinänsä oikea, mutta puuttuu halu ja visio siitä, miten päätöksentekoa itse asiassa tuettaisiin paremmin.
- Rahan kanavoiminen pois perusrahoituksesta muuttaa tutkimuksen perustan eli rahoitusta saavien tutkijoiden aseman epävarmemmaksi ja siten vähemmän houkuttelevaksi. Tämä on selkeä negatiivinen vaikutus.
- Millä asiantuntemuksella tärkeät asiat jatkossa valitaan?
- Onneksi on olemassa tutkimustietoa siitä, miten tutkimuksen ja päätöksenteon pitäisi toimia yhdessä, jotta saataisiin paras hyöty. Kehitettävää on sekä tutkimuksen tekemisessä että päätöksenteon kyvyssä hyödyntää tietoa.
- Tieteen mullistavin innovaatio oli avoimen ja kriittisen asenteen omaksuminen, jossa ratkaisevaa on kerättävä havaintoaineisto. Teorioiden on siis toimittava käytännössä.
- Iso oivallus oli, että väärien teorioiden kumoaminen on tehokasta, kun taas oikeiden teorioiden todistaminen oikeaksi on hyvin vaikeaa tai mahdotonta.
- Tästä seuraa kaksi ohjetta: kaikki teoriat on lähtökohtaisesti hyväksyttävä avoimeen tarkasteluun, ja toiseksi avointen havaintoaineistojen avulla niiden kimppuun hyökätään armotta, jolloin huonot kaatuvat.
- Tieteen periaatteita voidaan soveltaa myös päätöksenteossa, vaikka perinteet tukevat tätä vain rajallisesti. Esimerkiksi keskustelu siitä, ottaako hallitus oppositiota mukaan sote- tai leikkauskeskusteluihin ja haluaako oppositio tulla, on tästä katsannosta absurdi, koska kaikkien pitää voida osallistua. Miksi hallituksen on annettu henkisesti omia keskustelufoorumi, joka kuuluu yhteiskunnalle eli kansalaisille?
- Tutkimuksessakin avoimuus on aivan viime aikoihin saakka rajattu artikkeleihin, jotka sisältävät tulokset ja päätelmät mutteivät varsinaista havaintoaineistoa. Vaatimus aineistonkin avaamisesta herättää useissa tutkijoissa ankaraa vastustusta.
- Jotta tieteen ja politiikan symbioosi toisi todellista yhteiskunnallista hyötyä, tarvitaan muutamia sääntöjä:
- On tarkasteltava nimenomaan tietoa ja sen roolia päätöksenteossa. Jos aletaan puhua henkilöistä, on ajauduttu sivuraiteelle. Symbioosi on nimenomaan tietotyötä.
- Kaiken tuotettavan tiedon pitää olla avointa ja kaikkien käytettävissä. Muuten kritisointi ei onnistu.
- Jotta asiat pysyivät ojennuksessa, on tieto järjestettävä aiheiden ympärille kohteellisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tietyllä aiheella on tietty nettisivu, jossa asiaa käsitellään ja josta voi aina käydä tarkistamassa senhetkisen käsityksen aiheesta. Työskentelyn kohteena on siis nettisivu, jolle yhteiskirjoittamisen keinoin tuotetaan niin hyvä ja johdonmukainen kuvaus kyseisestä aiheesta kuin nykytieto mahdollistaa.
- Kuvauksen kohteena ovat yleensä ne arvioidut vaikutukset, joita jokin harkinnassa oleva päätösvaihtoehto mahdollisesti aiheuttaisi. Tarkoituksena on siis tehdä vaikutusarviointia harkituista politiikkatoimista.
- Epävarmaa tietoa pidetään mahdollisesti totena, kunnes joku onnistuu osoittamaan sen vääräksi. Epävarmuus näkyy siis joukkona mahdollisia kuvauksia asiasta. Konsensus taas syntyy sitä kautta, ettei kukaan pysty esittämään sellaista vaihtoehtoa, jota joku toinen ei pystyisi ampumaan alas.
