Ero sivun ”Klooratut fenoksihappoherbisidit” versioiden välillä

Opasnet Suomista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
[[op_en:sivu]]
[[op_en:sivu]]


'''klooratut fenoksihappoherbisidit''': suuri rikkaruohontorjunta-aineryhmä.
'''Klooratut fenoksihappoherbisidit''': suuri rikkaruohontorjunta-aineryhmä.
Olivat ennen tärkein herbisidiryhmä, mutta niiden merkitys
Olivat ennen tärkein herbisidiryhmä, mutta niiden merkitys
on vähenemässä. Jotkut sisälsivät PCDD/F-yhdisteitä, ja 2,4,5-T
on vähenemässä. Jotkut sisälsivät PCDD/F-yhdisteitä, ja 2,4,5-T

Versio 1. kesäkuuta 2011 kello 12.06


Klooratut fenoksihappoherbisidit: suuri rikkaruohontorjunta-aineryhmä. Olivat ennen tärkein herbisidiryhmä, mutta niiden merkitys on vähenemässä. Jotkut sisälsivät PCDD/F-yhdisteitä, ja 2,4,5-T sisälsi itse asiassa melko suuria pitoisuuksia TCDD:tä 1970-luvulla. 2,4,5-T:stä tuli pahamaineinen Vietnamin sodassa, jossa sitä käytettiin vesakontorjunta-aineena (Agent Orage). Sen on myöhemmin väitetty aiheuttaneen lukuisia sivuvaikutuksia, kuten syöpää ja epämuodostumia. Laajat epidemiologiset tutkimukset eivät ole varmistaneet pahimpia väitteitä tosiksi, mutta epäilykset eivät ole poistuneet. Myös ruotsalaiset tutkimukset ovat viitanneet kohonneisiin syöpälukuihin (pehmytkudossarkooma ja non-Hodgkinin lymfooma) metsätyöläisillä ja muilla näitä herbisidejä käyttävillä. Muualla tehdyt tutkimukset eivät ole vahvistaneet Ruotsissa julkaistuja korkeita riskitasoja, mutta viimeisimmät tutkimukset viittaavat jonkinasteiseen työperäiseen riskiin. Ei ole täysin selvää, johtuuko tämä herbisidistä itsestään vai dioksiiniepäpuhtauksista[1] (lisätietoa ks. Kogevinas ym., Am. J. Epidemiol. 1997:145:1061–1075, http://pubmed.gov/9199536[2]; Tuomisto ym. Int. J. Cancer, 2004:108:893–900, http://pubmed.gov/14712494).[3]


Viitteet

  1. Jouko Tuomisto, Terttu Vartiainen, Jouni T. Tuomisto: Dioksiinit ja PCB-yhdisteet: synopsis. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ISSN 1798-0089 ; Raportti 23/2011 [1]
  2. Kogevinas ym., Am. J. Epidemiol. 1997:145:1061–1075[2]
  3. Tuomisto ym. Int. J. Cancer, 2004:108:893–900, [3]