Rakennusten kosteus- ja homeongelmat

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan neljäs tutkimusjulkaisu 1/2012 on valmistunut. Sen aiheena on rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Tutkimus on julkaistu myös sähköisesti tarkastusvaliokunnan internet-sivuilla.

Tutkimuksen toteuttivat professori Kari Reijula, professori Guy Ahonen, professori Harri Alenius, teknologiajohtaja Rauno Holopainen, tiimipäällikkö Sanna Lappalainen, vanhempi asiantuntija Eero Palomäki ja vanhempi asiantuntija Marjut Reiman Työterveyslaitokselta. Tutkimuksen tekijät valittiin avoimen tarjouskilpailun perusteella ja tutkimus käynnistyi joulukuussa 2011.

Tarkastusvaliokunta nimesi tutkimukselle ohjausryhmän, johon ovat kuuluneet puheenjohtajana kansanedustaja Tuija Brax sekä jäseninä kansanedustajat Heli Paasio (1.6.2012 saakka), Sirkka-Liisa Anttila, Olli Immonen, Lasse Männistö, Erkki Virtanen sekä valiokuntaneuvokset Nora Grönholm ja Matti Salminen sekä ylitarkastaja Arto Mäkelä. Ohjausryhmä piti yhteensä kolme kokousta.

Sisäilman huono laatu on jo pitkään arvioitu yhdeksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Rakennusten kosteus- ja homevauriot on puolestaan arvioitu merkittäväksi syyksi huonoon sisäilman laatuun. Esitetyistä arvioista huolimatta tiedot kosteusja homevaurioiden laajuudesta ja vaikutuksista ovat olleet puutteellisia, vanhentuneita ja ristiriitaisia. Huolimatta erilaisista toimenpiteistä ja panostuksesta kosteus- ja homevauriot eivät vaikuta vähentyneen. Päinvastoin tilanteen on arvioitu jopa pahenevan tulevaisuudessa.

Tässä tilanteessa tarkastusvaliokunnan päätti teettää tutkimuksen, jonka tavoitteeksi tarjouspyynnössä asetettiin tuottaa päätöksentekijöille sellaista tietoa, johon pohjautuen on mahdollista vähentää rakennusten kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamia taloudellisia menetyksiä ja terveyshaittoja. Tutkimuksessa tuli tuottaa uutta ajankohtaista tietoa rakennusten kosteus- ja homeongelmien syistä, laajuudesta ja vaikutuksista.

Nyt julkaistavasta tutkimuksesta selviää, että rakennusten kosteus- ja homeongelmissa on kysymys merkittävästä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset ovat mittavia. Huolestuttavaa on, että mm. kosteus- ja homeongelmien ennalta ehkäisemisessä ja korjaamisessa on vielä paljon tehtävää ennen kuin tilanne saadaan edes tyydyttävälle tasolle.

Tutkimustulokset ja esitetyt kehittämisehdotukset tarjoavat jatkotoimille ja keskustelulle hyvän pohjan. Valiokunnan puolesta haluan kiittää tutkijoita hyvästä työstä sekä ohjausryhmää hyvistä kommenteista ja keskusteluista.

Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja

Tuija Brax

Tiivistelmä

Kosteus- ja homevauriot tunnistettiin Suomessa jo 1990-luvun alussa merkittäväksi sisäympäristöongelmaksi, jolla on haitallisia vaikutuksia terveyteen. Niin rakennusten kunnon heikkenemisestä kuin ennen kaikkea niissä oleskelun aiheuttamista oireista ja sairauksista seuraa merkittäviä kustannuksia. Kosteusvaurioiden keskeisimmät rakennustekniset syyt tunnetaan, mutta niitä ei osata vieläkään estää ennakolta tai korjata oikein. Ongelman ilmaannuttua terveydellisiin haittoihin ei puututa riittävän tehokkaasti eikä toimintamalleja ja työkaluja ei ole riittävästi. Niinpä ongelmat kasvavat jopa työyhteisöjä halvaannuttaviksi kriiseiksi. Yksittäisten asukkaiden ongelmat eivät ole vähäisempiä, vaan myös ne edellyttävät pikaista ongelmiin tarttumista. Riittämätön tieto kosteus- ja homevaurioiden terveydellisestä merkityksestä, oireiden aiheuttajista ja sairauksien syntymekanismeista vaikeuttavat merkittävästi potilaiden tutkimista ja hoitoa.