- Näiden periaatteiden noudattaminen edellyttää, että strategista tutkimusrahoitusta ei ohjata perinteiseen tapaan yhdelle kilpailun voittaneelle tutkimusryhmälle, vaan pikemminkin vuorovaikutteisten asiantuntijoiden ryhmälle, joka osaa organisoida edellä kuvatun kaltaisia tiedonkeruita ja keskusteluja. Suurin osa päätöksenteossa tarvittavasta tiedosta on jo olemassa, ja haasteena on sen löytäminen ja jalostaminen käytännölliseen tarpeeseen. Tähän työhön osallistuvat potentiaalisesti kaikki asiantuntijat eikä vain yksi rahoitetty ryhmä. Jotta tämä onnistuisi, tutkijan on tästäkin työstä saatava ansiota (rahan tai kunnian muodossa).
- On olemassa myös tieteellisesti päteviä keinoja hankkia tietoa silloin, kun varsinaiset mittaukset olisivat käytännössä mahdottomia eli perinteisen tutkimuksen ulottumattomissa. Yksi tapa on kykypainotettu asiantuntija-arvio (expert elicitation), joka on nykyään valitettavan harvinainen.
- On myös menetelmiä selvittää, mitkä tutkimuksen epävarmuudet itse asiassa ovat kaikkein tärkeimpiä hyvien päätösten esteitä. Silloin saadaan selville, mitä tutkimusta päätöksenteko todella tarvitsee, ja huoli poliittisesta suhmuroinnista tieteen tontilla vähenee.
- Näitä menetelmiä on tarkemmin kuvattu internetissä http://fi.opasnet.org/fi/APTK
Näkemysten kirjaaminen kannattaa tehdä varta vasten yhteen paikkaan sen perusteella , mitä toimijat ovat eri foorumeilla sanoneet. Ei ole uskottavaa tai tarpeenkaan että olisi vain yksi hallitsevan keskustelufoorumi jossa kaikki keskustelu tapahtuisi. Riittää että on yksi paikka jonne se kootaan. Aivan luin Wikipediakaan ei ole korvannut tiedon tuotanto, ja julkaisufoorumaeita. Se on korvannut vain tirtosanskirjamaisen yhteenvetofoorumin.
Erilaisia perusteltuja näkemyksiä ei ole rajatonta määrää vaan itse asiassa yllättävän vähän. Tämä kohtuu siitä että nyt tarkastellaan vain tiettyyn yksityiskohtaan liittyviä perusteltuja näkemyksiä (yksityiskohta voi olla kyllä merkitykseltään hyvin laajskin). Erilaisi tiettyyn teemaan liittyviä yksityinkohtia voi olla hyvinkin runsaaasti ja tämän takia erilaisia yksityiskohtien näkemysten yhdistelmiä on käytännössä rsjsttomasti. Mutta juuri tästä syystä tietokoneen pitäisi laittaa järjestämään tätä tietoa. Siltä kun onnistuu miljardienkn yhdistelmien jäsentäminen ja hallitseminen vaivattomasti. Ihmiselle tämä on mahdotonta.
Sekä tutkijat että pättäjät ovat perinteidensä vankeja. He eivät näe nykykäytännön puutteita alansa ihanteeseen verrattuna. Ajatusten kilpailu on sallittava. Tämä onnistuu kohteellisesti eli netissä tuottamalla yhdessä paikassa näkemys yhdestä asissta. Asia voi olla vaikkapa arvio siitä, paljonko lämpötila maailman eri osissa lisääntyy, jos hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä lisääntyy tiuetyn verran.
Hyvä uutinen on, ettei tietomsrkkinamekanismia tarvitse ratkaista ennen sen käyttöönottoa. Se voidaan ottaa käyttöön vaikka heti vahvasto subventoiduolla aloilla eli erityisesti tutkimuksessa ja päätöksenteossa. Näillä aloillahan palkkaa maksetaan useita vuosia ennen kuin aletaan kysellä kuinka paljon aikaa kestäviä tietoja on onnistunut tuottamaan. Riittää siis et työnantaja eli kansa - me - alamme vaatia parempia käytäntöjä: kaikki tieto ja tyäkalut kaikkien käyttöön ja ajatusten kilpailu on sallittava.
Jos väitteet kuulostavat utopistisilta, syy on perinteissä. Aptkn teoria ja ohjeistus on nimittäin julksistu tieteellisinä artikkeleina. Toimintamallin vastimat verkkotyotilat ja työkalut on rakennettu ja ne ovat käytässä. Ja Otavan opistolla on lähikuukausina koulutudta, jossa uusia käytäntöjä opetetaan kiinnostuneille. Viimeisten 50 v sikana on edistytty hurjasti tavaroiden ja palvelujen kaupan kilpailun avaamisessa. Tämä näkyy ällistyttävänä aineellisen elintason nousuna länsimaissa. Tiedon vapaa kilpailu ei ole vielä nähnyt tällaista harppausta vaikka moni muuta väittäisi. Tiedon avoimessa kilpailussa on nimittäin yksi ratkaiseva ero joka estää msrkkinamekanismin käyttämisen. Tavaramsekkinoilla on lähtökohtainen niukkuus ja hintamekanismi varmistaa että ideoita tulee sitä enemmän mitä suurempi puute jostain asiasta on. Tiedon markkinoilla ihanne on että kaikki on kaikkien saatavilla koko ajan ilmaiseksi, jolloin mitään hintamekanismia ei edes voi syntyä vaan se on ristiriidassa perusihanteen kanssa. Se miten markkinatoimijoita palkitaan on ratksisematta mutta vastinee mahdolliduuden yietoa tuottamalla kerätä arvostusta, joka on sitten vaihdettavissa rahaksi.
Samoin päättäjät eivät näe käytäntöjensä puutteita. Oletetaan kansalaisellye oikeus kilpailuttaa ajatuksensa kostain päätöksestä. Tämä rarkoittaa että hänellä on oltava oikeus kaikkeen päätösvalmisrelussa olevaan tietoon ja käytettäviin tietotyökaluihin samalla tavalla kuin päätöstä valmistelevalla virkamuehellä. Kansalaisen ehdotus on pystyttävä kädittelemään osana päätösvalmistelua, ja jos se ajatus kestää kriittisen tieteellisen ja poliittisen tarkastelun, se on sisällytettävä lopulliseen päätösehdotuldeen. Itse päättäminen pysyisi edelleen siellä mussä se lain mukaan on. Kehitys tapahtuisi sen kautta, että perustelut tulevat yksityiskohtiaan myöten ruodituiksi.
Tee konkreettinen kuvaus esim sotesta: kuvitteellinen tilasto siitä moniko ihminen on ottamut siihen kantaa 3.5M, montako puheenvuoroa esitetty 12M. näistä saman henkilön toistettuja puheenvuoroja 8M. Anekdootteja 1.5M. Asian vierestä esim hallituksen haukumista 2M. Eli 500k ihmistä on sanonut jossain jotain asiapitoista. Näissä on 2k erilaista ajatusta. Nämä pitää jäsentää. Mielekkäitä asiakokonaisuuksia 70. Ajatuksista 1.2k virheellisiä.
- Me tutkijat ja päättäjät olemme yhteiskunnan eli kansan palvelijoita. Siksi kansalla on oikeus vaatia tutkimustulokset ja päätössuunnitelmat avoimena datana käyttöönsä. Se pitää myös vaatia, koska se on nykyään mahdollista. Voidaan perustaa tutkimuksen ja päätöksenteon wikipedia. Tutkimustulokset ja poliittiset näkemykset pitää kirjata yhteen paikkaan avoimena datana, josta kansa voi niitä etsiä. Tämä olisi helppo sisällyttää strategisen tutkimuksen rahoitusvaatimuksiin, ja poliitikotkin oppisivat nopeasti, että poliittista aloitetta ei ole olemassa ennen kuin se on kuvattu tällaiseen opasnetiin.
Keskustelu Eskolan kanssa 2.-11.3.2014
kiitos. ajattelin tuoda noita diskussioviestejä puheessani. je
- "Jouni Tuomisto" kirjoitti 11.3.2014 kello 14.54:
- Hei!
- Tiivis ja tasapainoinen esitys.
- Lopusta tuntuu kuitenkin puuttuvan yksi dia. Viimeisellä sivulla
- sanotaan nyt "Tutkimusmaailman ja poliittisen päätöksentekomaailman
- logiikat ja kulttuurit ovat kaukana toisistaan – toinen toisensa
- ymmärrys uupuu". Tämä on totta, mutta lisäksi minusta pitäisi sanoa
- muutakin: Ymmärryksemme on viime aikoina parantunut siitä, mitä siitä
- välistä puuttuu ja millaisia taitoja pitää olla niillä
- 'vuorovaikutuksellisilla asiantuntijoilla', jotka auttavat tutkijoita ja
- päättäjiä puhumaan yhdessä ja yhteisestä asiasta. Tämä on ollut yksi
- Tekaisu-hankkeen keskeisistä kysymyksistä, ja vastauksia annamme
- Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 1/2014.