Eduskunta käynnisti kosteus- ja homeongelmia koskevan tutkimuksen, jonka toteuttajaksi valittiin Työterveyslaitos. Tutkimuksen tavoitteena oli moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä

1. arvioida merkittävien kosteus- ja homevaurioiden yleisyys asuin- ja työpaikkarakennuksissa mukaan lukien koulut, päiväkodit ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon toimitilat Suomessa
2. selvittää kosteus- ja homevaurioiden terveydellinen merkitys nykytiedon valossa ja siitä johtuvat toimenpiteet terveydenhuollon toimintatapojen kehittämiseksi
3. arvioida kosteus- ja homevaurioiden taloudellinen merkitys ja
4. esittää keskeisimmät jatkotoimenpiteet uusiksi tarvittaviksi tutkimuskohteiksi, hallinnollisiksi toimenpiteiksi ja koulutustoimien edistämiseksi.

Työterveyslaitoksen asiantuntijat kokosivat raporttia varten uusimman tiedon kosteusja homevaurioista ja kohdistivat tutkimuksensa kaikkein kipeimpiin epäkohtiin, joiden ratkaisu voi oleellisesti parantaa kosteus- ja homeongelmien hallintaa jatkossa.

Oireiden aiheuttajia ei vieläkään tunneta riittävän hyvin

Kosteus- ja homevaurioiden terveydellinen merkitys on täsmentynyt hyvin hitaasti. Aluksi oireiden aiheuttajina pidettiin rakenteiden ja materiaalien mikrobikasvustoja sekä niissä kasvavia mikrobisukuja ja -lajeja. Tästä syystä mikrobeille altistumisen arviointi kuului rutiinitoimenpiteenä potilastutkimuksiin. Ajan kuluessa todettiin, että sisäilman ja materiaalien homesienillä ja bakteereilla tai mikrobivasta-aineiden tuloksilla ei ollutkaan selvää yhteyttä oireisiin ja sairauksiin.

Useimpien tutkimusten mukaan astma näyttäisi olevan sairaus, joka liittyy kosteus- ja homevauriorakennuksiin. Vielä ei tiedetä, mikä astman näissä rakennuksissa aiheuttaa. Välittömän allergian mekanismit eivät oireita yleensä selitä, joten IgE-vasta-aineiden määrittäminen tai ihon pistotestit mikrobiuutteilla eivät useinkaan auta diagnoosin varmentamisessa. Ammattiastman tutkimuskäytäntöjen ongelmista huolimatta yli 300 ammattiastmaa ja sen epäilyä raportoidaan Suomessa vuosittain. Ammattinuhia kirjautuu noin 50, homepölykeuhkotapauksia muutama. Ammattitaudit ovat vain murto-osa kaikista kosteusvaurioihin liittyvistä sairauksista Suomessa.

Mikä on merkittävä kosteus- ja homevaurio?

Kosteus- ja homevaurion määritteleminen merkittäväksi ei perustu pelkästään tekniseen tarkasteluun, vaan sen pitää sisältää myös altistumisen todennäköisyyden arviointi, jotta terveydellinen ulottuvuus saadaan mukaan. Merkittävä kosteus- ja homevaurio voidaan määrittää sellaiseksi vähäistä laajemmaksi rakenteelliseksi viaksi, jonka seurauksena haitallinen altistuminen kosteusvaurioituneista rakenteista ja materiaaleista vapautuville kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille (mm. mikrobiperäisille) epäpuhtauksille on todennäköistä. Määritellyn vian perusteella korjaustarve voidaan arvioida kiireelliseksi altistumisen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

Haitallista altistumista voidaan pitää todennäköisenä, kun rakennuksessa näkyy kosteus- ja homevaurioita sisäpinnoilla, mikrobikasvua todetaan materiaaleissa tai ympäröivissä rakenteissa, poikkeavaa altistetta on todettu ilma- tai pölynäytteissä, tilat ovat selvästi alipaineisia tai vaurioituneesta tilasta tai rakenteesta on ilmayhteys työskentelytilaan.

Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden yleisyys rakennuksissa

Suomen rakennuskanta on noin 1,45 miljoonaa rakennusta, joista asuinrakennuksia on 85  % ja muita rakennuksia 15  %. Kerrosalalla ilmaistuna rakennuskanta on noin 434 miljoonaa neliötä, joista 274 miljoonaa eli 63 % on asuinrakennuksissa ja 160 miljoonaa eli 37 % muissa rakennuksissa.

Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyys on arviomme mukaan pien- ja rivitaloissa 7–10  %, kerrostaloissa 6–9  %, kouluissa ja päiväkodeissa 12–18  %, hoitolaitoksissa 20–26 % ja toimistoissa 2,5–5 % kerrosalasta. Merkittävästi vaurioituneissa rakennuksissa asuu pien- ja rivitaloissa 221 000–443 000 ja kerrostaloissa 103 000–154 000 ihmistä. Tällaisissa kouluissa ja päiväkodeissa on 172 000–259 200, hoitolaitoksissa 36 000-46 800 ja toimistoissa 27 500–55 000 henkeä.

Kosteus- ja homevaurioiden yleisimmät aiheuttajat

Kosteusvaurioiden taustalla olevia tyypillisimpiä syitä ovat riskejä sisältävät suunnitteluratkaisut, puutteet työmaan kosteudenhallinnassa, virheet työmaatoteutuksissa ja kunnossapidon laiminlyönnit sekä rakenteiden luonnollinen kuluminen tai vaurioituminen elinkaarensa päässä. Erityisesti rakennuksen käyttöiän loppuminen näyttää johtavan sisäilmaongelmiin, joista terveyden kannalta merkittävimpiä osatekijöitä ovat kosteus- ja homevauriot.

Sisäilman haittatekijät

Rakennusten sisäilmaongelmat ovat yleisiä. Harvoin haitta rajoittuu kosteusvaurioissa vain kosteusvauriomikrobien, niiden aineenvaihduntatuotteiden tai materiaaleista vapautuvien kemiallisten yhdisteiden löytymiseen sisäilmasta. Esimerkkeinä muista yleisistä haitoista ovat kuiva huoneilma, tunkkaisuus, pölyt, tupakansavu ja teolliset kuidut.

Kosteusvauriorakennuksen sisäilmasta, pinnoilta ja vaurioituneista materiaaleista voidaan löytää home- ja hiivasieniä sekä bakteereita (esim. sädesieniä eli aktinobakteereita) ja näiden aineenvaihduntatuotteita. Sisäilmanäytteiden mikrobipitoisuudet ja -lajisto kuvaavat sisäilman laatua ja altistumista. Sisäilman mikrobien ohje- ja viitearvoja sekä tietoja mikrobilajistosta käytetään apuna sisäilman epätavanomaisten mikrobilähteiden tunnistamisessa. Ohje- ja viitearvojen avulla ei voi tehdä päätelmiä sisäilman terveydellisistä vaikutuksista.

Kosteus- ja homevaurioiden terveydellinen merkitys

Rakenteiden kastuminen ja mikrobien kertyminen rakenteiden pinnalle johtaa siihen, että huoneen sisäilmaan voi siirtyä vaurioituneista rakenteista ja niiden mikrobikasvustoista epäpuhtauksia. Ne kulkeutuvat silmiin, iholle ja hengitysteihin eli ihminen altistuu. Kemialliset yhdisteet ja mikrobien osat voivat tietyillä pitoisuuksilla aiheuttaa elimistöön joutuessaan silmien sidekalvon ja hengitysteiden limakalvon ärsytyksen, mutta myös immunologinen tulehdusreaktio on mahdollinen. Vaikka asiaa on tutkittu jo kaksi vuosikymmentä, vieläkään ei tiedetä, miten oireilu ja sairastuminen kehittyvät solutasolla kosteusvauriotilanteissa.