- Kotiinviemisviesti päättäjille mielestäni on, että Avoimen hallinnon
- hanke (OGP) on menossa oikeaan suuntaan, mutta kunnianhimoa ja vauhtia
- voi nykyisestä kasvattaakin, eivätkä paukut silti lopu kesken. Suomeen
- on kehittynyt erittäin rikas ja intensiivinen ryhmä tämän alan osaajia,
- joita virallinen hallinto jo huomioi mutta silti alihyödyntää sen
- potentiaaliin nähden.
- Jouni
-
- On 11.3.2014 13:30, Vaarama Marja wrote:
- Tämä on hyvä, olisiko hyvä lsittaa tittelikin kansilehdelle ja loppuun slide "kiitos".
- Yt. Marja
-
- "Eskola Juhani" kirjoitti 11.3.2014 kello 13.23:
- Hei
- Tällaiseksi tämä muotoutui. Kiitos avusta.
- Esittäessäni koetan keskittyä olennaisiin viesteihin. Slideissa on yksityiskohtia, jotka jäävät kuulijan näkömuistin tai jaettavien tiivistelmien opiskelun varaan.
- je
"Tuomisto Jouni" kirjoitti 11.3.2014 kello 7.24:
- Hei vielä.
- Äskeinen viesti karkasi etuajassa. Oma päätelmäni siis on, että haasteista huolimatta avoimuus on erittäin tärkeä tavoite päätösvalmistelussa ja sitä tulisi edistää myös keskusteltaessa terveyden sisällyttämisestä kaikkiin politiikkoihin. On kuitenkin syytä huomata, että avoimuus ei ole itseisarvo vaan tärkeää nimenomaan sen tuottaman hyödyn takia mm. laadun parantajana. Se myös auttaa tunnistamaan konflikteja aikaisin, kun ne vielä ovat pieniä ja helpommin ratkaistavissa.
- Jouni
- --
- Jouni Tuomisto, johtava tutkija, chief researcher
- THL, Ympäristöterveyden osasto
- THL, Dept of Environmental Health
- PL 95, FI-70701 Kuopio, Finland
- Puh/phone +358 295246305
- "Tuomisto Jouni" kirjoitti 11.3.2014 kello 7.16:
-
- Hei.
- Älysin vasta äsken, että tämä seminaari on varmaan se Terveys kaikissa politiikoissa. Olin syksyllä asiaa valmistelevassa kokouksessa Majvikissa mm. Tapani Kauppisen ja Tapani Melkaksen kanssa. Siellä oli valmistelijoiden joukossa myös Sirpa Kekkonen VNKsta, ja hän esitti omassa puheenvuorossaan hyvin samantapaisia haasteita kuin ne joihin me pyrimme YP-lehden jutussamme vastaamaan. Luulen siis, että jutussa esittämämme ajatukset saavat periaatteessa hyvää vastakaikua seminaariyleisössä.
- Käytännön vastaanotto voi kuitenkin olla nihkeämpi. Ehdottamamme avoin päätöksentekokäytäntö kun muuttaisi varsin radikaalisti päätösten valmistelua avoimemmaksi, ja tämän voivat kokea ongelmaksi ne, joilla nykyään on tuo päätösvalmisteluprosessi omissa näpeissään. Valmisteluprosessit kun ovat nykyään varsin suljettuja. Luin äskettäin Juha Herkmanin analyysin politiikan ja median suhteesta Suomessa, ja hän oli päätynyt samaan päätelmään siltä osin kuin se koski poliittista päätösvalmistelua ja avoimuutta.
- Oma päätelmäni tästä on, että avoimuus päätösvalmistelussa on
- --
- Jouni Tuomisto, johtava tutkija, chief researcher
- THL, Ympäristöterveyden osasto
- THL, Dept of Environmental Health
- PL 95, FI-70701 Kuopio, Finland
- Puh/phone +358 295246305
- "Tuomisto Jouni" kirjoitti 4.3.2014 kello 4.34:
-
- Hei Juhani.
- Mukavaa että juttu kiinnosti. Asian edelleen esittelemiseksi pistän tähän lyhyen tiivistelmän Urhenche-hankkeen tuloksista ja kalvoista. Kalvoja varmaan päivitän koska olen itsekin puhumassa tästä asiasta Harvardissa torstaina. Kalvot löytyvät Opasnetistä:
- http://en.opasnet.org/w/File:Buildings_and_health.ppt
- Esimerkkejä avoimesta päätöksentekokäytännöstä.
- Kuopion kaupunki ja THL ovat yhdessä tehneet vaikutusarviointia kaupungin ilmastopolitiikasta. Kohteena on ollut erityisesti kaukolämpö ja sen polttoaineratkaisut. Olennaista on ollut tarkastella kahta asiaa yhdessä: kasvihuonekaasupäästöjä ja toisaalta pienhiukkaspäästöjä. Pienhiukkaset ovat Suomen suurin ympäristöterveysongelma. Polttoainekysymys on Kuopiolle tärkeä, koska aiempi polttoaine oli lähes yksinomaan turvetta, ja nyt laitoksen uusimisen jälkeen on mahdollista polttaa myös pääasiassa puuta, jos se on järkevää.
- Vaikutusarvioinnissa THL katsoi eri polttoainevaihtoehtojen aiheuttamia päästöjä, niiden leviämistä ympäristöön, väestön altistumista lähellä ja kaukana sekä terveysvaikutuksia. Yleispäätelmä oli, että puun käytön lisääminen on tehokas ja itse asiassa ainoa riittävä keino vähentää kaupungin fossiilisia hiilidioksidipäästöjä 40 %, joka on Kuopion ilmastopoliittisen ohjelman asettama tavoite. Terveyden kannalta vaihtoehdot olivat neutraaleja, koska päästöt, altistuminen ja terveyshaitat näin suuresta laitoksesta ovat joka tapauksessa pienet.
- Jatkon kannalta olennaista on tarkastella kasvihuonekaasupäästöjä myös elinkaarinäkökulmasta. Päätelmien kannalta on nimittäin ratkaisevaa, tarkastellaanko fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjä, suoria piippupäästöjä vai koko elinkaaren aikaisia päästöjä verrattuna puun muihin mahdollisiin käyttökohteisiin. Projektin loppuaikana tästä käydään lisää keskusteluja tutkijoiden ja kaupungin päättäjien kesken.
- Koko työ on tehty avoimilla malleilla Opasnet-verkkotyötilassa avoimen datan periaatteita noudattaen. Tällä toimintatavalla on useita tavoitteita. Se mahdollistaa jatkuvan perehtymisen työn sisältöön ja malleissa käytettyihin lukuarvoihin. Muut kunnat tai kiinnostuneet tahot voivat kopioida haluamansa osat ja muokata niitä omaan käyttötarpeeseen sopivaksi. Virheet löytyvät nopeammin, kun kuka tahansa voi tarkistaa käytetyt arvot. Ja neljänneksi, ulkopuolisten asiantuntijoiden on mahdollista helpommin osallistua työn tekemiseen, kun sisältö on jäsennetty asiaperusteisesti ja korjaukset yhdessä osassa välittyvät suoraan koko malliin.
- Jouni
- --
- Jouni Tuomisto, johtava tutkija, chief researcher
- THL, Ympäristöterveyden osasto
- THL, Dept of Environmental Health
- PL 95, FI-70701 Kuopio, Finland
- Puh/phone +358 295246305
- "Eskola Juhani" kirjoitti 2.3.2014 kello 8.52:
-
- Hei
- Kiitos hyvästä jutusta YP-lehdessä. Luin sen erityisellä mielenkiinnolla, koska joudun valmistelemaan esityksen 12.3. pidettävässä seminaarissa, jossa olen paljon itseäni paremmassa seurassa (mm pääministeri, oma ministeri ja kaikki kansliapäälliköt).
- Ajattelin ottaa esitykseeni ajatuksia artikkelistanne. Onko mielessäsi jotain konkreettista esimerkkiä onnistuneesta vaikutusten arvioinnista, joka kannattaisi nostaa esitykseen (esimerkkinä ympäristön vaikutuksesta terveyteen ja hyvinvointiin)? Onko Sinulla jotain muuta evästystä?
- je