Kosteus- ja homevaurioilla on ajallinen yhteys astman pahenemiseen, uusien astmojen syntyyn, hengitystieinfektioihin ja hengitystieoireiluun. Vaikka näyttö on vasta viitteellinen, on todennäköistä, että altistuminen kosteusvauriomikrobeille, muille mikrobiologisille tekijöille tai kemiallisille yhdisteille voi olla merkittävä oireilun aiheuttaja. Lisäksi kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisy ja rakennusten korjaus näyttävät vähentävän tilan käyttäjien sairastumisriskiä.

Epidemiologisten tutkimusten mukaan kosteus- ja homevaurioissa riski yskään on 1,5-kertainen, hengityksen vinkumiseen 1,4-kertainen ja ylempien hengitysteiden oireiluun 1,7-kertainen. Lasten riski sairastua astmaan näyttäisi riippuvan siitä, kuinka merkittävä kosteusvaurio rakennuksessa on eli 2,8–4-kertaiseksi riippuen kosteusvaurion vaikeusasteesta.

Astman pahenemisen riski on lisääntynyt 1,7–2,6-kertaiseksi takautuvissa tutkimuksissa ja 1–4,2-kertaiseksi poikkileikkaustutkimuksissa. Lapsilla astman pahenemisen riski on aikuisia korkeampi. Keuhkoputkentulehduksen riski on lisääntynyt 1,45- ja hengitysinfektioiden riski 1,44-kertaiseksi. Euroopan maissa tehdyissä tutkimuksissa näkyvä home lisäsi lasten riskiä sairastua keuhkoputkentulehdukseen 1,38-kertaiseksi. Tutkimusten perusteella on riittävä näyttö astman syntymisen ja pahenemisen, nuhan, keuhkoputkentulehduksen ja allergisen alveoliitin (homepölykeuhkon) yhteydestä kosteus- ja homevaurioihin. Muiden sairauksien osalta näyttö ei vielä ole ollut riittävä.

Taloudellinen merkitys

Rakennuskanta on merkittävä osa Suomen kansanvarallisuutta. Kansanvarallisuus oli vuonna 2010 yhteensä 775 mrd. €, josta asuinrakennukset olivat 217 mrd. € (28 %) ja muut rakennukset 132 mrd. € (17  %). Merkittävän kosteus- ja homevaurion osuus asuinrakennuksien määrästä on pien- ja rivitaloissa arviolta 7–10  % ja kerrostaloissa 6–9 %. Kerrosalaan suhteutettuna voidaan todeta, että kansanvarallisuudesta kokoluokkaan 6–10 % eli 13–28,2 mrd. €:oon kohdistuu merkittävä kosteus- ja homevaurio. Merkittäviä kosteus- ja homevaurioita arvioidaan olevan opetus- ja hoitoalan rakennuksissa 12–26 % kerrosalasta. Toimistorakennuksissa osuus on pienempi eli 2,5–5 % kerrosalasta. Suoraan kansanvarallisuuteen suhteutettuna em. kerrosala vastaisi suuruusluokkaa 3,3–34,3 mrd. €.

Tilastokeskuksen mukaan talojen korjausrakentamiseen käytettiin vuonna 2010 yhteensä 9,57 mrd. €, josta asuinrakennusten osuus oli 6,35 mrd. € (66 %) ja muiden rakennusten korjaukset 3,22 mrd. € (34  %). Merkittävän kosteusvaurion aiheuttamat kertaluonteiset korjauskustannukset ovat 1,2–1,6 mrd. €. Tämä on 0,3–0,4  % rakennuskannan kokonaisarvosta ja 5,6–7,5 % vuosittaisen talonrakentamisen arvosta. Yhteensä valtionhallinnossa on viime vuosina myönnetty julkisten rakennusten peruskorjaushankkeisiin vuosittain noin 50 milj. € ja asuinrakennusten kosteus- ja homevauriokorjauksiin noin 1 milj. €. Vuodesta 2005 alkaen STM:n hankerahoitus on ohjautunut kosteus- ja homevaurioihin. Vuodelle 2013 valtion budjettiin esitettiin 58 milj. € :n määrärahaa homekoulujen korjauksiin.

Kosteus- ja homevaurioiden terveyteen liittyvien kustannusten taso on 23–953 milj. €, joka sisältää oireista, sairauksista, niiden tutkimisesta, työkyvyn menettämisestä ja työtehon tuottavuuden laskusta aiheutuvat kustannukset. Arvioitujen lukujen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että talojen rakentamiselle asetettavien lisävaatimusten vuosittainen hinta ei saa ylittää miljardia euroa, koska silloin kustannukset ylittäisivät maksimaaliset hyödyt. Luvuista voidaan tehdä myös se johtopäätös, että 50 milj. €:n jatkuva vuotuinen lisäpanostus on kannattava, jos sillä voidaan vähentää 10 % nykyisistä kosteus- ja homeongelmista. Toisaalta jopa miljardien kertapanostus voi olla kannattava, jos sen seurauksena saadaan pysyviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin terveysvaikutuksiin. 1,5 mrd. €:n panostus nykyisten merkittävästi kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten korjaamiseksi maksaisi itsensä kolmessa vuodessa takaisin kansantaloudellisena hyötynä.

Toimenpide-ehdotukset

Kosteus- ja homevaurioiden ehkäisy

Kosteus- ja homeongelmien hallinta vaatii lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ja esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain muutoksia. Lainsäädännön tarpeita on välttämätöntä arvioida pikaisesti esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunnan nimittämässä työryhmässä.

Rakennusten elinkaariohjauksen vastuu on nykyisin alue- ja kuntatasolla epäselvä. Tätä varten on perusteltua harkita uuden rakennusviraston perustamista, jonka tehtävänä olisi tulkita maankäyttö- ja rakennuslakia sekä rakennusalan säädöksiä yhteistyössä rakennustarkastajien kanssa ja ohjata kiinteistöjen ylläpitoa. Lisäksi aluehallintoon (AVIt) ehdotetaan perustettavaksi kuntien sisäilma-asioita ohjaavan ja neuvovan erityisasiantuntijan virkoja.

Ehdotamme, että kiinteistöjen omistajien (kunnat, yritykset ja asunto-osakeyhtiöt) tulee lakisääteisesti säästää tietty osa rakennuksen hankintahinnasta vuosittain kunnossapitokustannusten ennakointiin ja toiminnallisiin muutostöihin.

Ennakoivan toiminnan mukaisesti kuntien ja valtion avustusten tulee kohdentua erityisesti ennaltaehkäisevään ja ennakoivaan kiinteistönpitoon. Kun kunnossapitoon osoitetut määrärahat ovat olleet vuosia alimitoitetut, korjausvelka kasvaa ja ongelmat realisoituvat oireiluna ja terveyden menettämisinä. Valtion tukijärjestelmät eivät saa tukea korjausvelvoitteitaan laiminlyöneitä ja peruskorjauksia toistuvasti siirtäneitä tahoja, vaan tuen pitää kannustaa rakennuksen elinkaaren kannalta korjaushankkeiden oikea-aikaiseen toteuttamiseen. Tukijärjestelmien tulee kannustaa siihen, että ongelmilta vältytään, kun korjaukset tehdään rakennuksen elinkaaren oikeassa vaiheessa.

Ennakkotarkastusvelvoitetta tulee edellyttää haettaessa rakennuslupaa kosteuden ja puhtauden sekä sisäilmasto-olosuhteiden hallinnassa vaativiin kohteisiin (vrt. rakennesuunnitelmien ennakkotarkastusvelvoite on jo käytössä). Vaativilla työmailla, kuten työpaikat ja julkiset uudis- ja korjausrakennuskohteet, on oltava kosteuden ja puhtauden hallinnasta vastaava, erityisesti koulutettu työnjohtaja (vrt. vaativien betonivalujen työnjohtaja henkilöturvallisuuden varmistamiseksi).

Kosteus- ja homeongelmien selvittäminen ja korjaus

Perusterveydenhuollon ja kunnallisen terveysvalvonnan yhteistyötä tulee tehostaa, jotta rakennusten kosteus- ja homevauriot tunnistettaisiin mahdollisimman nopeasti ja niissä oireilevien ihmisten oireiden tutkiminen tapahtuisi samanaikaisesti rakennuksen tutkimusten kanssa. Kuntiin tulee perustaa sisäilmaryhmät, joiden toimintaa tulee edistää, jotta ne pystyvät viipymättä käynnistämään toimet kosteus- ja homeongelmien ratkaisemiseksi erityisesti kouluissa, päiväkodeissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimitiloissa.

Kuntien viranomaisten ja toimipaikkojen (esim. koulut, päiväkodit, sosiaali- ja terveydenhuollon tilat) välistä yhteistyötä sisäilmaongelmien hallinnassa tulee parantaa. Vastuulliset tahot (terveysvalvonta, kouluterveydenhuolto, työterveys, työsuojelu) tulee saada toimimaan kiinteämmin toistensa kanssa. Viestintää eri tahojen välillä tulee kehittää.

Asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden osaamisen kehittäminen

Asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden pätevöittävän koulutuksen suunnitelma tulee laatia pikaisesti ja opetus käynnistää mahdollisimman nopeasti. Kyseisestä pätevyydestä tulee säätää asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa siitä, että rakennuksesta tulee terveellinen ja turvallinen. Hankkeeseen ryhtyvällä on oltava edellytykset hankkeen toteuttamiseksi, ja hänen on käytettävä ammattitaitoista työvoimaa. Rakentamisen vastuu on sälytetty laissa rakennuttajalle, ei suunnittelijalle tai rakentajalle. Jos hankeasiakirjoihin jää virhe, tilaaja vastaa lopputuloksesta. Tilaajan tulisikin osata erittäin hyvin rakentamiseen liittyviä asioita hyvän lopputuloksen saadakseen. Pääsuunnittelijan ja rakennusurakoitsijoiden vastuuta lopputuloksesta pitää lisätä, ja lain tulee ohjata siihen, että vastuuta siirtyy tilaajalta myös suunnittelun ja rakentamisen ammattilaisille.

Kosteus- ja homevaurioihin liittyvä tutkimus ja seuranta

Tutkimusta tulee jatkaa oireiden ja sairauksien aiheuttajien ja syntymekanismien selvittämiseksi. Jatkossa on painotettava erityisesti ihmisen elinvasteiden tutkimista, sillä vain sitä kautta pystytään määrittämään sairaudet ja kehittämään niiden toteamista ja hoitamista.

Kosteusvaurioituneiden rakennusten sekä sisäilman laadun että rakennusteknistä tutkimista on edelleen kehitettävä. Käytössä on oltava luotettavat ja validoidut menetelmät, joiden avulla saatujen tulosten tulkinta ja johtopäätökset ovat tärkein osa tutkimusta. Tutkimukset ovat merkittäviä tilan käyttäjien terveyden kannalta, ja johtopäätökset voivat olla taloudellisesti erittäin merkittäviä. Tutkimuskäytäntöjä on kehitettävä ja palveluja tarjoavien osaamista ja laatua tulee valvoa. Tutkijoilta tulee edellyttää pätevyyttä, joka on tarvittaessa osoitettavissa, ja jonka ajantasaisuutta on seurattava. Tätä varten ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön johdolla opetus- ja kulttuuriministeriötä konsultoiden tulee laatia suunnitelma tilanteen pikaiseksi korjaamiseksi.